Maaliskuusta lähtien Lähetyshiippakunnan Koinonia-keskuksessa on kokoonnuttu sunnuntaisin messuun. Kuva: Emma Sumuvuori

Lähetyskäskyn velvoittamana ja kantamana

Lähetyshiippakunnan uuden, Koinonia-keskuksessa klo 11 kokoontuvan seurakunnan messut alkoivat puolitoista kuukautta sitten, 3.3.2024. Messujen alkamista edelsi huolellinen ja harkittu valmistelutyö, joka alkoi keväällä 2023 ”Koinonia-projektin” nimellä kulkeneen hankkeen esillä pitämisestä Markuksen ja Tuomaan seurakunnissa. Keväästä 2023 alkaen seurakuntia valmisteltiin tuleviin muutoksiin ja vapaaehtoisia uuden seurakunnan rakentamiseen etsittiin. Koinonia-projektia luotsasi nykyisin seurakunnan pastorina toimiva Eero Pihlava ja hänen apunaan pastori Jari Kekäle. Tulin itse tietoiseksi projektista ystävieni Lotan ja Johanneksen kautta ja harkinnan jälkeen päätin lähteä siihen mukaan.

Projektin seuraava etappi saavutettiin lokakuussa 2023, kun reilut toistakymmentä henkeä kokoontui yhteen ideoimaan ja vaihtamaan ajatuksia ja toiveita uutta seurakuntaa koskien. Tuon tapaamisen jälkeen kokoonnuimme säännöllisesti suunnittelun merkeissä joka kuukausi aina messujen alkamiseen saakka. Tapaamisissa käsittelimme ainakin Jumalan perheväen yhteiselämän periaatteita, budjettia, taloudellista kannattamista, yhteistoimintaa Markuksen seurakunnan kanssa, halua osallistaa kaikki seurakunnan jäsenet seurakunnan päätöksentekoon, kuukausittain messujen jälkeen järjestettäviä kirkkokahvikeskusteluja sekä vastuunkannon tasaista jakautumista ja jakamista.

Projekti huipentui toiminnan aloittamiseen

Seurakunnan pastorina toimii Eero Pihlava. Kuva: Emma Sumuvuori

Seurakunnan tulevan toiminnan suunnittelu huipentui 1.3.2024 järjestettyihin yhteisiin virsiseuroihin Kekäleiden kotona. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja hitsasi seurakunnan jäseniä tiiviimmin yhteen. 3.3. toimitettu ensimmäinen messu houkutteli paikalle viitisenkymmentä henkeä. Herra siunasi vaivannäkömme ja oli hienoa todistaa Hänen suuria tekojaan silmiensä edessä. Messujen kävijämäärä on sittemmin liikkunut 20–50 välillä.

Suurempia messutoiminnan ulkopuolella tapahtuneita asioita ovat olleet Koinonia-keskuksen keittiön siivoaminen sekä sakastin remontoiminen, joka tapahtui Pitkärannan Erkin johdolla.

Koinonia-projektiin lähtemistä en ole katunut hetkeäkään. Ylösnousseen Herramme antamat lähetyskäskyt velvoittavat koko Hänen Kirkkoaan (Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-20; Luuk. 24:44-49; Joh. 20:19-23). Pääkaupunkiseutu kaipaa kipeästi yhä enemmän uusia seurakuntia, joissa Herramme evankeliumi kaikuu puhtaana ja Hänen pyhät sakramenttinsa toimitetaan oikein. On suurta Jumalan armoa, että Hän on katsonut tällaisenkin syntisen arvolliseksi olemaan mukana maailman loppuun saakka jatkuvassa lähetystehtävässä ja että Hän on antanut ympärille tällaisen seurakuntaperheen, jonka kanssa tuota lähetystehtävää saa yhdessä toteuttaa omat lahjansa Herran käyttöön antaen. Olet lämpimästi tervetullut seurakuntaamme osoitteeseen Kalevankatu 53! Tietoa tulevista tilaisuuksistamme löydät täältä.

Teksti: Kalle Pajala

Jari Heiska on yksi Lähetyshiippakunnan soppatykkimiehistä. Kuva: Kari Puustinen

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa voi palvella monella eri tavalla: Yksi pitää pyhäkouluja, toinen suntioi messuaamuna alttarin paikoilleen – ja kolmas ”taistelee” kauhan varressa soppatykkimiehenä. Näitä viimeksi mainittuja vastuunkantajia on seurakunnissamme monia, niin kuin muuten kyseisiä kenttäkeittimiäkin. Esittelemme seuraavaksi miehistä kaksi.

Heiska iloitsee uudesta tykistä ja käyttökoulutuksesta

Jari Heiskaa Pyhän Ristin luterilaisesta seurakunnasta Lohjalta voisi kutsua Lähetyshiippakunnan soppatykistön komentajaksi. Heiska on johtanut Kesäjuhlan ruokailujen suunnittelua, tarviketilauksia, valmistusta ja siivousta joka kerta, kun juhlat on järjestetty. Aluksi homma oli Lohjan seurakunnan vastuulla, mutta myöhemmin tykkitiimiin on tullut muitakin innokkaita. Jotkut palvelevat yhden vuoron verran, jotkut koko viikonlopun ajan. Heiska toivoo, että lisää porukkaa tulisi mukaan:

– Ensi kesänä otamme käyttöön Lähetyshiippakunnalle hankitun oman soppatykin, jonka vahvuus on kippaava kattila. Sen käyttäminen ja puhdistaminen on aiempaa tehokkaampaa, hän iloitsee.

– Tykki on tarkoitettu kaikkien seurakuntien käyttöön. Sen lainaamisesta voi kysyä lisätietoja pastori Harri Lammilta.

Loimaan evankelisella opistolla järjestetään 24.–25. toukokuuta Kenttäkeittimen käytön peruskurssi, jota ravintola-alan opettajana työskentelevä Heiska on puuhaamassa. Kurssille voivat osallistua kaikki soppatykin käytöstä kiinnostuneet. Kurssi antaa myös eväitä toimia Kesäjuhlan tykkitiimissä. Kurssille ilmoittautuminen on auki toukokuun 10. päivään saakka, linkki löytyy alta.

Kosonen saapuu kutsusta kokkaamaan

Lauri Kososta soppatykkeineen voi kutsua vierailemaan seurakuntien tilaisuuksiin. Kuva: Kari Puustinen

Tamperelainen Lauri Kosonen on löytänyt soppatykin avulla oman paikkansa rakentaa seurakuntaa ja luoda yhteisöllisyyttä. Itseoppinut, ruoanlaittoa rakastava kokki kiertää Lähetyshiippakunnan seurakunnissa ja laittaa ruokaa isollekin porukalle. Aina oman mielikuvituksensa tuottamalla, herkullisella reseptillä.

– Mikä olisikaan parempi ja raamatullisempi tapa rakentaa yhteisöllisyyttä kuin yhdessä syöminen, Lauri huomauttaa.

Hän lupaa tulla kutsusta eri puolilla Suomea sijaitseviin seurakuntiin kokkaamaan, olipa keittovälineenä sitten kattila, soppatykki, paellapannu tai vaikka porsasvarras.

– Minulle on ilo, että saan tehdä jotain Lähetyshiippakunnan eteen. Tämä sopii sosiaaliselle luonteelleni. Eläkkeellä olen vapaa lähtemään reissuun, Lauri kertoo.

Mieti, miten haluaisit palvella

Kuopion Pyhän Pietarin luterilaisen seurakunnan pastori Kalle Väätäinen pitää Laurin toimintaa esimerkillisenä:

– Lauri on hieno esimerkki siitä, miten vapaaehtoiset vastuunkantajat voivat Lähetyshiippakunnassa palvella. Hän on itse valinnut, millä tavalla haluaa palvella, ja tekee sitten sitä omatoimisesti. Laurin ideasta on varmasti iloa ja hyötyä monille.

Voitte kutsua Laurin kokkaamaan seurakuntaanne soittamalla numeroon 044-244 5323 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected].

Lisätietoja ja hakulomake Loimaan evankelisella opistolla 24.–25.5. järjestettävälle Kenttäkeittimen käytön peruskurssille avautuvat tästä linkistä.

 

Teksti: Pauliina Pylvänäinen ja Marjaana Anttila

 

Turun Paavalin seurakunnassa pidettiin eilen kokous, jossa kutsuttiin seurakunnalle uusi vastuupastori. Kokouksessa puheenvuoron käytti hiippakuntadekaani Joel Kerosuo. Kuva: Elisa Aho

Pyhän Paavalin luterilainen seurakunta Turussa on kutsunut eilen 10. maaliskuuta vastuupastorikseen Mikko Ahon. Aho on palvellut seurakunnan paimenena elokuusta 2022 lähtien. Tuolloin pastori Sebastian Grünbaum jäi opintovapaalle väitöskirjaa tekemään ja muutti Yhdysvaltoihin. Hiljattain Grünbaum myös irtisanoutui seurakunnan vastuupastorin tehtävästä, minkä vuoksi seuraajan kutsuminen tuli ajankohtaiseksi.

Grünbaum jatkaa väitöskirjan parissa ja iloitsee seurakunnan tilanteesta

Sebastian Grünbaum valmistelee parhaillaan väitöskirjaa Yhdysvalloissa. Kuva: Janne Koskela

Kun Grünbaum jäi opintovapaalle, hän päätti yrittää tehdä väitöskirjaa niin kauan kuin opinnot maistuvat hyvältä, ja rahoitusta riittää. Toistaiseksi Jumala on suonut hänelle näitä molempia. Grünbaum ajattelee tämän olevan Hänen hyvää johdatustaan. Grünbaum kertoo, että ainoa hänen varma tulevaisuuden suunnitelmansa on saada väitöskirja valmiiksi parin–kolmen vuoden sisällä.

– Tämän jälkeen en rehellisesti osaa sanoa, mitä teen. Samalla tahdon sanoa, että irtisanoutumiseni ei ollut millään tavalla mikään irtiotto tai kannanotto Lähetyshiippakunnan työstä tai papistosta. Ajattelen edelleen pienen kirkkomme olevan maailman kärkiluokkaa monellakin eri mittarilla ja tulen aina olemaan kiitollinen Turun ajasta.

Paavalin seurakunnan vastuupastorin tehtävän jättäminen tuntuu Grünbaumista yhtä aikaa haikealta ja tyytyväiseltä. Seurakunnan ihmiset ovat hänelle edelleen rakkaita. Seuratessaan työn jatkumista Turussa hän on kokenut syvää isällistä ylpeyttä siitä, miten hyvin ja siunatusti kaikki on järjestynyt. Grünbaum haluaakin muistaa seurakuntaa apostoli Paavalin sanoin: ”Vaivannäkönne ei ole turha Herrassa (1 Kor. 15:58)”.

– Kymmenen vuotta sitten aloittaessamme seurakunta oli pieni taimi, joka koostui muutamasta perheestä. Vuosien saatossa sadat ihmiset ovat saman taimen kasvaessa tulleet kutsutuiksi, tavoitetuiksi, ravituksi, hoidetuiksi, ja kaikin tavoin siunatuksi. Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Olen täysin vakuuttunut, että kerran taivaassa suuri joukko ihmisiä tulee minun kanssani kiittämään ja ylistämään Jumalaa kaikesta siitä, mitä hän teidän jalkojenne, käsienne, lahjojenne, ja persoonienne kautta on tehnyt ja tekee edelleen. Olkaa siunatut!

Grünbaumilla iso rooli seurakunnan rakentumisessa

Paavalin seurakunnan hallituksen puheenjohtaja Jarmo Saksi eilisessä kokouksessa. Kuva: Verneri Virtanen

Paavalin seurakunnan hallituksen puheenjohtaja Jarmo Saksi kertoo, että seurakunnassa ollaan syvästi kiitollisia Sebastianille yhteisestä matkasta seurakunnaksi rakentumisessa:

– Sebastian on hyvä joukkuepelaaja, taitava, innostava ja rakentava seurakunnan johtaja, joka itseään säästämättä johti ja loi perustan, josta seurakunnan kehittämistä hyvä jatkaa.

Saksi muistaa, että seurakunta aavisti pastorista luopumisen olevan mahdollisesti edessä jo silloin, kun Grünbaum aloitti tohtoriopinnot Yhdysvalloissa. Seurakunta kuitenkin kannusti pastoriaan saavuttamaan tavoitteensa:

– Seurakuntamme tiesi ja kannusti Sebastiania viemään tutkintonsa maaliin, jonka hän oli kohdalleen määritellyt jo kauan sitten ja totta kai määrätietoisena miehenä hän sen toteutti. Seurakuntalaiset iloitsevat Sebastianin hienosta tilaisuudesta toteuttaa tavoitteensa opiskelujensa kautta Yhdysvalloissa. Sebastian pysyy aina hänet tunteneiden seurakuntalaisten sydämissä ja rukouksissa, vaikka hän ei olisikaan fyysisesti seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana, Saksi toteaa.

 

Uusi vastuupastori parasta A-ryhmää

Paavalin seurakunnan uusi vastuupastori Mikko Aho ja hallituksen puheenjohtaja Jarmo Saksi. Kuva: Verneri Virtanen

Puheenjohtaja Saksi kertoo, että Paavalin seurakunnalla on ollut etuoikeus nauttia pastori Mikko Ahon hyvästä ja kannustavasta johtamisesta ja juurevista saarnoista jo noin 1,5 vuoden ajan:

– Tänä aikana olemme saaneet todeta, että Mikko täyttää vastuupastorin tehtävän erinomaisesti ja on ominaisuuksiltaan parasta A-ryhmää.  Toimintaa seurakunnassa on ilma sakeana. Seurakunnan veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa toimivat kuin seurakuntaperhe.

Saksi on pistänyt merkille, että Ahon osaaminen ja persoona sopivat seurakunnan tämänhetkiseen tilanteeseen hyvin. Ensin Grünbaumin johdolla luotiin seurakunnan perusta, rakenteet ja tulevaisuuden skenaariot. Sittemmin Ahon ammatillinen osaaminen, yhteistyökykyisyys sekä rakentava, johdonmukainen ja rauhallinen luonne ja olemus ovat sopineet nykyiseen kehitysvaiheeseen hyvin. Saksi iloitsee myös Ahon vaimosta Elisasta ja kolmesta lapsesta, jotka Mikon mukana liittyivät seurakuntaan:

– Lusikalla Herralta pyysimme, kauhalla Hän antoi.  Seurakunnalla on täysi luottamus siihen, että Herran johdatuksessa ja Mikon johdolla seurakunnalla on edessään hyvä ja kukoistava tulevaisuus.

Vastuupastoriksi rauhallisin mielin

Mikko Aho kertoo ottavansa vastuupastorin tehtävän vastaan rauhallisin mielin, koska Jumala, joka on ollut uskollinen, on sitä myös jatkossa ja Hän johtaa itse Kirkkoansa.

– Olen myös hyvin kiitollinen Sebastianin ja pastori Eero Kaumin Turussa tekemästä työstä sekä luottamuksesta, jota seurakunnan puolelta olen tämän kutsun myötä saanut, Aho lisää.

Vastuupastoriksi kutsuminen ei merkittävästi muuta Ahon tämänhetkistä arkea ja työkuvaa. Muutto uuteen kaupunkiin reilu vuosi sitten oli suuri muutos perheelle, mutta tähän mennessä Turku tuntuu heistä jo varsin omalta. Ahon mukaan Paavalin seurakunnassa palveleminen on ollut todella intensiivistä ja sen myötä erittäin rikasta. Tällä hetkellä päällimmäisenä kasvavan, aktiivisen ja rakastavan seurakuntaperheen keskellä on suunnaton ilo ja kiitollisuus Jumalan moninaisista lahjoista.

”Toimivatko armolahjat Lähetyshiippakunnassa?” Tätä minulta kysytään usein. Mitä sitten vastaan? Ilman muuta! Kirkkomme elää ja hengittää Pyhää Hengen voimasta! Mutta se ei tarkoita, että luterilaisena kirkkona haluaisimme omaksua uushelluntalaisuuden opillisia painotuksia tai karismaattisen liikkeen jumalanpalveluskäytäntöjä.

Miten sitten armolahjat käytännössä näkyvät seurakunnissamme? Juuri siten, miten mottomme ilmaisee.

Jumalanpalvelus elämäksi

Uusi testamentti puhuu armolahjoista (kharisma) ja Hengen lahjoista (pneumatika). Pääpaino sanalla kharisma on Jeesuksessa. ” Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Rm.6:23, 5:15, 2.Kr.1:11). Jumalanpalvelus on elämäksi, koska Kristus antaa itsensä ja ristinansionsa lahjana meille armosta. Messussa toteutuu Paavalin opetus Hengen lahjoista: ”…söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa.” (1.Kr.10:3) Pastori palvelee, sillä hänelle on annettu Hengen viran armolahja (1.Tm.4:14). Seurakuntana vastaamme Hengen sanoin: ”Täyttykää Hengellä puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle.” (Ef.5:18) Rukouksen läpäisemässä messussa toteutuu Jeesuksen lupaus jumalanpalveluksesta Hengessä ja totuudessa (Jh.4:24).

Seurakunta kodiksi

Jumalan perheenä eläminen merkitsee yhteistä vastuuta. Niin kuin jokaisessa kodissa, niin myös seurakuntakodissa pätee kaksi lainalaisuutta. Ensinnäkin jokaisella jäsenellä on oma erityinen lahja ja vastuu palvella. Toiseksi kaikki kyvyt ja lahjat tulevat yhteisen kodin hyväksi. Näitä arkisia totuuksia apostolitkin alleviivaavat: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut”(1.Pt.4:10) ja ”…kaikki tapahtukoon rakennukseksi”(1.Kr.14:26). Kysymys ei ole yksilökeskeinen, miten minä voin hengellisesti toteuttaa itseäni vaan yhteisöllinen, miten voin parhaiten palvella seurakuntaa ja sen tehtävää.

Missään kohtaa Raamatussa ei luetella, mitä kaikkia lahjoja ja tehtäviä seurakuntakodin rakentamisessa tulisi olla käytössä. Missään kohtaa ei liioin Isän luomisen, Pojan lunastuksen ja Pyhä Hengen pyhittämisen lahjoja aseteta vastakkain vaan päinvastoin Kolmiyhteisen Jumalan teot ovat meihin nähden jakamattomat (1.Kr.12:4-6). Isän monet luonnon lahjat Pyhä Henki ottaa käyttöönsä antaen myös uusia tarpeen mukaan. Toisten luontaiset vahvuudet Hengen käytössä auttavat johtamaan työtä (1.Pt.4:11). Toisilla on naimattomuuden armolahjan (1.Kr.7:7) myötä aikaa paremmin toisille. Toisilla on erityinen kutsu lahjoittaa seurakunnalle (Rm.12:8). Toisilla on viisauden sanat arvioida ajan virtauksia (1.Kr.12:8). Toisilla on kutsu rukouspiireissä rukoilla toisten puolesta (Rm.12:12), toisilla tehtävä ja lahja soveltaa Jumalan sanaa rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi (1.Kr.14:3). Nämä ja monet muut lahjat, tehtävät ja virat on käytössä seurakunnissamme yhteisessä rakennustyössä. Ja jos jotain puuttuu, sitä saamme anoa!

Lähetyshiippakunnassa emme seuraa maallistunutta ideologiaa, josta tuonpuoleisuus on karsittu ja Jumalan voimateot kadotettu. Mutta myös painotamme, että Jumalan voima on kätketty heikkouteen ja että hän toimii luotujen välineiden kautta. Siksi rukoilemme sairaiden puolesta todistaen ihmeitä toinen toisensa jälkeen. Välillä Herra antaa avun lääkärien kautta, välillä selittämättömästi. Välillä Jumala antaa yli ymmärryksen käyvän rauhan kohdata kärsimys ja kuolema. Mutta aina hän antaa armonsa sanan lupaukset hädän keskelle! Kirkon työssä tarvitsemme Pyhän Henkeä taistelussa pimeydenvaltoja vastaan, välillä aivan niin, että Jumalan sanalla karkotetaan pahat henget. Kuka voisikaan luetella, mitä kaikkia kokemuksia, sanoja ja näkyjä Herran Henki on vaikuttanut omiensa parissa. Mitä niitä vertailemaan, vaan kaikesta mikä vetää meitä lähemmäs Jeesusta ja Raamatun ilmoitussanaa, me yhdessä kiitämme Herraamme!

Mutta tärkein kysymys ei ole, miten lahjat toimivat keskellämme vaan onko Lahjanantaja omanamme. Tähän apostoli meidät kiinnittää:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. (Ef.1:3)

Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan piispa

 

Viikonloppuna 2–4. helmikuuta kokoontui Jyväskylän Kiponniemen leirikeskukseen 55 miestä viettämään Lähetyshiippakunnan miestenpäiviä. Saimme viettää antoisan viikonlopun Jumalan Sanan ja mieheyteen liittyvien teemojen äärellä. Viikonloppu alkoi perjantaina avajaisilla, joissa saimme kuulla opetusta pastori Kalle Väätäiseltä. Hänen kehotuksestaan jaoimme pienryhmissä kokemuksiamme miehenä epäonnistumisesta. Tämän jälkeen saimme kuulla myös synninpäästön ja näin yhteinen viikonloppumme sai hienon aloituksen armahdettujen syntisten joukkona.

Viikonloppua rytmittivät hetkipalvelukset, opetukset ja opetusten pohjalta käydyt keskustelut pienryhmissä.  Lauantaiaamun rukouspalveluksen jälkeen Jari Kekäle opetti meitä mieheydestä ja tunteista.

Iltapäivällä Eero Kaumin opetus avioliiton kysymyksistä ja miehen roolista perheessä herätti runsasta keskustelua.

Lauantaina vietimme myös seuroja, joissa miehet pitivät puheenvuoroja ja lauloimme luterilaisia virsiä. Iltaa istuimme saunan lämmössä ja kodassa makkaraa paistaen.

Avointa ja teeskentelemätöntä keskustelua

Ilmapiiri oli avoin ja teeskentelemätön. Uusiinkin tuttavuuksiin oli helppoa tutustua. Pienryhmäkeskustelut jatkuivat usein ruokapöydän ääressä, jonka antimet olivat myös sanoin kuvaamattoman hyvät.

 

Oli hienoa tutustua useisiin miehiin useista seurakunnista, eri puolilta Suomea ja eri ikäryhmistä ja jakaa yhdessä ajatuksia elämästä ja mieheydestä, haasteista ja iloista.

Sunnuntaina miestenpäivät huipentuivat siten, että Jeesus Kristus tuli luoksemme leivässä ja viinissä, kun kokoonnuimme yhteiseen messuun Jesajan luterilaisen seurakunnan kanssa.

Messun jälkeen pastori Kalle muistutti meitä, kuinka todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, maistuu nyt meidän suussamme. Ehtoollisen sakramentin nautittuamme miestenpäivät päättyivät ruokailuun. Näin saimme lähteä Kiponniemestä takaisin arjen kutsumusten keskelle ravittuina paitsi maallisella ruoalla, myös ennen kaikkea Jumalan Sanalla ja sakramentilla.

Teksti ja kuvat: Elias Ikäläinen

Mailis Janatuinen opetti Hämeeninnassa profeetta Samuelin äidistä ja elämästä. Kuva: Lähetyshiippakunnan arkisto.

Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1.Sam.7:12)

Saimme viettää rovastikunnallista naistenpäivää Hämeenlinnan Wisahovissa lauantaina 27.1. Paikalle saapui kolmisenkymmentä naista kuulemaan Mailis Janatuisen luentoja, nauttimaan uskovien yhteydestä, yhteisestä rukouksesta, ilosanomapiiristä ja hyvästä ruuasta, joilla kaikilla Herra meistä runsaasti ravitsi.

Samuelin äidin esimerkki

Ensimmäisen luennon aiheena oli uskonpuhdistajan äiti. Luento käsitteli profeetta Samuelin äitiä Hannaa, joka pitkään lapsettomuudesta kärsittyään pyysi Herralta poikalasta ja lupasi antaa tämän Herralle palvelijaksi pienestä pitäen. Herra kuuli Hannaa ja Hanna piti lupauksensa. Tämän raamatunkertomuksen äärellä Mailis kehotti meitä osallistujia muistamaan, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät kuulu meille, vaan Herralle, aina pienestä pitäen. Hanna toimi myös esimerkkinä sitkeästä rukouksesta ja siitä, että Herraan luottaen ja turvaten elämämme kulkee aina parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Lounaan jälkeen pidettiin ilosanomapiiri. Kuva: Sirkku-Marja Väätäinen

Lounaan jälkeen jakauduimme ilosanomapiiriryhmiin, joissa käsittelimme Luukkaan evankeliumin kertomusta, jossa Jeesus kohtaa syntisen naisen (Luuk.7:36-50). Pohdimme sitä, miten tärkeää on tunnistaa oma syntisyytensä, jotta voi tunnustaa syntinsä Herralle ja näin saada ne anteeksi sekä sitä, miten hyviä me ihmiset olemme selittelemään väärät tekomme oikeutetuiksi. Vertasimme kertomuksessa esiintyvää fariseus Simonia ja syntistä naista, joka itki Jeesuksen jaloissa ja löysimme itsemme kummastakin. Yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, yhtä aikaa kovia ja katuvia.

Profeetta Samuelin elämän opit

Toisessa luennossaan Mailis jatkoi profeetta Samuelin elämän käsittelyä. Miten tämä sai viettää hienoja vuosia kuningas Saulin aisaparina, sitten pettyä Sauliin ja taas herätä toivomaan parempaa, kun Herra johdatti Samuelin tulevan kuninkaan, Daavidin, luo. Lisäksi käsiteltiin sitä, miten hyvin hurskaatkin ihmiset voivat epäonnistua esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Miten helppoa onkaan katsoa läpi sormien jotakin pieneltä tuntuvaa asiaa, joka todellisuudessa voikin johtaa suuriin vaikeuksiin, mikäli kasvattaja (esimerkkeinä Mailis käytti pappi Eeliä ja profeetta Samuelia isän roolissa) ei ole riittävän määrätietoinen silloin kun sitä vaadittaisiin. Lohtuna huonoille kasvattajille nousi kuitenkin esiin Raamatun lupaus ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Apt.16:31).

Lopuksi saimme käydä yhteiseen esirukoukseen päivän aikana jätettyjen rukouspyyntöjen kautta. Oli hienoa saada viettää aikaa uskonsisarten ympäröimänä, Raamatun äärellä ja ammentaa uutta voimaa arkeen. Jälkikäteen osallistujat kiittivät mukavasta päivästä, joka oli virkistävä ja rohkaiseva, ja jossa väkeä oli paljon enemmän kuin oli osattu odottaa. Osallistujista oli ollut hienoa saada kuulla Mailista vielä ”livenä”. Kiitos kaikille mukana olleille ja vastuuta kantaneille tästä kokemuksesta!

 

Teksti: Pauliina Lahti

Pastori Samuli Siikavirta aloittaa syksyllä Concordian teologisen seminaarin apulaisprofessorina. Kuva: Naomichi Masaki

Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan pastori, tohtori Samuli Siikavirta on kutsuttu Yhdysvaltojen Fort Waynessä sijaitsevan Concordian teologisen seminaarin (Concordia Theological Seminary) apulaisprofessoriksi. Siikavirta on vastannut kutsuun myöntävästi ja aloittaa uudessa työssään syksyllä.

Sisarkirkkojen yhteistyön hedelmää

Seminaarin sivuilla julkaisussa artikkelissa vararehtori Charles Gieschen toteaa, että Siikavirran myönteinen vastaus kutsuun on suuri ilo heidän yhteisölleen.

– Hänen vahvat akateemiset ansionsa nuorena Uuden testamentin tutkijana, kansainvälinen näkökulmansa sekä kymmenen vuoden uskollinen kokemuksensa paimenviran hoitamisesta tunnustukselliselle luterilaisuudelle haastavassa kontekstissa ovat seminaarillemme ja kirkollemme Missouri-synodille suuri siunaus.

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Concordia Theological Seminary ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Seminaarissa ovat aiemmin vierailleet opiskelemassa emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola sekä useita pastoreita, kuten Markus Pöyry ja Esko Murto. Suomalaisen pastorin kutsumista seminaarin apulaisprofessoriksi ei kuitenkaan ole aiemmin tapahtunut. Piispa Juhana Pohjola näkee kutsun olevan monella tavalla hyvä asia: 

Tämä on hieno mahdollisuus Samuli-pastorille ja kirkollemme. Samulin laaja asiantuntemus ja kokemus varmasti rikastuttavat sisarkirkkomme pappiskoulutusta ja samalla hyvät yhteytemme Fort Waynen  seminaariin ja Missouri-synodiin vahvistuvat. Vaikka valtameri on välissä, yhteinen työ Kristuksen evankeliumin ja tunnustuksellisen luterilaisuuden puolesta jatkuvat, piispa iloitsee.

Seurakuntapastorista seminaarin opettajaksi

Samuli Siikavirta vihittiin papiksi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäisessä pappisvihkimyksessä toukokuussa 2014. Saman vuoden syksyllä hän tuli avustavaksi pastoriksi Pyhän Markuksen luterilaiseen seurakuntaan, Helsinkiin, missä hänestä tuli vastaavan pastorin viransijainen elokuussa 2015 ja vastaava pastori elokuussa 2016. Siikavirta on väitellyt tohtoriksi Uuden testamentin eksegetiikasta Cambridgen yliopistossa Iso-Britanniassa vuonna 2015. Hänen väitöskirjansa ”Baptism and Cognition in Romans 6–8: Paul’s Ethics beyond ‘Indicative’ and ‘Imperative’” käsitteli kasteen ja etiikan suhdetta Roomalaiskirjeen luvuissa 6–8. Lisäksi Siikavirta on julkaissut artikkeleita teologisissa julkaisuissa, pitänyt luentoja ja esitelmiä konferensseissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Lähetyshiippakunnan lähettämänä opettanut kaksi intensiivikurssia Odessan pappisseminaarissa, Ukrainassa. 

Siikavirrat valmistautuvat uuteen elämänvaiheeseen haikean kiitollisina:

– Vaikka päätös vastata kutsuun ei ollutkaan helppo, koen vaimoni kanssa, että Jumala kutsuu nyt minua uuteen opetustehtävään kirkon palveluksessa. Seurakuntapapin roolista opettajaksi siirtymiseen liittyy myös luopumisen kipua, ja samalla iloitsen mahdollisuudesta oppia uutta ja virittää akateemisia talentteja uudelleen aktiivisiksi. Lähden Atlantin taakse kiitollisena kuluneesta vuosikymmenestä Lähetyshiippakunnan paimenena. Taakse jäävät rakkaat kollegat ja rakas seurakunta suurten muutosten keskellä, mutta Herra pitää kyllä laumastaan huolta lupaustensa mukaan niin kuin tähänkin asti, Siikavirta luottaa. 



Pastori Esko Murto palvelemassa seurakuntaa Tampereella lokakuussa 2023. Kuva: Arto Jääskeläinen

Pyhän Johanneksen luterilaisessa seurakunnassa on luvassa poikkeuksellinen kevät: Seurakunnan vastuupastori Esko Murto jää neljäksi kuukaudeksi isyysvapaalle. Häntä sijaistamaan saapuu hiljattain Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon liitetty pastori Manu Ryösö.

Sukujuurille Saksaan

Esko Murto toteaa, ettei paimenviran hoito jää tauolle isyysvapaasta huolimatta. Hän arvelee, että mieli ja sydän varmasti askartelevat papillisissa asioissa myös isyysvapaan aikana. Esko ei koe varsinaisesti kaipaavansa taukoa työstään. Sen sijaan isyysvapaan ansiosta hänen perheellään on mahdollisuus viettää aikaa saksalaisten sukulaisten seurassa: – Tässä ratkaisussa ei ole juurikaan niin sanotusti työntäviä tekijöitä, eli en pidä taukoa siksi että nykyiset työt tuntuisivat puuduttavilta tai raskailta. Sen sijaan vetäviä tekijöitä on: lähdemme perheenä neljäksi kuukaudeksi vaimoni kotiseudulle Saksaan. Se on minulle hyvä tilaisuus oppia paremmin saksaa, Elisabethille ja lapsille viettää aikaa sukulaisten kanssa ja meille kaikille mahdollisuus olla perheenä paljon yhdessä. Pidän myös hapankaalista.

Murtojen perhe lähtee reissuun huhtikuun alkupuolella ja palaa takaisin Suomeen heinäkuun lopussa. Esko tuntee olevansa Tampereen asioiden suhteen hyvällä ja levollisella mielellä, koska kertoo saavansa erinomaisen pastorin sijaistamaan itseään. – En olisi voinut ottaa näin pitkää vapaata ellen olisi varma siitä, että seurakunnasta pidetään hyvää huolta myös poissa ollessamme, hän toteaa. – Saksan suhteen odotamme innokkaasti, mitä tämä pieni seikkailu tuo meidän perheellemme. Toivon, että kaiken muun mukavan ohessa pääsen tutustumaan enemmän saksalaisiin virkaveljiin, ja sitäkin kautta yhteydet kirkkojemme välillä vahvistuvat.

Karjalaispoikana suureen maailmaan

Pastori Manu Ryösö palvelee vastuupastorina Tampereella ensi keväänä ja kesänä. Kuva: Tero Salmela

Tampereen seurakunnan vastuupastorin sijaisuutta hoitamaan tuleva Manu Ryösö liitettiin Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pappiskollegioon joulukuussa 2023. Yhteinen matka Lähetyshiippakunnan kanssa alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin. Manu kertoo olleensa mukana jo silloin, kun Joonan luterilainen seurakunta perustettiin Lappeenrantaan 2010-luvun alussa.

Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen työntekijänä aiemmin toiminut Manu on nähnyt läheltä herätysliikkeen ja kirkon välisen kamppailun. Manu kertoo kokeneensa jo yli kymmenen vuoden ajan oikeiksi linjaukset, joita Lähetyshiippakunnassa on tehty suhteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon: – Tulen herätysliiketaustasta ja olen työskennellyt Sleyn puitteissa viime vuosina. Näen herätysliikekristillisyyden vilpittömänä kilvoitteluna, mutta kirkkosuhteessa traumaattisena. Kirkko, jonka tulisi olla levon ja turvan edustaja, onkin perinteisissä herätysliikkeissä nykyään ahdingon ja painostuksen edustaja. Tällainen tilanne traumatisoi pitkittyessään ja tarjoaa vaikean viitekehyksen kasvattaa uutta sukupolvea. Manu kertookin tämän asetelman olevan pääasiallinen syy, miksi Lähetyshiippakunta on tullut hänelle yhä läheisemmäksi.

Pyhän Johanneksen luterilainen seurakunta on tullut Manulle jo jossain määrin tutuksi. Hän kertoo vierailleensa joitakin kertoja messuissa Tampereella. Seurakunta vaikuttaa hänestä erittäin positiiviselta. Vastuupastorin tehtävän Manu kertoo aloittavansa kiitollisin mielin: – Olen kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta palvella Tampereella Eskon sijaisena, ja muutenkin Lähetyshiippakunnan yhteydessä. Ennen kaikkea tämä on suuri luottamuksen osoitus. Rukoukseni on, että voisin olla tämän luottamuksen arvoinen. Toivon voivani palvella osana suurempaa näkyä. Oma tunnelmani on hieman arka ja osittain tunnusteleva. Olen ikään kuin pieni karjalaispoika suuressa maailmassa. Aion etsiä turvaa Jumalan sanasta tämän kutsun ja sen hoitamisen äärellä. Tässä suhteessa olen liikkeellä luottavaisella mielellä.

 

Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.

Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.

Jumalan johdattamana kohti paimenvirkaa

Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.

Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.

Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7  28.1.2024 klo 10 alkaen.

Joel Kerosuo, Harri Lammi ja Sami Niemi osallistumassa hiippakuntakokoukseen Koinonia-keskuksen kirkkosalissa.

Hiippakuntakokouksen puhetta johti pastori Harri Lammi (keskellä). Sami Niemi (oikealla) toimi sihteerinä. Kuva: Asko Iso-Kungas

Lähetyshiippakunnan ylin päättävä elin, hiippakuntakokous, kokoontuu joka vuosi marraskuun kolmantena lauantaina. Tänä vuonna kokous pidettiin lauantaina 19.11. hybridimallilla eli siihen pystyi osallistumaan sekä paikan päällä Koinonia-keskuksessa että verkkoyhteyden välityksellä. Jokaisesta Lähetyshiippakunnan seurakunnasta oli valittu kokoukseen kaksi edustajaa ja pastori. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu mukaan hiippakuntaneuvoston, Suomen Luther-säätiön hallituksen ja konsistorin jäsenet.

Ennen varsinaista hiippakuntakokousta sen edustajilla oli ollut mahdollisuus osallistua etätapaamiseen, jossa käsiteltiin yksityiskohtaisemmin vuoden 2022 toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Yksi siellä käsitelty asia nousi esille myös varsinaisessa hiippakuntakokouksessa. Edellisen vuoden lopulla tehtiin päätös Jyväskylän pastorin työsuhteen osa-aikaistamisesta heinäkuusta alkaen. Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kävi läpi Jesajan seurakunnan tilanteen kehittymistä viime vuosina: Jyväskylässä käytiin keskusteluja dekaanin kanssa, tehtiin toimia ja asetettiin tavoitteita. Seurakunta teki hienon nousun taloudessaan. Samalla kuitenkin vaikutti siltä, että tilanne on liian harvojen harteilla eikä kokonaisuutta saatu riittävästi tasapainoon.

Jesajan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Tero Salmela kommentoi puheessaan tilannetta: – Mekin otimme aluksi ristiriitaisin tuntein vastaan, kun Joel kertoi tilanteesta. Kun asioista oli puhuttu avoimesti, oli helpottavaa alkaa rakentaa uutta kasvua ja taloutta, joka ei olisi enää alijäämäinen. Kun jatkossa uusia seurakuntia perustetaan, tai me joskus saamme uudelleen 100 % pastorin Jyväskylään, toimintaa on kehitettävä talous edellä siten, että seurakunta kasvaa toiminnan mukana. Kaikkien ikävien asioiden jälkeen me näemme hyvinkin valoisana tulevaisuuden ja olemme hyvällä mielellä. Haluan kiittää Lähetyshiippakuntaa, dekaania ja piispaa sekä aluerovasti Kalle Väätäistä tuesta, kannustuksesta ja rinnalla kulkemisesta. Missään vaiheessa talouden ja kaikkien muiden asioiden kanssa meitä ei ole jätetty yksin, ja meillä on hyvät suunnitelmat tulevaisuuteen.

Talouslukuja ja strategisia suunnitelmia

Vuoden 2022 tilinpäätöstä käsitellessä tuli ilmi, että kokonaistulos oli runsaasti alijäämäinen. Hiippakunnan työ jäi alijäämäiseksi 36000 euroon, ja yhdessä seurakuntien kanssa 132000 euroon. – Menot tulivat aiemmin aloitettujen työalojen työstä eivätkä uusien työalojen avaamisesta, hiippakuntasihteeri Sami Niemi totesi.

Toiminnantarkastajana toiminut Ida Heikkilä totesi lausunnossaan, että Lähetyshiippakunnan taloutta on hoidettu asianmukaisesti. Heikkilä nosti esiin toiveen siitä, että avoimuutta suhteessa Lähetyshiippakunnan tukijäsenenä toimivaan Suomen Luther-säätiöön voisi edelleen vahvistaa. Jo tänä vuonna olikin niin, että vuoden 2024 talousarvio sisältää rakenteellisen muutoksen: Joidenkin kustannuspaikkojen muutosten lisäksi aiemmat Lähetyshiippakunnan hiippakuntamaksu ja Luther-säätiön säätiömaksu yhdistyvät yhteiseksi seurakuntien hiippakuntamaksuksi. Sen suuruus määrittyy seurakunnan vuoden 2022 messukävijäkeskiarvon mukaan. Vuonna 2024 seurakunnan hiippakuntamaksu on 3,582 e/messukävijä. – Uudistuksella on pyritty selkeyttämään asiaa. Yritetään yhdellä summalla piirtää esiin kaikki se kirkon työ mitä eri työaloilla ja kokonaisuudessa tapahtuu lastenleireistä ehtoollisleipiin ja piispan junalipusta kanslian kirjekuoreen, dekaani Kerosuo kuvasi.

Joel Kerosuo puhuu hiippakuntakokouksessa.

Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo vastasi moniin kokousedustajien esittämiin kysymyksiin. Kuva: Asko Iso-Kungas

Hiippakuntakokous myönsi myös konstituutiokomitealle valtuudet jatkaa työskentelyä vuonna 2024. Konstituutiokomitea sai aiemmin hiippakuntakokoukselta valtuutuksen selvittää, mitä hyviä ja huonoja puolia olisi, jos Lähetyshiippakunta rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tämä selvitys tulee saataville seurakuntiin tulevana keväänä. Sen yhteydessä tarkoituksena on kuulla seurakuntalaisia ja seurakuntia sekä saada syvempi käsitys erilaisista näkökulmista asiaan liittyen. Vuoden 2024 hiippakuntakokoukselle toimitetaan konstituutiokomitean loppuraportti.

Toimintasuunnitelman kohdalla oli myös esillä pyrkimys, että Lähetyshiippakunnan strategista työtä pyritään vahvistamaan tulevana vuonna.

Kirkollinen yhteys Seurakuntaliiton kanssa todettiin

Hiippakuntakokouksen loppumetreillä tehtiin kirkkohistoriaa. Hiippakuntakokous totesi esityksen mukaisesti kirkollisen yhteyden Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä. Piispa Juhana Pohjola pohjusti esitystään kertomalla, että Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko, joka viettää parhaillaan 100-vuotisjuhlia. Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto ovat käyneet opillisia keskusteluja vuodesta 2015 lähtien. – Yhteinen uskonoppi todettiin jo aiemmin, mutta pelkkä yhteinen käsitys ei riitä, piispa totesi ja jatkoi: – Tarvitaan myös molemminpuolista tutustumista työntekijöiden ja seurakuntien kesken. Tätä on jatkunut useamman vuoden ajan. Tämä on päätynyt siihen, että voimme tunnustaa ja todeta, että meillä on uskon ja opin yhteys. Meille tämä on historiallista, sillä tämä on ensimmäinen suomalainen luterilainen kirkko, jonka kanssa meillä on yhteys. Näen tässä Jumalan hyvän, kutsuvan ja kokoavan työn. Kun hiippakuntakokous oli todennut opillisen yhteyden Seurakuntaliiton kanssa, piispa Juhana Pohjola valtuutettiin allekirjoittamaan asiakirja Seurakuntaliiton kanssa. Historiallista tilannetta kunnioitettiin veisaamalla seisten ”Herraa hyvää kiittäkää” -virren ensimmäinen säkeistö sekä yhteisellä rukouksella.

Hiippakuntakokous päätettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kirjojen julkaisemiseen. Piispa Juhana Pohjola esitteli vuoden 2023 Vuosikirjan sekä pastori Juuso Mäkisen kirjoittaman ”Kristuksessa valitut pelastukseen. Pelastusvarmuus ja ennalta määrääminen” -nimisen teoksen.

Hiippakuntakokouksessa julkaistut kirjat tulevat myyntiin seurakuntien kirjapöydille ja Lähetyshiippakunnan kauppaan.