Raahessa pohditaan toiminnan aloittamista
1.5.2024
Maaliskuusta lähtien Lähetyshiippakunnan Koinonia-keskuksessa on kokoonnuttu sunnuntaisin messuun. Kuva: Emma Sumuvuori
Lähetyshiippakunnan uuden, Koinonia-keskuksessa klo 11 kokoontuvan seurakunnan messut alkoivat puolitoista kuukautta sitten, 3.3.2024. Messujen alkamista edelsi huolellinen ja harkittu valmistelutyö, joka alkoi keväällä 2023 ”Koinonia-projektin” nimellä kulkeneen hankkeen esillä pitämisestä Markuksen ja Tuomaan seurakunnissa. Keväästä 2023 alkaen seurakuntia valmisteltiin tuleviin muutoksiin ja vapaaehtoisia uuden seurakunnan rakentamiseen etsittiin. Koinonia-projektia luotsasi nykyisin seurakunnan pastorina toimiva Eero Pihlava ja hänen apunaan pastori Jari Kekäle. Tulin itse tietoiseksi projektista ystävieni Lotan ja Johanneksen kautta ja harkinnan jälkeen päätin lähteä siihen mukaan.
Projektin seuraava etappi saavutettiin lokakuussa 2023, kun reilut toistakymmentä henkeä kokoontui yhteen ideoimaan ja vaihtamaan ajatuksia ja toiveita uutta seurakuntaa koskien. Tuon tapaamisen jälkeen kokoonnuimme säännöllisesti suunnittelun merkeissä joka kuukausi aina messujen alkamiseen saakka. Tapaamisissa käsittelimme ainakin Jumalan perheväen yhteiselämän periaatteita, budjettia, taloudellista kannattamista, yhteistoimintaa Markuksen seurakunnan kanssa, halua osallistaa kaikki seurakunnan jäsenet seurakunnan päätöksentekoon, kuukausittain messujen jälkeen järjestettäviä kirkkokahvikeskusteluja sekä vastuunkannon tasaista jakautumista ja jakamista.
Seurakunnan pastorina toimii Eero Pihlava. Kuva: Emma Sumuvuori
Seurakunnan tulevan toiminnan suunnittelu huipentui 1.3.2024 järjestettyihin yhteisiin virsiseuroihin Kekäleiden kotona. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja hitsasi seurakunnan jäseniä tiiviimmin yhteen. 3.3. toimitettu ensimmäinen messu houkutteli paikalle viitisenkymmentä henkeä. Herra siunasi vaivannäkömme ja oli hienoa todistaa Hänen suuria tekojaan silmiensä edessä. Messujen kävijämäärä on sittemmin liikkunut 20–50 välillä.
Suurempia messutoiminnan ulkopuolella tapahtuneita asioita ovat olleet Koinonia-keskuksen keittiön siivoaminen sekä sakastin remontoiminen, joka tapahtui Pitkärannan Erkin johdolla.
Koinonia-projektiin lähtemistä en ole katunut hetkeäkään. Ylösnousseen Herramme antamat lähetyskäskyt velvoittavat koko Hänen Kirkkoaan (Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-20; Luuk. 24:44-49; Joh. 20:19-23). Pääkaupunkiseutu kaipaa kipeästi yhä enemmän uusia seurakuntia, joissa Herramme evankeliumi kaikuu puhtaana ja Hänen pyhät sakramenttinsa toimitetaan oikein. On suurta Jumalan armoa, että Hän on katsonut tällaisenkin syntisen arvolliseksi olemaan mukana maailman loppuun saakka jatkuvassa lähetystehtävässä ja että Hän on antanut ympärille tällaisen seurakuntaperheen, jonka kanssa tuota lähetystehtävää saa yhdessä toteuttaa omat lahjansa Herran käyttöön antaen. Olet lämpimästi tervetullut seurakuntaamme osoitteeseen Kalevankatu 53! Tietoa tulevista tilaisuuksistamme löydät täältä.
Teksti: Kalle Pajala
Pastori Janne Koskela kutsuttiin palvelemaan Samuli Siikavirran sijaisena, kun tämä muuttaa Yhdysvaltoihin. Kuva: Kari Puustinen
Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta Helsingissä on tänään vuosikokouksessaan kutsunut vastuupastorin sijaiseksi Janne Koskelan Oulusta. Sijaisen tarve tuli ajankohtaiseksi, kun pastori Samuli Siikavirta kertoi jäävänsä elokuussa vuoden mittaiselle virkavapaalle. Hän aloittaa syksyllä apulaisprofessorina Concordian teologisessa seminaarissa Yhdysvalloissa.
Kun kysyn Jannelta, miten Jumala johdatti hänet Markuksen seurakunnan vastuupastoriksi, Janne vastaa, että sitä täytyy varmaan kysyä Jumalalta.
– Hänen suunnitelmansa ovat yleensä pitkän linjan kaaria, joten uskon, että johdatus tähänkin hetkeen on koko elämän mittainen projekti. Ihmisen sammakkoperspektiivistä käsin katsottuna piispa ja seurakunta kutsuivat, ja tuntui mielekkäältä vastata tähän Jumalan kutsuun kyllä, hän kertoo.
Markuksen seurakunta on Jannelle jo entuudestaan tuttu, sillä hän on ollut vaimonsa Titan kanssa mukana jo 2000-luvun alussa. Seurakunnassa ja pääkaupunkiseudulla heillä on edelleen paljon tuttuja ja ystäviä.
– Ja uusiakin eppäilemättä saatavilla, Janne lisää.
Hän kokee, että Markuksen seurakunnassa on aiempien paimenten jäljiltä isoja saappaita täytettävänä, mutta suhtautuu omaan palvelukseensa rauhallisin mielin:
– Koitan malttaa lampsia omilla saappaillani yksinkertaisena sananpalvelijana, joka saarnaa evankeliumia syntisille, myös itselleen.
Markuksen seurakunnan hallituksen puheenjohtajana tämänpäiväiseen kokoukseen asti toiminut Ilkka Valkonen kertoo ilahtuneensa, kun kuuli tulevasta pastorista:
– Olin hivenen jännittynyt, kuka tulee Samulin tilalle, koska meillä on hyvä ja oppinut pastori seurakunnassamme. Kun piispa kertoi Jannen nimen, olin iloinen, että hän oli löytänyt kokeneen ja hyvät referenssit omaavan pastorin. Myös hallitus ilahtui, koska teki yksimielisen positiivisen päätöksen ilman soraääniä.
Valkonen lisää, että myös muu seurakunta on ottamassa Jannen kiitollisin mielin vastaan. Janne piti ”vaalisaarnan” tammikuun lopussa vietetyssä messussa, minkä jälkeen seurakunnalla oli keskustelutilaisuus. Valkonen koki tilaisuuden tunnelman iloiseksi, tyytyväiseksi ja kiitolliseksi:
– Uskon, että seurakuntalaiset ovat tyytyväisiä valintaan, koska Jannella on pitkä kokemus sekä pastorin virasta että monenlaisesta seurakuntaelämän ulkopuolisesta työstä.
Tällä hetkellä Oulussa asuva Janne työskentelee soitinrakennusyrittäjänä. Kuva: Janne Koskela
Janne on palvellut pastorina Oulussa, Timoteuksen luterilaisessa seurakunnassa, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänet on vihitty pastoriksi loppiaisena 2006, mistä lähtien hän on ollut Timoteuksen seurakunnan vahvuudessa. Janne palveli ensin vastuupastorina 13 vuoden ajan, jäi tammikuussa 2019 vuoden mittaiselle virkavapaalle, ja on sen jälkeen ollut OTO-pastorina oman soitinrakennusyrittäjyytensä ohella.
Jannella ja Titalla on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta asuu jo omillaan. Kevään aikana Titta etsii töitä pääkaupunkiseudulta, ja Taavi (15 v.) hakee yhteishaussa opiskelemaan Helsingin lukioihin. Vahvat juuret Ouluun kasvattaneelle perheelle muutto Helsinkiin on iso muutos elämään:
– Oulu on ollut kotikaupunkimme 21 vuotta ja tänne jää paljon rakkaita ystäviä sekä käytännössä lastemme koko lapsuusajan elämä ja lapsuudenkoti. Lisäksi Timoteuksen seurakunta on ollut kotiseurakuntamme perustamisestaan saakka. Lappiin ja muutenkin pohjoisen luontoon, kirkkaiden luonnonvesien äärelle ja runsaslumisiin talviin on jatkossa pidempi matka.
Janne toivookin, että muistaisimme muuttoa ja koko elämänmuutosta esirukouksin. Hän toteaa muuton olevan sen verran iso projekti, että jos töitä vain riittää, perhe ei tule vain käväisemään Helsingissä.
Koskeloista tuntuu, että tällaiset käännekohdat ja välitilinpäätökset ovat ihan terveellisiä itse kullekin.
– Ei pääse ihan luutumaan eikä puutumaan paikalleen, ja tuntuu innostavalta päästä näkemään ja tekemään papintyötä Helsingissä ja entisessä kotiseurakunnassa Markuksessa. Maallistuminen etenee kovinta vauhtia pääkaupunkiseudulla. Sehän tarkoittaa, että entistä useammat vastaantulijat eivät tiedä alkuunkaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Lähetystilanne on paitsi haaste, myös mahdollisuus.
Pastori Samuli Siikavirta aloittaa syksyllä Concordian teologisen seminaarin apulaisprofessorina. Kuva: Naomichi Masaki
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan pastori, tohtori Samuli Siikavirta on kutsuttu Yhdysvaltojen Fort Waynessä sijaitsevan Concordian teologisen seminaarin (Concordia Theological Seminary) apulaisprofessoriksi. Siikavirta on vastannut kutsuun myöntävästi ja aloittaa uudessa työssään syksyllä.
Seminaarin sivuilla julkaisussa artikkelissa vararehtori Charles Gieschen toteaa, että Siikavirran myönteinen vastaus kutsuun on suuri ilo heidän yhteisölleen.
– Hänen vahvat akateemiset ansionsa nuorena Uuden testamentin tutkijana, kansainvälinen näkökulmansa sekä kymmenen vuoden uskollinen kokemuksensa paimenviran hoitamisesta tunnustukselliselle luterilaisuudelle haastavassa kontekstissa ovat seminaarillemme ja kirkollemme Missouri-synodille suuri siunaus.
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Concordia Theological Seminary ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Seminaarissa ovat aiemmin vierailleet opiskelemassa emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola sekä useita pastoreita, kuten Markus Pöyry ja Esko Murto. Suomalaisen pastorin kutsumista seminaarin apulaisprofessoriksi ei kuitenkaan ole aiemmin tapahtunut. Piispa Juhana Pohjola näkee kutsun olevan monella tavalla hyvä asia:
– Tämä on hieno mahdollisuus Samuli-pastorille ja kirkollemme. Samulin laaja asiantuntemus ja kokemus varmasti rikastuttavat sisarkirkkomme pappiskoulutusta ja samalla hyvät yhteytemme Fort Waynen seminaariin ja Missouri-synodiin vahvistuvat. Vaikka valtameri on välissä, yhteinen työ Kristuksen evankeliumin ja tunnustuksellisen luterilaisuuden puolesta jatkuvat, piispa iloitsee.
Samuli Siikavirta vihittiin papiksi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäisessä pappisvihkimyksessä toukokuussa 2014. Saman vuoden syksyllä hän tuli avustavaksi pastoriksi Pyhän Markuksen luterilaiseen seurakuntaan, Helsinkiin, missä hänestä tuli vastaavan pastorin viransijainen elokuussa 2015 ja vastaava pastori elokuussa 2016. Siikavirta on väitellyt tohtoriksi Uuden testamentin eksegetiikasta Cambridgen yliopistossa Iso-Britanniassa vuonna 2015. Hänen väitöskirjansa ”Baptism and Cognition in Romans 6–8: Paul’s Ethics beyond ‘Indicative’ and ‘Imperative’” käsitteli kasteen ja etiikan suhdetta Roomalaiskirjeen luvuissa 6–8. Lisäksi Siikavirta on julkaissut artikkeleita teologisissa julkaisuissa, pitänyt luentoja ja esitelmiä konferensseissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Lähetyshiippakunnan lähettämänä opettanut kaksi intensiivikurssia Odessan pappisseminaarissa, Ukrainassa.
Siikavirrat valmistautuvat uuteen elämänvaiheeseen haikean kiitollisina:
– Vaikka päätös vastata kutsuun ei ollutkaan helppo, koen vaimoni kanssa, että Jumala kutsuu nyt minua uuteen opetustehtävään kirkon palveluksessa. Seurakuntapapin roolista opettajaksi siirtymiseen liittyy myös luopumisen kipua, ja samalla iloitsen mahdollisuudesta oppia uutta ja virittää akateemisia talentteja uudelleen aktiivisiksi. Lähden Atlantin taakse kiitollisena kuluneesta vuosikymmenestä Lähetyshiippakunnan paimenena. Taakse jäävät rakkaat kollegat ja rakas seurakunta suurten muutosten keskellä, mutta Herra pitää kyllä laumastaan huolta lupaustensa mukaan niin kuin tähänkin asti, Siikavirta luottaa.
Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo
Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.
Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.
Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.
Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.
Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7 28.1.2024 klo 10 alkaen.
Pastori Samuli Siikavirta piti tämän puheen Marssi Elämän puolesta -tapahtumassa Helsingissä 23.9. Kuva: Alli Pitkäpaasi
Hyvää valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää!
Elämme ajassa, jota varjostaa kuoleman kulttuuri. Tämä kuoleman kulttuuri kuitenkin monesti piiloutuu elämänmyönteisiltä kuulostavien käsitteiden kuten erilaisten oikeuksien alle. Siksi kuoleman kulttuuria on välillä niin vaikea havaita.
Puhutaan naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Tuolla positiiviselta kuulostavalla oikeudella tarkoitetaan kuitenkin lupaa lopettaa äidin kehon turvissa kasvavan pienen ihmisen elämä.
Puhutaan jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna. Tuolla sinänsä kannatettavalla ajatuksella tarkoitetaan kuitenkin, että ne, jotka eivät ole haluttuja, voidaan kuolettaa ennen syntymäänsä.
Puhutaan laillisen abortin välttämättömyydestä äidin hengen säästämiseksi vaikeissa komplikaatioissa. Tämän kanssa useimmat vapaan abortin vastustajatkin ovat samaa mieltä. Samalla useimmiten vaietaan kuitenkin siitä, että äidin hengen säästämiseksi tehdyt abortit eivät juuri edes näy tilastoissa, joiden mukaan 94,8 % viime vuonna abortoitiin sosiaalisin tai niihin verrattavin syin ja loput 4,8 % ”mahdollisen tai todetun sikiövaurion” kuten Downin syndrooman perusteella (THL:n 2022 tilastot), jonka kanssa kuitenkin pystyy elämään.
Puhutaan oikeudesta turvalliseen aborttiin kuolemien vähentämiseksi puoskareiden käsissä. Tuossa elämän suojelemiseen tähtäävässä argumentissa unohdetaan kuitenkin, että abortissa kuolee aina vähintään yksi ihminen.
Abortti tarkoittaa Käypä hoito -ohjeen mukaan ”ihmisen toimin käynnistettyä raskauden päättymistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa (…) sikiön kuolemaan”. Kyse on siis virallisen määritelmän mukaan kuolemasta, jonka toiset aiheuttavat.
Tämä kuoleman kulttuuri on ollut rajatuissa tapauksissa laillistettua Suomessa jo 73 vuoden ajan, ja sosiaalisiin syiden verukkeella 12. raskausviikkoon saakka käytännössä vapaan abortin mahdollistava laki on ollut voimassa 53 vuoden ajan. Tämän kuun alussa voimaan tullut entistä liberaalimpi aborttilaki käytännössä poisti harkinta-ajan varhaisimmilta aborteilta. Yhden lääkärin lähete riittää aikaisemman kahden sijaan. Lakiin johtaneen kansalaisaloitteen johtoajatuksena oli naisten ”oman tahdon” ja itsemääräämisoikeuden lisääminen. Tuon oikeuden varjoon jäi kuitenkin syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Kuoleman kulttuurissa sanat ovat harkittuja, koska väärä sanavalinta voi paljastaa sen, mistä todellisuudessa on kyse. Kun puhutaan ei-toivotusta raskaudesta, joka johtaa aborttiin, käytetään ihmisyydestä etäännyttävää lääketieteellistä termiä ”sikiö”. Kun puhutaan samalla raskausviikolla tapahtuneesta ei-toivotusta keskenmenosta, puhutaan kuitenkin lapsesta, joka menetettiin.
Kuoleman kulttuurissa ihminen ja hänen subjektiivinen kokemuksensa on kaiken mitta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on ottanut itselleen vallan päättää elämästä ja kuolemasta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on tehnyt itsestään jumalan.
Kuoleman kulttuuri jättää jälkensä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomessa aborttien määrä on viime vuosina asettunut n. 8 000:een vuodessa, joskin viime vuonna niiden määrä kasvoi 3,5 %:lla verrattuna edellisvuoteen (THL). Jos viime vuonna syntyneisiin lapsiin (44 933) lisätään silloin abortoidut lapset (n. 7 900), he muodostaisivat 15 % ikäluokastaan, mikäli heidän olisi annettu elää. 15 % ikäluokasta on iso luku. Vielä isommaksi tuo 15 % ikäluokasta nousee sen kehityksen valossa, että Suomessa syntyi viime vuonna ennätyksellisen vähän lapsia. Viimeksi yhtä vähän suomalaisia syntyi elävänä nälkävuonna 1868, siis yli 150 vuotta sitten, silloin kun maatamme asutti alle kaksi miljoonaa ihmistä nykyisen 5,5 miljoonan sijaan.
Nälkävuosina kuolema vaikutti nälänhädän ja köyhyyden kautta, joihin ihmiset eivät juuri voineet vaikuttaa. Meidän ajassamme kuolema vaikuttaa kuoleman kulttuurin kautta, jota yhteiskuntamme on itse valinnut toteuttaa ja seurata.
On kuitenkin olemassa myös vaihtoehto, jonka puolesta pidämme tänään ääntä täällä: se on elämän kulttuuri.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain naisten oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös syntymättömän lapsen oikeudesta omaansa. Kummatkin ovat yhtä tärkeitä.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna, vaan myös niiden oikeudesta syntyä ja elää, joita ei suunniteltu, haluttu tai joista biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan. Ei-toivotun lapsettomuuden lisääntyessä heille olisi kasvattajia ja adoptiovanhempia, jos tästä vain puhuttaisiin vaihtoehtona.
Elämän kulttuurissa entistä vapaampaa kohtulasten surmaamista ei puolustella harvinaisilla äidin hengen säästävillä poikkeustapauksilla, vaan elämää puolustetaan esivallan säätämillä laeilla, jotka rajoittavat muista syistä kuin lääketieteellisissä hätätapauksissa tehtäviä abortteja minimiin.
Elämän kulttuurissa ei määrätä kuolemaa hoidoksi tai ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin, vaan tuetaan ja autetaan niin äitejä kuin isiäkin raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen hoitamaan ja rakastamaan lapsiaan vaikeissakin olosuhteissa.
Elämän kulttuuriin on mahdollista kääntyä. Mutta mikäli aikain saatossa käy ilmi, että yhteiskuntamme on elämän kulttuurin lopullisesti hylännyt, silloin sen edistäminen on entistä tärkeämpää yksilöiden ja yhteisöjen kuten seurakuntien tasolla.
Pappina ja kristittynä näen tämän elämän kulttuurin kaikkein selkeimpänä Pyhän Raamatun lehdillä. Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid lausuu elämän Herralle: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16) Ja Uudessa testamentissa kerrotaan, että Daavidin jälkeläinen Jeesus Kristus pyhitti ihmiselämän sen alusta alkaen, kun Hän sikisi ihmisalkioksi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohdussa.
Jeesuskin syntyi kuoleman kulttuurin keskelle Herodes Suuren miekan alaisuuteen, mutta vältti Betlehemin lastensurman. Hän kuoli ristillä syntisten puolesta ja nousi kuolleista antaakseen tälle kuolevalle maailmalle elämän. Ja mikä lohtu onkaan, että Hän on jo voittanut kuoleman – Hän on voittanut myös tämän kuoleman kulttuurin.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on 12.8.2021 päättänyt Covid-19 -epidemian vaikeutumisen tähden kiristää kokoontumisrajoitusta sisätiloissa 25 henkeen pääkaupunkiseudulla 20.8. alkaen. Samalla AVI:n päätös sallii 25 hengen erillisten ryhmien sijoittamisen erillisiin lohkoihin, kunhan huolehditaan mm. riittävästä puskurivyöhykkeestä lohkojen välillä, erillisistä saniteettitiloista ja kulkureiteistä. Samoja palveluja lohkot voivat käyttää vain porrastetusti, missä tapauksessa pinnat on puhdistettava lohkojen välillä. Määräys koskee tartuntatautilain pykälän 58 d perusteella niin yksityisiä yhteisöjä kuin uskonnollisia yhdyskuntiakin. Toimijat velvoitetaan tekemään kirjallinen suunnitelma lähikontaktien estämisestä. Suunnitelmaa on pidettävä esillä toimintaan osallistuville.
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan hallitus
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päättänyt (linkki), että yli 6 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Helsingissä 22.2.–14.3.2021. Lisäksi AVI on 24.2. antanut tarkempia määräyksiä, jotka velvoittavat uskonnollisia yhteisöjä (linkki).
Pidämme tänä aikana useita enintään 6 hengen messuja Koinonia-keskuksen kappelissa (Kalevankatu 53) vastuullisin turvatoimin lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa eri tilassa siten, etteivät ryhmät kohtaa toisiaan sisällä. Molempiin tiloihin otetaan 5 henkeä (+ pastori).
Kappeli tarkoittaa Koinonia-keskuksen kirkkotilaa, jonne kuljetaan ja josta poistutaan kappelin ovesta Kalevankadulta.
Krypta tarkoittaa Koinonia-keskuksen alakerran Studio Kryptan tiloja, joissa voidaan istua väljästi ja joihin kappelin messu näkyy ruudulta. Kryptaan kuljetaan ja sieltä poistutaan toimiston ovesta Hietalahdenkadulta.
Kappelin messuväki nauttii ehtoollisen ensin ja poistuu sen jälkeen ulos. Tämän jälkeen kryptan messuväki tulee ehtoolliselle. Välissä tilat tuuletetaan.
HUOM. jos perheeseen kuuluu yli 5 henkeä, messuun voi edelleen ilmoittautua koko perhe (epidemiologinen yksikkö). Laita tällöin ilmoittautuessasi lukumääräksi 5 ja kirjoita nimikenttään esim. ”Möttöset 6”.
Paikkoja messuissa on yhteensä 100:lle seurakuntalaiselle. Tule vain yhteen messuun joko la tai su ja harkitse lauantain messuun tulemista, jotta paikkoja riittäisi kaikille.
Sunnuntaiaamun klo 9.30:n päämessun voi katsoa usein myös YouTube-kanavalla (linkki) ja kuunnella äänilähetyksenä (www.lhpk.fi/nettimessu). Päämessun jälkeen pidetään lukuisia lyhyitä messuja. Oman pastorin kuukausivapaan aikana messuaikoihin voi tulla muutoksia.
Messuihin täytyy ilmoittautua ennakkoon. Klikkaa messua, johon haluat tulla, tämän sivun alalaidassa tai täällä. Jos ilmoittautumisessa tulee ongelmia tai jos joudut perumaan ilmoittautumisesi, ota yhteyttä pastoriin lähettämällä viesti numeroon 0503711644.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta näillä periaatteilla:
Tervetuloa Jumalan sanan ja Kristuksen eläväksitekevien sakramenttien osallisuuteen myös näinä poikkeuksellisina aikoina! ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)
Koronavirustilanne vaikuttaa seurakunnan toimintaan, mutta jumalanpalvelus, sanan saarna ja sakramenttien toimittaminen jatkuvat – vastuullisin turvatoimin. Aluehallintovirasto on päättänyt (linkki), että yli 10 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Helsingissä 28.2.2021 asti. Pidämme tänä aikana useita enintään 10 hengen messuja Koinonia-keskuksen kappelissa (Kalevankatu 53). Aamun ensimmäinen messu on tavallisesti sunnuntain päämessu, jossa on täyspitkä saarna. Messun voi katsoa usein Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla ja kuunnella aina äänilähetyksenä sivustolla www.lhpk.fi/nettimessu. Päämessun jälkeen pidetään lukuisia lyhyitä messuja (25 min). Oman pastorin kuukausivapaan aikana messuaikoihin voi tulla muutoksia.
Messuihin täytyy ilmoittautua ennakkoon. Klikkaa messua, johon haluat tulla, jotta näet ilmoittautumislinkin ja -tilanteen (täällä). Jos ilmoittautumisessa tulee ongelmia tai jos joudut perumaan ilmoittautumisesi, ota yhteyttä pastoriin lähettämällä viesti numeroon 0503711644.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta näillä periaatteilla:
