Sergey Zaikin vihittiin paimenvirkaan

”Pastori on Jeesuksen kädessä oleva tähti, joka ohjaa ihmisiä ristiinnaulitun Kristuksen luokse.” Piispa Risto Soramies nosti pappisvihkimyksen saarnassaan esiin Ilmestyskirjan ensimmäisen luvun kuvan, jossa Jeesus käyskentelee seitsemän lampunjalan keskellä pitäen kädessään seitsemää tähteä. Raamatunkohdassa selitetään, että lampunjalat ovat seurakuntia. Jeesus on siis totisesti läsnä niiden keskellä. Kädessään hän pitää tähtiä, joiden kerrotaan olevan seurakuntien enkelit eli sanansaattajat eli pastorit. Pastorit ohjaavat seurakuntia katsomaan kohti Jeesusta.

Tällainen tähti vihittiin loppiaisena Sodankylässä Elian luterilaisessa seurakunnassa, kun Sergey Zaikin ordinoitiin pyhään paimenvirkaan. Seurakunnan kokoontumistila Pikkukirkko täyttyi 45 ihmisestä, jotka vastasivat myöntävästi piispan kysymykseen: ”Tahdotteko ottaa tämän miehen paimeneksenne ja rukoilla hänen puolestaan?” ”Koska usko ei tule ilmasta, vaan sanan saarnasta, lähettää Jeesus sinut Sergey saarnaamaan Jumalan sanaa”, opasti Risto-piispa saarnassaan. Messua ennen siunattiin käyttöön syksyn aikana valmistunut kellotapuli, joka myös saa olla kutsumassa sanan kuuloon. Vihkimyksen saanut pastori lähetettiin työhön, ja niinpä hän saikin toimittaa ensimmäisen messunsa heti seuraavana sunnuntaina.

Ordinaatiomessun jälkeen nautittiin juhlatarjoiluista ja vietettiin päiväjuhla. Puheessaan Missionsprovinsenin pastori Anders Alapää totesi, että pappisvihkimys on aina toivon merkki. Jumala toimii ja lähettää miehiä elonkorjuuseen. Elian luterilaisessa seurakunnassa kiitollisuus ja toivon näköalat olivatkin päällimmäisinä mielessä. Omassa puheessaan seurakuntaneuvoston jäsen Sisko-Kaarina Rissanen kuvasi elämän matkaansa ja myös hengellistä tietään. Sodankylästä maailmalle lähtenyt on saanut palata kotiseudulleen, jossa Jumalan sanan mukainen seurakunta on saanut rakentua, ja nyt seurakunta on vielä saanut paikkakunnalla asuvan pastorin.

Vastavihitty pastori kuvasi juhlassa omia vaiheitaan. Aivan Venäjän itäosissa syntynyt Sergey kastettiin 2-vuotiaana, kun perhe oli kesälomalla Etelä-Venäjällä. Syntymäkaupungissa ei ollut kirkkoa. Äiti oli välittänyt omalta äidiltään perimänsä kristillisen uskon ja Isä meidän -rukouksen Sergeylle. Äiti oli myös sanonut, ettei hän vastustaisi, jos poika haluaisi vanhempana pyhittää elämänsä Jumalalle. Yliopisto-opinnoissaan Sergey opiskeli kielten ohessa teologiaa. Näihin aikoihin hän tutustui myös Lutherin teologiaan, josta sanoo: ”Lutherin selkeä ja yksinkertainen oppi uskosta ja armosta teki suuren vaikutuksen minuun.” Luterilainen jumalanpalveluskin osoittautui varhaisesta kristillisyydestä ammentavaksi, eikä miksikään uusiksi keksinnöiksi. Luterilaisessa seurakunnassa Pietarissa Sergey oli konfirmaationsa jälkeen pitänyt muun muassa raamattupiiriä. Piiri ja sen valmistelu oli tärkeä Raamatun sanassa vahvistumisen paikka, vaikka usein paikalla oli ”vain yksi mummo ja hänen kissansa.” Vuonna 2011 aviopari Zaikin asui Sodankylässä ja oli pyytämässä Luther-säätiötä aloittamaan messut paikkakunnalla.

Uutta pastoria rohkaistiin monilla hyvillä sanoilla ja lahjoilla. Eräänä työkaluna annettiin matkaehtoollisvälineet. Niiden myötä piispa Soramies vielä korosti pastorin tehtävää Jumalan sanan ”virkamiehenä”. Hän ei yritä tulkita, mitä taivaassa ajatellaan siitä, kenelle synnit annetaan anteeksi. Asia menee toisin päin. Sillä se, minkä pastori Jumalan asetuksen mukaan julistaa anteeksi, se annetaan anteeksi myös taivaassa.