Pieksämäellä Ammattikoulun auditoriossa, osoitteessa Kuusitie 41 kokoonnutaan Ke 20.10.2021 klo 18.00 alkaen keskustelemaan luterilaisesta jumalanpalveluselämästä ja seurakuntatoiminnasta. Oletko sinä toivonut ja rukoillut itsellesi hengellistä kotia ja seurakuntaa? Voisiko Lähetyshiippakunnan puitteissa toimiva seurakunta olla sinun paikkasi?

Olet tervetullut mukaan keskustelemaan ja kuulemaan siitä, mitä luterialisuus ja Raamattuun pitäytyvä seurakuntaelämä on ja antaa.

Pieksämäellä Ammattikoulun auditoriossa, osoitteessa Kuusitie 41 kokoonnutaan Ke 20.10.2021 klo 18.00 alkaen keskustelemaan luterilaisesta jumalanpalveluselämästä ja seurakuntatoiminnasta. Oletko sinä toivonut ja rukoillut itsellesi hengellistä kotia ja seurakuntaa? Voisiko Lähetyshiippakunnan puitteissa toimiva seurakunta olla sinun paikkasi?

Olet tervetullut mukaan keskustelemaan ja kuulemaan siitä, mitä luterialisuus ja Raamattuun pitäytyvä seurakuntaelämä on ja antaa.

Lähetyshiippakunnan varhaisnuorten, nuorten ja kasvatustyön valtakunnallinen Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa 2.-3.10.2021.

Tänä vuonna teemana oli Sinut on kutsuttu ilolla palvelemaan. Tapahtuma kokosi 140 osallistujaa, joista 60 yöpyi.

Osallistujien määrä yllätti järjestäjät. Ihmisillä on selkeästi kaipaus yhteyteen. Korona aika on etäännyttänyt, mutta hienoa on nyt päästä taas yhteen. Nuorten on tärkeää tavata uskovia ikäisiään sekä aikuisten on kiva tavata toisia aikuisia, vaihtaa kuulumisia ja sitä kautta saada tukea kristityn perhearjen pyörittämiseen.

Tapahtuman avaavassa Tervetuloa -ohjelmassa kävi nopeasti ilmi, että osallistujia oli ympäri Suomea. Tutustumisleikissä asuinpaikkakuntia mainittiin esimerkiksi, Seinäjoki, Helsinki, Mikkeli, Kitee, Joensuu ja kauimmaiset olivat tulleet Kajaanista sekä Oulusta asti.

Tutustumista tapahtuman aluksi

Ikäryhmille oli omaa ohjelmaa. Esimerkiksi Varhaisnuorten kanavassa mietittiin millä tavalla kristitty nuori voi palvella Jumalaa kunnioittamalla vanhempiaan ja opettajiaan. Nuorten kanavassa pohdittiin, mistä voisi löytää ilon ja rauhan palvelutehtävässä. Opiskelijoiden K-17 kanavassa käsiteltiin lahjojen ja palvelutehtävien erilaisuutta seurakunnassa.  Kasvatustyön seminaarissa keskusteltiin lasten ja nuorten toiminnan järjestämisestä seurakunnissa sekä tämän ajan koulumaailman haasteista.

Kasvatustyönkanava käynnissä

Kanavien välissä käytiin toimintapisteillä. Jalkapallo ja frisbeegolf olivat suosittuja. Sisällä sai puuhastella rannenauhojen solmimisen ja origamien parissa tai osallistua esimerkiksi Raamattutietovisaan sekä pelailla lautapelejä.

Iltaohjelma sisälsi leirilauluja ja nuorten sketsejä. Heidi Savolainen kertoi rohkaisevana esimerkkinä oman kasvutarinansa yhä vastuullisempiin palvelutehtäviin seurakunnassa. Lähetystyö oli esillä videoesittelyn muodossa Afrikan Motangosta. Vesperin jälkeen myöhäisillan Open Stagessa kuultiin taitavien nuorten itse tehtyä musiikkia sekä koskettavia tulkintoja.

Tapahtuma päättyi yhteiseen messuun

Sunnuntai aamuna tapahtuman päätteeksi kokoonnuttiin yöpyjien ja vastuunkantajien kesken messuun 90 henkilön voimin.

Iloinen puheen sorina jatkui vielä purkutalkoissa. Tapahtumassa mukana olevat ystävykset Saara Kettunen Raumalta ja Gabriella Gummerus Mikkelistä ovat tutustuneet jo ennen rippikoulua eräällä seurakunnan leirillä ja käyneet samoissa tapahtumissa sen jälkeen.

“Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ihmisiä. Tämä tapahtuma on tosi hyvä mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Opetukset olivat hyviä. Tapahtuma antaa voimaa tulevaan,” huikkaa Kettunen.

“Ohjelma oli monipuolista. Pidin myös siitä, että kanavissa oli hyvä tasapaino, ensimmäisessä meillä oli teoriaa ja toisessa keskustelua. Tapahtumassa ruoka oli myös hyvää,” Gummerus kiittelee.

Tapahtuman järjestelyistä vastasi toista kertaa peräkkäin Hämeenlinnan Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta. Tapahtuman uudelleen järjestäminen samalla tiimillä samassa paikassa on ollut helpompaa edellisvuoteen nähden, mutta suuremman osallistujamäärän vuoksi käytännön asioita oli nyt enemmän hoidettavana. Tapahtumakoordinaattori Sanna Niemi iloitsee hyvin menneestä tapahtumasta.

“Oli kiva, että saatiin nuoret koolle. Tapahtumassa live, läsnä ja 24/7 -toteutuivat toivotusti. Tapahtuman volyymi oli suurempi kuin edellisvuonna, joten se toi lisää tehtävää esimerkiksi juna-asemalle kyyditettäviä oli enemmän ja talkoovoimin järjestimme suurelle joukolle aamupalan itse. Muut ruokailut tilasimme palveluntuottajalta. Haasteena oli vaikeus arvioida etukäteen, paljon nuoria lopulta tulee ja moni heistä jää yöksi. Olemme kiitollisia siitä, että talkoisiin saatiin hyvin auttajia seurakunnasta. Talkoissa oli myös sellaista väkeä, joilla ei ole tapahtuman kohderyhmän ikäisiä lapsia. Ilo oli myös seurata kun nuoret olivat mukana palvelemassa, he auttoivat mm. ohjelmissa, kioskissa, purkutöissä ja siivouksessa”.

Ensivuonna, jos Herra suo, tapahtuma järjestetään Porissa.

Elina Kinnunen

Hämeenlinna ,

Piispa Jobst Schöne (kuva www.selk.de)

Saimme suruviestin Berliinistä, piispa Dr. Jobst Schöne D.D. kuoli 89-vuotiaana 22.9.2021. Hän lähti opiskelemaan teologiaa useissa teologisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa (Bethel, Tübingen, Oberursel ja Münster). Hän sai Fullbright stipendin Concordia seminaariin St. Louisiin (USA) 1956/57, joka koulutti häntä luterilaisen tunnustuksellisuuden yhdeksi johtavista eurooppalaisista piispoista. Saksassa yliopistossa assitenttivuosien jälkeen hänet vihittiin papiksi 1959 toimien pappina Berliinissä. Teologian tohtoriksi Schöne promovoitiin Münsterissä 1968 ja 1978 kunniatohtoriksi Fort Waynessä (USA). Pastoraalisesti suurta luottamusta ja intoa herättänyt työ johti hänet koko kirkkokunnan piispaksi 1985, josta hän jäi eläkkeelle 1996.

Piispa Jobst Schöne vieraili puolisonsa Ingridin kanssa kodissamme 1990-luvun lopulla ja siitä lähtien kirjoittelimme toisillemme sekä tapasimme erilaisissa kokouksissa. Schönen kanssa kävin useitakin neuvotteluja, jotka liittyivät kansankirkkojen (Saksassa maakirkkojen) liberalisoitumiseen ja hänen kirkkokuntansa elämään. Schöne tutustui myös Oulun piispa Olavi Rimpiläiseen. Niinpä piispa Olavus kirjoitti myös merkittävän artikkelin Augustanan kirkko-opista Schönen juhlakirjaan Einträchtig Lehren (1997), jossa korostettiin kirkon tuntomerkkien ratkaisevaa merkitystä historiallisen kontinuiteetin sijaan.

Schönen kirkkokunnan juuret menevät 1800-luvun Saksan unionipolitiikkaan, jossa valtiomahti pakotti luterilaiset maakirkot seurakuntineen yhdistymään reformoitujen seurakuntien kanssa ja luopumaan luterilaisesta ehtoollisopista. Jopa sotilaat keskeyttivät luterilaisen seurakunnan joulumessun. Ihmisiä lähti tuhansittain Amerikkaan ja Australiaan. Useita seurakuntia irrottautui omasta maakirkostaan ja itsenäistyi. Näistä seurakunnista muodostui myöhemmin Saksan Itsenäinen Evankelis- Luterilainen Kirkko (SELK).

Saimme hienon kutsun tulla Berliiniin piispalaan heinäkuussa 2010. Mukanamme oli Luther-säätiöstä Marja ja Erkki Pitkäranta. Messun jälkeen osallistuimme päivällisille ja sitten kirkkokahville piispalaan, joka on tehty lähes omin käsin vanhasta keisarinajan punatiilisestä hevostallista. Kodikkaassa ja vieraanvaraisessa residenssissä keskustelu liikkui tietysti teologiassa, Lähetyshiippakuntamme toiminnassa, mutta piispa Jobst halusi myös kuulla piispa Olavista. Schönen piti tulla piispanvihkimykseemme, mutta hän päätti osallistua samoihin aikoihin tapahtuneeseen Missionsprovinssin Roland Gustafsonin vihkimykseen Ruotsissa. Keskusteluissamme Schöne meni tyylinsä mukaisesti suoraan asiaan: ainoa kestävä tie on pysyä pyhän Raamatun ja sitä oikein selittävän Tunnustuksemme opissa (quia-painotus) ”vastoin aikamme liberaaleja, feministisiä tai poliittisia tulkintamalleja”. Mutta seurakuntaelämää ei voi olla ilman messua. Se on ehdoton keskus. Omassa kirkkokunnassaankin hän joutui tekemään työtä, että sai seurakuntiinsa ympäri Saksaa sunnuntain jumalanpalvelukseen Alttarin sakramentin. Tätä hän korosti myös kirjassaan Botschafter an Christi Statt (1996).

Piispamme saivat myös iloita tapaamisista piispa Jobstin kanssa monissakin kokouksissa Liettuassa, Latviassa ja Saksassa. Silloinen dekaanimme Juhana piti esitelmän piispa Jobstin kanssa peräkkäin Liettuan tunnustuksellisessa symposiumissa ja käänsi erään Schönen erinomaisen artikkelin Aamutähti-sarjaamme (nro 2). Paimenvirkaa tarkasti opettavassa artikkelissaan Schöne torjuu naispappeuden Jumalan sanan vastaisena ja päättää esityksensä: ”Huojumalla ja kirkkopolitikoimalla joudumme ojasta allikkoon”. Pappiskollegiomme jäsen Martti Vaahtoranta toimi aikoinaan SELK:n yhteydessä Kansanlähetyksen lähettinä Islam-tutkijana. Hän kirjoittaa Schönen traktaatin takakannessa selvittäen Suomen ev.lut. kirkon kriisiä: ”Kumpi on uskon asioissa suurempi auktoriteetti, Raamattu ja luterilainen tunnustus vai ’kirkon parlamentti’?”

Pastori Esko Murto lähetti viestin kesälomamatkaltaan anoppilastaan Saksasta noin kuukausi sitten ja kertoi piispa Jobstin joutuneen sairaalaan. Lähetin heti viestin piispatar Ingridin kautta ystävällemme, jonka päätin Kristuksen täytetyn työn varaan rakentuvaan autuaalliseen toivoon:”Wir sehen im Himmel, weil Christus Jesus zu einer lebendigen Hoffnung wiedergeboren hat!” Lisäsin vielä tutun virren sanat: “Ihr alle seid auf ihn getauft, ihr habt Christus an als neues Kleid, Halleluja!”

Sakari Korpinen

Ryhmäkeskustelua työntekijäpäivillä. Harri Lammi, Esko Murto, Ville Typpo ja Piispa Risto Soramies

Lähetyshiippakunnan työntekijät kokoontuivat 20-22.9 työntekijäpäiville Kukkian leirikeskukseen Pälkäneellä. Meitä oli paikalla n. neljäkymmentä pappia, sekä hiippakuntasihteeri ja kansliasihteeri. Oli suuri ilo päästä pitkän tauon jälkeen yhdessä koolle. Päivien aikana keskustelu oli, kuten yleensä, hyvin vilkasta. Normaalistikin työntekijäpäivät ovat olleet hyvin antoisia ja rakentavia kokemuksia, mutta nyt tunnelma oli vielä tavallistakin innostuneempi. Varmasti yksi syy tähän oli, että viime vuoden kokoontuminen jäi väliin koronan tähden. Mikä ilo ja siunaus veljet virassa ovatkaan! Papistomme on edelleen suhteellisen nuori, mutta samaan aikaan huomaa tiettyä vanhenemista. ”Nuoret miehet” jotka vihittiin Luther-säätiön aikana ovat jo lähemmäs keski-ikäisiä, mutta toisaalta lisää nuoria virkaveljiä on uusien vihkimysten kautta tullut mukaan.

Työntekijäpäivien runko koostuu hetkipalveluksista, aterioista, opetuksista, urheilusta ja keskusteluista. Ajatus on antaa hengellistä ravintoa ja samalla myös ravita sosiaalisia tarpeita ja etsiä toimivia ratkaisuja työhön. Tällä kertaa aiheena oli erityisesti työnhyvinvointi. Lähetyshiippakunnan työnantaja-asioista vastaava Luther-säätiö muodosti työryhmän tähän liittyen. Ryhmässä on työnantajan edustajana vt. dekaani Joel Kerosuo, työsuojeluvaltuutettuna rovasti Kalle Väätäinen, konsistorin edustajana pastori Sebastian Grünbaum ja kanslian edustajana Asko Iso-Kungas. Kysely kartoitti Lähetyshiippakunnan papiston työnhyvinvointia ja työssäjaksamista.

Kyselyn tulos oli, että suurin osa Lähetyshiippakunnan papistosta voi suhteellisen hyvin. Vastaajista selkeästi suurin osa (yli 75%) ilmoitti jaksavansa erittäin hyvin tai hyvin. Tämä tulos yllätti positiivisesti työryhmän. Kysely paljasti, että papisto koki työnsä merkitykselliseksi ja myös heillä oli selkeä kuva siitä mikä organisaation tehtävä oli. Tässä näkyy myös messukeskeisyys ja näky seurakuntaperheen rakentamisesta. Toki on niinkin, että on asioita jotka tarvitsevat huomiota. Muun muassa osa papistosta toivoi konkreettisempaa opastusta työhön, apua työn hallintaan ja organisointiin. Samalla toivottiin vaikkapa enemmän resursseja liikuntaan ja vapaa-aikaan, puolisoiden suurempaa huomioimista ja muitakin asioita. Yhteisten kokoontumisten merkitys nousi myös kyselyissäkin selkeästi esille.

Dekaani Kerosuo kiitteli annetuista ideoista ja osoitti suurta halukkuutta edesauttaa asioita, jotka voivat parantaa työhyvinvointia. Kerosuo totesi esimerkiksi, että ”rakennamme yhdessä seurakuntakotia ja kirkkoa, niin pastorit kuin kuninkaallinen papisto, seurakuntalaiset. Yksi aivan keskeinen kirkkomme menestymisen edellytys on osaavat ja motivoituneet työntekijät, joilla meitä on siunattu. Senkin tähden työntekijöistä ja heidän perheistään huolehtiminen on aivan ydinkysymyksiä. Olen motivoitunut etsimään yhdessä ratkaisuja, jotka edesauttaa työn mielekkyyttä, antaa voimavaroja ja auttaa jokaista löytämään mielekkään otteen tärkeään työhönsä.”

Rippipalvelus

Työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä piispa Pohjolan johtamalla rippipalveluksella. Pastori Mäkinen taas johdatti raamattutunnilla viimeisten aikojen äärelle. Piispan katsauksessa Juhana-piispa varusti papistoa kohtaamaan erilaisia työn haasteita: ”Joosef eli merkillisessä tilanteessa. Yhtäältä hän oli orja (doulos), joka oli toisen omaisuutta. Toisaalta hänelle oli taloudenhoitajana (oikonomos) uskottu kaikki, koko Potifarin talo. Hänen tuli ymmärtää asemansa ja nähdä virkansa kahtalainen luonne.  Kaikki oli hänen, mikään ei ollut hänen. Joosefin kahtalainen asema virka avautuvat meille tarkemmin Uudessa testamentissa. Yhtäältä Kristus itse on tullut ihmiseksi ja orjan paikalle ja samalla hänelle on uskottu kaikki valta taivaan ja maan päällä. Meidät on vihitty pappisvirkaan, joka sisältää samanaikaisesti douloksen ja oikonomoksen kutsun. Virka on annettu Jumalalta ylhäältä, mutta se palvelee aina alhaalla.  Tämä kahtalainen jännite koskettaa syvästi pappisidentiteettiämme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi tai lupia, mitä meille on uskottu oikonomoksina. Mutta samalla meillä on velvollisuus oppia douloksen mieltä ja toimintatapoja. Toisia kiusataan vetäytymään vastuusta, toisia olla jakamatta vastuuta. Toisille meistä on vaikeampaa muistaa olevansa oikonomos, toiselle olla doulos. Toiselle vaikeampaa on seistä vastapäätä seurakuntaa oikonomoksena, toisella tulla douloksena vierelle ja lähelle. Ja kuitenkin Kristuksen virka on seurakunnassa aina samanaikaisesti ”teitä varten” ja ”teidän kanssanne”.”

Pappiskollegio muisti piispa Risto Soramiestä

Piispan katsauksen yhteydessä muistettiin myös piispansauvan laskenutta emerituspiispa Soramiestä. Työntekijäpäivien yhteydessä julkaistiin myös Risto-piispan piispakauden muistovideo kiitoksena palvelutyöstä. Videon voit katsoa alta. Kuvallis tunnelmia työntekijäpäiviltä löydät jutun lopulla olevasta kuvagalleriasta.

Normaalisti Lähetyshiippakunnan pastorit kokoontuvat kerran vuodessa työntekijäpäiville ja kerran vuodessa alueelliseen pappeinkokoukseen.

Kuvat Janne Koskela. Videokooste Matti Reinikka.

Kuvia työntekijäpäiviltä

Sebastian Grünbaum

Pastori

Turku ,

Richard Eklund

Lähetyshiippakunnan Pietarsaaren ruotsinkielinen seurakunta Sankt Jakob sai uuden paimenen sunnuntaina 5.9.2021. Piispa Juhana Pohjola asetti avustajineen pastori Richard Eklundin seurakunnan vastaavaksi pastoriksi. Iltamessuun oli kokoontunut 65 seurakuntalaista, joista suurin osa oli lapsia ja nuoria.

Piispa Juhana Pohjola asettaa Richard Eklundin Sankt Jakobin seurakunnan pastoriksi. Avustajina Patrik Saviaro ja Jimmy Svenfelt.

Installaatiopuheessaan piispa rohkaisi Nehemian kirjan lukukappaleen sanoin uutta seurakunnan paimenta avaamaan kirjan.

– Esran tavoin saat avata kirjan tämän Jumalan kansan keskellä. Avaa kirja julistaaksesi tässä saarnatuolissa Jumalan suuria tekoja Kristuksessa Jeesuksessa. Avaa kirja lukeaksesi ehtoollisen asetussanat syntien anteeksiantamuksen ateriaa varten. Avaa kirja kastaaksesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Avaa kirja, jotta voit rukouksin vedota Jumalan omiin lupauksiin. Avaa kirja nuorille ja vanhoille, uskoville ja ei-uskoville varoittaaksesi ja lohduttaaksesi Pyhän Hengen antamin sanoin. Sillä jos Jumalan sanan kirja pysyy suljettuna, mistä silloin kuulemme armon evankeliumin äänen. Omasta sydämestäkö? Ympäröivästä maailmastako? Emme varmasti. Mutta kun sinä avaat Jumalan sanan kirjan, silloin taivas avautuu meille. Sillä avattu kirja avaa meille Kristuksen avatut kädet ja lahjoittavat syntien anteeksiantamuksen.

Richard Eklund on vihitty pastoriksi Inkerin kirkossa. Hän on palvellut useita vuosia nuorisotyössä Laestadianernas Fridsföreningas Förbundissa Pietarsaaressa. Lähetyshiippakunnan konsistori on hyväksynyt Richardin pappiskollegion jäseneksi ja St. Jakob seurakunta kutsui hänen jäsenkokouksessaan paimeneksi.

Seurakunnan uusi pastori julisti tulossaarnassaan Kristuksen soveliaasta ikeestä.

– Kristuksen ies on Vapahtajan ies. Vapahtajamme kärsii ja kuolee Golgatan ristillä. Hän kantaa sinun taakkasi, syntisi ja velkasi. Hänen sovitustyönsä kautta sinulla on syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Jeesuksen Kristuksen ies on sovelias, koska hän on kantanut sitä ensin.

St. Jakobin seurakuntaa palvellut pastori Patrik Saviaro jatkaa seurakunnassa palvelua oman toimensa ohella.

Linkit:
– Haastattelu: Pyhäkön lamppu 4/2021 (ruotsiksi)
– Installaatiomessu Sankt Jakobin seurakunnan Youtube-kanavalla:

 

 

MARSSI ELÄMÄN PUOLESTA – MARCH FOR LIFE HELSINGISSÄ 11.9.21

 

Mitä?

Järjestämme marssin elämän puolesta Helsingissä 11. syyskuuta. Marssin kautta tavoitteenamme on lisätä yhteiskunnallista keskustelua abortin kipeästä todellisuudesta, joka koskettaa niin monia suomalaisia, eikä siitä silti juuri keskustella. Haluamme puolustaa elämää hedelmöittymisestä alkaen ja olla muistuttamassa, että jokainen ihmiselämä on ainutlaatuinen lahja. Yhdessä voimme tehdä tulevaisuudesta valoisamman!

Miksi?

Suomessa 25 kohtulasta kuolee päivittäin abortissa. He ovat avuttomia, riippuvaisia ja viattomia. Nyt EU:n parlamentissa abortista on äänestetty ihmisoikeus ja Suomessa aborttilakia ollaan löyhentämässä. Tarve puolustaa syntymättömiä lapsia on suurempi kuin koskaan!

Milloin?

Kokoonnumme Senaatintorille lauantaina 11. syyskuuta klo 13:00. Marssin avauksen jälkeen kuljemme Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kautta eduskuntatalolle, missä kansanedustaja Päivi Räsänen pitää puheen. Lisäksi musiikkiesityksiä. Tilaisuuden arvioidaan päättyvän klo 16.00.

Kutsu:

Marssille ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat puolustaa kohdunsisäistä ihmiselämää. Paikalle tulijat voivat halutessaan ottaa mukaansa pro life -aiheisia julisteita ja banderolleja. Marssilla ei saa käyttää muun aiheisia tunnuksia.

Yhteydenotot ja järjestäjä:

Yhteydenotot ja tiedustelut: [email protected]

Facebook: https://www.facebook.com/events/417020069558291

Instagram: https://www.instagram.com/marssi_elaman_puolesta/

Helsingin ja Kouvolan Elämän puolesta -ryhmät.

Yhteistyössä:

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta

Patmos lähetyssäätiö

Piispa Juhana Pohjolan oikealla puolella Matias Kröger ja vasemmalla puolella Topi Jääskeläinen ja Matti Nevalainen

Edellisenä sunnuntaina 29.8. Tampereella kokoonnuttiin Juhana Pohjolan piispakauden ensimmäiseen pappisvihkimykseen. Tampereen Johanneksen seurakunnan messun yhteydessä pidettyyn vihkimykseen kokoontui turvavälien kanssa runsaat 100 ihmistä. Avustavana pastorina jumalanpalveluksessa palveli Tampereen seurakunnan pastori Esko Murto.

Vihkimyksessä Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon liitettiin kolme uutta pastoria. Topi Jääskeläinen on kutsuttu oto-pastoriksi Turkuun, Matti Nevalainen toimii oto-pastorina Hyvinkäällä ja Matias Kröger aloittaa Joel Kerosuon seuraajana Joensuussa.

Pastori Sami Liukkonen lukee Raamatun sanaa vihittäville

Vihkimysmessu löytyy streemattuna Lähetyshiippakunnan youtubekanavalta. Kätten päällepanemiseen osallistui myös mm. Lähetyshiippakunnan emerituspiispa Risto Soramies. Alunperin suunnitelmana oli, että Soramies olisi toimittanut ordinaation, mutta koronan vuoksi pappisvihkimys siirtyi Pohjolan piispakaudelle.

Tälläkin kertaa jouduttiin jännittämään mahdollisia kiristyviä rajoituksia ja muuten tilaisuuden järjestymistä. Vihkimys saatiin kuitenkin tällä kertaa hyvin järjestymään suunnitelmien mukaan.

Saarnassaan Pohjola avasi raamatullisen rakkauden merkitystä liittyen viran hoitoon:

“Kaikkea julistusta, sielunhoitoa, taistelua ja tunnustusta motivoi tämä yksi sana: Rakkaus. Jumala rakkaudesta tätä ihmiskuntaa ja rakkaudesta seurakuntaansa kohtaan lähettää teidät. Olette Jumalan rakkauden lähettiläitä. Ette lähde suinkaan oman rakkautenne varassa. Te kannatte suussanne ja käsissänne Kristuksen itsensä ja hänen lahjansa. Te tuotte kaikkien meidän syntiemme tähden uhranneen rakkauden.”

Vihkimysmessun jälkeen vihittävät, heidän perheenjäseniään ja seurakuntien edustajia kokoontui yhteiseen juhlaan Finlaysonin vanhalla tehdasalueella. Tampereen seurakunnan vastuunkantajat olivat järjestäneet juhlakattauksen. Juhlan aikana kuultiin musiikkiesityksiä ja puheenvuoroja.

Juhlapuheessaan Sakari Korpinen muistutti, ettei pastorin tulee verrata itseään muihin. Jokaiselle annetaan oman kokoinen ies kannettavaksi. Puheissa tuli esiin myös vihittävien hyvin erilaiset elämäntilanteet. Matti Nevalainen jää pian eläkkeelle, Topi Jääskeläinen työskentelee lääkärinä ja Matias Kröger astuu seurakunnan pastoriksi vielä opintojen viimeistelyn keskeltä.

”Tässä meillä on Mooses, joka aloitti vanhempana toisen uran, Nuori Timoteus ja Luukas lääkäri,” piispa Pohjola hauskuutti juhlaväkeä. Pappiskollegioon kuuluu vihkimyksen jälkeen 66 pastoria.

Ohessa muutamia kuvia pappisvihkimysmessusta.

Kuoro laulamassa virttä 112 Tule, Pyhä Henki, luoksemme

 

Avustavana liturgina toiminut Johanneksen seurakunnan pastori Esko Murto puhumassa alkusanoja ennen jumalanpalveluksen alkua

 

Kätten päällepaneminen. Topi Jääskeläinen

 

Kätten päällepaneminen. Matti Nevalainen

 

Kätten päällepaneminen. Matias Kröger

 

Pastorit Matias Kröger, Topi Jääskeläinen ja Matti Nevalainen lähetetään palvelemaan Kristuksen kirkkoa

 

Kuvassa pappisvihkimykseen osallistuneet pastorit. Vasemmalta lukien: Antti Lehrbäck, dekaani Joel kerosuo, Sakari Korpinen, piispa Risto Soramies, Matias Kröger, Piispa Juhana Pohjola, Topi Jääskeläinen, Matti Nevalainen, Esko Murto, Sebastian Grünbaum ja Sami Liukkonen

Lähetyshiippakunnan kesäjuhlat järjestettiin 30.7.-1.8. Loimaalla. Kesäjuhlien teemana oli ”Taivaan ovi avoinna”. Juhlat pidettiin ulkoilmatilaisuutena, jonka päätapahtumat, kuten sunnuntain piispanvihkimys, pidettiin noin 1 500 henkeä vetävässä juhlateltassa, jonka telttaliepeet pidettiin ylhäällä niin, että tilaisuudet olivat käytännössä ulkoilmatapahtumia. Suuri juhlateltta mahdollisti riittävät turvaetäisyydet osallistujien välillä.  Lauantain ja sunnuntai erinomainen sää (pieniä sadekuuroja lukuunottamatta) mahdollisti myös sen, että juhlakansaa istui myös taivasalla penkeillä.

Leif Nummela, Soili Haverinen ja Esko Murto

Perjantaina ohjelma alkoi avajaisseuroilla. Tämän jälkeen Eskon Murron johtamassa ajankohtaiskeskustelussa Leif Nummelan ja Soili Haverisen kanssa pohdittiin kristillisen vakaumuksen tuomia ajankohtaisia haasteita Suomessa.

Juhana Pohjola pitämässä linjapuhetta

Lauantain ohjelmasta voi lukea tarkemmin täältä. Lauantaille sijoittui mm. hiippakuntadekaani Juhana Pohjolan linjapuhe. Oheisesta linkistä löydät niin Pohjolan puheen kuin muuten koko kesäjuhlien ohjelman.

Jaakob Mari ja Miika Niemisen haastateltavana

Mailis Janatuinen kertoo Jaakobin elämän vaiheista

Lauantai-illassa saatiin pysähtyä koko perheen iltajuhlaan, jossa oltiin Mailis Janatuisen ja Ilkka Pöyryn siivittämänä Jaakobin kanssa matkalla.

Kirjoja ja leirielämää

Sakari Korpinen ja Raimo Savolainen esittelevät Juhana Pohjolan uutuuskirjan ja Martti Vaahtorannan kääntämän Johann Gerhardin kirjan

Lähetyshiippakunnan kesäjuhlassa julkaistiin myös kaksi uutta kirjaa: Martti Vaahtorannan kääntämä Johann Gerhardin kirja Elän ja kuolen Kristuksessa – Lohdutuksen sanoja lähtevälle, sekä Juhanan Pohjolan kirja Herran ateria – Ehtoollisen raamatulliset juuret. Voit tutustua kirjoihin ja tilata ne itsellesi täältä.

Kesäjuhlan yhteydessä järjestettiin myös Nuorten aikuisten leiri ja nuorille oli omaa ohjelmaa myös kesäjuhlilla. Kesäjuhlien nuorten tilaisuuksia oli organisoimassa myös Juulia Kiviranta.

”Kiitollinen mieli kesäjuhlista ja nuorten ohjelmasta! Oli mahtavaa, kun tuntui siltä, että nuoret oli selkeä osa kesäjuhlia. Se näkyi sekä ohjelmassa, että erityisesti siinä kuinka nuoret ottivat vastuuta juhlilla. Nuoret olivat mukana “rakentamassa” iltakahvilaa, ja palvelemassa erilaisissa tehtävissä siellä. Puhuttelevaa oli myös nähdä samoja nuoria palvelemassa tämän lisäksi vielä muissa kesäjuhlien tehtävissä. Tämä toi suurta iloa, seurakunnissamme tulee tulevaisuudessakin olemaan vastuunkantajia! Oli myös hienoa, kuinka nuorilla oli selkeästi oma tunnelmallinen tilansa, jonne pystyi kokoontumaan iltapalalle viettämään rentoa iltaa keskenään. Pienimuotoisessa ohjelmassa oli esillä mm. uskovien ystävien merkitys, rohkaisu evankeliumin eteenpäin viemiseen, sekä nuorten esittämiä lauluja”, Kiviranta kommentoi.

Piispanvihkimys ja kansainvälisiä yhteyksiä

Notaari Samuli Siikavirta lukee piispan valtakirjan

Kesäjuhla itsessään huipentui Juhana Pohjolan piispanvihkimykseen. Sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa piispa Soramies vihki avustajineen Pohjolan Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi. Vihkimyksestä voit lukea tarkemmin erillisestä uutisesta täältä.

Juhlatelttaan ja sen ympäristöön oli turvarajoitukset huomioiden kokoontunut yli 800 juhlavierasta. Striimattua messua on katsottu n. 2500 kertaa eri näyttöpäätteiltä.

Harri Lammi johtamassa valmistelevaa kokousta perjantaina

Kesäjuhlien toisena operatiivisena johtajana toimi Harri Lammi:

”On suuri siunaus, että sitoutuneita, uutteria ja taitavia vapaaehtoisia ja vastuunkantajia oli lähes 280. Vallitsevissa olosuhteissa juhlien onnistuminen oli suuri Jumalan ihme. Juhlakansa oli silminnähden tavattoman innostunut ja kiitollinen, että Lähetyshiippakunta sai pitää kesäjuhlan ja iloitsi siitä, että Jumalan Sanan saarna ja opetus oli voimallista, selkeästi Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista ja että Lähetyshiippakunta sai vihkiä virkaan uuden piispan, Juhana Pohjolan, joka nyt jatkaa piispa Matti Väisäsen ja Risto Soramiehen työtä”, Lammi toteaa.

Lähetyshiippakunnan historian erityistä hetkeä oli todistamassa myös lukuisia ulkomaalaisia vieraita eri sisarkirkoista. Studio kryptassa voi tutustua mm. Lutheran Church Missouri-Synodin presidentin Matthew Harrisonin haastatteluun.

Harrison piti puheen myös piispanvihkimyksen jälkeen pidetyssä päiväjuhlassa. Presidentti pysäytti kuulijat niin Jumalan käskyjen äärelle, kuin hauskuutti aamuisilla kommelluksillaan. Piispanvihkimyksessä oli Harrisonin lisäksi piispoja pohjoismaista ja Latviasta. Saksan kirkon (SELK) piispa Voight ja Inkerin kirkon piispa Laptev eivät päässeet paikalle, mutta lähettivät tervehdyksen ja onnittelut piispa Pohjolalle edustajansa kautta. Tervehdyksensä lähetti esimerkiksi myös Englannin kirkon johtava pastori George Samiec.

Uusi dekaani ja piispan motto

Hiippakuntadekaani Pohjolan siirryttyä piispaksi, tästä seurasi kirkolle myös muita muutoksia. Lähetyshiippakunnan uutena hiippakuntadekaanina aloitti sunnuntaina Joel Kerosuo. Hän palveli myös avustavana liturgina juhlamessussa. ”Ei ollut ehkä kaikkein leppoisin uusiin töihin laskeutuminen aloittaa kesäjuhlien piispanvihkimysmessusta, mutta toisaalta, eipä sen juhlavampaa paljon olekaan. Tästä on hyvä lähteä iloisin mielin viemään eteenpäin kirkon asioita.”

Päiväjuhlan päätti vastavihityn piispa Pohjolan puheenvuoro. On ollut tapana, että piispa valitsee jonkun raamatunkohdan piispakautensa motoksi. Päiväjuhlan puheessaan Pohjola ilmoitti omaksi motokseen Paavalin Filippiläiskirjeen sanat

”Minulle elämä on Kristus”.

 

Alla olevista kolmesta kuvagalleriasta voit katsella kuvia kesäjuhlan perjantailta, lauantailta ja sunnuntailta. Kuvat Kari Puustinen

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Joel Kerosuo

Vt. hiippakuntadekaani

Piispa Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla Loimaan evankelisella opistolla huipentui sunnuntain 1.8.2021 juhlalliseen piispan virkaan vihkimysmessuun. Piispa Soramies avustajiensa kanssa vihki pastori, TT Juhana Pohjolan (49) Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi. Juhlatelttaan ja sen ympäristöön oli turvarajoitukset huomioiden kokoontunut yli 800 juhlavierasta. Vihkimysmessu saatiin viettää kauniissa säässä vastoin synkkiä sääennustuksia.

Ristisaatto valmistautuu messun alkuun. Piispan sauvan kantaa aluerovasti Kalle Väätäinen, piispan ristin aluerovasti Petri Hiltunen, piispan kasukan aluerovasti Miika Nieminen ja piispan hiipan aluerovasti Ville Typpö

Vaskiyhtye, kuoro ja veisaava seurakunta ottivat vastaan ristin perässä kulkeneen pitkän ristikulkueen, jossa vihittävän edellä aluerovastit kantoivat piispan viran tunnusmerkkejä ja vihkivä piispa Soramies tuli viimeisenä. Ensimmäistä päivää hiippakuntadekaanina toiminut Joel Kerosuo palveli messun avustavana liturgina ja viimeistä päivää Lähetyshiippakunnan piispanvirassa toiminut Risto Soramies saarnasi. Hän muistutti kirkkokansaa Jumalalta saadun kutsumuksen merkityksessä.

Piispa Risto Soramies saarnasi piispan virkaan vihkimysmessussa ja ohjeisti vihittävää tulevaa tehtävää varten

Väistyvä piispa opasti vihittävää siitä, miten piispan ei tarvitse keksiä mitään omaa vaan Kristuksen evankeliumista riittää aina annettavaa ja se on aina ajankohtainen. Piispan tehtävänä on ruokkia Jumalan sanalla laumaa ja valvoa, etteivät vieraat opit pääse raatelemaan sitä.

Ammenna runsaasta armosta itsellesi ja hiippakunnallesi. Armo lisääntyy käytössä. Sana syntien anteeksisaamisesta ei käy vanhaksi, piispa Soramies muistutti.

Kaitse lampaitani

Vihkimysosion alkaessa Lähetyshiippakunnan konsistorin notaari Samuli Siikavirta luki piispan valtakirjan, minkä jälkeen Risto Soramies kysyi seurakunnalta, tahtooko se ottaa Juhana Pohjolan piispakseen ja rukouksiinsa. Teltan täytti voimakas ja päättäväinen vastaus: ”Tahdomme.”

Piispa Risto Soramies kysyy vihittävältä kaavan mukaiset kysymykset sitoutumisesta ja valmiudesta. Vihkimisessä avustavat piispat ja pastorit lukivat Raamatun sanat.

Vihittävältä kysyttiin sitoutumisesta kirkon uskoon ja valmiutta tarvittaessa kärsiä lauman autuuden tähden.

Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojentaa Juhana Pohjolalle paimensauvan

Kuoron laulaessa helluntaivirttä Juhana Pohjola sai piispan viran tunnukset: Risto-piispa antoi piispanristin. Norjan ja Ruotsin sisarhiippakuntien piispat Thor Henrik With ja Bengt Ådahl pukivat kaavun, Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojensi paimensauvan ja vihkirukouksen jälkeen Latvian luterilaisen kirkon piispa Hanss Jensons asetti hiipan vihityn päähän.

Kättenpäällepano. Vihkimiseen osallistuvat Lähetyshiippakunnan piispat ja pastorit ja sisarkirkkojen edustajat siunaavat Juhana Pohjolan piispan virkaan

Kättenpäällepanoon osallistuivat myös Lähetyshiippakunnan pappiskollegion nuorin pastori Mika Tervakangas ja vanhin pastori Sakari Korpinen.

Piispa Juhana ja vihkimiseen osallistuneet alttarilla laulamassa Herraa hyvää kiittäkää virttä

Raamatunjakeella ”Kaitse minun lampaitani” piispa Soramies lähetti uuden piispan tehtäväänsä. Vihityn piispan kääntyessä seurakuntaan päin teltta täyttyi Herraa hyvää kiittäkää -virren iloisella veisuulla.

Uuden piispan ensimmäinen tehtävä oli palvella seurakuntaa ehtoollisen lahjalla. Taivaan ovi oli avoinna tulla omistamaan Kristus ja syntien anteeksiantamus.

Vahdinvaihto

Messun päätteeksi koettiin koskettava hetki, kun kahdeksan vuotta Lähetyshiippakuntaa paimentanut Risto-piispa laski paimensauvansa alttarille ja polvistui rukoukseen. Vaikka hän jatkaa emerituksena seurakuntien palvelemista, kaitsentavastuu kirkosta jäi Herran alttarille. Teltasta poistuneen kulkueen perässä kulki viimeisenä piispa Juhana Pohjola.

Piispa Juhana Pohjola johdattaa pappiskollegion ja sisarkirkkojen edustajat kiitosrukoukseen messun päätteeksi

Piispa Juhanan vierellä edeltäjät samassa jatkumossa; Piispa Risto Soramies Juhanan vasemmalla puolella ja Piispa Matti Väisänen oikealla puolella.

Ryhmäkuvassa vihkimiseen osallistunut pappiskollegio ja sisarkirkkojen edustajat

Piispan virkaan vihkimysmessun voi katsoa Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla tai suoraa alta.

Kuvat: Kari Puustinen

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,