Pyhän ehtoollisen sakramentin opettaja Jürgen Diestelmann on kuollut

Blogi
2.1.2015

Viime vuosikymmenten luterikunnassa on ollut harvoja raamatulliseen ehtoollisteologiaan niin syvällisesti perehtyneitä kuin Braunschweigin St. Ulrici-Brüdern -seurakunnan pastori Jürgen Diestelmann. Hän paneutui pastoraalisen työnsä lisäksi koko elämänsä ajan erityisesti uskonpuhdistusajan ehtoollisteologisiin perusteisiin ja praksikseen sekä kirjoitti vielä eläkevuosinaankin syvällisiä oppikirjoja ja artikkeleita. Merkittävin hänen tutkimuksistaan on Actio Sacramentalis. Die Verwaltung des Heiligen Abendmahles nach den Prinzipien Martin Luthers in der Zeit bis zur Konkordienformel.

Jürgen Diestelmann syntyi 1928 Coburgissa, opiskeli Mainzin, Göttingenin ja Tübingenin yliopistoissa teologiaa ja sai pappisvihkimyksen 1955. Tämän jälkeen hän toimi aluksi pappina Salzgitter-Gebhardshagenin sitten Alfershausenin (Mittelfranken) ja vuodesta 1975 Braunschweigin keskustassa sijaitsevan St. Ulrici-Brüdern -seurakunnan pastorina. Vuodesta 1990 hän oli eläkkeellä, mutta osallistui jatkuvasti pastoraaliseen toimintaan sekä tutkimustyöhön. Hän oli koko ajan pappina kirjallisesti tuottelias. Hänen viimeisensä kirjansa Luther und Melanchton ilmestyi 2014. Hän kuoli 29.12. 2014.

Diestelmann toimi siis Saksan maakirkon pastorina, mutta ei hyväksynyt sen opillisia epäselvyyksiä. Jo varhain hän solmikin läheiset yhteydet Saksan itsenäisen luterilaisen kirkon (SELK) piispan Jobst Schönen kanssa (Berliini) ja toimitti yhdessä rippikouluoppilaansa pastori Wolfgang Schillhahnin (SELK, Oberursel) kanssa Schönen juhlakirjan Einträchtig lehren. Tässä laajassa juhlakirjassa on myös piispa Olavi Rimpiläisen artikkeli paimenvirasta. Diestelmann luki ja käänsi ruotsinkielistä tekstiä ja tunsi Ruotsin tunnustusrintaman monia merkittäviä pastoreita, mm. hänellä oli läheiset yhteydet piispa Bo Giertziin ja tuomiorovasti TT G.A. Danelliin. Tukholman vanhaluterilaisen seurakunnan pastori, TT Tom G.A. Hardtiin, joka myös oli ehtoollisteologian tutkija, hän piti kiinteää yhteyttä. Diestelmannin tytär Susanne käänsi Hardtin väistöskirjan saksaksi 17 vuotta sen ilmestyttyä alkuperäisestä ruotsinkielisestä. Kirja ilmestyi Vandehhoeck & Ruprechtin dogmihistoriallisessa sarjassa.

Kun perustimme Pohjoismaisen Luther-Akatemian (NELA), saimme pastori Diestelmannin myös Suomeen esitelmöimään. Hänen ehtoollisteologinen esitelmänsä on Marjo Ahlqvistin suomentamana Reijo Arkkilan juhlakirjassa Astu Arkkiin (Suomen Luther-säätiö 2002).

Diestelmann seurasi tarkasti eri puolilla maailmaa tapahtuvaa ehtoolliskeskustelua. Ehkä siksikin hänen juhlakirjaansa “Auf dem Grunde der Apostel und Propheten…” (2003) pyydettiin myös artikkelit tämän nekrologin kirjoittajilta.

Allekirjoittaneet ovat saaneet Diestelmannin kanssa käydyistä keskusteluista sekä hänen kirjoistaan ehkä eniten apua ehtoollisteologisiin ajankohtaiskysymyksiin:

  1. Aina kun ihminen kohtaa Jumalan, hänen on osoitettava jumalanpelkoa. Tämä koskee kaikkia armonvälineitä, mutta eritoten ehtoollista. Tämä tulee esiin siinä kunnioituksessa, joka on pastorilla ja seurakunnalla ehtoollisenvieton ajan.
  2. Ehtoollisenvietto elää reaalipreesensistä, Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolosta leivässä ja viinissä. Myös liturgiset rukoukset ja eleet (elevaatio, adoraatio ja ostensio) voivat tulla kieltäjiensä edessä tärkeiksi tunnusmerkeiksi (in statu confessionis).
  3. Läsnäolevaa Kristusta kohtaan tunnettava kunnioitus näkyy erityisesti siinä tavassa, jolla leipää ja viiniä alttarilla käsitellään. Pappi tietää, että hän toimii Kristuksen sijassa (Apologia VII, 28).
  4. Tämä merkitsee velvollisuutta erottaa siunatut (konsekroidut) ehtoollisaineet siunaamattomista.
  5. Kristikunnassa oppi määrää käytännön toimintaa. Tämä näkyy esim. siinä, kuinka paljon leipää ja viiniä konsekroidaan kerralla.
  6. Jos siunattuja ehtoollisaineita jää yli, ne tulee nauttia mielellään heti ennen messun päättymistä. Muuten tulee vaikeita kysymyksiä, joista Luther mainitsee Wolferinukselle.
  7. Jälkikonsekraation välttämättömyys käy ilmi mm. Yksimielisyyden usus- ja actio-termien määritelmästä. Actio on koko ehtoollistapahtuma konsekraatiosta alkaen, kunnes kaikki konsekroidut viini ja leipä on vastaanotettu. Usus määritellään tästä lähtökohdasta käsin.
  8. Ehtoollismaljan huolellinen huuhtominen vedellä ehtoollisen jälkeen (purificatio) on ollut vanhastaan itsestään selvyys.

Saksassa käytetään mielellään titteleitä. Eläkkeelle menneen pastori Diestelmannin titteli oli Pfarrer im Ruhestand eli Pastori rauhassa. Nyt hän vasta on päässyt todelliseen rauhaan. Hän joutui taistelemaan täällä ajassa rappeutuneessa luterikunnassa hengellisiä esimiehiään vastaan oppi-isänsä Lutherin tavoin: “Virka ja sakramentit eivät ole meidän vaan Kristuksen, sillä hän on sen kaiken säätänyt ja jättänyt Kirkon harjoitettavaksi ja käytettäväksi maailman loppuun asti. Hän ei valehtele eikä meitä petä. Siksi me emme myöskään voi mennä sitä muuttamaan, vaan meidän on tehtävä hänen käskynsä mukaan ja pidettävä se. Mutta jos me muutamme tai parannamme sitä, se ei ole enää mitään, eikä Kristus eikä hänen säätämyksensä ole siinä”, Luther vuonna 1533.

Sakari Korpinen ja Halvar Sandell

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,