
Pastori Samuli Siikavirta piti tämän puheen Marssi Elämän puolesta -tapahtumassa Helsingissä 23.9. Kuva: Alli Pitkäpaasi
Hyvää valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää!
Elämme ajassa, jota varjostaa kuoleman kulttuuri. Tämä kuoleman kulttuuri kuitenkin monesti piiloutuu elämänmyönteisiltä kuulostavien käsitteiden kuten erilaisten oikeuksien alle. Siksi kuoleman kulttuuria on välillä niin vaikea havaita.
Puhutaan naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Tuolla positiiviselta kuulostavalla oikeudella tarkoitetaan kuitenkin lupaa lopettaa äidin kehon turvissa kasvavan pienen ihmisen elämä.
Puhutaan jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna. Tuolla sinänsä kannatettavalla ajatuksella tarkoitetaan kuitenkin, että ne, jotka eivät ole haluttuja, voidaan kuolettaa ennen syntymäänsä.
Puhutaan laillisen abortin välttämättömyydestä äidin hengen säästämiseksi vaikeissa komplikaatioissa. Tämän kanssa useimmat vapaan abortin vastustajatkin ovat samaa mieltä. Samalla useimmiten vaietaan kuitenkin siitä, että äidin hengen säästämiseksi tehdyt abortit eivät juuri edes näy tilastoissa, joiden mukaan 94,8 % viime vuonna abortoitiin sosiaalisin tai niihin verrattavin syin ja loput 4,8 % ”mahdollisen tai todetun sikiövaurion” kuten Downin syndrooman perusteella (THL:n 2022 tilastot), jonka kanssa kuitenkin pystyy elämään.
Puhutaan oikeudesta turvalliseen aborttiin kuolemien vähentämiseksi puoskareiden käsissä. Tuossa elämän suojelemiseen tähtäävässä argumentissa unohdetaan kuitenkin, että abortissa kuolee aina vähintään yksi ihminen.
Abortti tarkoittaa Käypä hoito -ohjeen mukaan ”ihmisen toimin käynnistettyä raskauden päättymistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa (…) sikiön kuolemaan”. Kyse on siis virallisen määritelmän mukaan kuolemasta, jonka toiset aiheuttavat.
Tämä kuoleman kulttuuri on ollut rajatuissa tapauksissa laillistettua Suomessa jo 73 vuoden ajan, ja sosiaalisiin syiden verukkeella 12. raskausviikkoon saakka käytännössä vapaan abortin mahdollistava laki on ollut voimassa 53 vuoden ajan. Tämän kuun alussa voimaan tullut entistä liberaalimpi aborttilaki käytännössä poisti harkinta-ajan varhaisimmilta aborteilta. Yhden lääkärin lähete riittää aikaisemman kahden sijaan. Lakiin johtaneen kansalaisaloitteen johtoajatuksena oli naisten ”oman tahdon” ja itsemääräämisoikeuden lisääminen. Tuon oikeuden varjoon jäi kuitenkin syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Kuoleman kulttuurissa sanat ovat harkittuja, koska väärä sanavalinta voi paljastaa sen, mistä todellisuudessa on kyse. Kun puhutaan ei-toivotusta raskaudesta, joka johtaa aborttiin, käytetään ihmisyydestä etäännyttävää lääketieteellistä termiä ”sikiö”. Kun puhutaan samalla raskausviikolla tapahtuneesta ei-toivotusta keskenmenosta, puhutaan kuitenkin lapsesta, joka menetettiin.
Kuoleman kulttuurissa ihminen ja hänen subjektiivinen kokemuksensa on kaiken mitta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on ottanut itselleen vallan päättää elämästä ja kuolemasta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on tehnyt itsestään jumalan.
Kuoleman kulttuuri jättää jälkensä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomessa aborttien määrä on viime vuosina asettunut n. 8 000:een vuodessa, joskin viime vuonna niiden määrä kasvoi 3,5 %:lla verrattuna edellisvuoteen (THL). Jos viime vuonna syntyneisiin lapsiin (44 933) lisätään silloin abortoidut lapset (n. 7 900), he muodostaisivat 15 % ikäluokastaan, mikäli heidän olisi annettu elää. 15 % ikäluokasta on iso luku. Vielä isommaksi tuo 15 % ikäluokasta nousee sen kehityksen valossa, että Suomessa syntyi viime vuonna ennätyksellisen vähän lapsia. Viimeksi yhtä vähän suomalaisia syntyi elävänä nälkävuonna 1868, siis yli 150 vuotta sitten, silloin kun maatamme asutti alle kaksi miljoonaa ihmistä nykyisen 5,5 miljoonan sijaan.
Nälkävuosina kuolema vaikutti nälänhädän ja köyhyyden kautta, joihin ihmiset eivät juuri voineet vaikuttaa. Meidän ajassamme kuolema vaikuttaa kuoleman kulttuurin kautta, jota yhteiskuntamme on itse valinnut toteuttaa ja seurata.
On kuitenkin olemassa myös vaihtoehto, jonka puolesta pidämme tänään ääntä täällä: se on elämän kulttuuri.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain naisten oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös syntymättömän lapsen oikeudesta omaansa. Kummatkin ovat yhtä tärkeitä.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna, vaan myös niiden oikeudesta syntyä ja elää, joita ei suunniteltu, haluttu tai joista biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan. Ei-toivotun lapsettomuuden lisääntyessä heille olisi kasvattajia ja adoptiovanhempia, jos tästä vain puhuttaisiin vaihtoehtona.
Elämän kulttuurissa entistä vapaampaa kohtulasten surmaamista ei puolustella harvinaisilla äidin hengen säästävillä poikkeustapauksilla, vaan elämää puolustetaan esivallan säätämillä laeilla, jotka rajoittavat muista syistä kuin lääketieteellisissä hätätapauksissa tehtäviä abortteja minimiin.
Elämän kulttuurissa ei määrätä kuolemaa hoidoksi tai ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin, vaan tuetaan ja autetaan niin äitejä kuin isiäkin raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen hoitamaan ja rakastamaan lapsiaan vaikeissakin olosuhteissa.
Elämän kulttuuriin on mahdollista kääntyä. Mutta mikäli aikain saatossa käy ilmi, että yhteiskuntamme on elämän kulttuurin lopullisesti hylännyt, silloin sen edistäminen on entistä tärkeämpää yksilöiden ja yhteisöjen kuten seurakuntien tasolla.
Pappina ja kristittynä näen tämän elämän kulttuurin kaikkein selkeimpänä Pyhän Raamatun lehdillä. Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid lausuu elämän Herralle: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16) Ja Uudessa testamentissa kerrotaan, että Daavidin jälkeläinen Jeesus Kristus pyhitti ihmiselämän sen alusta alkaen, kun Hän sikisi ihmisalkioksi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohdussa.
Jeesuskin syntyi kuoleman kulttuurin keskelle Herodes Suuren miekan alaisuuteen, mutta vältti Betlehemin lastensurman. Hän kuoli ristillä syntisten puolesta ja nousi kuolleista antaakseen tälle kuolevalle maailmalle elämän. Ja mikä lohtu onkaan, että Hän on jo voittanut kuoleman – Hän on voittanut myös tämän kuoleman kulttuurin.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on 12.8.2021 päättänyt Covid-19 -epidemian vaikeutumisen tähden kiristää kokoontumisrajoitusta sisätiloissa 25 henkeen pääkaupunkiseudulla 20.8. alkaen. Samalla AVI:n päätös sallii 25 hengen erillisten ryhmien sijoittamisen erillisiin lohkoihin, kunhan huolehditaan mm. riittävästä puskurivyöhykkeestä lohkojen välillä, erillisistä saniteettitiloista ja kulkureiteistä. Samoja palveluja lohkot voivat käyttää vain porrastetusti, missä tapauksessa pinnat on puhdistettava lohkojen välillä. Määräys koskee tartuntatautilain pykälän 58 d perusteella niin yksityisiä yhteisöjä kuin uskonnollisia yhdyskuntiakin. Toimijat velvoitetaan tekemään kirjallinen suunnitelma lähikontaktien estämisestä. Suunnitelmaa on pidettävä esillä toimintaan osallistuville.
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan hallitus
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päättänyt (linkki), että yli 6 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Helsingissä 22.2.–14.3.2021. Lisäksi AVI on 24.2. antanut tarkempia määräyksiä, jotka velvoittavat uskonnollisia yhteisöjä (linkki).
Pidämme tänä aikana useita enintään 6 hengen messuja Koinonia-keskuksen kappelissa (Kalevankatu 53) vastuullisin turvatoimin lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa eri tilassa siten, etteivät ryhmät kohtaa toisiaan sisällä. Molempiin tiloihin otetaan 5 henkeä (+ pastori).
Kappeli tarkoittaa Koinonia-keskuksen kirkkotilaa, jonne kuljetaan ja josta poistutaan kappelin ovesta Kalevankadulta.
Krypta tarkoittaa Koinonia-keskuksen alakerran Studio Kryptan tiloja, joissa voidaan istua väljästi ja joihin kappelin messu näkyy ruudulta. Kryptaan kuljetaan ja sieltä poistutaan toimiston ovesta Hietalahdenkadulta.
Kappelin messuväki nauttii ehtoollisen ensin ja poistuu sen jälkeen ulos. Tämän jälkeen kryptan messuväki tulee ehtoolliselle. Välissä tilat tuuletetaan.
HUOM. jos perheeseen kuuluu yli 5 henkeä, messuun voi edelleen ilmoittautua koko perhe (epidemiologinen yksikkö). Laita tällöin ilmoittautuessasi lukumääräksi 5 ja kirjoita nimikenttään esim. ”Möttöset 6”.
Paikkoja messuissa on yhteensä 100:lle seurakuntalaiselle. Tule vain yhteen messuun joko la tai su ja harkitse lauantain messuun tulemista, jotta paikkoja riittäisi kaikille.
Sunnuntaiaamun klo 9.30:n päämessun voi katsoa usein myös YouTube-kanavalla (linkki) ja kuunnella äänilähetyksenä (www.lhpk.fi/nettimessu). Päämessun jälkeen pidetään lukuisia lyhyitä messuja. Oman pastorin kuukausivapaan aikana messuaikoihin voi tulla muutoksia.
Messuihin täytyy ilmoittautua ennakkoon. Klikkaa messua, johon haluat tulla, tämän sivun alalaidassa tai täällä. Jos ilmoittautumisessa tulee ongelmia tai jos joudut perumaan ilmoittautumisesi, ota yhteyttä pastoriin lähettämällä viesti numeroon 0503711644.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta näillä periaatteilla:
Tervetuloa Jumalan sanan ja Kristuksen eläväksitekevien sakramenttien osallisuuteen myös näinä poikkeuksellisina aikoina! ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)
Koronavirustilanne vaikuttaa seurakunnan toimintaan, mutta jumalanpalvelus, sanan saarna ja sakramenttien toimittaminen jatkuvat – vastuullisin turvatoimin. Aluehallintovirasto on päättänyt (linkki), että yli 10 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Helsingissä 28.2.2021 asti. Pidämme tänä aikana useita enintään 10 hengen messuja Koinonia-keskuksen kappelissa (Kalevankatu 53). Aamun ensimmäinen messu on tavallisesti sunnuntain päämessu, jossa on täyspitkä saarna. Messun voi katsoa usein Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla ja kuunnella aina äänilähetyksenä sivustolla www.lhpk.fi/nettimessu. Päämessun jälkeen pidetään lukuisia lyhyitä messuja (25 min). Oman pastorin kuukausivapaan aikana messuaikoihin voi tulla muutoksia.
Messuihin täytyy ilmoittautua ennakkoon. Klikkaa messua, johon haluat tulla, jotta näet ilmoittautumislinkin ja -tilanteen (täällä). Jos ilmoittautumisessa tulee ongelmia tai jos joudut perumaan ilmoittautumisesi, ota yhteyttä pastoriin lähettämällä viesti numeroon 0503711644.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta näillä periaatteilla: