Piispa Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla Loimaan evankelisella opistolla huipentui sunnuntain 1.8.2021 juhlalliseen piispan virkaan vihkimysmessuun. Piispa Soramies avustajiensa kanssa vihki pastori, TT Juhana Pohjolan (49) Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi. Juhlatelttaan ja sen ympäristöön oli turvarajoitukset huomioiden kokoontunut yli 800 juhlavierasta. Vihkimysmessu saatiin viettää kauniissa säässä vastoin synkkiä sääennustuksia.

Ristisaatto valmistautuu messun alkuun. Piispan sauvan kantaa aluerovasti Kalle Väätäinen, piispan ristin aluerovasti Petri Hiltunen, piispan kasukan aluerovasti Miika Nieminen ja piispan hiipan aluerovasti Ville Typpö

Vaskiyhtye, kuoro ja veisaava seurakunta ottivat vastaan ristin perässä kulkeneen pitkän ristikulkueen, jossa vihittävän edellä aluerovastit kantoivat piispan viran tunnusmerkkejä ja vihkivä piispa Soramies tuli viimeisenä. Ensimmäistä päivää hiippakuntadekaanina toiminut Joel Kerosuo palveli messun avustavana liturgina ja viimeistä päivää Lähetyshiippakunnan piispanvirassa toiminut Risto Soramies saarnasi. Hän muistutti kirkkokansaa Jumalalta saadun kutsumuksen merkityksessä.

Piispa Risto Soramies saarnasi piispan virkaan vihkimysmessussa ja ohjeisti vihittävää tulevaa tehtävää varten

Väistyvä piispa opasti vihittävää siitä, miten piispan ei tarvitse keksiä mitään omaa vaan Kristuksen evankeliumista riittää aina annettavaa ja se on aina ajankohtainen. Piispan tehtävänä on ruokkia Jumalan sanalla laumaa ja valvoa, etteivät vieraat opit pääse raatelemaan sitä.

Ammenna runsaasta armosta itsellesi ja hiippakunnallesi. Armo lisääntyy käytössä. Sana syntien anteeksisaamisesta ei käy vanhaksi, piispa Soramies muistutti.

Kaitse lampaitani

Vihkimysosion alkaessa Lähetyshiippakunnan konsistorin notaari Samuli Siikavirta luki piispan valtakirjan, minkä jälkeen Risto Soramies kysyi seurakunnalta, tahtooko se ottaa Juhana Pohjolan piispakseen ja rukouksiinsa. Teltan täytti voimakas ja päättäväinen vastaus: ”Tahdomme.”

Piispa Risto Soramies kysyy vihittävältä kaavan mukaiset kysymykset sitoutumisesta ja valmiudesta. Vihkimisessä avustavat piispat ja pastorit lukivat Raamatun sanat.

Vihittävältä kysyttiin sitoutumisesta kirkon uskoon ja valmiutta tarvittaessa kärsiä lauman autuuden tähden.

Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojentaa Juhana Pohjolalle paimensauvan

Kuoron laulaessa helluntaivirttä Juhana Pohjola sai piispan viran tunnukset: Risto-piispa antoi piispanristin. Norjan ja Ruotsin sisarhiippakuntien piispat Thor Henrik With ja Bengt Ådahl pukivat kaavun, Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojensi paimensauvan ja vihkirukouksen jälkeen Latvian luterilaisen kirkon piispa Hanss Jensons asetti hiipan vihityn päähän.

Kättenpäällepano. Vihkimiseen osallistuvat Lähetyshiippakunnan piispat ja pastorit ja sisarkirkkojen edustajat siunaavat Juhana Pohjolan piispan virkaan

Kättenpäällepanoon osallistuivat myös Lähetyshiippakunnan pappiskollegion nuorin pastori Mika Tervakangas ja vanhin pastori Sakari Korpinen.

Piispa Juhana ja vihkimiseen osallistuneet alttarilla laulamassa Herraa hyvää kiittäkää virttä

Raamatunjakeella ”Kaitse minun lampaitani” piispa Soramies lähetti uuden piispan tehtäväänsä. Vihityn piispan kääntyessä seurakuntaan päin teltta täyttyi Herraa hyvää kiittäkää -virren iloisella veisuulla.

Uuden piispan ensimmäinen tehtävä oli palvella seurakuntaa ehtoollisen lahjalla. Taivaan ovi oli avoinna tulla omistamaan Kristus ja syntien anteeksiantamus.

Vahdinvaihto

Messun päätteeksi koettiin koskettava hetki, kun kahdeksan vuotta Lähetyshiippakuntaa paimentanut Risto-piispa laski paimensauvansa alttarille ja polvistui rukoukseen. Vaikka hän jatkaa emerituksena seurakuntien palvelemista, kaitsentavastuu kirkosta jäi Herran alttarille. Teltasta poistuneen kulkueen perässä kulki viimeisenä piispa Juhana Pohjola.

Piispa Juhana Pohjola johdattaa pappiskollegion ja sisarkirkkojen edustajat kiitosrukoukseen messun päätteeksi

Piispa Juhanan vierellä edeltäjät samassa jatkumossa; Piispa Risto Soramies Juhanna vasemmalla puolella ja Piispa Matti Väisänen oikealla puolella.

Ryhmäkuvassa vihkimiseen osallistunut pappiskollegio ja sisarkirkkojen edustajat

Piispan virkaan vihkimysmessun voi katsoa Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla tai suoraa alta.

Kuvat: Kari Puustinen

Johann Gerhard: Elän ja kuolen Kristuksessa – Lohdutuksen sanoja lähtevälle ja hänen läheisilleen

Latinasta kääntänyt Martti Vaahtoranta

Kirjasta sanottua

Gerhardin teos kuuluu ars moriendi, kuolemisen taito -kirjallisuuteen, jota suomeksi löytyy aivan liian vähän. Tästä tekstistä voimaa ja lohtua voivat ammentaa sekä saatettavat että saattajat. Tiiviit dialogit sopivat päivittäisiksi henkilökohtaisiksi lukemisiksi mutta niitä voinee käyttää saattohoidon keskusteluissakin. Yli 400 vuotta vanhat sanat kantavat nykyihmistäkin elämän loppuun saakka. Ahdistettua kuulee Lohduttaja, joka myös kantaa kärsimysten läpi voittoon. Kuuleminen muuttuu voimaksi. Silloin kuolema on vain kätilö, joka auttaa meitä iankaikkiseen elämään.
Palliatiivisen lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä

Täältä lähdetään sinne, mihin nyt valmistaudumme! Tämän sisäistivät aiempien sukupolvien kristityt, jotka eivät kuoleman vaaroissa tai sairauksien keskellä tyytyneet vain myötäelämään tai tarjoamaan lämmintä kättä. Heille oli elämän ja kuoleman kysymys käyttää armonvälineitä ja myös erityisiä rukouskirjoja epäuskon, epätoivon ja masennuksen torjumiseksi. Olemme saaneet suomeksi luterilaisen puhdasoppisuuden ajan suuren sielunpaimenen Johann Gerhardin kirjan, joka on syvällinen lohdutusopas kuolemaan valmistauduttaessa. Kirjasen on kääntänyt taidokkaasti erityisesti Gerhardiin perehtynyt pastori, teologian tohtori Martti Vaahtoranta.
Pastori, TL Sakari Korpinen

Sisällysluettelo

Kääntäjän esipuhe 7
1. Kuoleman airuet 15
2. Kuoleman kolmikärkinen atrain 17
3. Ahdistus synnin tähden 19
4. Rikkomusteni muisto 22
5. Koskevatko Kristuksen hyvät teot minua? 25
6. Väärä varmuus 29
7. Riittämätön tuska 32
8. Tuskan taakka 34
9. Epätoivon kiusaus 38
10. Kiusaus pilkata Jumalaa 41
11. Lupausten valikoivuus 43
12. Ennalta määrääminen kadotukseen 45
13. Kristuksen ansioiden soveltamista koskeva epäilys 50
14. Sanojen olemattomuus 53
15. Kasteen liitosta lankeaminen 58
16. Kasteen liittoon ottamisen epävarmuus 61
17. Kelvoton osallistuminen Herran pöytään 64
18. Uskon heikkous 66
19. En havaitse itsessäni uskoa 68
20. Uskon voimattomuus 70
21. Hyvien tekojen vähäinen määrä 72
22. Olemattomat ansiot 74
23. Lain syytökset 77
24. Omantunnon syytökset 80
25. Totinen parannus 82
26. Onko Jumala armollinen? 85
27. Vaaditun valmistautumisen vajavaisuus 89
28. Epäilys, asuuko Pyhä Henki minussa 91
29. Mahdanko kestää uskossa? 95
30. Saatanan juonet ja voima 98
31. Monet lankeavat uskosta 101
32. Epäilen, onko nimeni kirjoitettu elämän kirjaan 104
33. Kuolemanpelko 107
34. Kuoleman ota 110
35. Kuoleman tuskat 116
36. Liian varhainen kuolema 119
37. Velvoitus edelleen palvella Kirkkoa 121
38. Itse aiheutettu elämän lyhyys 123
39. Rakkaus tähän elämään 125
40. Ero puolisosta, lapsista ja sukulaisista 129
41. Korvien kuuroutuminen kuollessa 132
42. Lunastuksen ilmeinen hyödyttömyys 134
43. Tomuksi muuttumisen kauhu 136
44. Ylösnousemuksen järjenvastaisuus 143
45. Kiirastulen liekit 148
46. Ankara Viimeinen tuomio 151
47. Sairaan rukous 157

Kääntäjän esipuhe

Vaiettu kuolema ja elämätön elämä

Meitä maailman miljardeja asukkaita erottavat toisistaan lukemattomat elämäämme määrittävät asiat, kuten esimerkiksi kieli ja kulttuuri, rikkaus ja köyhyys, asuinpaikka ja ammatti tai ikä ja sukupuoli. Ehdottomalla tavalla meitä sen sijaan yhdistävät kaksi vääjäämätöntä, jokaista meistä koskevaa tosiasiaa: elämä ja kuolema.

Syntymistämme emme muista. Sen vain tiedämme, ettemme itse sitä valinneet. Siitä eteenpäin elämän valtatiellä tai kuoppaisella kinttupolulla ajaessamme ja peruutuspeiliin katsoessamme näemme varhaisen lapsuuden ja sen, mitä sen jälkeen on tapahtunut muutaman vuoden tai pitkien vuosikymmenien kuluessa. Edessäpäin, siellä, minne ajamme tai mitä kohti aina vain hitaammin kävellen kuljemme, on sen sijaan kuolema. Eikä se ole ystävämme, vaan vihollinen, joka korjaa meistä jokaisen, jonkun aivan nuorena, jonkun keskellä elämän kirkkainta keskipäivää, jonkun hyvin vanhana. Aina se sen kuitenkin tekee.

Silti tai ehkä juuri sen tähden puhumme mieluummin jostakin muusta kuin kuolemasta. Puhumme siitä, mitä tähän mennessä on ollut, hyvistä ja huonoista lapsuusmuistoista, opiskelusta ja työstä, perheestä ja lapsista tai matkoista, joita on päästy tekemään. Vanhat valittavat vaivojaan, ja nuoret puhuvat tulevaisuuden suunnitelmistaan. Ja on niitä joskus vielä vanhoillakin silloin, kun ulkopuoliset jo pudistelevat päätään ja miettivät, että ”nyt olisi aika ajatella muuta kuin uuden auton hankkimista”.

Silti silloinkaan sana ”kuolema” ei lipsahda huuliltamme. Vieläpä elämän viime hetkillä, kun kaikille on selvää, että lähtö on edessä, jopa ammattilaiset vaikenevat siitä, ja me muut puhumme paranemisen toivosta, jota on niin kauan kuin on elämääkin. Kuitenkin vain kuoleminen on varmaa.

Siksi kuolemasta pitäisi puhua. Asiat eivät muutu niistä vaikenemalla, mutta jos niistä ei puhuta, ne kohdataan valmistautumatta ja yllättäen.

Niin on käynyt kuolemalle. Kun siitä vaietaan, meille ei jää mahdollisuutta itse muuttua muuttumattoman edessä. Kuitenkin juuri sitä me tarvitsisimme, me synnin maailman syntiset asukkaat. Sillä ilman syntiä ei olisi kuolemaa eikä tilintekoa, joka on osamme kuoleman jälkeen – eikä siitä selviä vaikenemalla siitä nyt eikä selittämällä siellä.

Sen tähden kuoleman kanssa pitäisi tulla tutuksi, ja vielä tärkeämpää on oppia tuntemaan Tuomari.

Se olisi tärkeää myös ajallisen elämämme kannalta. Vasta sitten, kun on oppinut kuolemaan, voi elää täysillä ja ehjästi. Ei jää elämä elämättä siltä, joka on sinut oman kuolemansa kanssa.

Professori Osmo Tiililän suuhun on pantu ajatelma, jonka hän on saattanut myös todella lausua: ”Kirkko on olemassa sitä varten, että täällä kuollaan”. Väärin ymmärrettynä se tosin opettaa väärää kristinuskoa, joka unohtaa elämän Jumalan lahjana ja antamana tehtävänä ”rakastaa ja tehdä työtä”, kuten Sigmund Freudin sanotaan kuvanneen ihmisen elämän tarkoitusta ja kuten myös meidän Herramme opettaa.

Vielä paljon suurempi väärinymmärrys on kuitenkin sellainen julistus, opetus ja hartauselämä, joka unohtaa kuoleman ja sitä seuraavan tilinteon ja tähtää vain yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointiin. On äärettömän traagista kuolla yllättäen keskellä hyvää ja hienosti elettyä elämää ja joutua tuomiolle, jota ei pitänyt olla olemassakaan – eikä siellä kysytä, onnistuimmeko olemaan onnellisia, toteuttamaan itseämme ja kokemaan kaiken, vaan elimmekö Jumalalle kunniaksi ja rakastimmeko lähimmäistämme.

Niin käy, jos myös kirkko vaikenee kuolemasta. Yhteiskunta on jo siirtänyt sen silmiltämme piiloon sairaalan hämäriin huoneisiin ja vanhainkotien hiljaisuuteen, ja me tarkastelemme sitä lähinnä vain elokuvan ja televisioviihteen aiheena, mutta aina ulkopuolisina, emme asiaan osallisina.

Kuolemasta pitää puhua ja siihen voi valmistautua

Tämän kädessäsi olevan kirjan tarkoituksena on omalta osaltaan olla poistamassa hiljaisuutta, joka ympäröi kuolemaa. Se on kirjoitettu aikana, jolloin lähtö oli alituisesti läsnä ja osa jokaisen ihmisen elämää jo ennen omaa kuoleman hetkeä.

Kuolemaan myös valmistauduttiin. Tämä kirja jatkaa perintöä, joka tunnetaan antiikin ajoista asti ja jonka kukoistusaika alkoi keskiajan ja sitä seuraavan uuden ajan alun koettelemuksista, ruttoepidemioista, ilmaston kylmenemisestä ja tuhoisista sodista. Näin se liittyy ”Ars moriendi” (kuolemisen taito) -kirjallisuuteen.

Kirjan on kirjoittanut reformaatiota seuranneen ns. puhdasoppisuuden ajan usein merkittävimpänä pidetty luterilainen teologi, nykyisen Saksan Sachsen-Anhaltin osavaltiossa sijaitsevassa Quedlinburgissa syntynyt ja elämäntyönsä sekä kirkollisissa johtotehtävissä että erityisesti Jenan yliopiston professorina tehnyt Johann Gerhard (1582—1637). Gerhard on tunnettu sekä mittavista kristillistä oppia käsittelevistä tutkimuksistaan (Loci theologici, Confessio Catholica), raamatunselitysteoksistaan, postilloistaan eli saarnakirjoistaan että hartaukirjoistaan, ennen muuta jo 1600-luvulla myös suomeksi ja viimeksi nimellä Uskon pyhä salaisuus käännetystä nuoruutensa ajan hartauskirjasta Meditationes sacrae.

Nyt käsillä oleva kirja Enchiridion consolatorium on myös vielä nuoren teologin kynästä lähtöisin ja seuraa myös sisällöllisesti Meditationes sacrae -kirjaa. Niin kuin Gerhard kirjoitti varhaisemman kirjansa ennen muuta avuksi itselleen kuoleman näyttäessä ottavan hänestä otteen, joka ei enää hellitä,(1) lienee hän kirjoittanut myös tämän lohdutuskirjan tilanteessa, jossa kuolema tuli häntä erityisen lähelle: kirja ilmestyi painosta samoihin aikoihin, kun Gerhard oli menetettyään ensin esikoisensa joutunut hyvästelemään ikuiselle matkalla myös tämän äidin, ensimmäisen vaimonsa.(2)

Gerhard oli ilmeisesti ajatellut kirjaa alunperin vain omaan, yksityiseen käyttöönsä.(3) Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan nyt se voi toteuttaa myös suomeksi tarkoitustaan eli auttaa kuolevaa ja hänen läheisiään tilanteessa, jossa vaikeneminen ei enää auta, kun vihollisista viimeinen, kuolema, näyttää kohta saapuvan ja korjaavan satoa. Kirjan tarkoituksena on auttaa näkemään, että tämä viimeinen vihollinen on voitettu ja kohtaamaan se jo nyt.

Rakenteellisesti kirja etenee tiettyä kaavaa noudattaen: kuolemaa lähestyvä esittää sielunhoitajalleen aina uusia syitä olla uskomatta, että hän voisi pelastua iankaikkisesta kuolemasta ja päästä perille taivaan kotiin, mutta hänen Lohduttajansa kumoaa nämä epäilykset kerta toisensa jälkeen.

Kirja ei silti etene systemaattisesti, vaikka jotkut keskustelut seuraavatkin toisiaan. Paremminkin sen rakenteessa kuten esimerkiksi myös ajoittaisessa raamattuviitteiden epätarkkuudessa näkyy sen syntytilanne keskellä leipätyön ja vasta alussa olevan perhe-elämän paineita, kuten myös sen alkuperäinen tarkoitus olla vain yksityinen apu ahdistuksia vastaan. Kirja on enemmänkin spontaani tilapäistyö kuin kypsän teologin loppuun asti hiottu esitys kuolemaan valmistautumisesta. Se ei kuitenkaan vähennä kirjan arvoa, vaan paremminkin elävöittää sitä.

Huomattava kirjaa lukiessa

Kirjassa kiinnittyy huomio muutamaan asiaan, jotka saattavat olla outoja modernille lukijalle: Gerhardin lohdutuskirja on paitsi osoitus valtavasta Raamatun tuntemuksesta ja Jumalan sanan rikkaasta käytöstä, myös elämästä Kirkon katkeamattomassa oppi- ja saarnatraditiossa. Gerhard oli omana aikanaan lähes lyömätön patristiikan eli varhaisen Kirkon isien tuntija jopa yli tunnustusrajojen, mutta hän hallitsi lisäksi erinomaisesti myös keskiaikaisen kirkollisen perinteen. Sen tähden kirjassa on pitkiä lainauksia niin itäisiltä kuin läntisiltäkin kirkkoisiltä sekä keskiajan kirjoittajilta.(4)

Toisaalta se ei viittaa lainkaan luterilaisiin tunnustuskirjoihin, ja suorat Luther-sitaatit puuttuvat siitä myös kokonaan. Sellaista onkin luterilainen puhdasoppisuus: sitoutuessaan luterilaiseen tunnustukseen se lukee ensi sijassa Raamattua, muttei yksin, ikään kuin kammiossaan istuva teologian tutkija tai hartauskirjan laatija olisi ensimmäinen ja ainoa Raamatun lukija koko maailmassa selittäen Jumalan sanaa vain sen varassa, mitä itse juuri silloin kokee ja oivaltaa. Se ei myöskään ajattele, että Kirkko kuoli kohta Uuden testamentin kirjoittamisen jälkeen ja heräsi henkiin vasta Lutherin löydettyä uskonvanhurskauden lahjan. Se lukee Raamattua ja julistaa Jumalan sanaa koko Kirkon historian ajan uskovien isien ja äitien jatkumossa sillä pitkällä vaelluksella, jolla se on alkaen Jerusalemista aina maan ääriin ja taivaaseen asti. Se ei unohda sitä, mitä alusta asti on matkalla koettu ja opittu, vaan ammentaa siitä edelleen kulkevia auttaessaan.

Tämä on hyvä muistaa myös, jos kirjassa tulee vastaan nykyluterilaiselle outoja asioita tai ainakin oudolla tavalla esitettyinä. On esimerkiksi luonnollista, että Gerhardin teologis-filosofisessa traditiossa puhuttiin sielusta ikään kuin erillisenä oliona ruumiiseen nähden, vaikka niiden ymmärrettiinkin kuuluvan yhteen niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin. Ja jos ajatus sairaudesta synnin rangaistuksena loukkaa, sitä ei kannata ahdistuneena ja vihaisena ohittaa, vaan miettiä, kuinka Gerhard sijoittaa sen samaan yhteyteen kuoleman, synnin palkan, kanssa.

Mielenkiintoista on myös havaita, että vielä 1600-luvun alussa luterilaisuus eli tilanteessa, jossa Gerhard katsoi tarpeelliseksi ottaa sielunhoitajana kantaa sekä kalvinistiseen kaksinkertaisen predestinaation eli ennalta määräämisen oppiin että roomalaiskatoliseen opetukseen kiirastulesta kuoleman ja ylösnousemuksen tai ikuisen kadotuksen välissä. Valitettavaa on myös esiin pilkahtava kristillisestä perinteestä löytyvä antijudaistinen asenne.

Editorisia huomautuksia

Tämän kirjan latinankielinen alkuteksti on peräisin Matthias Richterin siitä laatimasta tieteellisestä editiosta sarjassa ”Doctrina et pietas; zwischen Reformation und Aufklärung; Texte und Untersuchungen (herausgegeben von Johann Anselm Steiger), Abteilung I, Johann Gerhard-Archiv”. Siihen kuuluu myös Richterin pitkä ja perusteellinen jälkikirjoitus.

Käännöstyön apuna on käytetty samassa sarjassa ilmestynyttä kirjan saksankielisestä käännöstä vuodelta 1611, joka ei kuitenkaan ole Gerhardin itsensä laatima ja enemmänkin laajennettu parafraasi kuin käännös, sekä kirjan amerikkalaista käännöstä ”Handbook of Consolations For the Fears and Trials That Oppress Us in the Struggle with Death” (kääntäjä Carl. L. Beckwith), Eugene, Oregon, 2009.

Kirjan alaviitteet noudattavat seuraavia periaatteita: Gerhardin omat alaviitteet (ennen kaikkea raamattuviitteet) on kirjoitettu normaalilla kirjasimella, kirjan toimittajan kommentit kursiivilla ja kääntäjän kommentit, korjaukset ja lisäykset kursiivilla, joka on erotettu muusta tekstistä hakasuluilla. Myös varsinaisessa tekstissä on pari kääntäjän lisäämää kohtaa, joita ympäröivät hakasulut. Alaviitteistä on jätetty enimmäkseen pois niissä olevat Gerhardin omat marginaaliviitteet patrististen ja myöhempään traditioon liittyvien viittausten osalta. Alaviitteissä olevat kirjan toimittajan bibliografiset tiedot osoittavat ko. lainausten sijainnin alan standardikirjallisuudessa.

Gerhardin omaa omistuskirjoitusta ei ole kirjasta käännetty, ei myöskään sen toimittajan, Matthias Richterin, jälkisanoja. Kappalejako on kääntäjän käsialaa.

Käännöstyön tavoitteena on ollut kirjan tyylin tavoittava mahdollisimman sanatarkka suomenkielinen versio, kuitenkin niin, että tekstiin on tarpeen mukaan lisätty välisanoja ja otettu ajoittaisia vapauksia luettavuuden parantamiseksi. Käännöstyössä ei ole pyritty arki- eikä aina edes nykykielisyyteen, vaan luottaen lukijan kielitajuun käytetty suomen kieltä sitä myös historiallisesti kerrostaen ja kristillisen perinteen huomioon ottaen. Raamattusitaatit Apokryfikirjoja lukuunottamatta noudattavat vuoden 1938 raamatunkäännöstä.

Kääntäjänä joudun etukäteen pyytämään anteeksi kirjassa varmasti olevia paino- ja myös käännösvirheitä. Toivon sen silti tällaisenakin täyttävän tavoitteensa ja yhtäältä johdattavan meitä moderneja ja köyhiä kristittyjä rikkaan perinteen pariin ja toisaalta auttavan meitä sekä kohtaamaan oman kuolemamme että tukemaan niitä, jotka ovat jo lähdössä – ja elämään täydesti ja kiitollisina ajallista elämäämme.

Lopuksi haluan kiittää Suomen Luther-säätiötä, joka otti kirjan kustantaakseen, sekä Lutheran Heritage Foundation -säätiötä, joka teki sen taloudellisesti mahdolliseksi. Kiitollisuuden sanan osoitan myös kirjan latinankielisen alkutekstin tieteellisen edition kustantajalle ja sen toimittajalle.

Pyhärannan Reilassa, Juhannuksena 2021
Martti Vaahtoranta

1 Ernst Koch: Therapeutische Theologie. Die Meditationes sacrae von Johann Gerhard (1606), 27—28. – Pietismus und Neuzeit. Ein Jahrbuch zur Geschichte des neueren Protestantismus. Bd. 13. Göttingen. 25—46.
2 Matthias Richter: Nachwort, 356—357. – Enchiridion consolatorium (1611). Lateinisch-deutsch. Kritisch herausgegeben, kommentiert und mit einem Nachwort versehen von Matthias Richter. Teilband 2. Stuttgart-Bad Cannstatt, 2002.
3 Ibid.
4 Tai sellaisina pidetyiltä. Mukana on sen tähden myös tekstejä, joita ei nykyään pidetä Gerhardin mainitseman autorin kirjoittamina.

Juhana Pohjola
Herran ateria
Ehtoollisen raamatulliset juuret

Kirjasta sanottua

”Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi valittu Juhana Pohjola on kirjoittanut sisältörikkaan, kiinnostavan ja kaikille ymmärrettävän kirjan ehtoollisen merkityksestä ja paikasta kirkon elämässä. Tähän oivaltavaan tutkielmaan tutustumista suosittelen lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille.”
Pastori, TT Jari Kekäle

”Vapahtajamme Kristus on ruokkinut alusta saakka Kirkkoaan Pyhällä Ehtoollisella. Mitä Kirkko on apostolien ajoista saakka tarkoittanut puhuessaan Kristuksen ruumiin ja veren todellisesta läsnäolosta? Jo varhaiset kristityt joutuivat kokemaan, miten nopeasti liu’utaan pois Evankeliumin opista ja ”Herran käskystä”. Jokainen kirkon sairaus tulee esiin väistämättä tavalla tai toisella Herran pöydässä. Antikristuksen tavoitteet onkin tiedettävä ja toimittava päättäväisesti. Lähetyshiippakunnankin synty liittyy siihen, mitä opetetaan ja miten vietetään Alttarin sakramenttia. Nyt saamme ilolla opiskella Juhana Pohjolan Pyhään Raamattuun tarkasti ankkuroituvaa ehtoolliskirjaa.”
Pastori, TL Sakari Korpinen

Sisällys

Esipuhe 8
Herran ateria – Korintin ehtoollispöydässä 11
Herran asettama ateria 12
Uuden liiton todellisuus 35
Yksi ateria, monta nimeä 48
Herran pääsiäinen – juhla Jerusalemissa 52
Jeesuksen uusi eksodus 53
Pääsiäisjuhla temppelissä 59
Oliko ensimmäinen ehtoollinen pääsiäisateria? 72
Pääsiäisateria yläsalissa 77
Herran asetus – uusi liitto kaikille kansoille 89
Herran asetussanat 90
Otti leivän 99
Otti maljan 123
Ehtoollinen Johanneksen mukaan 154
Lopunajallinen ateria 172
Loppusanat 182
Loppuviitteet 186
Kirjallisuus 188

Esipuhe

Tiedämme, että niin nimen kuin sisällön puolesta kyseessä on Herran ateria, ei kristittyjen ateria. Herra ei ainoastaan ole asettanut sitä vaan myös valmistaa ja jakaa sen itse. Hän itse on kokki, tarjoilija, ruoka ja juoma.

Näin Martti Luther luonnehti ehtoollista: kyse on Herran ateriasta. Tämä on myös tämän kirjan kantava ajatus. Herra on valmistanut ateriansa alusta loppuun saakka: maailman alusta sen loppuun asti; Vanhan testamentin alusta Uuden testamentin loppuun asti; Kristuksen syntymästä hänen kuolemaansa, ylösnousemukseensa ja paluuseensa asti; kirkon alusta sen täyttymykseen asti.

Kristus kokkina on valmistanut syntymällään ja ristin sijaisuhrillaan vapautuksen turmiovalloista. Kristus tarjoilijana jakaa apostolisen viran palvelun kautta messussa lahjansa kansallensa läpi kirkon historian. Kristus ruokana ja juomana rakkaudessaan antaa itsensä, ruumiinsa ja verensä meille yhä uudestaan syntien anteeksiantamukseksi ja elämäksi.

Herran ateria on kirkon elämän keskus. Se on kristityn elämänmatkan mittainen taivaallinen manna. Herran pöytään seurakunta kokoontuu viikosta toiseen. Vaikka se ilmaisee yhteyttä, ehtoollisesta on tullut myös yhteyden puuttumisen merkki. Kirkon historiassa kysymys ehtoollisen sisällöstä ja toimittamisesta on ollut ja yhä on teologeja jakava ja kirkkokuntia erottava. Mikä tekee Herran aterian, ja milloin se muuttuu Herran ateriasta vain kristittyjen ateriaksi?

Tämä kirja ei ole akateeminen tutkielma ehtoollisesta, vaikka se hyödyntääkin raamatuntutkijoiden löytöjä ja perustelee väitteensä. Tämä kirja ei liioin ole luterilainen dogmatiikan tiivistys ehtoollisopista, vaikka se nojaakin myös Martti Lutherin huomioihin ja haluaa varauksetta opettaa luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Tämä kirja ei myöskään ole hartauskirja ehtoollisen lahjasta, vaikka sen päämääränä onkin hengellinen rakentuminen ja uskon ja ilon syventyminen Herran armopöydästä.

Lukijan on myös hyvä ymmärtää, ettei kirja ole Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan virallinen tunnustus aiheesta, vaikka kirjoittaja onkin valittu palvelemaan kyseisen kirkon piispana ja julkaisullaan haluaa palvella kirkkoaan ja sen katekeesia.

Kirja on henkilökohtainen löytömatkani Raamattuun ja kristikunnan rikkaaseen perintöön Herran Pyhän Ehtoollisen äärellä. Teos on syntynyt vuosien varrella tekemistäni reunamerkinnöistä Raamattuuni ja alleviivauksistani tutkimuskirjallisuuteen. Kirja ei ole päätepiste löytömatkallani vaan tiivistetty väliraportti. Oma kokemukseni on, että monet kirkon opettajat ovat nostaneet minut katsomaan yli Herran maljan reunan. Olen saanut nähdä tärkeimmän, mutta lopulta vain pinnalta. Kuka Raamatun äärellä voisi maljan pohjalle saakka nähdäkään! Haluan edelleen ihmetellä ja oppia syvemmin tuntemaan alttarin sakramentin salaisuutta.

Kirjan juoni on Herran lausumat asetussanat juutalaisella pääsiäisaterialla, jonka seuraamuksia ja taustoja tarkastellaan Korintissa vuosikymmeniä myöhemmin ja Israelin historiassa vuosisatoja aikaisemmin.

Kiitän Jari Kekälettä, Harri Huovista, Sakari Korpista, Eskoa Murtoa ja Timo Marttista hyvistä huomioista käsikirjoitusvaiheessa. Kirja on onnistunut tarkoituksessaan silloin, kun lukija näillä sivuilla kuulee Vapahtajan äänen ja noudattaa armokutsua: ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina” (Luuk.14:17).

Kirkkonummella Apostolien päivän aattona 2021
Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan kesäjuhlassa julkaistiin Juhana Pohjolan linjapuheen jälkeen lauantaina kaksi uutta kirjaa. Luther-säätiön hallituksen puheenjohtaja Raimo Savolainen ja pastori Sakari Korpinen nousivat lavalle esittelemään uutuudet. Kirjoittajat saivat ensimmäiset kappaleet uutuuskirjoista ja jalkautuivat tämän jälkeen kirjoittamaan omistuskirjoituksia kirjateltalle.

Elän ja kuolen kristuksessa – Lohdutuksen sanoja lähtevälle

Pastori Martti Vaahtorannan latinasta kääntämä Johann Gerhardin kirjoittama kirja Elän ja kuolen kristuksessa – Lohdutuksen sanoja lähtevälle ja hänen läheisilleen esiteltiin ensin. Kirja tuo ensimmäistä kertaa suomalaisille lukijoille saataville tämän luterilaisen puhdasoppisuuden ajan suuren teologin ja sielunpaimenen kirjoittaman sielunhoidollisen kirjan. Kirja käsittelee aihetta, josta suomeksi on vaikea löytää kirjallisuutta. Kuolemisen taito, latinaksi ars moriendi on aihe, joka kuitenkin koskee meitä kaikkia. Viimeistään kuoleman todellisuus koettelee luottamuksemme ja toivomme perustan. Valmistautuminen on elämän asenne, joka mahdollistaa todellisen elämän ja sen arvon ymmärtämisen. Siinä valmistautumisessa, jossa ikuinen elämä saa tulla tärkeimmäksi, lohduttaa kulkiessamme läheistemme vierellä heidän matkallaan Vapahtajan luo. Lopulta käymme itse saman tien, joka on itse elämä. Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää, tämä järjestys ei ole luontaista itsekeskeisyyden ajassa. Kuolemisen taito on taito elää.

Tutustu kirjaan tarkemmin omassa artikkelissa

Herran ateria – Ehtoollisen raamatulliset juuret. Juhana Pohjola

Piispa Juhana Pohjola on kevään ja kesän aikana kirjoittanut kirjan ehtoollisen raamatullisista juurista. Vuosien myötä kertyneistä merkinnöistä, sivuhuomioista ja ajatuksista niin Raamatusta, selityskirjallisuudesta kuin tutkimuksista on tiivistynyt kirja Herran ateriasta. Kirja avaa lukijalle ymmärrettävällä tavalla ehtoollisen merkitystä ja myös sen paikkaa kirkon ja kristityn elämässä. Kukaan ei selviä ilman ravintoa, siksi ikuisen elämän kysymyksissä ei kannata jäädä arvailemaan.

Tutustu kirjaan tarkemmin omassa artikkelissa

Tilaa kirjat

Molemmat kirjat tulevat myyntiin seurakuntien kirjapöydille. Lisäksi ne ovat nyt tilattavissa elokuun ajan oheisella lomakkeella hintaan:

• Kappalehintaan 25 € (sisältäen toisen uutuuskirjoista ja postitus- ja käsittelykulut 6€)
• Yhteishintaan 35 € (sisältäen molemmat kirjat ja postitus- ja käsittelykulut 6€)

Tilauslomake

Kesäjuhlien lauantaipäivässä pääsivät ääneen piispat ympäri maailman, niin nykyiset kuin yksi tulevakin.

Sunnuntaina Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi vihittävä dekaani Juhana Pohjola samaistui linjapuheessaan apostoli Paavalin Filippiläiskirjeessä kuvaamaan iloon ja myös kärsimykseen evankeliumin tähden.

– Evankeliumi ei ole hyvän olon uutinen eikä itsensä hyväksymisen sanoma, hän muistutti.
– Evankeliumi koskee Kristuksen palavaa ja itsensä lahjoittavaa rakkautta sinua kohtaan.

Pohjola nosti puheessaan esiin kolme ajankohtaista asiaa, joita Lähetyshiippakunta joutuu kirkkokuntana kohtaamaan.

Ensimmäisenä hän muistutti, että Lähetyshiippakunnalle tärkeää on Kristuksen kirkon jatkuvuus Suomessa.

– Kansankirkon raunioilla olen ihmetellyt usein kuultua ajatusta, ettei mihinkään seurakuntaan tarvitse kuulua, riittää kun käy hengellisten liikkeiden tilaisuuksissa. Tämä ei ole raamatullista eikä siksi luterilaista opetusta. Jokaisella kristityllä tulisi olla jumalanpalvelus elämäksi, kasteeseen perustuva seurakunta kodiksi, oman paimen tueksi ja samaan oppitunnustukseen perustuva osallisuus kirkossa. Kirkon jatkuvuus ja osallisuus ei voi olla näkymätöntä vaan konkreettista seurakunnallista elämää armonvälineiden äärellä.

Pohjolan mukaan Lähetyshiippakunta haluaa olla avoin keskustelulle ja myös yhteistyölle erilaisten Raamattuun sitoutuvien hengellisten liikkeiden kanssa.

– Jos vain keskusteluseuramme kelpaa, niin Lähetyshiippakunnassa ollaan aina avoimia yhteyden rakentamiseen kaikkien kanssa, jotka Jumalan sanan pohjalta haluavat Kristuksen kirkkoa rakentaa. Haluamme pitää niin ikään hyvät välit myös niiden kanssa, jotka eivät jaa uskonnäkemystämme. Haluamme antaa yhdessä todistuksen kaikkien kristittyjen kanssa esimerkiksi uskonnonvapauteen ja elämän pyhyyteen liittyvissä kysymyksissä. Onhan paine yhteiskunnassamme kasvamassa kristittyjä kohtaan, mikä toivottavasti lisää yhteistyötä niissä kohdin, missä se on mahdollista.

Pohjola nosti puheessaan esiin myös huolen uskonnon- ja sananvapauden säilymisestä 2020-luvun Suomessa.

– En ole tässä hankkimassa teidän edessänne uhripääomaa. Minulla ei ole mitään hätää, Pohjola tähdensi viitaten itseensä ja kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuviin rikossyytteisiin.

– Suurempi huoli minulla on siitä, että monet näissä kysymyksissä Jumalan edessä kilvoittelevat ajattelevat, ettei heillä ole tilaa seurakunnissamme. Huoli on siitä, että kanssamme eri mieltä olevat ajattelevat kristittyjen olevan vihasta täyttyneitä, jotka eivät pidä kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina. Suurempi huoli on siitä, miten pelko ja itsesensuuri täyttää kristittyjenkin sydämet. Suurempi huoli on siitä, miten ideologisesti ahdaskatseiseksi isämaamme on muuttumassa.

Pohjola muistutti, että kärsimys ja ristin kantaminen kuuluu kristityn osaan.

-Meidän kutsumuksemme on puhua levollisesti totta rakkaudessa, saattaa ihmisiä Kristuksen armon osallisuuteen, rukoilla kaikkien puolesta ja kärsivällisesti ilman katkeruutta kestää, mitä vastustusta annetaan.

Korona-aika on koetellut paitsi yhteiskuntaa myös seurakuntia, joiden kokoontumisia on jouduttu rajoittamaan ja toimintaa vähentämään.

-Kriisit saavat aikaan kriisitunnelman, johon kukin meistä reagoi omalla tavallaan. Toiset esimerkiksi eristäytyvät, toiset liikkuvat vapaammin. Teemme erilaisia johtopäätöksiä perustellustikin monista asioista. On hyvä muistaa, ettei kirkon jatkuvuutta keskuudessamme uhkaa vain ulkoapäin tulevat paineet vaan sisältäpäin, meidän lihastamme nousevat. Siksi pitäkäämme yhtä viimeisissä, ja jättäkäämme rakkaudessa, keskinäisessä kunnioituksessa ja pitkämielisyydessä tilaa eri näkemyksiin viimeistä edellisissä kysymyksissä, Pohjola vetosi kirkkokansaan.

Huomiseen piispanvihkimykseen Juhana Pohjola valmistautuu levollisin mielin.

-Kirkkomme on vanhakirkollisen ja luterilaisen perinteemme mukaisesti järjestäytynyt piispallisesti, minkä nimemmekin ilmaisee: Lähetyshiippakunta. Huomenna päähäni lasketaan hiippa. Haluan kuitenkin jättää teille toisenkin kuvan kirkostamme kuin vain yhden miehen päähän laskettavan, Pyhän Hengen liekkiäkin symboloivan hiipan, ja mitä sen alta löytyy. Jos joku kuvaisi meitä nyt drone-lennokilla kaukaa, eikö tämä teltta näyttäytyisi kuin suurena hiippana laskeutuneena juhlakansan ylle. Täältä löytyvät Lähetyshiippakunnan seurakunnat edustettuina. Ja mitä Pyhän Hengen lahjoja, intoa ja kykyä tämän ison ”hiipan” alta löytyykään!

-Tämän suuremman hiipan alla minä saan pienen hiippani ja se rohkaisee minua heikkoa. Haluan virassani tukea jalosti laumaa hoitavia paimeniamme ja rohkaista teitä kaikkia käyttämään lahjojanne. Meillä on valtava ja ihana kutsu yhdessä kulkea kirkon jatkumossa ja saattaa ihmisiä evankeliumin osallisuuteen, Pohjola päätti.

Kokoa tärkempää on kuuluminen maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon

Iltapäivällä juhlateltassa kuultiin pastori Samuli Siikavirran johtama paneelikeskustelu, johon osallistui luterilaisia piispoja Suomesta, Norjasta ja Latviasta, Missouri-Synodin presidentti sekä kansainvälisen tunnustuksellisen luterilaisen neuvoston International Lutheran Councilin (ILC) pääsihteeri.

Paneelin osallistujat edustivat luterilaisia kirkkoja pienenpienistä hyvin suuriin. Norjan evankelis-luterilaisella hiippakunnalla, jota edusti piispa Thor Henrik With, on neljä seurakuntaa ja yksi palkallinen pastori siinä missä Missouri-Synodin jäsenmäärä on puoli vuosisataa jatkuneesta laskusuunnasta huolimatta vielä puolitoista miljoonaa ja seurakuntiakin noin kuusituhatta eri puolilla Yhdysvaltoja.

Panelistit olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että seurakunnan kokoa tärkeämpää on kuuluminen Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon, siihen, joka perustettiin jo helluntaina.

Kokoeroista huolimatta tunnustukselliset luterilaiset ympäri maailman jakavat samanlaisia haasteita.

-Läntisen maailman kulttuuri on nykyään kristinuskon vastainen. Toisaalta, jos joku nuori haluaa tässä ajassa kapinoida, hänen kannattaa alkaa tunnustukselliseksi kristityksi, veisteli Missouri-synodin presidentti Matthew Harrison.

Hänen mukaansa tunnustuksellista luterilaisuutta haastaa maailmalla, erityisesti Afrikassa karismaattinen kristillisyys. Luterilainen Maailmanliitto puolestaan painostaa erityisesti kehitysmaiden luterilaisia kirkkoja luopumaan teologiasta taloudellisen tuen menettämisen uhalla. Toisaalta, hänen oman kirkkonsa sisällä on nähtävissä myös valopilkkuja.

-Elämme ulkolähetyksen kulta-aikaa. Missouri-Synodilla on paljon lähetystyöntekijöitä Keski- ja Etelä-Amerikassa ja uusia kirkkoja perustetaan esimerkiksi Romaniaan, Italiaan ja Pakistaniin. Meillä on tällä hetkellä meneillään nelisenkymmentä lähetysprojektia ympäri maailman, Harrison kertoo.

Latvian piispa Hans Jönsson puolestaan totesi, että hänen noin nelikymmentuhatpäisen kirkkonsa vahvuutena on selvästi muotoiltu kirkkolaki ja –järjestys, jota seurakunnat myös elävät arjessaan todeksi. Kirkkolakiin tehtiin vuonna 2016 lisäys, jonka mukaan pappisvirkaan voidaan vihkiä vain miehiä. Naisten vihkiminen pastoreiksi oli lopetettu jo vuonna 1993, ja Latvian luterilainen kirkko on tiettävästi ainoa kirkko maailmassa, joka on perunut naispappeuden.

Huomenna väistyvä piispa Risto Soramies toivoo, ettei luterilaisissa seurakunnissa ja kodeissa unohdettaisi poikia.

-Tytöt ovat tärkeitä, mutta emme saa myöskään unohtaa opettaa pojille, kuinka olla miehiä. Muuten kirkko on hukassa. Isien on kannettava vastuu ja kodeissa opetettava katekismusta, hän vetoaa.

ILC:n pääsihteeri Timothy C.J. Quill pitää yhtenä järjestönsä merkittävimpänä saavutuksena tuoretta vetoomusta sananvapauden puolesta Lähetyshiippakunnan Juhana Pohjolan ja kansanedustaja Päivi Räsäsen asiassa.

-Kun Juhana jonain päivänä seisoo oikeuden edessä, hän tietää että hänen takanaan seisoo seitsemän miljoonaa ihmistä, Quill viittasi ILC:n jäsenkirkkojen yhteenlaskettuun jäsenmäärään.

-Tämä on suuri mahdollisuus Juhanalle. Tunnen hänet ja tiedän, että hän tulee puhumaan oikeuden edessä lakia ja evankeliumia.

(Huom! Ohjelma on alustava ja siihen voi tulla muutoksia)

LAUANTAI 2.10.2021

10.00-11.45 Ilmoittautuminen
11.00-12.00 Lounas
12.00 Tervetuloa, rukoushetki ja tutustuminen
13.00 KANAVAT

Varhaisnuoret 11-14v.

1. Lapset Jumalan palvelijoina

Raamatussa on monia kertomuksia siitä, miten Jumala käytti lapsia apuna työssään. Tässä kanavassa puhutaan pojasta, joka antoi eväänsä Jeesuksen käyttöön ja lapsesta, joka kuuli Jumalan äänen temppelissä! Juuso Mäkinen

2. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Yksi Jumalan kymmenestä käskystä on osoitettu erityisesti lapsille ja nuorille. Kanavassa pohditaan millä tavalla kristitty nuori voi palvella Jumalaa kunnioittaessaan vanhempiaan ja opettajiaan? Mihin käsky nuoria velvoittaa ja millainen siunaus siihen sisältyy? Markus Nieminen

Nuoret 15-17v.

Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten
Nuoret ovat monesti kuormitettuja. Elämä voi olla kiireistä, koulu ja harrastukset tuovat paineita. Mistä voisin löytää ilon ja rauhan palvelutehtävissäni? Kenen varassa ja voimassa työtä seurakunnassa tehdään? Jarno Gummerus

Kanava opiskelijoille (k-17 kanava)

Koska en ole silmä…
Raamattuopetus, jossa käsitellään lahjojen ja palvelutehtävien erilaisuutta seurakunnassa 1. Kor. 12:12-26 pohjalta. Kanavassa pohditaan mm. sitä, miksi itsensä vertaileminen toisiin saattaa monesti vääristää käsitystä itsestä ja samalla estää löytämästä omaa paikkaansa seurakunnassa.  Esko Murto

Rippikoulu-kanava
Kanava on osoitettu erityisesti kesällä 2021 rippikoulun käyneille sekä 2007 syntyneille. Kanavassa vanhat ja tulevat rippikoululaiset saavat tutustua toisiinsa. Tulevien rippikoululaisten vanhemmat ovat tervetulleita kuulemaan hiippakunnan rippikoulutyöstä. Rippikoulutyön pastori kertoo kanavassa, miksi rippikoulua pidetään ja millainen on hiippakunnan rippileiri? Myös kesän 2021 riparilaiset pääsevät äänen kertomaan kokemuksiaan leiristä. Eero Pihlava

Kasvatustyön seminaari
Kuinka tehdä koululaistyötä omassa kotiseurakunnassa? Pohdintaa vanhempien roolista ja merkityksestä lasten kristillisessä kasvatuksessa. Hämeenlinnan mallin esittely. Mukana Virpi Kurvinen ja muita Matteuksen seurakunnan vanhempia.

14.30 Välipala
15.00 Toiminnallinen hetki
16.00 KANAVAT

Varhaisnuoret 11-14v.
1. Lapset Jumalan palvelijoina
Raamatussa on monia kertomuksia siitä, miten Jumala käytti lapsia apuna työssään. Tässä kanavassa puhutaan pojasta, joka antoi eväänsä Jeesuksen käyttöön ja lapsesta, joka kuuli Jumalan äänen temppelissä! Juuso Mäkinen

2. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Yksi Jumalan kymmenestä käskystä on osoitettu erityisesti lapsille ja nuorille. Kanavassa pohditaan millä tavalla kristitty nuori voi palvella Jumalaa kunnioittaessaan vanhempiaan ja opettajiaan? Mihin käsky nuoria velvoittaa ja millainen siunaus siihen sisältyy? Markus Nieminen

Nuoret 15-17v.
Nuoret nuorisotyötä tekemässä?
Joskus seurakuntien nuorisotyöstä puhutaan asiana, jossa aikuiset tekevät jotakin nuorille tai nuorten kanssa. Hiippakunnan nuorityössä tärkeää on kuitenkin nuorten oma panos nuorisotyössä. Kanavassa mietitään yhdessä miten nuoret voisivat ottaa yhä enemmän vastuuta seurakuntien nuorisotyön toteuttajina? Ja sitäkin, miksi nuorten oma panos on tärkeä. pitäjä avoin

Kanava opiskelijoille (k-17 kanava)
Antaessaan saa
Vastuunkantaminen seurakunnassa on paitsi kutsu myös voimavara elämässä. Moni kristitty on antanut seurakunnalle paljon rakkautta ja voimavarojaan, silti saanut monin verroin takaisin. Oman kokemuksensa aiheesta kertoo neljä seurakuntiemme vastuunkantajaa, jotka ovat tehneet pitkään työtä omassa tehtävässään. Paneelikeskustelussa keskustelemassa Riitta Toepfer, Jukka Rantala, Terttu Mannila, keskustelun vetäjänä Asko Iso-Kungas.

Kasvatustyön seminaari
Koulumaailman haasteiden keskellä tässä ajassa. Voinko vaikuttaa siihen, mitä lapselleni opetetaan? Lyhyet alustukset kristityn opettajan näkökulmasta. Rohkaisemassa keskusteluun Mari Hiltunen, Timo Marttinen ja Päivi Pohjola.

Etäkanavat
Ruotsinkielinen kanava lähetyksestä
Jimmy Svenfelt kertoo työstään Albanian luterilaisessa kirkossa.

 Suomenkielinen kanava lähetyksestä
Antti Leinonen kertoo seurakuntien maahanmuuttajatyöstä.

17.30 Päivällinen
18.30 ILTAOHJELMA
20.00 Vesper
20.30 Iltakahvila + STAGE + pelejä
23.00 Hiljaisuus

SUNNUNTAI 3.10.2021

8.00 Aamupala ja siivous
9.30 Messu juhlapaikalla

MISTÄ ON KYSE?

Sinut on kutsuttu -tapahtuma on joka vuosi toistuva mahdollisuus eri ikäisten nuorten kohtaamiseen! Lähetyshiippakunnan valtakunnalliseen tapahtumaan kokoontuvat varhaisnuoret, nuoret ja nuoret aikuiset ja vanhemmat. Kaikille omat kanavat, kaikille yhteistä ohjelmaa ja olemista.

Tänä vuonna Sinut on kutsuttu ilolla palvelemaan!

PAIKKA

Hämeenlinna, Seminaarin koulu, osoite: Seminaarinkatu 2, Hämeenlinna.
HUOM! Käynti juhla-alueelle ja parkkipaikalle osoitteen Erottajakatu 25 kohdalta.

HINTA

20€ Lauantai päivältä, sisältäen ohjelmaan merkityt ruuat (Palmia tuottaa ruuat)
25€ Yöpyen koululla lattiamajoituksessa omalla patjalla, sisältää sunnuntain aamupalan

ILMOITTAUTUMINEN

Sitova ilmoittautuminen 15.9 mennessä osoitteessa tämän sivun ilmoittautumislomakkeella.
Jälki-ilmoittautuminen 16.9 alkaen +10€.

Lisätietoja: Sami Niemi 046 840 2307, [email protected]

SAAPUMINEN JULKISILLA KULKUVÄLINEILLÄ

Juhlatiimi hakee sinut halutessasi rautatieasemalta, linja-autoasemalta ja Onnibussin pysäkeiltä lauantai aamulla samoin lauantai-iltana ja sunnuntaina messun jälkeen pääsee takaisin.

STAGE

Lauantain illassa lava on sinun. Tuo oma esityksesi lavalle

KAHVILA-KIOSKI JA KIRJAPÖYTÄ PALVELEVAT

Sinut on kutsuttu myös ostoksille tapahtuman. Varaa siis käteistä tai kortti mukaan 

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla 30.7-1.8.2021 Loimaalla – Taivaan ovi avoinna

Ohjelma sunnuntaina 1.8. 14:00 – 15:30 Yhteinen päiväjuhla (juhlateltta)

Juhana Pohjola, Matthew Harrison, LCMS presidentti (tulkkaus Thomas Toepfer), Anneli ja Vesa Vaahtoranta, Jari Kekäle, Joel Kerosuo

Juonto Maria Rautavuori

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla 30.7-1.8.2021 Loimaalla – Taivaan ovi avoinna

Ohjelma sunnuntaina 31.8. 10:00 – 12:30 Piispan virkaan vihkimysmessu (juhlateltta)

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies avustajineen vihkii pastori Juhana Pohjolan Lähetyshiippakunnan piispan virkaan

Ohjelma (sisältäen virret): Piispanvihkimyksen ohjelma

Avustava liturgi: Joel Kerosuo
Saarna: piispa Risto Soramies
Piispan vihkimyksessä avustavat:
presidentti Matthew Harrison – Lutheran Church Missouri Synod
piispa Hans Jönsson – Latvian luterilainen kirkko
piispa Bengt Ådahl – Missionsprovinsen I Sverige piispa
Thor Henrik With – Det evangelisk-lutherske stift i Norge
piispa Matti Väisänen, pastori Sakari Korpinen, pastori Mika Tervakangas – Lähetyshiippakunta

Musiikki: kanttori Anneli Vaahtoranta, kuoron koordinointi: Marja Pitkäranta, vaskiyhtyeen johto: Kalervo Kulmala

Ehtoollisavustajat: Sebastian Grünbaum ja Markku Sumiala, Harri Lammi ja Miika Nieminen, Joni Ahonen ja Oskari Nummela

Voit osallistua kesäjuhlien toteutukseen taloudellisesti tekemällä lahjoituksen tilisiirtona tai MobilePay maksuna.

Tilikannatuksen maksutiedot ovat:
Saaja: Suomen Luther-säätiö
Tili: FI59 1023 3000 2354 52
Viite: 1805
Ethän käytä viestikenttää! Kiitos!

Voit antaa kolehdin myös MobilePay numerolla 85184

Rahankeräyslupa: RA/2020/1666

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla 30.7-1.8.2021 Loimaalla – Taivaan ovi avoinna

Ohjelma lauantaina 31.7. 18.00-19.45

Koko perheen iltajuhla “Tässä on Jumalan huone ja taivaan portti“

Mailis Janatuinen, Ilkka Pöyry, Kalle Väätäinen
Juonto Mari ja Miika Nieminen

Lv 862 “Minua aina johtaa hän” (4min)
Virsi 336 “Riemumielin ylistämme” (4min)
Lv 873 “Hyvyyden voimat” (6min)
Lv 718 “Kiitä Herraa minun sieluni” (3min)
Lv 838 “Silmäni ole ja sydämeni” (4min)
Lv 748 “Nälkäinen sydän odottaa” (5min)
276 “Jeesuksesta laulan” (3min)
552 “Mua siipeis suojaan kätke” (2min)

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla 30.7-1.8.2021 Loimaalla – Taivaan ovi avoinna

Ohjelma lauantaina 31.7. 15.00-16.30 Iltapäivän kanavat.

Juhlateltan kanava “Tunnustuksellisen luterilaisuusuuden haasteet ja mahdollisuudet maailmassa; paneelikeskustelu” Ulkomaalaisten vieraiden kanssa Samuli Siikavirta.