Jesaja näkee omalta vartiopaikaltaan, miten Assyria tuli ja tuhosi pohjoisvaltakunta Israelin. Ja hän näki Hengessä, miten tummat tuomion pilvet kerääntyivät myös Egyptin sotilasliittoon ja Jerusalemin erityisasemaan luottavan eteläisen Juudan kuningaskunnan päälle. Vaikka Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli -huudot ja vakuuttelut yhä kaikuivat Rauhan kaupungin kujilla ja palatseissa, pian, vuonna 586 uusi Lähi-idän suurvalta, Babylon, tulisi ja murskaisi Jerusalemin vastarinnan ja veisi kansan parhaimmiston pakkosiirtolaisuu-teen. Siihen loppuisi Daavidin huoneen hallinta kuninkaina. Iisain vihannasta ja mahtavasta tammesta jäisi vain kanto kuivaan, riistettyyn ja poltettuun maahan.
Tämän kaiken Jesaja näki ja saarnasi. Mutta hän näki vielä lisää. Hän näki, että meidän Jumalamme on aina uusien alkujen Jumala. Niin kauan kuin armonaika vielä jatkuu, hän ei koskaan tuhoa tuhotakseen, eikä leikkaa puuta poikki vain hävittääkseen sen. Hän kaataa kyllä lahon ja tuholaisten syömän vanhan rungon, mutta jättää kannon. Ja siitä kannosta Jesaja meille jouluprofetiassa julistaa
Jouluaaton hartauden saarna Jesajan jouluprofetiasta.
