Janne Koskela vastuupastoriksi Helsinkiin

Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta Helsingissä on tänään vuosikokouksessaan kutsunut vastuupastorin sijaiseksi Janne Koskelan Oulusta. Sijaisen tarve tuli ajankohtaiseksi, kun pastori Samuli Siikavirta kertoi jäävänsä elokuussa vuoden mittaiselle virkavapaalle. Hän aloittaa syksyllä apulaisprofessorina Concordian teologisessa seminaarissa Yhdysvalloissa.

Yksinkertaista evankeliumin saarnaa syntisille

Kun kysyn Jannelta, miten Jumala johdatti hänet Markuksen seurakunnan vastuupastoriksi, Janne vastaa, että sitä täytyy varmaan kysyä Jumalalta.

– Hänen suunnitelmansa ovat yleensä pitkän linjan kaaria, joten uskon, että johdatus tähänkin hetkeen on koko elämän mittainen projekti. Ihmisen sammakkoperspektiivistä käsin katsottuna piispa ja seurakunta kutsuivat, ja tuntui mielekkäältä vastata tähän Jumalan kutsuun kyllä, hän kertoo.

Markuksen seurakunta on Jannelle jo entuudestaan tuttu, sillä hän on ollut vaimonsa Titan kanssa mukana jo 2000-luvun alussa. Seurakunnassa ja pääkaupunkiseudulla heillä on edelleen paljon tuttuja ja ystäviä.

– Ja uusiakin eppäilemättä saatavilla, Janne lisää.

Hän kokee, että Markuksen seurakunnassa on aiempien paimenten jäljiltä isoja saappaita täytettävänä, mutta suhtautuu omaan palvelukseensa rauhallisin mielin:

– Koitan malttaa lampsia omilla saappaillani yksinkertaisena sananpalvelijana, joka saarnaa evankeliumia syntisille, myös itselleen.

Markuksen seurakunnan hallituksen puheenjohtajana tämänpäiväiseen kokoukseen asti toiminut Ilkka Valkonen kertoo ilahtuneensa, kun kuuli tulevasta pastorista:

– Olin hivenen jännittynyt, kuka tulee Samulin tilalle, koska meillä on hyvä ja oppinut pastori seurakunnassamme. Kun piispa kertoi Jannen nimen, olin iloinen, että hän oli löytänyt kokeneen ja hyvät referenssit omaavan pastorin. Myös hallitus ilahtui, koska teki yksimielisen positiivisen päätöksen ilman soraääniä.

Valkonen lisää, että myös muu seurakunta on ottamassa Jannen kiitollisin mielin vastaan. Janne piti ”vaalisaarnan” tammikuun lopussa vietetyssä messussa, minkä jälkeen seurakunnalla oli keskustelutilaisuus. Valkonen koki tilaisuuden tunnelman iloiseksi, tyytyväiseksi ja kiitolliseksi:

– Uskon, että seurakuntalaiset ovat tyytyväisiä valintaan, koska Jannella on pitkä kokemus sekä pastorin virasta että monenlaisesta seurakuntaelämän ulkopuolisesta työstä.

Edessä muutto Oulusta Helsinkiin

Janne on palvellut pastorina Oulussa, Timoteuksen luterilaisessa seurakunnassa, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänet on vihitty pastoriksi loppiaisena 2006, mistä lähtien hän on ollut Timoteuksen seurakunnan vahvuudessa. Janne palveli ensin vastuupastorina 13 vuoden ajan, jäi tammikuussa 2019 vuoden mittaiselle virkavapaalle, ja on sen jälkeen ollut OTO-pastorina oman soitinrakennusyrittäjyytensä ohella.

Jannella ja Titalla on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta asuu jo omillaan. Kevään aikana Titta etsii töitä pääkaupunkiseudulta, ja Taavi (15 v.) hakee yhteishaussa opiskelemaan Helsingin lukioihin. Vahvat juuret Ouluun kasvattaneelle perheelle muutto Helsinkiin on iso muutos elämään:

– Oulu on ollut kotikaupunkimme 21 vuotta ja tänne jää paljon rakkaita ystäviä sekä käytännössä lastemme koko lapsuusajan elämä ja lapsuudenkoti. Lisäksi Timoteuksen seurakunta on ollut kotiseurakuntamme perustamisestaan saakka. Lappiin ja muutenkin pohjoisen luontoon, kirkkaiden luonnonvesien äärelle ja runsaslumisiin talviin on jatkossa pidempi matka.

Janne toivookin, että muistaisimme muuttoa ja koko elämänmuutosta esirukouksin. Hän toteaa muuton olevan sen verran iso projekti, että jos töitä vain riittää, perhe ei tule vain käväisemään Helsingissä.

Koskeloista tuntuu, että tällaiset käännekohdat ja välitilinpäätökset ovat ihan terveellisiä itse kullekin.

– Ei pääse ihan luutumaan eikä puutumaan paikalleen, ja tuntuu innostavalta päästä näkemään ja tekemään papintyötä Helsingissä ja entisessä kotiseurakunnassa Markuksessa. Maallistuminen etenee kovinta vauhtia pääkaupunkiseudulla. Sehän tarkoittaa, että entistä useammat vastaantulijat eivät tiedä alkuunkaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Lähetystilanne on paitsi haaste, myös mahdollisuus.