Tavallista arkea

Blogi
7.10.2016

Urpo RintalaMonen ihmisen kohdalla elämä on arkisen harmaata. Päivä toisensa jälkeen tuntuu tulevan ja menevän ilman hohdokkuutta. Mitään suurenmoista ei tapahdu. Kaikki sankarillisuus on vain kaukaista haavetta. Tyhjänä, pienenä ja voimattomana vaipuu epätoivoon, tuntee olevansa “ei mitään”.

Uskokin on kuin uupuneen hoippumista puolelta toiselle. Uskallanko olla kristitty? Kantaa tuota juhlallista nimeä? Elää muitten joukossa ja katsoa samalta tasolta? Olla sanan hoidettavana ja syödä elämän leipää, saada pyhä armo osakseen, yhä uudestaan ja uudestaan?

Miksi vaipua? Vajota halvaannuttavan epäuskon valheellisuuteen ja kuunnella sen kaiken mitätöivää vähättelyä? Miksi uskoa ja luottaa harhan henkeen ja katsoa toivottomuuden horisonttiin vailla nousevan kirkkauden säteilyä?

Enhän valinnut itse. En kurkottanut käsilläni. Minuthan kannettiin. Kastettiin hänen tahdostansa. Hän itse otti minut, omisti itsellensä ja asetti oman nimensä suojaan. Lupasi pitää huolen ja maksaa jos jotain vielä puuttuisi.

Hän itse, emme me. Siinä on meillä koko toivon sanomaton rikkaus. Meidät valittiin ja asetettiin asemaamme. Kuninkaan tyttäriksi ja pojiksi. Kuka sen voisi mitätöidä, tehdä tyhjäksi tai peruuttaa? Valta on hänellä ja hän rakasti. Otti orjan muodon ja osti itselleen. Henkensä hinnalla meidät lunasti. Täytti Isänsä tahdon.

Arki voi tuntua ankealta, samat työt, aamusta iltaan, päivästä toiseen. Kyselet kutsumustasi, odotat enemmän. Haluaisit olla jotain muuta, enemmän ja isosti. Meillä on kuitenkin kutsumuksemme, oma paikkamme, juuri meille annettu ja osoitettu, sitä ei annettu kenellekään muulle. Saat ottaa sen hänen kädestä, uskoa ja iloita.

Kuningas Saulin haarniskassa Daavid ei kyennyt taistelemaan. Hänelle riitti se mitä hänellä oli yllään ja kädessään sekä usko isiensä Jumalaan. Emme mekään tarvitse enempää. Olemme sitä mitä olemme, mutta kun uskomme, juuri siinä olemme oikealla paikallamme ja oikein varustettuja tehtäväämme. Se on aivan riittävästi, kiitettävän riittävästi. Juuri siitä meitä taivas kiittää.

Urpo Rintala
Luukkaan luterilaisen seurakunnan jäsen

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,