Piispa Jose Luis de Miguel

Madridin ulkopuolella pidettiin Espanjan evankelis-luterilaisen kirkon (Iglesia Evangélica Luterana Española, IELE) kirkolliskokous 8.—10.10.2021. IELE luuluu Lähetyshiippakunnan tavoin Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (ILC). Kokoontumisen teki erityiseksi se, että siinä yhteydessä vihittiin Espanjan historian ensimmäinen luterilainen piispan virkaansa. Pastori Jose Luis de Miguelin (59) piispan virkaan vihkimyksen toimitti Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola avustajineen.

Reformaation aikana 1500-luvulla Espanjaan levisi myös luterilaista opetusta, mutta ankaran vastauskonpuhdistuksen seurauksena luterilaiset kristityt joutuivat pakenemaan. Argentiinasta ja Yhdysvalloista Lutheran Church Missouri Synodin tekemän lähetystyön tuloksena vuodesta 2004 Espanjassa on ollut rekisteröitynyt luterilainen kirkko, jolla on tällä hetkellä neljä seurakuntaa eri puolilla Espanjaa ja useita lähetyskohteita.

Lähetyshiippakunnan Jyväskylän Jesajan seurakunnan jäsen pastori Marcos Berndt on ollut IELE:n alkuvaiheessa lähetystyössä Argentiinasta käsin Espanjassa.

Vihkimysmessussa saarnannut ja Espanjassa usein opetusmatkoilla vieraillut professori Arthur A. Just (Fort Wayne, USA) muistutti tilanteen historiallisuudesta ja evästi uutta piispaa evankeliumin työhön.

Olemme kokoontuneet vihkimään ensimmäistä luterilaista piispa Espanjassa historialliseen El Escorialin kaupunkiin, joka oli vastauskonpuhdistuksen keskus kuningas Filipp II:n aikana. Piispa on kutsuttu ruumiin ja sielun hoitajaksi, sillä ihmiseksi syntynyt Kristus tuli tekemään uudeksi, mikä synnin tähden oli mennyt rikki. Kutsumalla ihmisiä katumukseen ja syntien anteeksiantamuksen omistamiseen sanan julistuksen ja Herran Pyhän ehtoollisen kautta me osoitamme laupeutta. Sairauksiemme ja hätämme keskellä me vastaanotamme hengellisesti ja ruumiillisesti Vapahtajan. Siksi piispa on ruumiin ja sielun hoitaja.

Piispa Jose Luis de Miguel toimitti kirkolliskokouksen päätteeksi ensimmäisen ordinaationsa, kun hän vihki Antonio Suarezin paimenvirkaan palvelemaan Cartagenan alueelle. Juhla jatkui siten, että tuore pastori kastoi pienen tytön samassa messussa.

Piispat Juhana Pohjola ja Jose Luis de Miguelin

Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola tervehdyksessään rohkaisi seurakuntien edustajia, sillä Raamatun sanan lupauksella, että Kristuksen lahjojen äärellä kirkon täyteys on läsnä pienissäkin seurakunnissa.

Yhteiskuvassa uuden piispan virkaan vihkimykseen osallistuneet

Lähetyshiippakunnan varhaisnuorten, nuorten ja kasvatustyön valtakunnallinen Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa 2.-3.10.2021.

Tänä vuonna teemana oli Sinut on kutsuttu ilolla palvelemaan. Tapahtuma kokosi 140 osallistujaa, joista 60 yöpyi.

Osallistujien määrä yllätti järjestäjät. Ihmisillä on selkeästi kaipaus yhteyteen. Korona aika on etäännyttänyt, mutta hienoa on nyt päästä taas yhteen. Nuorten on tärkeää tavata uskovia ikäisiään sekä aikuisten on kiva tavata toisia aikuisia, vaihtaa kuulumisia ja sitä kautta saada tukea kristityn perhearjen pyörittämiseen.

Tapahtuman avaavassa Tervetuloa -ohjelmassa kävi nopeasti ilmi, että osallistujia oli ympäri Suomea. Tutustumisleikissä asuinpaikkakuntia mainittiin esimerkiksi, Seinäjoki, Helsinki, Mikkeli, Kitee, Joensuu ja kauimmaiset olivat tulleet Kajaanista sekä Oulusta asti.

Tutustumista tapahtuman aluksi

Ikäryhmille oli omaa ohjelmaa. Esimerkiksi Varhaisnuorten kanavassa mietittiin millä tavalla kristitty nuori voi palvella Jumalaa kunnioittamalla vanhempiaan ja opettajiaan. Nuorten kanavassa pohdittiin, mistä voisi löytää ilon ja rauhan palvelutehtävässä. Opiskelijoiden K-17 kanavassa käsiteltiin lahjojen ja palvelutehtävien erilaisuutta seurakunnassa.  Kasvatustyön seminaarissa keskusteltiin lasten ja nuorten toiminnan järjestämisestä seurakunnissa sekä tämän ajan koulumaailman haasteista.

Kasvatustyönkanava käynnissä

Kanavien välissä käytiin toimintapisteillä. Jalkapallo ja frisbeegolf olivat suosittuja. Sisällä sai puuhastella rannenauhojen solmimisen ja origamien parissa tai osallistua esimerkiksi Raamattutietovisaan sekä pelailla lautapelejä.

Iltaohjelma sisälsi leirilauluja ja nuorten sketsejä. Heidi Savolainen kertoi rohkaisevana esimerkkinä oman kasvutarinansa yhä vastuullisempiin palvelutehtäviin seurakunnassa. Lähetystyö oli esillä videoesittelyn muodossa Afrikan Motangosta. Vesperin jälkeen myöhäisillan Open Stagessa kuultiin taitavien nuorten itse tehtyä musiikkia sekä koskettavia tulkintoja.

Tapahtuma päättyi yhteiseen messuun

Sunnuntai aamuna tapahtuman päätteeksi kokoonnuttiin yöpyjien ja vastuunkantajien kesken messuun 90 henkilön voimin.

Iloinen puheen sorina jatkui vielä purkutalkoissa. Tapahtumassa mukana olevat ystävykset Saara Kettunen Raumalta ja Gabriella Gummerus Mikkelistä ovat tutustuneet jo ennen rippikoulua eräällä seurakunnan leirillä ja käyneet samoissa tapahtumissa sen jälkeen.

“Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ihmisiä. Tämä tapahtuma on tosi hyvä mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Opetukset olivat hyviä. Tapahtuma antaa voimaa tulevaan,” huikkaa Kettunen.

“Ohjelma oli monipuolista. Pidin myös siitä, että kanavissa oli hyvä tasapaino, ensimmäisessä meillä oli teoriaa ja toisessa keskustelua. Tapahtumassa ruoka oli myös hyvää,” Gummerus kiittelee.

Tapahtuman järjestelyistä vastasi toista kertaa peräkkäin Hämeenlinnan Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta. Tapahtuman uudelleen järjestäminen samalla tiimillä samassa paikassa on ollut helpompaa edellisvuoteen nähden, mutta suuremman osallistujamäärän vuoksi käytännön asioita oli nyt enemmän hoidettavana. Tapahtumakoordinaattori Sanna Niemi iloitsee hyvin menneestä tapahtumasta.

“Oli kiva, että saatiin nuoret koolle. Tapahtumassa live, läsnä ja 24/7 -toteutuivat toivotusti. Tapahtuman volyymi oli suurempi kuin edellisvuonna, joten se toi lisää tehtävää esimerkiksi juna-asemalle kyyditettäviä oli enemmän ja talkoovoimin järjestimme suurelle joukolle aamupalan itse. Muut ruokailut tilasimme palveluntuottajalta. Haasteena oli vaikeus arvioida etukäteen, paljon nuoria lopulta tulee ja moni heistä jää yöksi. Olemme kiitollisia siitä, että talkoisiin saatiin hyvin auttajia seurakunnasta. Talkoissa oli myös sellaista väkeä, joilla ei ole tapahtuman kohderyhmän ikäisiä lapsia. Ilo oli myös seurata kun nuoret olivat mukana palvelemassa, he auttoivat mm. ohjelmissa, kioskissa, purkutöissä ja siivouksessa”.

Ensivuonna, jos Herra suo, tapahtuma järjestetään Porissa.

Koronapandemia on pelottanut monia meistä. Eri ihmisiä eri tavoin. Toisia on pelottanut vakavan sairauden mahdollisuus, toisia se, että voi tartuttaa läheisensä tietämättään. Toisia on pelottanut viranomaisten toiminta, esimerkiksi vapauksien rajaaminen ja pakkokeinot. Pelkääminen on universaalia, kaikki pelkäävät jotain. Mutta voiko pelkäämisen lopettaa? Tai voiko sitä ainakin vähentää? Tai jos ei voi, niin miten sitä omaa pelkäämistään voisi paremmin kestää ja oppia sen kanssa elämään? Miten uskaltaisimme jälleen mennä esimerkiksi kirkkoon? Miten voisimme rauhoittua pelkojemme keskellä, etteivät taivaan aarteet jää meiltä saamatta pelkojemme tähden?

Ihmisen kaksinaisuus

On tärkeä ymmärtää, että jokaisessa ihmisessä on kaksi erilaista toisiinsa liittyvää toimintajärjestelmää. Kognitiivisen järjestelmämme lisäksi (jota itse kutsun ratsastajaksi), jokaisessa meissä on myös autonominen turvallisuusjärjestelmä (eli hevonen minun kielenkäytössäni). Hevosen, eli puolustusjärjestelmämme, autonomiasta seuraa se, että kukaan meistä ei voi lakata kokonaan pelkäämästä. Pelko kun liittyy itsesuojeluvaistoomme. Pelko on tarpeellista, sen tarkoituksena on pitää meidät hengissä. Hevonen eli puolustusjärjestelmämme ei ole tahtomme alainen kone, vaan itsenäinen autonomian omaava järjestelmä. Pelkoa emme voi siis millään ja milloinkaan poistaa, eikä sitä pidäkään poistaa. Tärkeää on jatkuvasti opetella elämään pelkojensa kanssa ja peloistaan huolimatta. Tärkeää on myös yrittää opetella rauhoittamaan omaa hevostaan, jonka kanssa elämän jakaminen on osamme. Ratsastajan ja hevosen yhteistyö on koko elämän jatkuva harjaantumisen aihe. Mitä paremmin kuulet ja tunnet omaa hevostasi, sitä paremmin ehkä opit sitä rauhoittamaan ja sillä myös ratsastamaan minne itse tietoisesti haluat.

Tulen halatuksi, siis olen olemassa

Länsimaissa on pitkään hallinnut niin sanottu kartesiolainen ajattelutraditio, joka on karkeasti sanottuna ylikorostanut ihmisen kognitiivistä ajattelukykyä ja järkeä. ”Ajattelen, siis olen olemassa” oli Rene Descartesin (1596 – 1650) kuuluisa kiteytys, jonka innoittamana täällä lännessä on pitkään vahvasti arvostettu ihmisen rationaalista puolta ja niin sanotusti keskitytty asioihin. Tämä on tietenkin osittain oikein. Hankalaa on kuitenkin se, että samalla on syntynyt sellainen kuvitelma, että ihmisen toiminta orientoituu pelkästään ja ensisijassa aina rationaalisesti. Katveeseen ja kuolleeseen kulmaan on tämän takia jäänyt muun muassa taju siitä, että edellinen pätee vain niissä olosuhteissa, jolloin ihmisen puolustusjärjestelmä eli hevonen ei ole pelkojen tai muiden uhkien takia aktivoituneena. Riittävää huomiota vaille on jäänyt myös se ihmisen kaksinaisuuteen liittyvä seikka, että kartesiolaisen maksiimin ohella kuhunkin meistä vaikuttavat myös toiset turvallisuuteen liittyvät maksiimit. Koska ihminen on kaksinainen, on myös toinen kaikkien poikien ja miesten tuntema maksiimi: ”Tulen/en tule hakatuksi, siis olen olemassa”. Tämän maksiimin minulle opetti puhelimen ennakoiva tekstin syöttö kun olin kirjoittamassa ylös varsinaista asiaa, eli varsinkin kaikkien äitien ja lasten hyvin tuntemaa hevoseen liittyvää maksiimia: ”Tulen halatuksi siis olen olemassa”. Pieni vauva kapaloidaan tämän takia, niin myös Kristus itse tuli kapaloiduksi. Lapsia ja aikuisia halataan tämän takia heidän huoliensa ja pelkojensa keskellä. Läheisyys, halaaminen ja kosketus ovat rauhoittumisen ja hevosen rauhoittamisen keskeisiä välineitä. Nyt kuitenkin korona ja siihen liittyvä sosiaalinen eristäytyminen on vienyt monilta juuri nämä rauhoittumisen välineet. Tämä on ollut omiaan lisäämään monien turvattomuutta ja yksinäisyyttä sekä niihin liittyvää lamaantumista. Pelko on saanut meidät näinkin tiukempaan otteeseensa.

Nykytietämyksen pohjalta on selvää, että voimme toimia edes teoreettisen rationaalisesti vain silloin, kun emme ole uhan alla. Näkymättömän viruksen uhka on ollut hyvin todellinen. Siksi oman pomppivan ja pillastuneen hevosen selässä ei oikein ole ollut helppoa ajatella kenenkään. Kyseessä ei siis ole vain tiettyjen ihmisten ongelma, vaan se koskettaa jokaista ihmistä yhtäläisesti. Toki eroja on siinä, mikä kenenkin hevosen saa pillastumaan ja mitä kukin meistä kulloinkin pelkää. Yhden pillastuttaa koronan pelko, toisen pelko muiden sairastuttamisesta, kolmannen pelko siitä, että koronaa pelkäävät lähimmäiset saavat peloillaan kaiken sekaisin työpaikalla tai seurakunnassa ja niin edelleen. Nämä ristiriitaiset pelot voivat sitten alkaa vielä ruokkia toisiaan ja näin voi syntyä hankalia negatiivisiä kehiä, jotka vahvistavat itseään. Pelko ja sekasorto valtaa niin yksilön hevosen kuin koko laumankin. Tämä on kaikille mahdollista. Mutta aivan yhtä mahdollista on, että lamaannus valtaa lauman. Mitä se on?

Lamaantumisesta ja rohkeuden harjoittelusta

Turvatoimia on seurakunnissa käytetty, kaksi rokotusta on saatu, mutta edelleen hevostamme pelottaa ja jäämme kotiin, vaikka rajoituksia puretaan. Ei uskalleta lähteä messuun. Messuun lähtemättä jättäminen ei tällöin suinkaan aina ole ratsastajan tietoinen päätös, vaan hyvin usein se voi olla hevosemme intuitiivinen eli ei-tahdonalainen varotoimenpide ja pelkoreaktio, jota emme mitenkään tietoisesti päätä. Asian ymmärtämistä ei helpota se, jos emme tiedä koko hevosen olemassaolosta tai uskomme kartesiolaisen ylimitoitetun ajatuksen mukaan olevamme pelkkiä kirkkaan ajattelun keskuksia. Tällöin meidän on vaikea saada asiaan muutosta. Järki ja sen vakaat päätökset eivät välttämättä poista pelkoamme ja niin lamaannus ja pelko voivat jäädä päälle. Emme välttämättä ymmärrä, että lamaantunut hevosemme tarvitsee ratsastajan ja toisten lähimmäisten lempeää ja sitkeää rohkaisua liikkeelle lähtemiseen.

Rohkeus on vastaus pelon ongelmaan. Rohkeus ei välttämättä kumoa tai poista pelkoa, mutta se voi auttaa meitä toimimaan pelosta huolimatta hevostamme rohkaisten ja kannustaen. Hevosta ei voi, eikä pidä pakottaa, mutta sitä voi ratsastajan toimesta kannustaa. Rohkeutta täytyy vain muistaa harjoitella yhä uudestaan, sillä ihminen aina harjoittelee jotakin. Rohkeuden harjoittelun aloittamattomuus on aina pelkäämisen harjoittelun jatkamista. Ja sitä mitä kukin ahkeraan harjoittelee, sen voi ymmärrettävästi oppia ja siinä voi vahvistua. Tässä harjoittelussa emme ole kuitenkaan yksin ja omassa varassamme. Kristus itse on voimamme ja rohkeutemme lähde!

Rauha teille

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa Ps. 23:4-6

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer 29:11

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman. Joh. 16:33

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille!» Joh. 20:19

Ylösnousemuksen päivänä seurakunta on kokoontunut kuulemaan Kristuksen rauhan julistusta pelkääville hevosilleen! Messu on paikka jossa Kristus julistaa meille kuoleman voittajana rauhaansa. Messu on paikka jossa ylösnoussut halaa meitä sanallaan ja sakramenteillaan ja ruumiinsa osallisuudella. Älkäämme siis lamaannuksissamme jättäkö messua, vaan rohkaiskaamme mielemme ja kannustakaamme hevostamme liikkeelle kohti Herran huonetta!

Yksi pelkäävistä, Jari Kekäle

Piispa Jobst Schöne (kuva www.selk.de)

Saimme suruviestin Berliinistä, piispa Dr. Jobst Schöne D.D. kuoli 89-vuotiaana 22.9.2021. Hän lähti opiskelemaan teologiaa useissa teologisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa (Bethel, Tübingen, Oberursel ja Münster). Hän sai Fullbright stipendin Concordia seminaariin St. Louisiin (USA) 1956/57, joka koulutti häntä luterilaisen tunnustuksellisuuden yhdeksi johtavista eurooppalaisista piispoista. Saksassa yliopistossa assitenttivuosien jälkeen hänet vihittiin papiksi 1959 toimien pappina Berliinissä. Teologian tohtoriksi Schöne promovoitiin Münsterissä 1968 ja 1978 kunniatohtoriksi Fort Waynessä (USA). Pastoraalisesti suurta luottamusta ja intoa herättänyt työ johti hänet koko kirkkokunnan piispaksi 1985, josta hän jäi eläkkeelle 1996.

Piispa Jobst Schöne vieraili puolisonsa Ingridin kanssa kodissamme 1990-luvun lopulla ja siitä lähtien kirjoittelimme toisillemme sekä tapasimme erilaisissa kokouksissa. Schönen kanssa kävin useitakin neuvotteluja, jotka liittyivät kansankirkkojen (Saksassa maakirkkojen) liberalisoitumiseen ja hänen kirkkokuntansa elämään. Schöne tutustui myös Oulun piispa Olavi Rimpiläiseen. Niinpä piispa Olavus kirjoitti myös merkittävän artikkelin Augustanan kirkko-opista Schönen juhlakirjaan Einträchtig Lehren (1997), jossa korostettiin kirkon tuntomerkkien ratkaisevaa merkitystä historiallisen kontinuiteetin sijaan.

Schönen kirkkokunnan juuret menevät 1800-luvun Saksan unionipolitiikkaan, jossa valtiomahti pakotti luterilaiset maakirkot seurakuntineen yhdistymään reformoitujen seurakuntien kanssa ja luopumaan luterilaisesta ehtoollisopista. Jopa sotilaat keskeyttivät luterilaisen seurakunnan joulumessun. Ihmisiä lähti tuhansittain Amerikkaan ja Australiaan. Useita seurakuntia irrottautui omasta maakirkostaan ja itsenäistyi. Näistä seurakunnista muodostui myöhemmin Saksan Itsenäinen Evankelis- Luterilainen Kirkko (SELK).

Saimme hienon kutsun tulla Berliiniin piispalaan heinäkuussa 2010. Mukanamme oli Luther-säätiöstä Marja ja Erkki Pitkäranta. Messun jälkeen osallistuimme päivällisille ja sitten kirkkokahville piispalaan, joka on tehty lähes omin käsin vanhasta keisarinajan punatiilisestä hevostallista. Kodikkaassa ja vieraanvaraisessa residenssissä keskustelu liikkui tietysti teologiassa, Lähetyshiippakuntamme toiminnassa, mutta piispa Jobst halusi myös kuulla piispa Olavista. Schönen piti tulla piispanvihkimykseemme, mutta hän päätti osallistua samoihin aikoihin tapahtuneeseen Missionsprovinssin Roland Gustafsonin vihkimykseen Ruotsissa. Keskusteluissamme Schöne meni tyylinsä mukaisesti suoraan asiaan: ainoa kestävä tie on pysyä pyhän Raamatun ja sitä oikein selittävän Tunnustuksemme opissa (quia-painotus) ”vastoin aikamme liberaaleja, feministisiä tai poliittisia tulkintamalleja”. Mutta seurakuntaelämää ei voi olla ilman messua. Se on ehdoton keskus. Omassa kirkkokunnassaankin hän joutui tekemään työtä, että sai seurakuntiinsa ympäri Saksaa sunnuntain jumalanpalvelukseen Alttarin sakramentin. Tätä hän korosti myös kirjassaan Botschafter an Christi Statt (1996).

Piispamme saivat myös iloita tapaamisista piispa Jobstin kanssa monissakin kokouksissa Liettuassa, Latviassa ja Saksassa. Silloinen dekaanimme Juhana piti esitelmän piispa Jobstin kanssa peräkkäin Liettuan tunnustuksellisessa symposiumissa ja käänsi erään Schönen erinomaisen artikkelin Aamutähti-sarjaamme (nro 2). Paimenvirkaa tarkasti opettavassa artikkelissaan Schöne torjuu naispappeuden Jumalan sanan vastaisena ja päättää esityksensä: ”Huojumalla ja kirkkopolitikoimalla joudumme ojasta allikkoon”. Pappiskollegiomme jäsen Martti Vaahtoranta toimi aikoinaan SELK:n yhteydessä Kansanlähetyksen lähettinä Islam-tutkijana. Hän kirjoittaa Schönen traktaatin takakannessa selvittäen Suomen ev.lut. kirkon kriisiä: ”Kumpi on uskon asioissa suurempi auktoriteetti, Raamattu ja luterilainen tunnustus vai ’kirkon parlamentti’?”

Pastori Esko Murto lähetti viestin kesälomamatkaltaan anoppilastaan Saksasta noin kuukausi sitten ja kertoi piispa Jobstin joutuneen sairaalaan. Lähetin heti viestin piispatar Ingridin kautta ystävällemme, jonka päätin Kristuksen täytetyn työn varaan rakentuvaan autuaalliseen toivoon:”Wir sehen im Himmel, weil Christus Jesus zu einer lebendigen Hoffnung wiedergeboren hat!” Lisäsin vielä tutun virren sanat: “Ihr alle seid auf ihn getauft, ihr habt Christus an als neues Kleid, Halleluja!”

Sakari Korpinen

Ryhmäkeskustelua työntekijäpäivillä. Harri Lammi, Esko Murto, Ville Typpo ja Piispa Risto Soramies

Lähetyshiippakunnan työntekijät kokoontuivat 20-22.9 työntekijäpäiville Kukkian leirikeskukseen Pälkäneellä. Meitä oli paikalla n. neljäkymmentä pappia, sekä hiippakuntasihteeri ja kansliasihteeri. Oli suuri ilo päästä pitkän tauon jälkeen yhdessä koolle. Päivien aikana keskustelu oli, kuten yleensä, hyvin vilkasta. Normaalistikin työntekijäpäivät ovat olleet hyvin antoisia ja rakentavia kokemuksia, mutta nyt tunnelma oli vielä tavallistakin innostuneempi. Varmasti yksi syy tähän oli, että viime vuoden kokoontuminen jäi väliin koronan tähden. Mikä ilo ja siunaus veljet virassa ovatkaan! Papistomme on edelleen suhteellisen nuori, mutta samaan aikaan huomaa tiettyä vanhenemista. ”Nuoret miehet” jotka vihittiin Luther-säätiön aikana ovat jo lähemmäs keski-ikäisiä, mutta toisaalta lisää nuoria virkaveljiä on uusien vihkimysten kautta tullut mukaan.

Työntekijäpäivien runko koostuu hetkipalveluksista, aterioista, opetuksista, urheilusta ja keskusteluista. Ajatus on antaa hengellistä ravintoa ja samalla myös ravita sosiaalisia tarpeita ja etsiä toimivia ratkaisuja työhön. Tällä kertaa aiheena oli erityisesti työnhyvinvointi. Lähetyshiippakunnan työnantaja-asioista vastaava Luther-säätiö muodosti työryhmän tähän liittyen. Ryhmässä on työnantajan edustajana vt. dekaani Joel Kerosuo, työsuojeluvaltuutettuna rovasti Kalle Väätäinen, konsistorin edustajana pastori Sebastian Grünbaum ja kanslian edustajana Asko Iso-Kungas. Kysely kartoitti Lähetyshiippakunnan papiston työnhyvinvointia ja työssäjaksamista.

Kyselyn tulos oli, että suurin osa Lähetyshiippakunnan papistosta voi suhteellisen hyvin. Vastaajista selkeästi suurin osa (yli 75%) ilmoitti jaksavansa erittäin hyvin tai hyvin. Tämä tulos yllätti positiivisesti työryhmän. Kysely paljasti, että papisto koki työnsä merkitykselliseksi ja myös heillä oli selkeä kuva siitä mikä organisaation tehtävä oli. Tässä näkyy myös messukeskeisyys ja näky seurakuntaperheen rakentamisesta. Toki on niinkin, että on asioita jotka tarvitsevat huomiota. Muun muassa osa papistosta toivoi konkreettisempaa opastusta työhön, apua työn hallintaan ja organisointiin. Samalla toivottiin vaikkapa enemmän resursseja liikuntaan ja vapaa-aikaan, puolisoiden suurempaa huomioimista ja muitakin asioita. Yhteisten kokoontumisten merkitys nousi myös kyselyissäkin selkeästi esille.

Dekaani Kerosuo kiitteli annetuista ideoista ja osoitti suurta halukkuutta edesauttaa asioita, jotka voivat parantaa työhyvinvointia. Kerosuo totesi esimerkiksi, että ”rakennamme yhdessä seurakuntakotia ja kirkkoa, niin pastorit kuin kuninkaallinen papisto, seurakuntalaiset. Yksi aivan keskeinen kirkkomme menestymisen edellytys on osaavat ja motivoituneet työntekijät, joilla meitä on siunattu. Senkin tähden työntekijöistä ja heidän perheistään huolehtiminen on aivan ydinkysymyksiä. Olen motivoitunut etsimään yhdessä ratkaisuja, jotka edesauttaa työn mielekkyyttä, antaa voimavaroja ja auttaa jokaista löytämään mielekkään otteen tärkeään työhönsä.”

Rippipalvelus

Työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä piispa Pohjolan johtamalla rippipalveluksella. Pastori Mäkinen taas johdatti raamattutunnilla viimeisten aikojen äärelle. Piispan katsauksessa Juhana-piispa varusti papistoa kohtaamaan erilaisia työn haasteita: ”Joosef eli merkillisessä tilanteessa. Yhtäältä hän oli orja (doulos), joka oli toisen omaisuutta. Toisaalta hänelle oli taloudenhoitajana (oikonomos) uskottu kaikki, koko Potifarin talo. Hänen tuli ymmärtää asemansa ja nähdä virkansa kahtalainen luonne.  Kaikki oli hänen, mikään ei ollut hänen. Joosefin kahtalainen asema virka avautuvat meille tarkemmin Uudessa testamentissa. Yhtäältä Kristus itse on tullut ihmiseksi ja orjan paikalle ja samalla hänelle on uskottu kaikki valta taivaan ja maan päällä. Meidät on vihitty pappisvirkaan, joka sisältää samanaikaisesti douloksen ja oikonomoksen kutsun. Virka on annettu Jumalalta ylhäältä, mutta se palvelee aina alhaalla.  Tämä kahtalainen jännite koskettaa syvästi pappisidentiteettiämme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi tai lupia, mitä meille on uskottu oikonomoksina. Mutta samalla meillä on velvollisuus oppia douloksen mieltä ja toimintatapoja. Toisia kiusataan vetäytymään vastuusta, toisia olla jakamatta vastuuta. Toisille meistä on vaikeampaa muistaa olevansa oikonomos, toiselle olla doulos. Toiselle vaikeampaa on seistä vastapäätä seurakuntaa oikonomoksena, toisella tulla douloksena vierelle ja lähelle. Ja kuitenkin Kristuksen virka on seurakunnassa aina samanaikaisesti ”teitä varten” ja ”teidän kanssanne”.”

Pappiskollegio muisti piispa Risto Soramiestä

Piispan katsauksen yhteydessä muistettiin myös piispansauvan laskenutta emerituspiispa Soramiestä. Työntekijäpäivien yhteydessä julkaistiin myös Risto-piispan piispakauden muistovideo kiitoksena palvelutyöstä. Videon voit katsoa alta. Kuvallis tunnelmia työntekijäpäiviltä löydät jutun lopulla olevasta kuvagalleriasta.

Normaalisti Lähetyshiippakunnan pastorit kokoontuvat kerran vuodessa työntekijäpäiville ja kerran vuodessa alueelliseen pappeinkokoukseen.

Kuvat Janne Koskela. Videokooste Matti Reinikka.

Pastori Kalle Väätäinen

1. Kirkkoon!

Viimeiset puolitoista vuotta ovat muuttaneet ihmisten käytöstä myös seurakunnan suhteen. Voisi jopa sanoa, että pandemia on vaikuttanut erityisesti yhteen kokoontuvan seurakunnan elämään. Moni käy harvemmin kirkossa ja jotkut ovat jättäytyneet kokonaan pois messuista. Tilanne ei ole uusi. Heprealaiskirjeessä kerrotaan samasta ilmiöstä ja kehotetaan kristittyjä näin:

Hepr. 10:22-25: ”niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”

Sydämesi on vihmottu puhtaaksi ja ruumiisi on puhtaaksi pesty pyhässä kasteessa. Siksi sinä voit tunnustaa: ”Kasteessa minusta tuli Hänen omansa ja Hänen seurakuntansa jäsen. Jeesus on minun Herrani. Minun vapahtajani on joka päivä uskollinen minulle!”

Kun sinulla ja muilla kristityillä on tällainen aarre, sinua kutsutaan valvomaan toisia kristittyjä ”rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin”. Tärkeimmäksi rohkaisuksi mainitaan, että me itse, eivätkä muut jätä seurakunnan kokousta eli messua. Tuo päivä, joka lähestyy on Herran päivä aikojen lopulla, mutta se on myös jokainen sunnuntai. Tässä on jokaviikkoinen hengellinen tehtävä. Kehota itseäsi ja muita tulemaan Messuun Kristuksen palveltavaksi. Ajattele millainen pyhä palvelustehtävä sinulla on joka viikko!

Heprealaiskirjeen seuraavissa luvuissa kuvataan, miksi kehotus on niin valtavan tärkeä:

”…te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.” (Hepr. 12:22-25)

 On kysymys sinun iankaikkisesta elämästäsi. Jeesuksen luo tulemalla, hänen sanaansa kuulemalla ja hänen ruumiinsa ja verensä vastaanottamalla, sinä pysyt Kristuksessa ja Kristus pysyy sinussa.

2. Ole elävä kivi!

Apostoli Pietari kehottaa myös pysymään seurakuntayhteydessä:

”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (1.Piet 2:4-5)

Sinun tehtäväsi elävänä kivenä on kysyä, mitä minun hengellinen huoneeni nyt tarvitsee. Olet osa pyhää papistoa, ja sinun tehtävänäsi on uhrata hengellisiä uhreja. Tee näin, koska Jeesus on pelastanut sinut ja tehnyt sinut eläväksi. Anna omastasi seurakunnan hyväksi. Anna läsnäoloasi tulemalla messuun. Mieti mitä elävä kivi ja pyhä papisto tekee. Lopeta sellainen ajattelu, että olisit vain palveluiden vastaanottaja ja asiakas. Sinua tarvitaan. Jumala ei ole turhaan tehnyt sinua eläväksi eikä turhaan kutsu sinua elämään todeksi kutsumustasi!

Yksi puhutteleva esimerkki tästä on eräs mies, joka hyvin varovaisesti kertoi minulle seuraavaa. Hän oli rukoillut, miten hän voisi palvella Jumalaa yrittäjänä. Tuntui, että kaikki hänen aikansa meni arkiseen puurtamiseen. Sitten hän oli päättänyt tehdä yrittäjänä yhden päivän kuussa Jumalalle. Hän antoi kaiken tuon päivänä voiton seurakunnalle hengellisenä uhrina. Hän kertoi, että yrittäminen muuttui täysin toisenlaiseksi ja sai hengellisen merkityksen. Ole luova ja mieti miten sinä voisit elävänä kivenä tehdä jotain vastaavaa.

– Kalle Väätäinen

Richard Eklund

Lähetyshiippakunnan Pietarsaaren ruotsinkielinen seurakunta Sankt Jakob sai uuden paimenen sunnuntaina 5.9.2021. Piispa Juhana Pohjola asetti avustajineen pastori Richard Eklundin seurakunnan vastaavaksi pastoriksi. Iltamessuun oli kokoontunut 65 seurakuntalaista, joista suurin osa oli lapsia ja nuoria.

Piispa Juhana Pohjola asettaa Richard Eklundin Sankt Jakobin seurakunnan pastoriksi. Avustajina Patrik Saviaro ja Jimmy Svenfelt.

Installaatiopuheessaan piispa rohkaisi Nehemian kirjan lukukappaleen sanoin uutta seurakunnan paimenta avaamaan kirjan.

– Esran tavoin saat avata kirjan tämän Jumalan kansan keskellä. Avaa kirja julistaaksesi tässä saarnatuolissa Jumalan suuria tekoja Kristuksessa Jeesuksessa. Avaa kirja lukeaksesi ehtoollisen asetussanat syntien anteeksiantamuksen ateriaa varten. Avaa kirja kastaaksesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Avaa kirja, jotta voit rukouksin vedota Jumalan omiin lupauksiin. Avaa kirja nuorille ja vanhoille, uskoville ja ei-uskoville varoittaaksesi ja lohduttaaksesi Pyhän Hengen antamin sanoin. Sillä jos Jumalan sanan kirja pysyy suljettuna, mistä silloin kuulemme armon evankeliumin äänen. Omasta sydämestäkö? Ympäröivästä maailmastako? Emme varmasti. Mutta kun sinä avaat Jumalan sanan kirjan, silloin taivas avautuu meille. Sillä avattu kirja avaa meille Kristuksen avatut kädet ja lahjoittavat syntien anteeksiantamuksen.

Richard Eklund on vihitty pastoriksi Inkerin kirkossa. Hän on palvellut useita vuosia nuorisotyössä Laestadianernas Fridsföreningas Förbundissa Pietarsaaressa. Lähetyshiippakunnan konsistori on hyväksynyt Richardin pappiskollegion jäseneksi ja St. Jakob seurakunta kutsui hänen jäsenkokouksessaan paimeneksi.

Seurakunnan uusi pastori julisti tulossaarnassaan Kristuksen soveliaasta ikeestä.

– Kristuksen ies on Vapahtajan ies. Vapahtajamme kärsii ja kuolee Golgatan ristillä. Hän kantaa sinun taakkasi, syntisi ja velkasi. Hänen sovitustyönsä kautta sinulla on syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Jeesuksen Kristuksen ies on sovelias, koska hän on kantanut sitä ensin.

St. Jakobin seurakuntaa palvellut pastori Patrik Saviaro jatkaa seurakunnassa palvelua oman toimensa ohella.

Linkit:
– Haastattelu: Pyhäkön lamppu 4/2021 (ruotsiksi)
– Installaatiomessu Sankt Jakobin seurakunnan Youtube-kanavalla:

MARSSI ELÄMÄN PUOLESTA – MARCH FOR LIFE HELSINGISSÄ 11.9.21

Mitä?

Järjestämme marssin elämän puolesta Helsingissä 11. syyskuuta. Marssin kautta tavoitteenamme on lisätä yhteiskunnallista keskustelua abortin kipeästä todellisuudesta, joka koskettaa niin monia suomalaisia, eikä siitä silti juuri keskustella. Haluamme puolustaa elämää hedelmöittymisestä alkaen ja olla muistuttamassa, että jokainen ihmiselämä on ainutlaatuinen lahja. Yhdessä voimme tehdä tulevaisuudesta valoisamman!

Miksi?

Suomessa 25 kohtulasta kuolee päivittäin abortissa. He ovat avuttomia, riippuvaisia ja viattomia. Nyt EU:n parlamentissa abortista on äänestetty ihmisoikeus ja Suomessa aborttilakia ollaan löyhentämässä. Tarve puolustaa syntymättömiä lapsia on suurempi kuin koskaan!

Milloin?

Kokoonnumme Senaatintorille lauantaina 11. syyskuuta klo 13:00. Marssin avauksen jälkeen kuljemme Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kautta eduskuntatalolle, missä kansanedustaja Päivi Räsänen pitää puheen. Lisäksi musiikkiesityksiä. Tilaisuuden arvioidaan päättyvän klo 16.00.

Kutsu:

Marssille ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat puolustaa kohdunsisäistä ihmiselämää. Paikalle tulijat voivat halutessaan ottaa mukaansa pro life -aiheisia julisteita ja banderolleja. Marssilla ei saa käyttää muun aiheisia tunnuksia.

Yhteydenotot ja järjestäjä:

Yhteydenotot ja tiedustelut: [email protected]

Facebook: https://www.facebook.com/events/417020069558291

Instagram: https://www.instagram.com/marssi_elaman_puolesta/

Helsingin ja Kouvolan Elämän puolesta -ryhmät.

Yhteistyössä:

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta

Patmos lähetyssäätiö

Piispa Juhana Pohjolan oikealla puolella Matias Kröger ja vasemmalla puolella Topi Jääskeläinen ja Matti Nevalainen

Edellisenä sunnuntaina 29.8. Tampereella kokoonnuttiin Juhana Pohjolan piispakauden ensimmäiseen pappisvihkimykseen. Tampereen Johanneksen seurakunnan messun yhteydessä pidettyyn vihkimykseen kokoontui turvavälien kanssa runsaat 100 ihmistä. Avustavana pastorina jumalanpalveluksessa palveli Tampereen seurakunnan pastori Esko Murto.

Vihkimyksessä Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon liitettiin kolme uutta pastoria. Topi Jääskeläinen on kutsuttu oto-pastoriksi Turkuun, Matti Nevalainen toimii oto-pastorina Hyvinkäällä ja Matias Kröger aloittaa Joel Kerosuon seuraajana Joensuussa.

Pastori Sami Liukkonen lukee Raamatun sanaa vihittäville

Vihkimysmessu löytyy streemattuna Lähetyshiippakunnan youtubekanavalta. Kätten päällepanemiseen osallistui myös mm. Lähetyshiippakunnan emerituspiispa Risto Soramies. Alunperin suunnitelmana oli, että Soramies olisi toimittanut ordinaation, mutta koronan vuoksi pappisvihkimys siirtyi Pohjolan piispakaudelle.

Tälläkin kertaa jouduttiin jännittämään mahdollisia kiristyviä rajoituksia ja muuten tilaisuuden järjestymistä. Vihkimys saatiin kuitenkin tällä kertaa hyvin järjestymään suunnitelmien mukaan.

Saarnassaan Pohjola avasi raamatullisen rakkauden merkitystä liittyen viran hoitoon:

“Kaikkea julistusta, sielunhoitoa, taistelua ja tunnustusta motivoi tämä yksi sana: Rakkaus. Jumala rakkaudesta tätä ihmiskuntaa ja rakkaudesta seurakuntaansa kohtaan lähettää teidät. Olette Jumalan rakkauden lähettiläitä. Ette lähde suinkaan oman rakkautenne varassa. Te kannatte suussanne ja käsissänne Kristuksen itsensä ja hänen lahjansa. Te tuotte kaikkien meidän syntiemme tähden uhranneen rakkauden.”

Vihkimysmessun jälkeen vihittävät, heidän perheenjäseniään ja seurakuntien edustajia kokoontui yhteiseen juhlaan Finlaysonin vanhalla tehdasalueella. Tampereen seurakunnan vastuunkantajat olivat järjestäneet juhlakattauksen. Juhlan aikana kuultiin musiikkiesityksiä ja puheenvuoroja.

Juhlapuheessaan Sakari Korpinen muistutti, ettei pastorin tulee verrata itseään muihin. Jokaiselle annetaan oman kokoinen ies kannettavaksi. Puheissa tuli esiin myös vihittävien hyvin erilaiset elämäntilanteet. Matti Nevalainen jää pian eläkkeelle, Topi Jääskeläinen työskentelee lääkärinä ja Matias Kröger astuu seurakunnan pastoriksi vielä opintojen viimeistelyn keskeltä.

”Tässä meillä on Mooses, joka aloitti vanhempana toisen uran, Nuori Timoteus ja Luukas lääkäri,” piispa Pohjola hauskuutti juhlaväkeä. Pappiskollegioon kuuluu vihkimyksen jälkeen 66 pastoria.

Ohessa muutamia kuvia pappisvihkimysmessusta.

Kuoro laulamassa virttä 112 Tule, Pyhä Henki, luoksemme

Avustavana liturgina toiminut Johanneksen seurakunnan pastori Esko Murto puhumassa alkusanoja ennen jumalanpalveluksen alkua

Kätten päällepaneminen. Topi Jääskeläinen

Kätten päällepaneminen. Matti Nevalainen

Kätten päällepaneminen. Matias Kröger

Pastorit Matias Kröger, Topi Jääskeläinen ja Matti Nevalainen lähetetään palvelemaan Kristuksen kirkkoa

Kuvassa pappisvihkimykseen osallistuneet pastorit. Vasemmalta lukien: Antti Lehrbäck, dekaani Joel kerosuo, Sakari Korpinen, piispa Risto Soramies, Matias Kröger, Piispa Juhana Pohjola, Topi Jääskeläinen, Matti Nevalainen, Esko Murto, Sebastian Grünbaum ja Sami Liukkonen

Oletko kiinnostunut kuvan kysymyksistä ja kristinuskon perusteista? Tervetuloa mukaan kurssille, joka rakentuu verkkotapaamisista ja kohtaamisista kasvokkain Helsingissä os. Kalevankatu 53 (Luther-säätiön toimintakeskus Koinonia). Kurssi kokoontuu tiistaisin 14.9. – 2.11. klo 18.

Koinonia-illat kestävät noin kaksi tuntia. Ohjelmaan kuuluu iltapala, keskustelunalustus ja pienryhmäkeskustelua. Illoissa on tarpeen mukaan myös lastenhoito. Iltojen alustajat, aiheet ja aikataulun löydät alta. Verkkotapaamisia on kolme ja niiden kesto on 1h (21.9., 5.10., 19.10.). Lisätietoa ja kurssin ilmoittautumislomakkeen löydät täältä.

Aikataulu