Kaksi miestä herää eri puolilla Jerusalemia. Ensimmäinen on silminnähden virkistynyt unesta, vaikka ei kovin pitkään ehtinytkään nukkumaan. Hän nousee kevyesti ylös vuoteen virkaa toimittavalta olkikasalta ja avaa ikkunaluukun. Sisälle hiipii vielä hetken päässä odottavan auringonnousun valju ensiaavistus. Ennen kevyttä aamiaista ja päivän töitä mies laulaa hartaudekseen muutaman psalmin. Auringon noustessa hän päättää aamunsa kiitosrukoukseen ja rientää päivän töihin. Alhaalla odottaa taas tämän päivän saviannos muokkaajaansa. Mies laskee ehtivänsä työskennellä mukavasti pari tuntia ennen temppelin uhripalveluksen alkua.
Kolme tuntia myöhemmin toinen mies lähistöllä herää hikisenä ankeaan aamuun. Aurinko paistaa jo kuumasti ikkunasta ja kadulta kuuluu kauppiaiden ja ostajien hälinä. Myöhäisestä herätyksestä huolimatta mies ei tunne itseään kovin levänneeksi. Jäsenet tuntuvat raskailta, päässä humisee ja ennen kaikkea mieli on apea. Hän vääntäytyy ylös silkkisten ja samettisten vuodevaatteidensa seasta ja komentaa palvelustyttönsä valmistamaan aamiaista.
Hunajakakkujen, kananmunien, mausteviinin ja eilisillasta tähteeksi jääneen lammaspaistin jälkeen elämä alkaa tuntua jälleen siedettävältä. Mies päättää lähteä pienelle kävelylle basaariin. Hän on tottunut siihen, että kunnon ihmisinä itseään pitävät eivät juuri viihdy hänen seurassaan. Nytkin hän näkee jo kaukaa, miten jotkut vastaantulijat hänet huomatessaan luovat katseensa maahan ja vaihtavat kiireesti toiselle puolelle katua. Tuossa tulee vastaan naapurikadun hurskas savenvalaja. Hän kuuluu fariseusten herätysliikkeeseen ja on varmasti menossa taas joka-aamuiseen temppelipalvelukseen rukoilemaan…
Kurkistamme tarinan keinoin Jeesuksen vertauksen sisälle. Mitä fariseuksen ja publikaanin mielissä mahtaa liikkua, mistä he tulevat ja minne menevät?
