Kesäjuhlan messussa vihittiin kolme sananpalvelijaa

Pastorit saapuivat tänään ristisaatossa messuun, jota vietettiin Loimaalla Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa. Kuva: Juuso Siltanen

Loimaan evankelisella kansanopistolla vietettiin tänään Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlan viimeistä juhlapäivää. Se alkoi opiston juhlasalissa vietetyllä yhteisellä rippipalveluksella, jonne kokoontuikin salin täydeltä aamuvirkkuja. Kukin rippipalvelukseen osallistunut sai ottaa vastaan henkilökohtaisen synninpäästön.

Kello kymmeneltä alkoi juhlateltassa päivän päätapahtuma, pyhä messu. Messun toimitti piispa Juhana Pohjola. Häntä avusti liuta pastoreita niin liturgiassa, ehtoollisen jaossa kuin ordinaation toimittamisessa. Messun musiikista vastasivat kanttori Mari Hiltunen sekä jousikvartetti Sauli Kulmalan ja juhlakuoro Kalervo Kulmalan johdolla.

Kolme miestä talenttien hoitajiksi…

Piispa Juhana Pohjola saarnasi messussa. Kuva: Juho Pylvänäinen

Messussa saarnasi piispa Pohjola. Tänään vietetään 10. sunnuntaita helluntaista, joten päivän evankeliumi ja saarna käsittelivät Jeesuksen vertausta kolmesta palvelijasta, joille heidän isäntänsä antoi leivisköitä hoidettaviksi (Matt. 25: 14-30). Kullekin heistä annettiin siten suuri vastuutehtävä: huolehtia Herransa omasta aina tilinteon hetkeen. Kahden miehen hoidossa leiviskät lisääntyivät, yksi mies sen sijaan kätki haltuunsa uskotun talentin maahan.

Pohjolan mukaan myös meitä kutsutaan huolehtimaan Herran antamista lahjoista. Vaikka jälkikristillisenä aikana väki vähenee ja vanhenee, kirkkoja suljetaan, resurssit kutistuvat, totuuden sana käy harvinaisemmaksi, ja pyhää pilkataan turtumukseen asti, Jumalan armotahto on talenttien lisääntyminen. Hän haluaa tuplata ja moninkertaistaa, antaa meille seurakuntaperheen, jossa saa elää tavallisen taivaallista elämää taivasta varten.

– Siksi ystävät Lähetyshiippakunnassa elämme aina lähetyksen aikaa! Jokainen seurakuntamme on lähetysseurakunta. Jokainen messumme on lähetysmessu. Mitä pelkäisimme? Mitä meiltä puuttuisi? Kristus ei vain toisen jalan kärjellään arasti tunnustellen, ei varovasti puolella painollaan varaten, vaan koko painollaan rysäyttäen tulee luoksemme. Sylintäydeltä kaikki sanansa talentit hän vuodattaa seurakunnilleen omistettavaksi, iloittavaksi ja jaettavaksi!

… ja kolme miestä paimenvirkaan

”Kädet päänne päällä ovat painavat, sillä ne ovat siunaavat kädet”, totesi piispa Juhana Pohjola vihittäville pastoreille tänään saarnassaan. Kuva: Juuso Siltanen

Messussa piispa Pohjola vihki apostoliseen paimenvirkaan kolme miestä: Jon Cederdal vihittiin Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan avustavaksi pastoriksi Helsinkiin, Ilpo Harjutsalo Espoon Pyhän Tuomaksen seurakunnan avustavaksi pastoriksi, ja Simon Jern Vaasan suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien paimeneksi. Lisää uusista pastoreistamme voit lukea täältä.

Uudet pastorimme Ilpo Harjutsalo, Simon Jern ja Jon Cederdal saivat vihkimyksessä ylleen punaiset stolat ja kasukat. Kuva: Juuso Siltanen

Messua kuvailtiin jälkikäteen pieneksi palaksi taivasta maan päällä. Siihen osallistui noin 1100 henkilöä, joten yhteisesti lausutut rukoukset ja lauletut virret olivat vaikuttavaa kuultavaa. Pitkä jono ehtoolliselle alttarikaiteiden ääreen kertoi yhtä lailla tarpeesta kuin mahdollisuudesta päästä Jeesuksen Kristuksen palveltavaksi.

Messun päätyttyä pastorit kokoontuivat kiitosrukoukseen. Kuva: Yue Yijia Owen

Tallenteen juhlamessusta ja pappisvihkimyksestä voit katsella täältä.

Päätösjuhlassa kiitettiin Herraa hänen lahjoistaan

Esa Polso (vasemmalla) haastatteli vastavihittyjä pastoreita Jonia, Simonia ja Ilpoa. Kuva: Juho Pylvänäinen

Messun ja ruokailun jälkeen vietettiin juhlateltalla vielä päätösjuhlaa. Sen aluksi kuulimme lyhesti kunkin uuden pastorin tiestä paimeneksi. Puheet pitivät Seurakuntaliiton pastori Daniel Salo sekä Lähetyshiippakunnan pastorit Anssi Ollilainen ja Eero Kaumi. Kesäjuhlakuoro esitti kaksi kappaletta: Tuhansin kielin (säv. Armas Maasalo, san. Johann Mentzer) ja In vid Jesu hjärta (säv. Yrjö Karanko, san. Helmi Maria Selin). Lopuksi piispa Pohjola lausui päätössanat ja siunauksen, ja juhlaväki lauloi jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan luterilaisen virren 848, Soi virteni kiitosta Herran.

Kesäjuhlakuoroa johti Kalervo Kulmala (selin kameraan). Kuva: Juho Pylvänäinen

Hieno ja siunattu juhlaviikonloppu on tämän vuoden osalta nyt päätöksessään. Kesäjuhlan johtoryhmä aloitti näiden juhlien valmistelun viime syksynä, ja on siitä lähtien koordinoinut ja työskennellyt onnistuneiden juhlien eteen. Kuluneen vuoden aikana sadat vapaaehtoiset ovat tehneet tuhansien tuntien työpanoksen Kesäjuhlan mahdollistamiseksi, ja talkoot jatkuvat vielä huomenna juhla-alueen purkamisen merkeissä. Kiitos koko johtoryhmälle, ja erityisesti nimeltä mainiten Tiitus Hiltuselle, kaikesta siitä, mitä teitte Kesäjuhlan mahdollistamiseksi. Kiitos jokaiselle juhlan esirukoilijalle, osallistujalle ja vastuunkantajalle! Niin kuin päätösvirressä lauloimme, meistä kukin sai näiden päivien aikana olla turvassa laupiailla ja voimallisilla Herran käsivarsilla:

Soi virteni kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen.
On kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen. 

(LV 848:1)

Tallenteen päätösjuhlasta voit katsella täältä.

(Tekstiä muokattu 2.8. klo 21:22)