Viikonloppuna 2–4. helmikuuta kokoontui Jyväskylän Kiponniemen leirikeskukseen 55 miestä viettämään Lähetyshiippakunnan miestenpäiviä. Saimme viettää antoisan viikonlopun Jumalan Sanan ja mieheyteen liittyvien teemojen äärellä. Viikonloppu alkoi perjantaina avajaisilla, joissa saimme kuulla opetusta pastori Kalle Väätäiseltä. Hänen kehotuksestaan jaoimme pienryhmissä kokemuksiamme miehenä epäonnistumisesta. Tämän jälkeen saimme kuulla myös synninpäästön ja näin yhteinen viikonloppumme sai hienon aloituksen armahdettujen syntisten joukkona.
Viikonloppua rytmittivät hetkipalvelukset, opetukset ja opetusten pohjalta käydyt keskustelut pienryhmissä. Lauantaiaamun rukouspalveluksen jälkeen Jari Kekäle opetti meitä mieheydestä ja tunteista.
Iltapäivällä Eero Kaumin opetus avioliiton kysymyksistä ja miehen roolista perheessä herätti runsasta keskustelua.
Lauantaina vietimme myös seuroja, joissa miehet pitivät puheenvuoroja ja lauloimme luterilaisia virsiä. Iltaa istuimme saunan lämmössä ja kodassa makkaraa paistaen.
Ilmapiiri oli avoin ja teeskentelemätön. Uusiinkin tuttavuuksiin oli helppoa tutustua. Pienryhmäkeskustelut jatkuivat usein ruokapöydän ääressä, jonka antimet olivat myös sanoin kuvaamattoman hyvät.
Oli hienoa tutustua useisiin miehiin useista seurakunnista, eri puolilta Suomea ja eri ikäryhmistä ja jakaa yhdessä ajatuksia elämästä ja mieheydestä, haasteista ja iloista.
Sunnuntaina miestenpäivät huipentuivat siten, että Jeesus Kristus tuli luoksemme leivässä ja viinissä, kun kokoonnuimme yhteiseen messuun Jesajan luterilaisen seurakunnan kanssa.
Messun jälkeen pastori Kalle muistutti meitä, kuinka todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, maistuu nyt meidän suussamme. Ehtoollisen sakramentin nautittuamme miestenpäivät päättyivät ruokailuun. Näin saimme lähteä Kiponniemestä takaisin arjen kutsumusten keskelle ravittuina paitsi maallisella ruoalla, myös ennen kaikkea Jumalan Sanalla ja sakramentilla.
Teksti ja kuvat: Elias Ikäläinen
Hämeen rovastikunnallinen naistenpäivä 27.1.2024 klo 10–17.
Paikka: Wisahovi, Kanakouluntie 5, 13100 Hämeenlinna.
Luennoitsijana Mailis Janatuinen.
Päivän teema on uskonpuhdistaja ja hänen äitinsä.
Vapaaehtoisen kolehdin tilavuokran ja ruokailun kulujen peittämiseksi voit maksaa 19.1.2024 mennessä alla olevilla tiedoilla. Saaja: Suomen Luther-säätiö Tili: FI59 1023 3000 2354 52, muistathan käyttää viitettä 90955. Vaihtoehtoisesti voi maksaa Mobilepay numero: 18416
https://www.lhpk.fi/kannatus/rahankerayslupa/
Luvan numero: RA/2020/1666
Ilmoittaudu naistenpäivään: linkki ilmoittautumislomakkeeseen (Google Forms)
Ilmoittautumisaikaa jatkettu 24.1.2024 klo 20:00 saakka.
Lisätietoja tapahtumasta: [email protected]
Tapaamisiin Hämeenlinnassa!
Neljän päivän mittainen Corpus Christi New Year’s Camp 2024 käynnistyi perjantaina Jyväskylässä. Kiponniemen toimintakeskuksessa on parhaillaan 55 leiriläistä, joista parikymmentä on saapunut paikalle Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen lisäksi osallistujat ovat saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Ilahduttavasti osallistujien joukossa on myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuvia nuoria aikuisia. Leirin opetuksien, juontojen ja hetkipalvelusten kielenä on englanti. Leirin johtajan, pastori Mika Tervakankaan ohjeistuksen mukaan kaikkien muidenkin kielten puhuminen on kuitenkin sallittua – jopa useita kieliä yhdistelevä ”Tiki-Talk”.
Leirin valmistelut aloitettiin elo-syyskuussa. Sama tiimi on jo muutamia kertoja aiemminkin järjestänyt vastaavia tapahtumia, joten järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Tiimin vetovastuussa on pastori Mika Tervakangas. Lisäksi järjestelyissä ovat olleet mukana Anna Siekkinen, Joona Marttila, Jere Toikka, Hanna Erkkilä ja Mari Mattila. – Ensimmäiset ajatukset tämän leirin järjestämisestä tulivat heti alkuvuonna edellisen Loimaalla järjestetyn uuden vuoden leirin jälkeen. Heinäkuussa Latviassa Corpus Christi -konferenssissa kerroimme osallistujille, että tällainen leiri on tulossa. Varsinainen suunnittelu aloitettiin elo-syyskuussa ja tuolloin myös Kiponniemen toimintakeskus valikoitui sopivaksi leiripaikaksi, Anna Siekkinen leirin järjestelytiimistä kertoo.
Tämänkertaisen leirin teema on “We walk by faith, not by sight” (2. Kor. 5:7). Perjantain raamattuopetuksessa pastori Matias Kröger puhuikin Israelin erämaavaelluksesta ja lauantaina Kristuksesta Vanhassa testamentissa. Muutoin leiripäivien ohjelma koostuu rukoushetkistä, ruokailuista ja rennosta yhteisestä tekemisestä, tiskivuoroja unohtamatta.
Uuden vuoden aaton leiripäivä on erityinen kahdesta syystä: Aamulla leiriläiset osallistuvat Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun Jyväskylässä. Messun jälkeen leiriläisillä on mahdollisuus syödä lounasta kaupungilla ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Illalla leiriläiset kokoontuvat vastaanottamaan uutta vuotta yhdessä. Ilta on yhdistelmä muodollisempaa ja epämuodollisempaa ohjelmaa: Väki pukeutuu parhaimpiinsa ja syö tavallista leiriateriaa hienommin. Illan ohjelmassa on laulu- ja musiikkiesityksiä, puheita sekä Corpus Christin perinteisiin kuuluvia piiritansseja ja eri maista tuoduilla makeisilla herkuttelua. Keskiyön aikaan ammutaan raketteja ja poltellaan sädetikkuja.
Jordan Tomesch on saapunut leirille Yhdysvaltojen Atlantasta, mutta hänen sukujuurensa ovat Saksassa. Muutama vuosi sitten siellä vieraillessaan hänelle suositeltiin Corpus Christi -leirille osallistumista. Jordan kiinnostui, sillä Yhdysvalloissa vastaavanlaista toimintaa ei ole järjestetty nuorille aikuisille. Jordan kertookin tämän olevan hänen kahdeksas Corpus Christi -leirinsä. Jyväskylästä Jordanin matka jatkuu Berliiniin. Siellä hän tapaa sukulaisiaan ja käy Wittenbergissä suunnittelemassa ensi kesänä siellä järjestettävää Corpus Christi -konferenssia muun järjestelytiimin kanssa. – Ensi vuoden konferenssista tulee hieno! On upeaa päästä kokoontumaan juuri Wittenbergissä. Konferenssin teemana on ”Body of Christ”, Jordan mainitsee ja kannustaa kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan.
Aika: Pe–la 22.–23.3.2024 Alku klo 17. Päätös klo 17.
Paikka: NMKY:n leirikeskus Rokualla osoitteessa: Ynnintie 110 / Vaulujärventie 110. Lisätiedot sijainnista: https://www.onmky.fi/rokuan-leirikeskus2/
Leirin hinta: 35 euroa ja sisaralennus 5 euroa.
Kenelle: 7–14-vuotiaille
Ilmoittautumisen takaraja: 10.3.2024 (su)
Lisätietoja:
Antti Leinonen 0445416198
Hannu Mikkonen 0503271179
Kuva: Distant Shores Media/Sweet Publishing, CC BY-SA 3.0 <https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0>, via Wikimedia Commons
Martti Luther, Martin Chemnitz, Johann Arndt, Michael Praetorius, Johann Gerhard, Paul Gerhardt ja J.S.Bach omaan maisemaansa sijoitettuina
BUSSIMATKA SAKSAAN 4.6. – 12.6.2024
Oppaana ja matkanjohtajana pastori, TT Martti Vaahtoranta
Matka tehdään bussilla ja laivalla Helsingistä Helsinkiin.
Matkareitti Itämeren ylittämisen jälkeen on on Trawemünde – Wolfenbüttel – Quedlinburg – Eisenach / Wartburg – Erfurt – Wittenberg – Lübben – Lübbenau – Schwerin – Trawemünde.
Hinta
Matka maksaa 1.950,00 euroa kahden hengen huoneessa tai hytissä. Yhden hengen huoneen tai hytin voi varata 185,00 euron lisähintaan, jos lähtijöitä on yhteensä 15. Jos lähtijöitä on 20, vastaavat hinnat ovat 1.780,00 ja 185,00 euroa. Laivan kahden hengen sisähytin saa vaihdetuksi ulkohyttiin 240,00 euron hintaan.
Hinnat perustuvat lokakuussa 2023 voimassa oleviin hinta-, energia- ja valuuttatietoihin, joiden muuttuessa matkan järjestäjä Program Travel pidättää oikeuden hintamuutokseen.
Matkasta maksetaan 200 €:n ilmoittautumismaksu kahden viikon sisällä ilmoittautumisesta.
Mikäli matka peruuntuu, se maksetaan takaisin. Sitova ilmoittautuminen ja loput matkan hinnasta maksetaan viimeistään 5.4.2024. Viimeinen mahdollisuus peruuttaa matka on 4.4.2024.
Hintaan sisältyvät edestakainen laivamatka, hotellimajoitus valitussa huonetyypissä sisältäen aamiaisen noutopöydästä, ohjelman mukaiset tilausbussikuljetukset modernilla tilausbussilla, kolmen tai kahden ruokalajin päivälliset joko hotellissa tai lähistöllä olevassa ravintolassa ilman ruokajuomia, ohjelman mukaiset sisäänpääsymaksut ja matkanjohtajan palvelut.
Ilmoittautuminen
Tarkempia tietoja ja ilmoittautuminen matkanjohtajalle:
Puhelin: 044 312 0858
Sähköposti: [email protected]
Ilman kristillistä uskoa ei olisi nykyistä Eurooppaa, eikä ilman luterilaista reformaatiota eli uskonpuhdistusta olisi nykyisenlaista Suomea. Jos haluamme ymmärtää kumpaakin, meidän pitää tietää ja tuntea, mikä on se multa, josta tämän päivän puu on kasvanut. Sekä sanat ”reformaatio” että uskonpuhdistus” kertovat, mistä jälkimmäisessä oli kyse. Tarkoituksena ei ollut perustaa uutta kirkkoa, vaan puhdistaa se kaikesta sellaisesta, mikä peitti sen kalleimman aarteen eli pyhän evankeliumin, ilosanoman Jumalan armosta Kristuksessa, tai ainakin teki vaikeaksi löytää Hänen armokasvojaan. Toivottiin reformaatiota eli uudistusta, joka palauttaisi Jumalan vaikuttavan sanan ja voimalliset sakramentit Kirkossa sille paikalle, joka niille kuului.
Jo kauan pinnan alla kytenyt uudistusliike leimahti lopulta liekkiin pienessä pohjoissaksalaisessa Wittenbergin yliopistokaupungissa. Sen professorin ja Raamatun tutkijan, augustinolaismunkin,
papin ja sielunhoitajan, Martti Lutherin, mitta täyttyi. Syksyllä 1517 hän julkaisi kuuluista 95 teesiään, joita pidetään luterilaisen reformaation lähtölaukauksena.
Sen kaiku kuului Suomeen saakka. Asutuilta osiltaan se oli jo kauan kuulunut lännen eli roomalaiskatolisen kirkon valtapiiriin, ja keskiajalla Ruotsin valtakuntaan kuulunut Suomi oli osa saksalaispainotteista Itämeren talousaluetta ja kulttuuripiiriä. Sen tähden luterilainen reformaatio saapui pian myös Itämeren pohjoisille rannoille. Alkoi Ruotsin ja Suomen reformaatio, se, jonka hedelmistä mekin nautimme ja kaiken lisäksi vielä varovasti käsin poimittuina eikä koneella varistettuina ja mehuksi murskattuina – meillä kun ei ollut samanlaista tarvetta kuin monin paikoin Saksassa ottaa etäisyyttä samoin tunnustuskuntana vasta syntyvään roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Suomalaiset lähtivät nyt opiskelemaan Pariisin sijasta Wittenbergin yliopistoon, tutustuivat siellä niin Lutheriin kuin Philipp Melanchthoniinkin ja toivat Suomeen sen, mikä oli oikeaa ja hyvää. Saatoimme reformaation alkuperäisen tavoitteen mukaisesti uudistaa kirkkoamme heittämättä pois osaa lapsesta pesuveden mukana.
Samalla luterilainen reformaatio alkoi vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Olihan se esivaltakirkko, joka pian kielsi muut tunnustukset omassa valtapiirissään. Luterilaisuudesta tuli Ruotsi-Suomen valtionuskonto, ja hyvinvointivaltion pohjaa alettiin rakentaa Pohjoismaissa. Kansaa opetettiin lukemaan ja kerrottiin, että heidän arkinen työnsä on papillista palvelusta Jumalalle, jolle he olivat siitä myös henkilökohtaisesti vastuussa. Toisaalta vastuuta huonoista ja heikoista ei enää jätetty vain yksittäisten kristittyjen tai kirkon laitosten varaan. Siitä tehtiin yhteisöllinen asia ja esivallan velvollisuus.
Mutta ei luterilaisuus vaikuttanut suinkaan vain pelkkiä sosiaalisesti ja taloudellisesti hyödyllisiä asioita. Se näkyi myös taiteissa. Erityisesti musiikkia on helppo pitää erityisesti luterilaisena taidemuotona. Sama koskee virsirunoutta, kun seurakuntaveisuu otettiin osaksi messua. Kuitenkin myös arkkitehtuuri voi ilmaista luterilaisen uskon sisältöä.
Koko ajan oli kyse Jumalan sanasta, sen oikeasta ymmärtämisestä ja saarnaamisesta. Ilman luterilaisuuden klassisen kauden teologian tuntemusta ei ymmärretäkään oikein suomalaisen kulttuurin eikä varsinkaan hengellisyyden juuria. Ei vain luterilainen katekismus, vaan myös tuon ajan luterilainen kirjallisuus tavoitti suomeksi käännettynä esivanhempamme, ja osin sitä luetaan yhä vielä.
Tämän kaiken oppimisessa, oivaltamisessa ja näkemisessä toimisin mielelläni oppaanasi.
Olen pastori ja teologian tohtori, mutta minulla on myös pianonsoiton opettajan koulutus Sibelius-Akatemiasta. Olen perheineni asunut Saksassa kahteen otteeseen. Toinen jakso niistä kesti lähes yksitoista vuotta, jotka vietin tutkijana ja opettajana muslimien parissa tehtävän lähetystyön palveluksessa. Ensimmäinen jaksoista oli lyhyempi kestäen vain puolitoista vuotta. Kirjoitin silloin väitöskirjaani Mainzin Euroopan historian instituutissa tutkien luterilaisen teologianhistorian suurmiehen, Johann Gerhardin (1582-1637) ajattelua.
Suomessa Gerhard tunnetaan parhaiten hartauskirjasta ”Uskon pyhä salaisuus”. Itse olen kääntänyt latinasta suomeen hänen lohdutuskirjansa ”Elän ja kuolen Kristuksessa”, jota saa ostaa Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan netttikirjakaupasta. Myös oman saksankielisen väitöskirjani käänsin suomeksi. Sitä myy Suomen teologinen instituutti.
Johann Gerhardin teologiasta voi sanoa, että Paul Gerhardt (1607-1676) runoili sen virsissään ja Johann Sebastian Bach (1685-1750) sanoitti sen sävelin. He kaikki edustavat sitä teologiaa, jonka uskonpuhdistaja Martti Luther nosti esille Pyhästä Raamatusta, mutta myös koko Kirkon, Jumalan vaeltavan kansan, uskonkokemuksesta.
Tämän moni tietääkin. Vähemmän tunnettuja ovat sen sijaan Johann Gerhardin sielunhoitaja ja ystävä Johann Arndt (1555-1621), paitsi tietysti niille, jotka ovat lukeneet koirankorville ”Aarnttin postillan” tai tuntevat ”Paratiisin yrttitarhan”, ja säveltäjä ja musiikkiteologi Michael Praetorius (1571-1521), paitsi niille, jotka tuntevat jouluvirren ”On ruusu Iisain juuren” (VK 23) tai vanhoin sanoin ”Tuo armon valkokyyhky”.
Sen kuitenkin tietävät vain harvat, että sekä Arndt että Praetorius vaikuttivat Wolfenbüttelin pienessä kaupungissa tai sen lähettyvillä. Sama koskee luterilaisuuden ”toista Marttia” eli yhtä luterilaisten tunnustuskirjojen laatijoista, Martin Chemnitziä (1522-1586), joka Arndtin tavoin toimi korkeassa kirkollisessa virassa ja myös reformaattorina Wolfenbüttelin naapurikaupunki Braunschweigissa.
Wolfenbütteliin rakennettiin myös ensimmäinen reformaation jälkeinen merkittävä luterilainen kirkkorakennus, joka kantaa paikalla aikaisemmin olleen kirkon nimeä Beatae Mariae virginis eli ”Autuaan neitsyt Marian” kirkko. Sekä kirkon nimi että arkkitehtuuri todistavat siitä teologiasta, josta nousi myös tuon ajan kirkkomusiikki.
Sen ja monta muuta luterilaisen kirkon historiaan liittyvää paikkaa haluan näyttää niille, jotka tahtovat jakaa kanssani jotakin siitä, mitä ne itselleni merkitsevät. Niin kuin ihminen ilman muistia eksyy kotonaan, samoin kristitty ilman ymmärrystä siitä matkasta, jota isät ja äidit ovat tähän mennessä kulkeneet, ei osaa oikein arvioida maisemaa, joka on hänen edessään.
Kuitenkin myös konkreettinen maisema on tärkeä, kun yritämme paneutua menneisyyden tapahtumiin: vaikka nykyajan Saksa on monessa mielessä kokonaan toisenlainen kuin se, jossa luterilainen reformaatio syntyi ja vaikutti, senkin ymmärtämiseen auttaa, kun näkee paikkoja, joissa menneiden aikojen uskovat isät ja äidit elivät ja vaikuttivat. Eivät he ole vain kirjoja hyllyssä, sanoja papin saarnassa tai kuvia kirjoissa, vaan he elivät keskellä kuohuvaa elämää ja ajan vaivoja – aivan niin kuin me.
Linja-auto vie meidät Kampista (paikka ja aika varmistuvat myöhemmin) Vuosaaren satamaan poiketen matkan varrella tarvittaessa Tikkurilan asemalla. Majoitumme 2 hengen hytteihin. Yhden hengen hytin voi varata eri hintaan. Nautimme illallisen laivan ravintolassa.
Nautimme kaksi ateriaa, joista ensimmäinen on lounaaksi vaihtuva aamiainen ja toinen päivällinen. Iltapäivällä meille on varattu kahdeksi tunniksi laivan konferenssitilat tutustuaksemme toisiimme ja edessä olevaan matkaan. Hartaushetkeäkään ei unohdeta, ei myöskään bussimatkojen aikana. Päivällisen jälkeen saavumme Trawemünden satamaan. Vastassa on saksalaiselta yhtiöltä meitä varten vuokrattu tasokas matkabussi kuljettajineen. Ajamme läheiseen Bad Oldesloen kaupunkiin ja yövymme siellä hotellissa kahden hengen tai lisämaksusta yhden hengen huoneessa kuten koko matkan ajan.
Nautittuamme aamiaisen klo 8 lähdemme tien päälle klo 9 ja suuntaamme kohti Wolfenbütteliä. Saavumme sinne klo 13.
Wolfenbüttelissä vaikutti yksi merkittävimmistä varhaisbarokin luterilaisista säveltäjistä, Michael Praetorius (1571-1621). Hän oli myös musiikkiteoreetikko ja – niin voisi sanoa – musiikkiteologi.
Praetoriuksen kanssa samoihin aikoihin seudulla vaikutti pappina ja ylisuperintendenttinä eli piispan virkaa vastaavassa toimessa Johann Arndt (1555-1621). Myös Johann Gerhardilla on side Wolfenbütteliin, sillä vanha apteekki ”Alte Apotheke” kuului vielä 2000-luvun alussa hänen suvulleen.
Vierailemme myös Beatae Mariae Virginae -kaupunginkirkossa, joka on ensimmäinen merkittävä alusta asti luterilaiseksi kirkoksi rakennettu pyhättö. Se valmistui vuonna 1624.
Mainittakoon vielä, että Wolfenbüttelin vanha ja mittava tieteellinen kirjasto, Herzog August Bibliothek, on muun ohella luterilaisen puhdasoppisuuden ajan tutkijan aarreaitta. Sen kirjastonhoitajina ovat aikoinaan toimineet niin puhdasoppisuuden ja valistuksen ajalla elänyt ”viimeiseksi universaaliajattelijaksi” luonnehdittu filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz kuin myös uskonnollista suvaitsevuutta painottanut valistusajan runoilija Gotthold Ephraim Lessing.
Nautimme itsenäisesti ja omaan laskuumme jotakin pientä syötävää ja lähdemme eteenpäin klo 16 kohti Quedlinburgia. Saavumme sinne klo 17:30 ja teeemme saman tien pienen kävelykierroksen kaupungin vanhassa keskustassa.
Sitä leimaavat Fachwerkhäuser eli ristikkotalot. Ne ovat ansainneet Quedlinburgille paikan UNESCO:n maailmanperintökohteiden joukossa. Meitä kaupunki kiinnostaa enemmän Johann Gerhardin (1582-1532) syntymäkotikaupunkina, jossa Johann Arndt toimi pappina hänen herkkinä nuoruusvuosinaan ja oli sielunhoitajana auttamassa häntä ulos masennuksen syövereistä.
Majoitumme hotelliin klo 18:30 ja nautimme illallisen klo 19.
Nautimme aamiaisen klo 8 ja tutustumme Quedlinburgin linnavuoreen ja sen kirkkoon klo 9:30 alkaen. Ne ovat täynnä historiaa alkaen keskiajan Pyhästä saksalaisroomalaisesta keisarikunnasta luterilaisten ylhäisönaisten yhteisön kautta natseihin, jotka häpäisivät kirkon tekemällä siitä SSmiesten ”vihkipaikan”.
Omatoimisen välipalan jälkeen lähdemme klo 13 kohti Luther-kaupunki Eisenachia. Samalla koemme Harz-vuoriston, jonka yli reittimme vie.
Saavumme Eisenachiin ja majoitumme hotelliin klo 16.
Eisenach oli sekä Martti Lutherin koulukaupunki että J.S.Bachin (1675-1750), suuren luterilaisen säveltäjän ja Kristuksen todistajan kotikaupunki. Kumpikin heistä kävi samaa latinakoulua, mutta
eri aikoina.
Klo 17-18 vierailemme Eisenachin Bach-museossa. Sitä pidettiin kauan Bachin kotitalona, joka kuitenkin lienee naapurirakennus. Museona se kuitenkin avaa Bachin musiikkidynastian elämää, ja vierailuun sisältyy myös pieni konsertti esillä olevilla instrumenteilla.
Illallisen nautimme klo 19.
Nautimme aamiaisen klo 8 ja lähdemme klo 9 kohti Wartburgin linnaa. Siellä Martti Luther käänsi Uuden testamentin saksaksi, kun hänet oli kaapattu turvaan paluumatkalla Wormsin valtiopäiviltä vuonna 1521. Linnaan liittyy myös traaginen keskiaikainen hahmo, Elisabeth Thüringiläinen.
Tutustumme linnaan ohjatun kierroksen myötä klo 10-10:45. Sen jälkeen tutustumme vapaasti linnaan ja nautimme välipalaa omalla kustannuksellamme. Puolenpäivän aikaan lähdemme kohti toista Luther-kaupunkia, Thüringenin osavaltion pääkaupunki Erfurtia. Tutustumme klo 13 alkaen Erfurtin P. Elisabetin katedraaliin, jossa Luther vihittiin papiksi, ja käymme katsomassa pikku kauppaliikkeillä katettua vanhaa siltaa (Krämerbrücke), samanlaista kuin Firenzen Ponte Vecchio.
Klo 16 lähdemme kohti Wittenbergiä. Majoitumme hotelliin klo 19 ja nautimme illallista klo 20.
Nautimme aamiaisen klo 7.30 ja osallistumme klo 9 alkaen englanninkieliseen luterilaiseen messuun Alte Lateinschule -keskuksessa, jota ylläpitävät Lähetyshiippakunnan saksalainen ja amerikkalainen sisarkirkko, Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche (www.selk.de) ja Missouri Synod (www.lcms.org). Liturgina ja saarnaajana on todennäköisesti joko emeritusprofessori Robert Kolb tai pastori, tohtori Wilhelm Torgerson.
Nautimme omaehtoiset kirkkokahvit klo 12 ja tutustumme kaupunkiin klo 13 alkaen. Kohteinamme ovat Wittenbergin kirkot ja niissä mm. Lutherin hauta ja Lucas Granachin kuuluisa alttaritaulu sekä Lutherin kotimuseo entisessä augustinolaisluostarissa. Klo 16 lähdemme kohti Lübbeniä ja tutustumme Paul Gerhardt -kirkkoon klo 18. Paul Gerhardt (1607-1676), pastori ja kuuluisa virsirunoilija, joutui tunnustavana luterilaisena luopumaan papinvirastaan Berliinissä ja vietti viimeiset vuotensa Lübbenissä.
Majoitumme hotelliin klo 19 ja nautimme illallisen klo 20.
Nautimme aamiaisen klo 8 ja lähdemme klo 9 kohti Lübbenaun kanavasatamaa. Spreewald – risteilylle lähdemme klo 10 veneellä, jota kuljetetaan sauvoen sitä matalassa vedessä eteenpäin, ja palaamme takaisin klo 12.
Spreewald on taianomainen ”Venetsia” ja UNESCO:n suojaama biosfäärireservaatti, jonka luonto on muodostanut Berliinin halki juoksevan Spree-joen haarautuessa keskelle metsää lukemattomiksi kanaviksi, joita reunustavat vanhat talot ja suuret puut. Spreewald on tunnettu slaavilaisesta sorbiasutuksestaan ja herkullisista suolakurkuistaan. Sorbinkieli on yksi Saksan virallisista vähemmistökielistä.
Nautimme omaehtoisen välipalan ja lähdemme kohti Schweriniä eli Mecklenburg – Etu-Pommerin osavaltion pääkaupunkia klo 13:30. Saavumme perille klo 17:30 ja voimme hetken ihailla maalauksellista järvimaisemaa ja sen keskellä saarella sijaitsevaa linnaa, joka on nykyisin osavaltion hallintokeskus.
Nautimme paikallisessa ravintolassa päivällisen klo 18:00 ja lähdemme klo 19:30 kohti Trawemündea. Saavumme 20:30 Nordlandkai -lauttasatamaan, missä on vielä mahdollista tehdä ostoksia. Laivalle ja hyttiin pääsemme noin klo 23 alkaen.
Vietämme koko päivän merellä. Nautimme taas kaksi ateriaa ja sulattelemme konferenssitiloissa klo 14-16 matkan kokemuksia.
Nautimme laivalla aamiaisen ja saavumme Vuosaaren satamaan klo 10. Bussi kuljettaa meidät jälleen tarpeen vaatiessa Tikkurilan aseman kautta poiketen Helsingin Kamppiin.
Matkaa valmistellessani olen ajatellut erityisesti oman kirkkoni, Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seurakuntalaisia. Se määrittää matkan kohteita ja toteutustapaa. Myös matkaan kuuluvat hartaushetket nojautuvat klassiseen luterilaisuuteen.
Silti näen mielelläni myös muita kristittyjä matkalaisten joukosta. Yhteisestä matkasta voikin seurata hedelmällisiä ekumeenisia kohtaamisia. Voimme oppia myös toisiltamme emmekä vain matkan kohteista.
Toinen toisiimme tutustuminen kuuluu matkan ohjelmaan, ja siinä nousee varmasti esille myös oma kirkollinen tausta. Silti sitä ei tarvitse olla ollenkaan. Vaikka et uskoisi ollenkaan Jumalaan, vaan olet agnostikko tai ateisti, olet silti tervetullut, jos matka muuten kiinnostaa Sinua ja kunnioitat sitä kristillisyyttä, joka määrittää matkaamme.
Eniten saat matkasta mukaasi, jos olet ennalta kiinnostunut kirkkohistoriasta ja kulttuurista, erityisesti musiikista, sekä Saksasta. Silti ilman ennalta valmistautumistasikin matka tarjoaa sinulle ainakin kauniita maisemia ja hyvää ruokaa sekä erinomaista seuraa!
Ja kyllähän minä koko matkan ajan kerron siitä mitä näemme ja koemme. Tarkoitukseni on myös lähettää etukäteen kiinnostavaa ja opettavaa materiaalia lähtijöille, kun sitova ilmoittautuminen ja lähtijöiden yhteystiedot ovat käytössäni.
Toisaalta välillä pitää olla myös rauhaa vain olla ja levätä. Koetamme pitää yllä tasapainoa loman ja opintomatkan välimaastossa.
Matkalaiselta ei odoteta eikä vaadita mitään. Se ei ole suoritus, vaan iloinen kokemus, joka tuottaa hyvää mieltä ja paljon muistoja, joihin voi vielä myöhemminkin palata. Myös uusia ystäviäkin saattaa reissulta saada.
Silti on hyvä ottaa huomioon muutama asia:
Matkaamme sisältyy kävelyä. Mukaan saa tulla myös huonosti liikkuvaisia, mutta esimerkiksi Wartburgin vierailu vaatii jonkin verran ponnistelua, ja kaupungeissakin liikutaan pääosin jalan. Bussilla ei pääse joka oven eteen, eikä se olisi myöskään matkan tarkoituksen kannalta mielekästä.
Saksassa ei kokemukseni mukaan ole myöskään niin paljon eri tavoin ruokarajoitteisia kuin Suomessa. Tämä pitää esimerkiksi laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta kärsivien matkalaisten ottaa huomioon. Sama koskee allergikkoja.
Kasvisruokaa kyllä alkaa saada jo Saksassakin, mutta se ei välttämättä ole sitä, mitä meille on ryhmänä varattu. Ainakaan aikaisemmin ei myöskään kaupoissa ollut niin hyvää valikoimaa keliaakikoille tarkoitettua purtavaa kuin Suomessa.
Sen tähden pyydän Sinua ilmoittautumisen yhteydessä kertomaan tällaisista rajoituksista, ja kun saan selville ravintolat, joissa syömme, koetan tehdä asiassa parhaani.
Muuten Saksassa pärjää samoilla taidoilla kuin Suomessa. Esimerkiksi sähkö tulee seinästä 220 voltin jännitteellä, ja pistorasiat ovat samanlaisia kuin meillä. Englantia osataan kuitenkin vähemmän kuin Pohjoismaissa.
Matkalla on hyvä varautua sekä vilpoiseen alkukesän säähän että helteeseen. Ehkä kerrospukeutuminen on viisain valinta. Kenkien on hyvä olla sen verran tukevat, että niissä voi kävellä. Lenkkitossuja tai vastaavia jalkineita ei silti tarvita.
Siistiä ja muodollista pukeutumista Saksassa arvostetaan varsinkin arvokkaammissa matkakohteissa, kuten kirkoissa tai museoissa. Verkkarit voi vallan hyvin jättää odottamaan kotimaan lenkkipolkuja!
Yhä useammassa kaupassa voi Saksassa maksaa pankki- tai luottokortilla. Silti on hyvä varautua käteisellä. Monissa pienemmissä kaupoissa ja kahviloissa maksetaan yhä oikealla rahalla. Onneksi sitä saa nostetuksi myös pankkiautomaateista.
Lääkkeet pitää muistaa ottaa mukaan. Saksassa on kyllä tiheä apteekkiverkosto, mutta suomalainen lääkemääräys ei sellaisenaan kelpaa siellä. Suomesta voi kyllä saada myös kansainvälisen lääkemääräyksen, jos se on jostakin syystä tarpeellista. Ja tietenkin mukana pitää olla voimassaoleva passi tai henkilöllisyystodistus.
Edelleen kannattaa hankkia eurooppalainen sairausvakuutuskortti, joka voi tilata kätevästi OmaKelasta. Saat silloin saman ensiavun kuin saksalaiset samassa tilanteessa. Ja se on tietenkin erittäin korkeatasoista.
Viisasta on myös hankkia matkavakuutus, joka korvaa hoitoja ja sairaskuljetuksia. Se saattaa auttaa myös muunlaisissa ongelmissa matkan varrella ja jo ennen sitä, jos matkan joutuu peruuttamaan. Pyrin kuitenkin toimimaan niin, ettei vakuutukselle tule käyttöä, ja sekin joskus auttaa, kun mukana on joku, joka osaa saksaa. Minä osaan.
Jos Sinulla on kysyttävää, ota rohkeasti minuun yhteyttä!
Iloitsen, jos saan nähdä juuri Sinut tällä matkalla.
Martti Vaahtoranta
044 312 0858
[email protected]
”Armolahjana elämä”- Lähetyshiippakunnan miestenpäivät Jyväskylässä Kiponniemen leirikeskuksessa 2.-4.2.2024
Olemme ensin liian nuoria tekemään asioita
Sitten olemme liian kiireisiä,
kunnes tulemme liian vanhoiksi tekemään asioita
Olemmeko miehiä vailla tehtävää?
Jumalalla on jokaiselle miehelle tehtävä. Miehen tehtävänä ei ole etsiä tehtäväänsä, vaan ryhtyä toteuttamaan elämän armolahjaa ”Tänä päivänä!”.
Niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”. Hepr 4:7
Tervetuloa pohtimaan miehenä olemista. Edellisten miestenpäivien palautteen voi tiivistää seuraaviin sanoihin:
”Oli ainutlaatuinen kokemus puhua toisten miesten kanssa elämän oikeista asioista. Ilmapiiri oli armahdettujen syntisten ilmapiiri. Ei tarvinnut teeskennellä.”
Olet sydämellisesti tervetullut Lähetyshiippakunnan miestenpäiville. Ei tarvitse kuulua Lähetyshiippakuntaan tullakseen paikalle. Kutsu ystäväsi mukaan, ja herrasmiehenä voit kustantaa hänelle viikonlopun, jos siltä tuntuu.
T. Kalle-pastori
Kiponniemen toimintakeskus, Kiponniementie 84, Vesanka
Hinta 125€ 15.1.2024 asti ja sen jälkeen 145€. Ilmoittautumiset suoraan Kiponniemeen linkin kautta: Ilmoittautuminen miestenpäivään
Perjantaina 2.2.
16.00 Tervetuloa! Sisäänkirjautuminen ja majoittuminen. Tulijoita vastaanottamassa miestenpäivien isännät.
17.00 Päivällinen
18.00 Avajaiset Kiponniemen salissa: Jakautuminen ryhmiin, alustus ja tutustumista
19.30 Makkaranpaisto ja vapaata keskustelua kodalla
21.30 Kompletorio salissa
Lauantai 3.2.
08.00 Aamupala
09.00 Laudes
09.30 Opetus ja keskustelua – Mies Jumalan luomana, Lunastettuna ja Pyhän hengen johdattamana
11.00 Ruokailu
13.00 Ad sextam.
13.30 Opetus – Vaimoa ei vieläkään – Vieläkään en ymmärrä vaimoa – Enää ei vaimoa
14.30 Kahvi
15.00 Pienryhmäkeskustelut alustuksien pohjalta.
16.00 Ulkoilu / vapaata olemista
17.00 Päivällinen
18.00 Seurat ukko-Paavon tyyliin. Veisaamme Luterilaisia virsiä muutaman säkeistön kerrallaan. Miesten puheenvuoroja pienryhmäkeskustelujen pohjalta jakaa Kalle Väätäinen
19.30 Saunat ja makkaranpaisto kodalla
21.30 Kompletorium
Sunnuntai 4.2.
8.00 Herätys ja huoneiden siivous
9.00 Aamupala
10.00 Messu
12.00 Lounas ja lähtökahvit
Tämän myötä kokoonnumme syntymäpäiväseuroihin Turkuun Betel-kirkkoon sunnuntaina 26.11 klo.14.30 alkaen. Seuroissa on puhumassa mm. piispa Risto Soramies, Sakari Korpinen, Heikki Haataja, Pekka Huhtinen ja Ville Melanen. Ohjelmassa lisäksi musiikkia ja kahvitus.
Sunnuntaina 26.11.2023 klo 14.30 alkaen
Betel-kirkko, Yliopistonkatu 29a, 20100 Turku
Aikataulu
14.30 Seurat alkavat
15.30 Kahvitus
16.15 Seurat jatkuu
17.30 Loppuvirsi ja kotimatkalle
Juhlassa julkaistaan ensimmäistä kertaa suomennettu Martti Lutherin kommentaari pastoraalikirjeisiin. Kirha julkaistaan juhlakirjana pastori Eero Johannes Kaumille. Sakari Korpisen kirjoittama kirjan esipuhe on luettavissa blogista sivuillamme.
Mahdolliset muistamiset Lähetyshiippakunnalle:
Tervetuloa mukaan juhlaan!
”Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?” (Ps.71:17-19) ”
Tapahtumaan, jota myös lyhenteellä ”SOK” kutsutaan, tulee joka vuosi väkeä niin lähiseudulta kuin kauempaa Suomesta. Tarjolla on kaikille osallistujille yhteisiä tilaisuuksia sekä erillistä ohjelmaa eri-ikäisille. Moni tulee tapahtumaan mm. hyvien opetusten ja yhteisten lauluhetkien lisäksi tapaamaan tuttuja ja nauttimaan yhteishengestä. Useille tapahtumaan osallistuminen on tullut jokavuotiseksi tavaksi. On mahtavaa huomata, että tapahtumaan tulee joka vuosi myös monia ensikertalaisia.
Tänä vuonna aikuisten kanavissa oli tarjolla Lauri Gummeruksen pitämä opetus addiktioista ja Päivi Räsäsen pitämä opetus kristillisestä arvopohjasta. Nuorille (15+) oli tarjolla mm. Jarno Gummeruksen opetus seurustelusta ja Esko Murron opetus siitä, mitä messussa tapahtuu.
Ohjelmassa oli myös viime ja tulevan kesän riparimiitti, jossa nuoret näkivät riparikavereitaan. Varhaisnuoret pääsivät kuulemaan Juuso Mäkistä, aiheena Kristittynä koulussa, sekä Kalle Väätäisen opetusta Jumalan valosta, joka kääntää paatuneenkin.
Iltapäivällä jokainen osallistuja sai valita itselleen mieluisen toimintarastin, johon osallistua. Liikunnallisen ja musikaalisen rastin lisäksi oli vaihtoehtona askartelua ja lautapelien pelailua sekä näyttelemistä. Päivälliseksi oli tarjolla koulun pihalla valmistettua pyttipannua.Koko perheen iltaohjelmassa yksi ohjelmanumeroista oli Ville Ryösön upea konsertti. Lopuksi pidettiin vesper pastori Esko Murron johdolla. Päivän tunnelma vaikutti erittäin mukavalta ja lämminhenkiseltä.
Koululle yöksi jääneillä ilta jatkui vielä yhteisen hengailun ja esimerkiksi pingis- ja pöytäjalkapallopelien parissa. Sunnuntaina koululla yöpyneet siirtyivät yhdessä messuun Tampereen adventtikirkolle. Messun toimitti Esko Murto. Messun jälkeen kirkkolounasta oli tarjolla halukkaille.
Tapahtumaan osallistunut nuori, Emmy Jääskeläinen, kommentoi sunnuntaina kokemuksiaan seuraavasti:
SOK on tosi tärkeä tapahtuma nuorille, koska se auttaa pitämään yhteyksiä kavereihin, joita ei muuten näe kovin usein. Tapahtuma kerää yhteen porukkaa ympäri Suomea ja on ihana nähdä kavereita. Nuorilla oli hauskaa yhdessä ja käsittääkseni kaikille jäi ihan hyvä fiilis. Mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Oli hyvä, kun nuorille järkättiin se oma iltaohjelma, niin pysty valvomaan vaikkapa koulun salissa. Oli ihanaa valvoa ja nauraa yhdessä. Yövalvonta oli myös järjestetty tosi hyvin. Koko perheen iltaohjelmaan olisin kuitenkin toivonut lisää pelejä tai yhteisleikkejä. Superiso kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja muille, ketkä olivat mukana suunnittelemassa tapahtumaa! Näin jälkikäteen on haikea fiilis ja jo ikävä ystävii.
Suuret kiitokset siis kaikille tapahtumaan osallistuneille ja sen järjestäneelle Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaiselle seurakunnalle! Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunta selvittää, missä tapahtuma ensi vuonna järjestettäisiin.
Teksti: Päivikki Nokelainen
Hyvää valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää!
Elämme ajassa, jota varjostaa kuoleman kulttuuri. Tämä kuoleman kulttuuri kuitenkin monesti piiloutuu elämänmyönteisiltä kuulostavien käsitteiden kuten erilaisten oikeuksien alle. Siksi kuoleman kulttuuria on välillä niin vaikea havaita.
Puhutaan naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Tuolla positiiviselta kuulostavalla oikeudella tarkoitetaan kuitenkin lupaa lopettaa äidin kehon turvissa kasvavan pienen ihmisen elämä.
Puhutaan jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna. Tuolla sinänsä kannatettavalla ajatuksella tarkoitetaan kuitenkin, että ne, jotka eivät ole haluttuja, voidaan kuolettaa ennen syntymäänsä.
Puhutaan laillisen abortin välttämättömyydestä äidin hengen säästämiseksi vaikeissa komplikaatioissa. Tämän kanssa useimmat vapaan abortin vastustajatkin ovat samaa mieltä. Samalla useimmiten vaietaan kuitenkin siitä, että äidin hengen säästämiseksi tehdyt abortit eivät juuri edes näy tilastoissa, joiden mukaan 94,8 % viime vuonna abortoitiin sosiaalisin tai niihin verrattavin syin ja loput 4,8 % ”mahdollisen tai todetun sikiövaurion” kuten Downin syndrooman perusteella (THL:n 2022 tilastot), jonka kanssa kuitenkin pystyy elämään.
Puhutaan oikeudesta turvalliseen aborttiin kuolemien vähentämiseksi puoskareiden käsissä. Tuossa elämän suojelemiseen tähtäävässä argumentissa unohdetaan kuitenkin, että abortissa kuolee aina vähintään yksi ihminen.
Abortti tarkoittaa Käypä hoito -ohjeen mukaan ”ihmisen toimin käynnistettyä raskauden päättymistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa (…) sikiön kuolemaan”. Kyse on siis virallisen määritelmän mukaan kuolemasta, jonka toiset aiheuttavat.
Tämä kuoleman kulttuuri on ollut rajatuissa tapauksissa laillistettua Suomessa jo 73 vuoden ajan, ja sosiaalisiin syiden verukkeella 12. raskausviikkoon saakka käytännössä vapaan abortin mahdollistava laki on ollut voimassa 53 vuoden ajan. Tämän kuun alussa voimaan tullut entistä liberaalimpi aborttilaki käytännössä poisti harkinta-ajan varhaisimmilta aborteilta. Yhden lääkärin lähete riittää aikaisemman kahden sijaan. Lakiin johtaneen kansalaisaloitteen johtoajatuksena oli naisten ”oman tahdon” ja itsemääräämisoikeuden lisääminen. Tuon oikeuden varjoon jäi kuitenkin syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Kuoleman kulttuurissa sanat ovat harkittuja, koska väärä sanavalinta voi paljastaa sen, mistä todellisuudessa on kyse. Kun puhutaan ei-toivotusta raskaudesta, joka johtaa aborttiin, käytetään ihmisyydestä etäännyttävää lääketieteellistä termiä ”sikiö”. Kun puhutaan samalla raskausviikolla tapahtuneesta ei-toivotusta keskenmenosta, puhutaan kuitenkin lapsesta, joka menetettiin.
Kuoleman kulttuurissa ihminen ja hänen subjektiivinen kokemuksensa on kaiken mitta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on ottanut itselleen vallan päättää elämästä ja kuolemasta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on tehnyt itsestään jumalan.
Kuoleman kulttuuri jättää jälkensä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomessa aborttien määrä on viime vuosina asettunut n. 8 000:een vuodessa, joskin viime vuonna niiden määrä kasvoi 3,5 %:lla verrattuna edellisvuoteen (THL). Jos viime vuonna syntyneisiin lapsiin (44 933) lisätään silloin abortoidut lapset (n. 7 900), he muodostaisivat 15 % ikäluokastaan, mikäli heidän olisi annettu elää. 15 % ikäluokasta on iso luku. Vielä isommaksi tuo 15 % ikäluokasta nousee sen kehityksen valossa, että Suomessa syntyi viime vuonna ennätyksellisen vähän lapsia. Viimeksi yhtä vähän suomalaisia syntyi elävänä nälkävuonna 1868, siis yli 150 vuotta sitten, silloin kun maatamme asutti alle kaksi miljoonaa ihmistä nykyisen 5,5 miljoonan sijaan.
Nälkävuosina kuolema vaikutti nälänhädän ja köyhyyden kautta, joihin ihmiset eivät juuri voineet vaikuttaa. Meidän ajassamme kuolema vaikuttaa kuoleman kulttuurin kautta, jota yhteiskuntamme on itse valinnut toteuttaa ja seurata.
On kuitenkin olemassa myös vaihtoehto, jonka puolesta pidämme tänään ääntä täällä: se on elämän kulttuuri.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain naisten oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös syntymättömän lapsen oikeudesta omaansa. Kummatkin ovat yhtä tärkeitä.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna, vaan myös niiden oikeudesta syntyä ja elää, joita ei suunniteltu, haluttu tai joista biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan. Ei-toivotun lapsettomuuden lisääntyessä heille olisi kasvattajia ja adoptiovanhempia, jos tästä vain puhuttaisiin vaihtoehtona.
Elämän kulttuurissa entistä vapaampaa kohtulasten surmaamista ei puolustella harvinaisilla äidin hengen säästävillä poikkeustapauksilla, vaan elämää puolustetaan esivallan säätämillä laeilla, jotka rajoittavat muista syistä kuin lääketieteellisissä hätätapauksissa tehtäviä abortteja minimiin.
Elämän kulttuurissa ei määrätä kuolemaa hoidoksi tai ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin, vaan tuetaan ja autetaan niin äitejä kuin isiäkin raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen hoitamaan ja rakastamaan lapsiaan vaikeissakin olosuhteissa.
Elämän kulttuuriin on mahdollista kääntyä. Mutta mikäli aikain saatossa käy ilmi, että yhteiskuntamme on elämän kulttuurin lopullisesti hylännyt, silloin sen edistäminen on entistä tärkeämpää yksilöiden ja yhteisöjen kuten seurakuntien tasolla.
Pappina ja kristittynä näen tämän elämän kulttuurin kaikkein selkeimpänä Pyhän Raamatun lehdillä. Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid lausuu elämän Herralle: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16) Ja Uudessa testamentissa kerrotaan, että Daavidin jälkeläinen Jeesus Kristus pyhitti ihmiselämän sen alusta alkaen, kun Hän sikisi ihmisalkioksi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohdussa.
Jeesuskin syntyi kuoleman kulttuurin keskelle Herodes Suuren miekan alaisuuteen, mutta vältti Betlehemin lastensurman. Hän kuoli ristillä syntisten puolesta ja nousi kuolleista antaakseen tälle kuolevalle maailmalle elämän. Ja mikä lohtu onkaan, että Hän on jo voittanut kuoleman – Hän on voittanut myös tämän kuoleman kulttuurin.
Raamatun naiset johtajina
1) Mirjam – profeetta ja naisasianainen
2) Debora – nainen taistelijana
Luentojen lisäksi Mailis pitää aiheeseen sopivan raamattupiirin. Kahvitarjoilu.