Raamatun parisuhdelaki

Blogi
10.3.2015

Mailis JanatuinenMaailmanhistorian ensimmäiset häät alkoivat niin, että itse Herra Jumala talutti vasta luomansa naisen miehen luo. Hän myös toimi sekä bestmanina että vihkijänä.

Adam sanoi tuon ratkaisevan sanan “tahdon” pitemmän kaavan mukaan: “Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu” (2:23). Sen jälkeen Herra saattoikin julistaa vihkiparin mieheksi ja vaimoksi tutuilla vihkikaavan sanoilla: “Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (2:24*). Tämä on Raamatun parisuhdelaki, jota ei tähän päivään mennessä ole muutettu: yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta tulee yksi liha.

Seksuaalisuus sai nyt toteutua Adamin ja hänen vaimonsa välillä turvallisessa ja elämän kestävässä aviosuhteessa. Seksi, Jumalan suuri huomenlahja, annettiin miehelle ja naiselle toinen toisensa tuntemista ja suvun jatkamista varten. Paratiisissa harrastettiin seksiä, toisin kuin kerran uudessa luomakunnassa, missä toinen toisensa tuntemisen tapa muuttuu (eikä varmaan huonompaan suuntaan). Kuitenkaan ihmisen persoonaan erottamattomasti kuuluva miehisyys tai naiseus ei sielläkään katoa.

Huomatkaa, että vihkikaavassaan Herra käskee miestä olemaan aktiivinen osapuoli: Mies luopukoon… ja liittyköön*. Miehen on lähdettävä äitinsä helmoista ja isänsä ohjauksesta ja liityttävä naiseensa, jonka hän on valinnut ja valloittanut itselleen. Entisestä perheestä luopumisen ja uuden perheen perustamisen pitää tapahtua julkisesti Jumalan ja yhteiskunnan edessä. Tähän tarvitaan häitä, avoliitto ei riitä. Vanhemmista irrottautumisen on tapahduttava ennen vaimoon kiinnittymistä, ja avioliitto on solmittava ennen yhtymistä. Kun sulhanen ja morsian antavat julkisen avioliittolupauksen, käy kaikille selväksi, kuka on kenenkin puoliso. Vain sillä tavalla yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta voi tulla yksi liha.

Perheen perustaminen ja siitä huolehtiminen ovat maailman tärkeimpiä ja vastuullisimpia tehtäviä, joista suoriutumiseen tarvitaan todellista arjen sankaruutta. Voisiko mikään muu työ ollakaan sen “luovempaa” kuin uuden ihmisen siittäminen, synnyttäminen ja kasvattaminen tähän maailmaan? Lisääntyminen ei kuitenkaan ole avioliiton ainoa eikä edes sen varsinainen päämäärä. Avioliitto säädettiin, koska ihmisen ei ollut hyvä olla yksin.

Miehen ja naisen tehtävät perheessä ovat osittain erilaiset, vähän samaan tapaan kuin kolmiyhteisen Jumalan eri Persoonat täydentävät toisiaan. Yksi ei voi korvata toista. Kuten vain Taivaallinen Isä on Isä ja vain Poika on Poika, niin vain mies voi olla isä ja vain nainen voi olla äiti. Kumpikin aviopuoliso tarvitsee toistaan yhtä paljon, ja perheeseen syntyvät lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan yhtä paljon. Siksi Jumala säätikin avioliiton elinikäiseksi, ja Jeesus vahvisti asian sanomalla: “Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt.19:6).

Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää (2:25). Raamatun toisen luvun viimeinen lause kuvaa taivasta maan päällä: mies ja nainen katsovat toistensa silmiin, ymmärtävät toisiaan täydellisesti ja tulevat täydellisesti toinen toisensa ymmärtämiksi. He uskovat ikuiseen rakkauteen, jota ei uhkaa pieninkään väärinymmärrys, ei ero eikä kuolema. Ollaan alasti, ei salailla mitään, ei pelätä mitään, ei hävetä mitään. Mitä muuta täydelliseen onneen enää tarvittaisiinkaan?

Sitten tapahtui syntiinlankeemus ja turmeli täydellisen onnen. Raamatun parisuhdelaki jäi kuitenkin voimaan: yksi mies ynnä yksi nainen on yksi liha. Kaikki muut yhdistelmät ovat Jumalan tahdon vastaisia aina maailman loppuun asti.

Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,