Lähetyshiippakunnan seurakuntien ensimmäinen yhteisöpäivä kokoontui Koinonia-keskuksessa, Helsingissä lauantaina 28.10. Yhteisöpäivä on jatkumoa seurakuntien vastuunkantajille suunnatuille yhteisön kehittämisen kursseille. Nyt Helsinkiin oli kutsuttu edustajia Lähetyshiippakunnan seurakunnista.

Ohjelmassa oli paljon lyhyiden puheenvuorojen pohjalta käytyjä pienryhmä keskusteluja seurakunnan yhteisön kehittämisestä. Kymmenestä nelihenkisestä ryhmästä nousi innostunut keskustelun porina, kun eri seurakuntien edustajat jakoivat keskenään kokemuksia ja ajatuksia seurakunnan yhteisön kehittämisestä.

Jari Kekäle ja Petteri Puusa johdattivat päivää eteenpäin. Inhimillisen yhteisön lainalaisuudet ja seurakunnan erityispiirteet nivoutuivat yhteen alustuksissa. Lähetyshiippakunnan tunnuslause Jumalanpalvelus elämäksi ja seurakunta kodiksi tuli konkretiaksi.

Toimiakseen yhteisö tarvitsee tilaa keskustelulle ja kohtaamiselle. Tätä osassa Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on harjoiteltu yhteisön rakentamisen kurssien myötä lanseerattujen perhekeskustelujen myötä. Yhteisön rakentamisen työryhmästä Lilli Lanki, Olli Mustonen ja Jari Heiska nostivat esimerkkejä niin pienen kuin isonkin seurakunnan näkökulmasta.

5 syytä miksi yhteisöä tulee rakentaa

• Kulttuuri on muuttunut niin, että yhteisö ei ole itsestäänselvyys, jonka suhteen ei voi tai tarvitse tehdä mitään.
• Yhteisö hajoaa itsestään ilman minkään tekemistä, mutta ei rakennu itsestään.
• Yhteisön rakentaminen on Jumalan sanan (ja sakramenttien) tehtävä, mutta myös meidän ihmisten tehtävä. Rakentukaa!
• Jumalan sanan lisäksi tarvitaan myös yhteisiä keskusteluja ja yhteistä toimintaa, että seurakunta rakentuu kodiksi.
• Yhteinen toiminta tapahtuu aina jonkun kokoavan kuvan puitteissa

Diakonissa Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä 29. lokakuuta. Kuva: Tuomo Simojoki

Kenian luterilaisessa kirkossa vietetään huomenna suurta juhlaa, kun syyskuussa diakonissaksi valmistunut Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä. Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiaattiohjelman tuella opiskellut henkilö, joka pääsee nyt aloittamaan työnsä.

Faithin työ sijoittuu Keski-Kenian Merun alueelle. Se kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Yksi Faithin päätehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Keniassa seurakunnissa on paljon lapsia, mutta pyhäkoulutyötä ei ole aina hyvin järjestetty. Muutoinkin lapsi- ja nuorisotyö on vielä monessa seurakunnassa vielä aluillaan. Faith kokee tämän työn olevan erityisen lähellä hänen sydäntään.  Hän on iloinen ja energinen nainen, joka on valmistautunut kiertämään eri seurakuntia Katekismus ja lastenraamattu laukussaan.

Yksi Faithin tehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Kuva: Tuomo Simojoki

Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiohjelmasta valmistunut opiskelija. Porissa toimiva Sakkeuksen luterilainen seurakunta on kantanut taloudellisen vastuun Faithin stipendivarojen keräämisestä. Lisäksi hänen puolestaan on rukoiltu messussa esirukouksissa. Varsinaisesti Faithin opiskelutaival päättyi elokuun lopussa, kun viimeinen harjoittelujakso loppui. Syyskuussa Matongon teologisessa seminaarissa vietettiin Faithin valmistujaisia.

Vaikeuksista voittoon

Opintojen aloittaminen ei ollut Faithille itsestäänselvyys. Hänen elämäntilanteensa ei ollut lainkaan helppo. Miehensä hylkäämisen takia Faith on kolmen nuoren yksinhuoltaja. Opintojen aloittaminen vaati häneltä lähtemisen pois kotoa, lasten luota. Myös lasten koulumaksujen hoituminen oli iso kysymys. Vaikka Lähetyshiippakunnan stipendiin sisältyy pieni taskuraha, se ei riittänyt koulumaksuihin. Faith kysyi piispaltansa Bernard Kugerialta, miten hänen tulisi tehdä. He hiljentyivät rukoukseen. Sen jälkeen piispa totesi, että jos Jumala on ihmeellisesti johdattanut stipendin, johdattaisi hän varmasti muunkin avun. Tämän uskon varassa Faith uskalsi lähteä opiskelemaan. Sukulaiset vuorostaan ottivat opiskelujen ajaksi lapset hoitaakseen.

Jumala vaikutti niin, että Suomesta, Lähetyshiippakunnan parista, eräs yksityishenkilö otti omaehtoisesti vastuulleen Faithin lasten koulumaksut. Tämä tapahtui Faithin pyytämättä tai olematta asiasta erikseen yhteydessä. Vasta jälkikäteen selvisi, miten hän oli ylipäätään epäröinyt koko opiskeluasiaa, ja minkälainen paine koulumaksujen suhteen oli ollut. Miten hienosti Jumala oli kaiken ennakkoon valmistanut! Miten sopivaa on, että näin tapahtui ihmiselle, jonka nimi on Faith, sillä englanniksi nimi tarkoittaa nimenomaan uskoa.

Tukea työvoimapulaan

Kenian luterilaisessa kirkossa on huutava työvoimapula. Kirkko kasvaa, mutta työntekijöitä on liian vähän. Hiippakunnassa saattaa olla esimerkiksi yli 80 seurakuntaa, mutta pastoreita vain 20. Toisin kuin Suomessa, Keniassa opiskelu ei ole ilmaista. Monen opinnot jäävät toteutumatta, sillä heillä tai heidän seurakunnillaan ei ole varaa opintomaksuihin.

Jotta rahanpuute ei olisi este saada kirkoille hyviä työntekijöitä, Lähetyshiippakunta on alkanut tarjota opiskelijoille stipendejä. Faith Kajujun valmistumisen jälkeen Lähetyshiippakunnalla on yhteensä kahdeksan stipendiaattia. Heistä kolme on jarai-kansaan kuuluvia pappisopiskelijoita, jotka opiskelevat Kambodzassa. Loput viisi opiskelevat Faithin tavoin Kenian Matongossa. Voimme Lähetyshiippakunnassa iloita, että jokainen meistä saa omalta osaltaan olla mukana tukemassa heitä – Jumalan armosta.

Faith Kajuju opettamassa pyhäkoulua Kituissa. Kuvassa mukana swahilinkieliset lastenraamatut, joiden painamista tuettiin Lähetyshiippakunnan keräyksellä. Kuva: Tuomo Simojoki

Teksti: Tuomo Simojoki

ILC:n 30-vuotisjuhlallisuuksiin Wittenbergiin, Saksaan kokoontui eri kirkkojen edustajia ympäri maailmaa (kuva: LCMS Communications/Erik M. Lunsford

Kansainvälinen luterilainen neuvosto, International Lutheran Council (ILC) juhlisti 30-vuotista historiaansa Wittenbergissä Saksassa 14.10.2023. Järjestön historia ulottuu vuoteen 1952, mutta nykyisessä muodossaan se on perustettu vuonna 1993. ILC on tunnustuksellisten luterilaisten seurakuntien yhteistyöjärjestö, johon kuuluu 59 jäsenkirkkoa ympäri maailmaa. Lähetyshiippakunta on ollut jäsen ILC:ssä vuodesta 2018 ja piispa Juhana Pohjola on toiminut ILC:n puheenjohtajana vuodesta 2022 alkaen.

Uusi pääsihteeri asetettiin tehtäväänsä

ILC:n puheenjohtaja, piispa Juhana Pohjola asettaa pastori Klaus Detlev Schulzin pääsihteerin tehtävään. (kuva LCMS Communications/Erik M. Lunsford)

Juhlallisuuksien ohessa ILC:lle asetettiin uusi pääsihteeri. Pastori Klaus Detlev Schulz asetettiin tehtävään Pyhän Marian kirkossa aamuhartauden yhteydessä. Tehtäviinsä asetettiin myös pastori Wilhelm Weber Etelä-Afrikasta. Pastori Weber palvelee Wittenbergin kansainvälistä luterilaista yhteisöä, International Lutheran Society of Wittenberg (ILSW).

Julkilausuma

Juhlallisuuksien päätteeksi Kansainvälinen luterilaisen neuvosto julkaisi julkilausuman, jossa se vahvisti sitoutuneensa Pyhän Raamatun auktoriteettiin, vaikka siten asettuukin nyky-yhteiskunnan muuttuvia tapojen vastaan. Alkuperäinen julkilausuma on luettavissa suomeksi tämän artikkelin lopuksi ja englanniksi oheisesta linkistä: ILC-30th-Anniversary-Statement-Final

Tunnustakaamme uskoa pelottomin sydämin

Julkilausuma Kansainvälisen luterilaisen neuvoston 30. vuosipäivänä

Saksan Wittenbergissä

14. lokakuuta 2023

Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC) on 58:n tunnustuksellisen luterilaisen kirkon maailmanlaajuinen yhteisö, jolla on jäsenkirkkoja 52:ssa eri maassa. Nämä kirkot julista­vat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja perustavat uskonsa ja opetuksensa varauksettomasti Pyhään Raamattuun Jumalan inspi­roimana, erehtymättömänä sanana ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin Jumalan sanan luotettavina selityksinä (ILC:n säännöt II, A, B).

Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (ILC) juuret voidaan jäljittää vuoden 1952 kokoukseen, jossa tunnustuksellisten kirkkokuntien edustajat eri puolilta Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa sekä Australiaa kokoontuivat Uelzenissa, Saksassa pian toisen maailmansodan jälkeen. Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana Kansainvälinen luterilainen teologinen konferenssi, jota nimeä tuolloin käytettiin, järjesti useita kansainvälisiä tapaamisia tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen johtajille. ILC perustettiin virallisesti 9. syyskuuta 1993, kun 23 luterilaista kirkon johtajaa eri puolilta maailmaa kokoontui Antiguaan, Guatemalaan ja hyväksyi ILC:n peruskirjan. ILC:n teologiset juuret juontavat kuitenkin jo Martti Lutherin ja 16. vuosisadan uskonpuhdistukseen ja luterilaisten isien tunnustukseen, joihin kuuluivat myös Yksimielisyyden ohjeen roh­keat allekirjoittajat, jotka totesivat tunnustuksen lopuksi (Yksimieli­syyden ohje XII:40):

”Näin olemme tahtoneet vakuuttaa Jumalan kasvojen edessä ja koko kristikunnan, sekä nykypolven että jälkipolvien kuullen, että juuri nyt esitetty selvitys … vastaa meidän opetustamme, uskoamme ja tun­nustustamme. Siinä uskossa me tahdomme myös Jumalan armon avulla pelottomin sydämin astua Jeesuksen Kristuksen tuomarinistui­men eteen siitä tiliä tekemään.”

Omalla vuosisadallamme Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäseniä innoittaa noiden 16. vuosisadan tunnustajien ”pelottomien sydänten” rohkeus, jotka allekirjoittivat Yksimielisyyden ohjeen. Sama henki elää edelleen, kun ILC juhlii 30-vuotisjuhlaansa teemanaan ”Tunnustakaamme uskoa pelottomin sydämin.”

ILC pitää kiinni peruskirjan (artiklat II ja III) ja sääntöjen (artikla II) mukaisesta tunnustuksellisesta perustastaan ja päämäärästään sanoin ja teoin. Edellytämme ILC:n jäsenkirkoilta, että ne tunnustau­tuvat Jumalan mielen mukaiseen, viisaaseen ja hyvään, Sanassa il­moitettuun elämäntapaan myös käytännössä. Tätä me suositte­lemme samoin niille kirkoille, jotka eivät kuulu ILC:een. Tänä pimene­vänä aikanamme leviää rumuuden ja kuoleman kulttuuri, jota yhä enemmän edistävät, uskonnon- ja sananvapauden vastaisesti, jopa yhteiskunnan johtavat tahot. Siksi ILC:n tulee jatkaa Jumalan tahdon mukaisen, raamatullisen pyhyyden, totuuden ja kauneuden edistä­mistä, opettamista ja rohkeaa julistamista. Nämä menestyvät siellä, missä julistetaan Jeesuksen Kristuksen ansaitsemaa sovitusta ja an­teeksiantamusta, ja missä Pyhä Henki ylläpitää elämää käyttäen väli­neenään Sanaa sekä pyhän kasteen ja Jeesuksen ruumiin ja veren sakramentteja.

Siksi tänä juhlavuotenamme vahvistamme jälleen: ”Pyhät kirjoitukset eivät ohjaa ainoastaan kirkon oppia, vaan myös sen elämää ja moraalia” (säännöt II, D). Näin ollen vahvistamme seuraavat totuudet:

• Viides käsky, joka kieltää murhan, kieltää viattoman ihmishengen tahallisen vahingoittamisen, muun muassa abortin ja eutanasian (ks. säännöt II, D, 1, a).
• Kuudes käsky, joka kieltää aviorikoksen, vahvistaa, että avioliitto on Jumalan luoma ja säätämä yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi liitoksi ja lasten synnyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Avioelämä on Jumalan mielen mukaista vain avioliiton puitteissa (ks. säännöt II, D, 1, b). Viime vuosina niin kutsutuissa ”kulttuurisodissa” on esiintynyt yrityksiä uudelleenmääritellä avioliitto ja miehenä ja naisena oleminen. Pyhä Raamattu opettaa, että ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen… mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. M 1:27). Luonnonlaki tukee tätä.
• ”Altari- ja saarnatuoliyhteys kirkkojen välillä edellyttää yhteistä uskontunnustusta, joka perustuu Jumalan Sanaan. Milloin kirkkojen välillä on erimielisyyksiä Jumalan Sanasta, emme voi toimia niin kuin nämä erimielisyydet eivät olisi tärkeitä, em­mekä saa antaa väärää todistusta yksimielisyydestä harjoittamalla alttari- tai saarnatuoliyhteyttä”, siellä missä sitä ei todellisuudessa ole (ks. säännöt II, D, 2, a).
• Pappisviran osalta uskomme, että vaikka ”kaikki kristityt – miehet ja naiset – ovat lunastettuja ja voivat palvella kirkkoa monin tavoin, Pyhä Raamattu vaatii, että vain sellaisia miehiä, jotka ovat hengellisesti päteviä elämässään ja opissa, tulee kutsua ja vihkiä pastoreiksi evankeliumin saarnaamista ja sakramenttien toimittamista varten.” (säännöt II, D, 2, b).

Pyhän Raamatun opetukset eivät suinkaan rajoitu näihin, yllä mainit­tuihin opinkohtiin, mutta meidän päivinämme juuri niitä on ymmär­retty väärin, ne on asetettu kyseenalaisiksi ja jopa hylätty. Siksi nii­den, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta, on sitä rohkeammin korostettava ja tunnustettava niitä.

On kuitenkin olemassa oppi, josta pidämme kiinni ennen kaikkia muita Raamatun oppeja. Vietämme tätä 30-vuotisjuhlaa Wittenbergin Pyhän Marian kaupunginkirkossa, missä Martti Luther saarnasi. Luther ei ollut vain Wittenbergin yliopiston professori, vaan hänet oli kutsuttu myös Pyhän Marian seurakunnan saarnaajaksi. Messun uudistamisessa Lutherille oli avuksi erinomainen kielitaito, musikaalisuus ja liturgian tuntemus. Mutta uudistuksen varsinaisena vaikuttimena oli kuitenkin Raamatun oppi vanhurskauttamisesta yk­sin armosta. Olipa kyseessä kirkko tai luentosali, Luther julisti Jeesusta ja evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta yksin Jumalan armosta, uskosta kautta lunastukseen, jonka Kristus ansaitsi elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

Tämä on Raamatun pääoppi, jonka mukaan kirkko seisoo tai kaatuu. Tästä opetuksesta jokainen kristitty elää, saadessaan synnit anteeksi Sanan, veden, leivän ja viinin muodossa. Mikä onkaan sopivampaa, kuin että tämä 30-vuotisjuhla alkaa sieltä, missä vanhurskauttamisen pääoppi löydettiin uudelleen, julistettiin selkeästi, tunnustettiin ja laulettiin rohkein sydämin. ILC tukee jäsenkirkkojaan koko maailman evankelioimisessa ja kun nämä edistävät ”yhteistä diakoniaa tietoisilla teoilla ja avustusohjelmilla, joilla vastataan ihmisen tarpeisiin ja lievitetään kärsimystä” (säännöt II.2).

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

(2. Tim. 4:1-2)

Julkaistu Kansainvälisen luterilaisen neuvoston nimissä. ILC:n hallitus

Puheenjohtaja:                          Piispa Juhana Pohjola

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta

Sihteeri:                                      Piispa/presidentti John Donkoh

Ghanan evankelisluterilainen kirkko

Afrikka:                                       Arkkipiispa Joseph Ochola Omolo

Kenian evankelisluterilainen kirkko

Aasia:                                          Presidentti Antonio Reyes

Philippinien luterilainen kirkko

Eurooppa:                                  Puhemies George Samiec

Englannin evankelisluterilainen kirkko

Latinalais-Amerikka:                 Presidentti Alceu Alton Figur

Paraguain evankelisluterilainen kirkko

Pohjois-Amerikka:   Presidentti Timothy Teuscher

Kanadan luterilainen kirkko

Kutsuttuna:                                Rev. Dr. Robert Bugbee

Kanadan luterilainen kirkko

Kutsuttuna:                                Presidentti Matthew C. Harrison

Luterilainen kirkko – Missouri Synodi

Pääsihteeri:                                Rev. Dr. Timothy C.J. Quill

Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC)

Tänään Jesajan seurakunnassa messun toimittivat pastorit Joel Kerosuo ja Pekka Hyppönen. Kuva: Juho Pylvänäinen

Tänään Jyväskylässä Jesajan luterilainen seurakunta kokoontui jokasunnuntaiseen tapaansa Jyvälän setlementin tiloihin viettämään viikon kohokohtaa, messua. Jeesus Kristus palveli Sanansa ja sakramenttinsa kautta noin neljääkymmentä seuraajaansa. Messun liturgina toimi hiippakuntadekaani, pastori Joel Kerosuo. Saarnan piti pastori Pekka Hyppönen.

Messu poikkesi tavanomaisesta sikäli, että se jäi Pekka-pastorin viimeiseksi työtehtäväksi Suomen Luther-säätiön työsuhteisena pastorina. Tästä lähtien Pekka palvelee seurakuntaa oman toimensa ohella. Hän toimittaa esimerkiksi jumalanpalveluksia ja paimenviran hoitoon kuuluvia toimituksia uuden palkkatyönsä asettamien reunaehtojen sisällä. Pekka säilyy edelleen Lähetyshiippakunnan pappiskollegion ja Hyppösten perhe Jesajan luterilaisen seurakunnan jäseninä.

Muutoksen taustalla kokoaikainen työsuhde

Viime joulukuussa Suomen Luther-säätiö teki kipeän ratkaisun leikata pastorin työosuus 50 prosenttiin Jesajan seurakunnan ja Lähetyshiippakunnan taloustilanteen vuoksi. Käytännössä pastorin työaika puolittui kuluvan vuoden heinäkuun alusta alkaen. Muutos on koskettanut koko Jesajan seurakuntaa, mutta luonnollisesti eniten Hyppösten perhettä. Pekan oli ryhdyttävä etsimään toista työtä pastorin osa-aikaisen työsuhteen rinnalle.

Pekka kertoo hakeneensa alun perin sosionomin koulutustaan vastaavaa keikkatyötä. Työnantaja päätyikin tarjoamaan hänelle sopimusta kokoaikaisesta työsuhteesta. Kun Pekka oli keskustellut tarjouksesta piispan ja hiippakuntadekaanin kanssa, hän päätti ottaa työn vastaan. Pekka aloittaa uudessa työssä huomenna maanantaina.

Jesajan seurakuntaa Pekka-pastori evästi käyttämään Raamattua ja Katekismusta sekä perheiden että seurakunnan elämän ohjenuorana. Hän myös puhui uskosta, toivosta ja rakkaudesta seurakunnan yhteisönrakennuksen raamatullisina aineksina. Pekka kehotti heitä lukemaan vuonna 2014 julkaistusta Yhdeksi ruumiiksi kastettuna -kirjasta kirjoittamansa artikkelin.

Moni asia säilyy ennallaan

Messun jälkeen Joel Kerosuo muisti Pekkaa pienellä lahjalla ja saatesanoilla. Kerosuo kertoi olevansa kiitollinen Pekalle erityisesti siitä, että heidän yhteistyönsä oli kantanut kuluneen vuoden raskaiden vaiheiden yli. Kerosuo iloitsi ajatuksesta, että jatkossakin he saavat elää samoista kirkon lahjoista ammentaen. Tämä on voimavara myös Pekan uudessa työn haasteissa: – Toivon Lähetyshiippakunnan puolesta, että uuteen, vaativaan työhösi voisi löytyä lepo ja rauha ja että samalla sinulle voisi löytyä mielekäs paikka palvella myös paimenvirassa, Kerosuo sanoi. 

Jatkossa Jesajan seurakunnassa pyritään säilyttämään toiminnan jatkuvuus. Se jatkaa messujen viettämistä mahdollisimman pitkälle entiseen tapaansa. Seuraavina sunnuntaina messuja saapuvat toimittamaan Itäisen rovastikunnan pastorit Jarno Gummerus ja Kalle Väätäinen sekä seurakunnan oma ystäväpastori Matti Hyttinen. Pitkän tähtäimen vaihtoehdot pastorin viran täyttämisestä ovat harkinnassa. Kutsummekin kirkkoamme rukoilemaan, että Jesajan seurakunnalle järjestyy uusi vastuupastori Jumalan aikataulun ja suunnitelman mukaisesti.

Pastori Pekka Hyppönen palvelee jatkossa Jesajan luterilaista seurakuntaa oman toimensa ohella. Kuva: Juho Pylvänäinen

Sinut on kutsuttu -tapahtumassa tavattiin vanhoja tuttuja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tänä vuonna tapahtuman ohjelma rakentui ”Sinut on kutsuttu valoon” -teeman ympärille. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tapahtumaan, jota myös lyhenteellä ”SOK” kutsutaan, tulee joka vuosi väkeä niin lähiseudulta kuin kauempaa Suomesta. Tarjolla on kaikille osallistujille yhteisiä tilaisuuksia sekä erillistä ohjelmaa eri-ikäisille. Moni tulee tapahtumaan mm. hyvien opetusten ja yhteisten lauluhetkien lisäksi tapaamaan tuttuja ja nauttimaan yhteishengestä. Useille tapahtumaan osallistuminen on tullut jokavuotiseksi tavaksi. On mahtavaa huomata, että tapahtumaan tulee joka vuosi myös monia ensikertalaisia.

Tänä vuonna aikuisten kanavissa oli tarjolla Lauri Gummeruksen pitämä opetus addiktioista ja Päivi Räsäsen pitämä opetus kristillisestä arvopohjasta. Nuorille (15+) oli tarjolla mm. Jarno Gummeruksen opetus seurustelusta ja Esko Murron opetus siitä, mitä messussa tapahtuu.

Avominne klinikoilla vastaavana ohjaajana työskentelevä Lauri Gummerus luennoi addiktoista. Kuva: Sami Niemi

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen puhui kristillisen arvopohjan vaikutuksista lapsiin ja perheisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Ohjelmassa oli myös viime ja tulevan kesän riparimiitti, jossa nuoret näkivät riparikavereitaan. Varhaisnuoret pääsivät kuulemaan Juuso Mäkistä, aiheena Kristittynä koulussa, sekä Kalle Väätäisen opetusta Jumalan valosta, joka kääntää paatuneenkin.

Riparimiittiin kokoonnuttiin pastori Mikko Ahon johdolla. Kuva: Sami Niemi

 

Pastori Juuso Mäkinen säesti varhaisnuorten kanavaan osallistuneiden yhteislaulua. Kuva: Sami Niemi

Toimintarasteja ja yhteistä iltaohjelmaa

Iltapäivällä jokainen osallistuja sai valita itselleen mieluisen toimintarastin, johon osallistua. Liikunnallisen ja musikaalisen rastin lisäksi oli vaihtoehtona askartelua ja lautapelien pelailua sekä näyttelemistä. Päivälliseksi oli tarjolla koulun pihalla valmistettua pyttipannua.Koko perheen iltaohjelmassa yksi ohjelmanumeroista oli Ville Ryösön upea konsertti. Lopuksi pidettiin vesper pastori Esko Murron johdolla. Päivän tunnelma vaikutti erittäin mukavalta ja lämminhenkiseltä.

Koululle yöksi jääneillä ilta jatkui vielä yhteisen hengailun ja esimerkiksi pingis- ja pöytäjalkapallopelien parissa. Sunnuntaina koululla yöpyneet siirtyivät yhdessä messuun Tampereen adventtikirkolle. Messun toimitti Esko Murto. Messun jälkeen kirkkolounasta oli tarjolla halukkaille.

Sunnuntain messussa palveli pastori Esko Murto. Kuva: Sami Niemi

 

Messun jälkeen tarjolla oli vielä kirkkolounas. Kuva: Arto Jääskeläinen

”Ihan älyttömän hauskaa”

Tapahtumaan osallistunut nuori, Emmy Jääskeläinen, kommentoi sunnuntaina kokemuksiaan seuraavasti:

SOK on tosi tärkeä tapahtuma nuorille, koska se auttaa pitämään yhteyksiä kavereihin, joita ei muuten näe kovin usein. Tapahtuma kerää yhteen porukkaa ympäri Suomea ja on ihana nähdä kavereita. Nuorilla oli hauskaa yhdessä ja käsittääkseni kaikille jäi ihan hyvä fiilis. Mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Oli hyvä, kun nuorille järkättiin se oma iltaohjelma, niin pysty valvomaan vaikkapa koulun salissa. Oli ihanaa valvoa ja nauraa yhdessä. Yövalvonta oli myös järjestetty tosi hyvin. Koko perheen iltaohjelmaan olisin kuitenkin toivonut lisää pelejä tai yhteisleikkejä. Superiso kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja muille, ketkä olivat mukana suunnittelemassa tapahtumaa! Näin jälkikäteen on haikea fiilis ja jo ikävä ystävii.

Suuret kiitokset siis kaikille tapahtumaan osallistuneille ja sen järjestäneelle Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaiselle seurakunnalle! Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunta selvittää, missä tapahtuma ensi vuonna järjestettäisiin.

Teksti: Päivikki Nokelainen

Ordinaation toimitti piispa Juhana Pohjola. Häntä avustivat hiippakuntadekaani Joel Kerosuo sekä pastorit Matias Kröger, Kalle Väätäinen ja Kimmo Jaatila. Kuva: Emilia Heikkinen

Joensuussa vietettiin syksyisenä sunnuntaina 24.9. juhlavaa messua. Noin 70 messuvieraan edessä vihittiin kaksi pastoria kantamaan ja jakamaan kallisarvoista ja taivaallista aarretta Joensuussa ja Savonlinnassa. Itsekin rikkinäisinä saviruukkuina heidän tulee kertoa toisille särjetyille sydämille, että heidän kaikki syntinsä on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Pyhään paimenvirkaan vihittyjen on määrä toimia omaan toimensa ohella Itä-Suomen seurakunnissa: Juho Pitkäsen savonlinnalaisessa Pyhän Jaakobin luterilaisessa seurakunnassa ja Jarkko Piiparisen joensuulaisessa Pyhän Nehemian luterilaisessa seurakunnassa. Saattavat he tulla palvelemaan myös muissa läheisissä seurakunnissa.

Juho opiskelee sähköinsinööriksi

Juhlavassa messussa Juho Pitkänen puettiin kasukkaan Jumalan kaikki peittävän armon merkiksi. Kuva: Emilia Heikkinen

Juhon lapsuus ja nuoruus oli Tohmajärvellä, Värtsilässä ja Savonlinnassa. Aikuisuudessa elämä vei teologiaopintojen myötä Helsinkiin. Teologian kandidaatin tutkintoon johtaneiden opintojen ohella hän työskenteli kesäteologina ja logistiikka-alalla. Myöhemmin hän on palannut asumaan Savonlinnaan ja vuonna 2015 mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Nyt pastorin tehtävien ohella hänen sähköinsinööriopinnot ovat jo hyvässä vaiheessa ja lisäksi hän on tehnyt myös kojeistoasentajan töitä. Tehtäväänsä hän suhtautuu kiitollisella, vaikkakin aralla mielellä. Kutsu tuntui kuitenkin hyvältä. Hän ei rohkene arvailla, millaisia koitoksia tehtävä toisi tullessaan, mutta luottaa siihen, Jumala antaa riittävästi rohkeutta, voimaa ja viisautta. Juho luottaa siihen, että ulkoinen evankeliumi voittaa omien syntien painon.

Jarkko tekee väitöskirjaa paimenviran ohella

Juhana-piispa puki stolan Jarkko Piisparisen ylle merkiksi paimenvirasta ja Kristuksen ikeen kantamisesta. Kuva: Emilia Heikkinen

Jarkko on kotoisin Lappeenrannasta ja on kokenut hengellisen heräämisen vuonna 2010. Pian tämän jälkeen hän tuli mukaan Suomen Luther-säätiön toimintaan lehti-ilmoituksen perusteella. Hän suoritti Raamattu-linjan opinnot Karkun evankelisessa opistossa ja vuonna 2013 hän muutti Joensuuhun teologiaa opiskelemaan. Seuraavana vuonna solmi avioliiton Nooran kanssa. Kymmenen vuoden ajan hän on perheineen asunut Joensuussa ja sen lähistöllä Liperissä. Tänä aikana hän on tutustunut moniin joensuulaisiin ja toiminut paljon seurakunnan vastuutehtävissä. Jarkko valmistui teologian maisteriksi vuonna 2018 ja tekee tällä hetkellä väitöskirjaa Eino Sormusen pelastusopista. Hän kokee pastorin kutsumuksen suurena vastuuna, mutta uskoo Jumalan armossaan varustavan häntä siihen.

Paimenvirkaan vihityt Jarkko Piiparinen ja Juho Pitkänen. Suljemme heidät kiitollisina esirukouksiimme. Kuva: Emilia Heikkinen

Teksti: Aleksi (Sampo) Vartiainen

Lauantaina 16.9. Mailis Janatuisen (keskellä) elämäntyötä olivat juhlimassa hänen ”opetuslapsensa” Soili Haverinen ja Yooko Sugaya.

Astun sisään Koinonia-keskuksen ovesta. Iloinen puheensorina kantautuu korviini ja säteilevä juhlan keskipiste, Mailis, on ovella vastassa. Saan lämpimän halauksen, kuten aina tavatessamme. Tänään on suuri juhlapäivä; Mailiksen elämäntyön kiitosjuhla. Pöytään on kauniisti katettu monenlaista herkkua, ihanien kakkujen ja muiden leivonnaisten joukossa on kevätkääryleitä ja muuta Japaniin viittaavaa. Salissa huomaa, että monet ihmiset tuntevat toisensa ja ne, jotka eivät tunne toisiaan, saavat helposti keskustelun aikaan aloittamalla ”Missäs sinä olet tutustunut Mailikseen?”. Kaikilla on yhteinen ilon ja kiitoksen aihe; Mailis. 

Monitoiminainen Jeesuksen lähettiläänä

Juhlan ohjelmaosuus alkaa juontajien Tsuua Kekäleen ja Päivi Pohjolan toivottaessa juhlaväen tervetulleeksi. Virsi ”Kiitos nyt Herran” kajahtaa komeasti ja varmasti jokainen tässä hetkessä yhtyy sydämestään kiitokseen. Jari Kekäleen kauniiseen lauluun ”Teit nimestäsi kauniin”, on juhlakansan myös helppo yhtyä.

Juhlan ohjelmaosuuden avasivat Tsuua Kekäle ja Jari Kekäle. Kuva: Anna Punkeri

Kun sitten erilaisia tervehdyksiä aletaan lukea ja puhua, alkaa mieleen hahmottua, kuinka monessa Mailis on ehtinyt olla mukana. Tervehdyksiä tulee Perussanomalta, Raamattuopistolta, Kylväjältä, Iisalmen seurakunnan lähetysystäviltä, Kansanlähetykseltä, Priscilla ry:ltä, Radio Patmokselta, TV7:lta ja vieläpä Mongoliasta saakka ja tietenkin Japanista.

Tervehdyksiä kuunnellessa välittyy kuulijoille monipuolinen kuva Mailiksen työurasta; kirjoja, puheita, raamattupiirejä, leirejä, kursseja, radio-ohjelmia, televisio-ohjelmia, lähetystyötä, seurakuntavierailuja, matkoja, matkoja ja taas matkoja. Kaikkea tätä yhdistää yksi asia; Jeesus Kristus on ollut aina kaiken Mailiksen tekemisen keskiössä. Mailiksella onkin opetuslapsia ympäri maailman, moni on kiitollinen Herralle Mailiksesta, jonka kautta on saanut kuulla evankeliumin pelastavan sanoman.

Japani juhlassa mukana

Japanitunnelma huokuu puheiden keskellä Markuksen seurakunnan kuoron laulaessa japanin kielellä Mailiksen lempivirren. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta kauniilta kuulostaa ja varma olen, että sanoissa on vahva sanoma. Sen verran luulen Mailista tuntevani. Piispa Risto Soramies kertoo puheessaan lukeneensa Mailiksen kirjaa Raamatun naisista ja miettineensä, ketä naisista Mailis muistuttaa. Varmasti jokainen löydämme monista Raamatun naisista Mailiksen piirteitä.

Piispa Risto Soramies mietti puheessaan, ketä Raamatun naisista Mailis itse muistuttaa. Kuva: Anna Punkeri

Japanista juhlaan oli matkustanut Yooko Sugaya, Lea Lukka auttaa meitä japania ymmärtämättömiä tulkkaamalla puheen suomeksi. Puheesta kuuluu suuri kiitollisuus ja kunnioitus Mailista, opettajaa, kohtaan. Ison osan elämäntyötään Mailis onkin Japanissa tehnyt tuoden evankeliumia tuon kansan keskelle.

Japanista Suomen-vierailulle saapunut Yooko Sugaya, tulkkinaan Lea Lukka. Kuva: Anna Punkeri

Kenraaliharjoitus

Juhlan kuitenkin ehkä mieleenpainuvin ja liikuttavin osuus on säästetty loppuun. Valot himmenevät, kaunis klassinen musiikki alkaa soida ja valkokankaalla alkavat pyöriä diat. Ensimmäisessä diassa lukee, että kuvasarjan on tehnyt Mailis omiin hautajaisiinsa. Alla teksti: ”Kenraaliharjoitus 16.9.2023”. Puhuttelevaa. Saamme olla mukana näissä kenraaliharjoituksissa ja Mailis on ilonamme keskuudessamme. Diat alkavat pyöriä ja eteemme avautuu pikkuhiljaa iso joukko ihmisiä, joita Mailis haluaa kiittää. Viimeinen dia on kiitos Jumalalle. Kiitosjuhla elämäntyöstä on hyvä päättää tähän kiitokseen. Jumalalta olemme saaneet elämämme, toisemme ja elämäntehtävämme, niin Mailis kuin me kaikki muutkin. 

Juhlan päätteeksi täysi salillinen juhlavieraita lauloi Mailiksen toivevirren 376, ”Sinua Jeesus rakastan”. Kuva: Anna Punkeri

Mailis, uskollinen palvelija

Kiitollisin mielin käyn halaamassa Mailista juhlan jälkeen; Mailiskin vaikuttaa iloiselta ja kiitolliselta, eikä tässäkään tilanteessa jätä kysymättä, miten minä jaksan ja mitä kuuluu. Tämä on Mailis. Hän jaksaa kiinnostua ihmisistä eikä unohda rukoilla heidän puolestaan. Mailiksella on suuri sananjulistajan ja rohkaisijan leiviskä, jota hän on hyvin hoitanut. Tänään saamme kiittää Jumalaa Mailiksesta. 

”Hänen herransa sanoi hänelle: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” Matt. 25: 21

Teksti: Mari Nieminen

Viikonloppuna Loimaan evankelisella opistolla musisoi nelisenkymmentä leiriläistä. Kuva: Anna Punkeri

Suuret asiat voivat syntyä joskus näennäisesti hyvin pienestä. Niin kävi Lähetyshiippakunnan historian ensimmäiselle musiikkileirille, jonka tarve tuli lausutuksi ilmoille ihan tavallisilla hämeenlinnalaisilla kirkkokahveilla viime keväänä.

Lähes 40 kirkkomusiikin ystävää kokoontui Loimaan evankeliselle opistolle syyskuun toisena viikonloppuna 8.–10.9.2023 oppimaan uutta, jakamaan kokemuksiaan sekä vaikuttumaan luterilaisen uskon innoittaman musiikin rikkaudesta. Joukossa oli seurakuntien kanttoreita, kuorolaulun harrastajia, eri soittimien taitajia sekä muita musiikin ystäviä. Kaikkia yhdisti halu palvella seurakuntia ja kirkkoamme musiikin lahjoin. Musiikkileirin suunnitteluryhmänä ja pääkouluttajina olivat musiikin rautaiset ammattilaiset Päivi Pohjola sekä Miikkael ja Eerika Halonen.

Hetkipalvelusten rytmittämää ohjelmaa

Perjantai-illan ohjelmassa oli lyhyen tutustumistuokion jälkeen piispa Juhana Pohjolan johdantoluento musiikin asemasta Raamatussa. Illan aikana pohdittiin myös sitä, miten musiikki voi seurakunnassa yhdistää kaiken ikäisiä aina ”vauvasta vaariin” – ja luonnollisesti vähän väliä kajautettiin yhdessä sopiva virsi. Ilta päättyi vesperiin eli iltarukoukseen, kuinkas muuten.

Lauantai alkoi puolestaan laudeksella eli aamurukouspalveluksella. Aamupäivän opetusosuus koostui luterilaisen jumalanpalvelusmusiikin historiasta ja muodosta sekä psalmilaulun alkeista ja traditiosta. Luennot kirvoittivat vilkasta keskustelua ja innostunutta psalmilaulantaa.

Leirillä tutustuttiin luterilaiseen musiikkiperinteeseen. Tässä luennoimassa Miikkael Halonen. Kuva: Jussi-Pekka Rauha

Lauantai-iltapäivän työpajoissa leiriläiset jakautuivat ottamaan tuntumaa kuorolauluun, harjoittelemaan orkesterisoittoa sekä oppimaan lisää kanttorina toimimisesta. Pienryhmissä muun muassa prepattiin aloittelevia kanttoreita, kokeiltiin erilaisia tapoja rakentaa alkusoittoja ja opeteltiin säestämään rikkaasti sointumerkeistä.

Lauantain illanvietossa leiriläiset saivat nauttia myös toistensa musiikkiesityksistä. Kuva: Eeva Pitkäranta

Seurakuntien käyttöön äänitetyt psalmit ja musiikkitoimikunta

Lauantain kääntyessä iltaan leiriläiset kokoontuivat äänittämään seurakuntien käyttöön esimerkkipsalmit kirkkovuoden kunkin kolmen Luterilaisissa virsissä julkaistun psalmisävelmän mukaisesti. Samassa iltahetkessä perustetiin Lähetyshiippakuntaan myös musiikkitoimikunta sekä keskusteltiin tämän ensimmäisen musiikkileirin nostattamista ajatuksista. Illan sai päättää rukous illan päättyessä eli kompletorio.

Lauantain työpajoissa leiriläiset valmistelivat myös musiikkiosuuksia sunnuntain messuun ja kesäjuhlien kiitosjuhlaan. Niinpä viimeistään musiikkileirin päättäneessä Kesäjuhlan kiitosjuhlan messussa saatettiin todeta, että seurakunta todellakin ratkesi soimaan!

Teksti: Jussi-Pekka Rauha

Katso täältä tallenteet Kesäjuhlan kiitosjuhlan messusta ja päiväjuhlasta.

Porvoossa on kokoonnuttu säännöllisesti jumalanpalveluksiin muutaman vuoden ajan. Toiminta alkoi syksyllä 2019, mutta koronapandemia hidasti toiminnan vakiintumista. Edellisenä sunnuntaina 3.9. Porvoossa kuitenkin vietettiin juhlapäivää, kun messuyhteisö järjestäytyi seurakunnaksi ja valitsi nimekseen Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta. Hiippakuntaneuvoston 7.9. kokouksessa seurakunta hyväksyttiin virallisesti osaksi Lähetyshiippakuntaa. Lähetyshiippakuntaan kuuluu siten tällä hetkellä 42 seurakuntaa.

Porvoon seurakunta kokoontuu toistaiseksi normaalisti jokaisen kuun ensimmäisenä ja kolmantena sunnuntaina, sekä toisinaan erityisinä juhlapyhinä. Toiveena on tasaisesti edesauttaa seurakunnan vakautta, kasvattaa sen messumäärää ja myös muuta toimintaa pienpiireineen. Seurakunnan pastoreina toimivat tällä hetkellä dekaanin toimen ohella Joel Kerosuo ja opettajan toimensa ohella Timo Marttinen.

Seurakunnan tiedot löydät täältä: https://www.lhpk.fi/seurakunnat/porvoo/

Espoon seurakunnan toiminta alkoi 1.9.2013 Helsingin Markuksen seurakunnan kappeliseurakuntana. Seurakunta juhlisti kymmenvuotista taivaltaan juhlajumalanpalveluksen jälkeen sunnuntaina 3.9.2023.

Seurakunnan juhlan alussa muisteltiin kuinka Markuksen seurakunnasta lähtenyt yhteisö kokoontui alkuun espoolaisen toimistorakennuksen ruokatilassa. Juha Kemppainen, seurakunnan ensimmäinen puheenjohtaja, muisteli tervehdyksessään kuinka ensimmäisinä vuosina suntioilla oli suuri työ järjestellä ruokatila jumalanpalveluskäyttöä varten.

Sittemmin seurakunta on löytänyt vuokratilakseen Kauniaisten metodistikirkon. Kemppainen kuvasi tilan löytymistä käänteen tekeväksi.  

– Tästä alkoi sitten uusi käänne Espoon Tuomaksen seurakunnan elämässä. Suntiot saivat taakakseen kevyen kuorman. Kirkkotila ja -rakennus houkuttelee luoksensa todennäköisesti vielä vuosienkin päästä myös satunnaisia ohikulkijoita.

Puheenvuoroja ilosta, tulevasta ja kulttuurin muutoksesta

Seurakunnan 10-vuotisjuhlassa kuultiin korkeatasoisen musiikin lisäksi puheenvuoroja sekä seurakunnan pastorina toimineelta Timo Marttiselta että seurakuntalaisilta. 

Timo Marttinen puhuu juhlassa. Kuva: Eero Pihlava

Mennyttä aikaa muisteltiin huumorilla, lämmöllä ja kiitoksia säästelemättä. Muutamissa puheenvuoroissa käsiteltiin myös tulevaisuuden haasteita ja toiminnan alkuvuosiin liittyneen innokkuuden uudelleen löytämistä – onko se mahdollista ja millä tavalla? 

Eräs Markuksen seurakunnan jäsen kuvasi puheenvuorossaan mielenkiintoisesti kokemusta, joka syntyi Espoon toiminnan alkaessa Helsingin seurakuntaan jääneissä seurakuntalaisia. Tärkeiden ystävien tai omien perheenjäsenten lähtö oli saanut aikaan kaipausta ja tarpeen uusien vastuunkantajien ja toimintapojen löytämiselle. 

Seuraavat vuodet ja seurakunta polku -kurssi

Espoossa 10-vuotta sitten alkanut toiminta on kasvanut 60:n perustajajäsenen yhteisöstä 118:n hengen seurakunnaksi. Seurakunnan tavoitteena on myös tulevina vuosina rakentaa yhteyttä syntisiä ihmisiä rakastavan Jumalan ja ihmisten välille.

Jos olet kiinnostunut Tuomaksen seurakunnan toiminnasta, niin saavu Kauniaisten metodistikirkolle jumalanpalveluksiin sunnuntaisin klo 16.00 ja ilmoittaudu tammikuussa 2024 alkavalle Seurakuntapolku–kurssille.

Ole rohkeasti yhteydessä pastoriin: [email protected] , 0442025460.