Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Sakkeuksen seurakunta: Historia

Kuten lapsen syntymää edeltävät monet vaiheet, myös Sakkeuksella on syntymää edeltävät vaiheensa. Äidin kohtuna olivat Teljän seurakunta ja Väinölän kirkko.

Työn alkuna voidaan pitää vuotta 2001. Silloin Luther-säätiön ensimmäinen työntekijä Juhana Pohjola otti yhteyttä allekirjoittaneeseen kysyen, olisiko mahdollista aloittaa Luther-säätiön messut Porissa. Saimme luvan ja messut aloitettiin Väinölän sivukirkossa kerran kuussa klo 17.00.

Rauhallinen rinnakkaiselo päättyi piispa Heikan komitean mietintöön. Uudessa tilanteessa emme olleet ”hovikelpoisia”. Teljän seurakunta päätti lopettaa Luther-säätiön messut Väinölän kirkossa. Elettiin syksyä 2006. Toimenpide oli osa synnytyskipuja, jotka pakottivat  lapsen syntymisen maailmaan.

Porin Adventtikirkko avasi kuitenkin ovensa, ja vuoden 2007 alusta alkoivat messut joka toinen sunnuntai klo 11.00. Alku oli rohkaiseva: kirkkovieraita oli heti ensimmäisissä messuissa yli odotusten. Myös vastuunkantajia löytyi kevään aikana ja heidän johdollaan opettelimme vastaamaan kaikesta, mikä liittyi jumalanpalveluselämään. Vuorossa oli seuraava askel, järjestäytyminen. Lapselle oli saatava nimi.

Helluntaina, samana vuonna, jumalanpalvelusyhteisö järjestäytyi Sakkeus-nimiseksi rekisteröimättömäksi yhdistykseksi, joka toimii Luther-säätiön yhteydessä. Paimenekseen se kutsui rovasti Markku Sumialan. Hän aloitti lokakuun alusta puolitoimisena. Alusta alkaen messujen yhteydessä olivat pyhäkoulu ja kirkkokahvit.

Lapsen varttuessa toimintapiiri laajenee. Sakkeuksessa se on merkinnyt yhteisöllisyyttä lisäävien toimintatapojen mukaan ottamista. Vuosien varrella ovat alkaneet raamattupiirit, kuorotoiminta, yhteiset retket, miesten ja naisten saunapäivät sekä seurat ns. ”arkipyhinä” kuten loppiaisena ja helatorstaina. Olemme kasvaneet toistemme tuntemisessa ja löytäneet paikkamme seurakunnassa. Myös lähetystyö on tullut osaksi Sakkeuksen toimintaa. Olemme kirkkokahvi-tuotoilla tukeneet James ja Tiina Mayn perhettä ja työtä Keniassa ja muualla Afrikassa.

Nyt, vuonna 2013, varsinainen pioneerivaihe on ohitettu. Paimen ja monet muut henkilöt ovat vaihtuneet,ja edessä ovat uudet haasteet. Saamme kuitenkin ajatella, että Hän, joka on seurakunnan Herra, vaalii Sakkeustakin kuin omaa ruumistaan. Olkoon seurakuntamme edelleen kuin äiti, joka hoitaa ja ravitsee meitä, mutta joka on myös rakkautemme kohde.

Emerituspaimen Markku Sumiala