Mitä jos tekisimme pienen ajatuskokeen. Kuvitellaanpa, että Paavali ei olisikaan tullut toisella lähetysmatkallaan Eurooppaan, vaan jatkanut matkaansa yhä kauemmas Aasiaan. Ja kuvitellaan vielä, ettei lähetyssaarnaajia olisi näiden 2000 vuoden aikana tullut Suomeen kuin kourallinen, ja hekin olisivat eri syistä epäonnistuneet tehtävässään. Suomessa olisi tänä päivänä vain muutaman harva kristitty. Raamattu olisi täällä miltei tuntematon kirja. Olisimme animisteja tai ateisteja kaikki tyynni.
Millaista sinun elämäsi olisi ilman Raamattua, ilman kirkkoa, ilman elämän tarkoitusta, ilman evankeliumia, ilman toivoa, ilman Jeesusta. Etsisit totuutta sitä kuitenkaan löytämättä. Etsisit anteeksiantamusta, mutta koskaan et voisi tuntea, että omatunto lopettaa syyttämisen. Miettisit epätoivoisesti, miksi kaikista yrityksistäsi huolimatta et voi tulla paremmaksi ihmiseksi. Sinulla ei olisi ketään, kenen puoleen kääntyä tuskan ja yksinäisyyden ja pettymysten tullessa. Ja kuoleman takana ammottaisi vain suuri tyhjyys…
Sitten koittaisi viimeisen tuomion päivä. Vasta sinä päivänä sinulle selviäsi, että oikea Jumala olikin olemassa. Että tämä Jumala oli luonut kaiken – sinutkin – ja kuollut kaikkien puolesta – sinunkin. Pääsisit selville, että Aasiassa oli suuria kansankirkkoja ja paljon kristittyjä, mutta heillä ei ollut aikaa eikä halua lähteä jonnekin Pohjan perille evankeliumia saarnaamaan. He pelkäsivät pakkasta ja karhuja ja susia, heille oli oma elämä ja oma onni paljon tärkeämpiä kuin jotkut epämääräiset ja eksoottiset peräpohjolaiset…
Ja lopuksi vielä kuulisit, että Jeesus käski viimeisiksi sanoikseen opetuslastensa viedä sanomaa hänestä kaikille kansoille, kaikille luoduille. Sen piti olla heidän pääasiallinen ja tärkein tehtävänsä ennen maailman loppua. Ja 2000 vuotta kuitenkin kului ilman että evankeliumi oli sinut saavuttanut.
Vasta viimeisellä tuomiolla tajuaisit, että sinulle ei koskaan annettu edes mahdollisuutta päästä taivaan ovesta sisälle. Mitä ajattelisit sinä päivänä noista Aasian suurista kirkoista ja niiden kristityistä? Niin, mitä kaikki Jeesuksesta tietämättömät ihmiset meistä tulevat ajattelemaan viimeisellä tuomiolla…?
Lähetystyön tekeminen ei ole harvojen harrastus. Se ei ole muutamille mummoille uskottu kirkon pieni toimintamuoto. Jeesus antoi tämän tehtävän koko kristittyjen joukolle, jokaiselle meistä. Kaikkien ei tarvitse lähteä läheteiksi, mutta kaikkien pitää olla työssä mukana. Lähettäjän tehtävä on yhtä tärkeä kuin lähtijänkin. Kukaan ei voi lähteä, jollei ole niitä, jotka uhraavat rahaa ja rukoilevat. Jos sinä et vielä ole mukana Jeesuksen testamenttia toteuttamassa, niin on jo korkea aika, että tulet mukaan. Sinua tarvitaan! 2000 vuotta on jo kulunut, ja vieläkin 1/3 maailman asukkaista on tavoittamatta. 1/3 kuuluu kristillisiin kirkkoihin ja viimeinen kolmannes on jollakin tavalla kristinuskon vaikutuspiirissä.
Jos evankeliumi syntien anteeksisaamisesta merkitsee sinulle jotakin, niin kuuntele tätä Jeesuksen testamenttia: ”Menkää siis, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni… Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä
