Blogi: Piispan joulusaarna

Jouluaamun messu Pyhän Markuksen luterilaisessa seurakunnassa

25.12.2025, Helsinki

Juhana Pohjola 

Saarnan voi kuunnella täältä

Luuk.2:1-20 

Rakastetussa joululaulussa sanotaan: ”Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan.” Se, mitä ihmiset jouluna eniten kaipaavat, taitaa olla juuri kiireettömyyttä ja rauhaa, hiljentymistä ja levollisuutta. Jos joku tuli tähän joulukirkkoon unohtaakseen kiireen ja kokeakseen hiljaisuutta, joudut pettymään. Tässä saarnassa keskityn kiireeseen ja äänekkääseen puheeseen.

Me lähdemme kyllä paimenten mukaan. Mitä nämä urakkatyöläiset sanoivatkaan toisilleen, kun enkelit olivat heille yöllä ilmoittaneet Vapahtajan syntymästä? ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Beetlehemin seudun tutuilla kukkuloilla pimeässä ja aamun kajossa paimenten pieni joukko suuntaa kohti Beetlehemin kylää. Meille kerrotaan kolmella verbillä paimenten tulo Beetlehemiin.

Ensimmäinen puhuu kiireestä. “Ja he menivät kiiruhtaen”. Ehkä jo iäkkäätkin paimenet riensivät, viilettivät ja kiisivät Beetlehemin yössä. Tässä on kuvattu paras joulukiire ikinä! Paimenten kiire ei noussut tiukaksi viritetystä aikataulusta, kohonneista stressitasoista, epäselvistä tai epärealistisista tavoitteista, kuormittavasta työmäärästä tai sen hajanaisuudesta… Ei, tämä kiire nousee ilosta, innostuksesta ja lupauksesta: “Teille on syntynyt Vapahtaja!” Tämä kiire on sitä, kun tekee mieli painaa kaasupoljinta pohjaan, kun on hakemassa kauan odotettua rakastaan jouluksi kotiin.  Tai kiire on niitä riemukkaita askelia, kun lapset kuulevat pitkän odotuksen jälkeen, että nyt saa lähteä kuusen juurelle lahjoja avaamaan. Tai sitä kiirettä, kun on pakko päästä kokeilemaan lahjaksi saatuja luistimia. On kiire päästä kohtaamaan, kokemaan ja omistamaan lupaus ja lahja! 

Kiireen hallintaan kuuluu olennaisesti priorisointi eli kyky erotella tärkeät, vähemmän tärkeät ja yhdentekevät asiat toisistaan. Paimenet näkivät tärkeimmän. He olivat kuulleet Herran ilmoituksen taivaasta. Lampaat saivat jäädä yösuojaan, univelat saivat jäädä kuittaamatta, muut menot jäädä odottamaan. Nyt kiiruhdettiin Jeesus-lapsen luo. On sanottu, että Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, kirkolla on aikaa ja hötkyily hengellisessä työssä ei ole hyve. Niinhän se on, että Herrallahan on omat aikataulunsa. Mutta silti en toivota sinulle niinkään rauhallista ja levollista vaan kiireistä joulua! Sitä kiirettä, että pääset näkemään, mikä valkeus loistaa yössä, mikä elämä on ilmestynyt kuoleman laaksossa, kuka taivaallinen löytyy maan päältä!

 Kauniisti Luukas evankeliumissaan puhuu toisen kerran samasta kiireestä: “´Sakkeus, tule nopeasti – kiiruusti – alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.´ Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.” Näetkö tämän autuaan kiireen, jolloin kaikki muu jää toiseksi, mikään ei saa estää ja hidastaa, kun on kyse Jeesuksesta, hänen kutsustaan ja hänen armonsa omistamisesta? Ja tämä autuas kiire vasta lahjoittaakin levon ja rauhan!

Toiseksi kerrotaan löytämisestä. “Ja he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.” Paimenet pääsivät perille asti. Pienessä kylässä ei ollut liian vaikeaa löytää vastasyntynyttä, seimeen kapaloitua poikalasta. He löysivät luvatun. Tästä jouluyössä on kysymys. Jumala suostuu löydettäväksi. Jumala sallii itsensä kohdattavan. Jumala antaa armollisen pääsyn luokseen. Salaisuuksien salaisuus on ilmestynyt poikalapsessa. Lupauksien lupaus on annettu seimessä makaavassa. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on kasvoista kasvoihin nähtävissä kapaloihin käärittynä. Eivät paimenet olisi osanneet häntä kysyä eivätkä etsiä, jollei heillä olisi ollut ilmoituksen sanaa: “minkä Herra meille ilmoitti”. Eivät he häntä olisi löytäneet ilman annettuja ulkoisia merkkejä: “te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa”. 

Jouluyössä ilmestynyt valkeus kertoo, että ihmiskunnan uskonnollisen hapuilun aikakausi pimeässä oli päättynyt. Seimessä ja vain seimessä on Jumala tullut lihaan ja vereen, veljeksemme ja Vapahtajaksemme. Seimelle loppuu kaikki tekonöyrä ja mukamas neutraali uskontopuhe, jonka mukaan kukaan ei voi löytää lopullista totuutta, kenelläkään ei voi olla varmaa tietoa jumalasta tai että me kaikki vain kurkotamme kohti suurta mysteeriä, jota kukaan ei voi tavoittaa. Paimenet löysivät! He näkivät näkymättömän Jumalan ja koskettivat Kirkkauden Herraa, jota kukaan ei voi lähestyä. Nämä lapsen kasvot ovat Jumalan kasvot. Tämän lapsen kosketus on Jumalan kosketus. Tämän lapsen luona taivas on läsnä. Kaikkialla muualla on pimeys, vain hänessä on elämän valkeus!

Mailis Janatuinen kertoi kirjeessään kohtaamisesta entisen englanninkerholaisensa kanssa Japanissa tänä syksynä. Tämä nainen vilpittömästi kertoi: “Englanninkerho oli minulle tärkeä paikka lapsena. Opin siellä paljon kristinuskosta. Koetan nyt elää kaikkien uskontojen opetuksen mukaisesti.”  Eikö tässä ole suurenmoinen uskontojen joulurauhanjulistus! Kaikki sovussa kukin omaan tapaansa pyrkivät edistämään ihmisen ja ihmiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mailis kuitenkin vastasi naiselle: “Kaikki uskonnot opettavat, että ihmisen pitää elää rehellisesti ja kunniallisesti. Mutta vain kristinusko opettaa, miten saa anteeksi, jos ei ole onnistunut elämään ohjeiden mukaan.”

Rakkaat ystävät, Jeesus ei tullut meille opettajaksi vaan Pelastajaksi. Hän ei tullut tarjoamaan uskonollista täytettä elämäämme vaan pelastamaan meidät kadotuksen pimeydestä. Jumalan Poika ei syntynyt ihmiseksi, koska me kutsuimme hänet, vaan koska hän rakkaudessaan tiesi meidän tarvitsevan häntä. Koska hän tiesi sinun tarvitsevan häntä. Kenellä  ei olisi elämässä aika ajoin  suunta kadoksissa, pelko povessa ja huoli sydämessä. Sinun ei tarvitse hapuilla, olla levoton eikä toivoton elämän myllerrystenkään keskellä. Olet löytänyt, sillä sinut on löydetty. Luukkaan evankeliumin suuri teema onkin löytäminen. Oli kyse kadonneesta lampaasta, kolikosta tai pojasta: “Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.”  “Minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt!” (Luuk.15)

Aivan samoin kuin paimenilla, jotka tulivat kedolla Jumalan ilmoitussanan löytämiksi ja sitten löysivät merkkien perusteella Vapahtajan, meilläkin on ilmoituksen sana ja lupauksen merkit. Pyhällä maalla on monia arkeologisia löytöpaikkoja, jotka vievät ajatuksemme muinaisiin tapahtumiin. Mutta seurakunta on Pyhän Hengen kokoama löytöpiste – täällä, tässä paikassa ja tässä hetkessä! Jokaisen seurakuntamme nimeksi voisi antaakin löytöpiste – Pyhän Markuksen löytöpiste. Tämäkin seurakuntatalli vakuuttaa, että sinut on löydetty ja että sinä yhä uudestaan löydät seimialttarilta Jumalan Pojan, hänen ruumiinsa ja verensä elämäksi ja autuudeksi. 

Kolmanneksi paimenet puhuivat kovaan ääneen. Harras asetelma paimenien kumarruksesta ja palvonnasta seimen äärellä muuttuu äänekkääksi. Nyt ei vietetä hiljaisuuden retriittiä eikä hyssytellen varota vauvan herättämistä. “Kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.” Paimenet eivät vain kuiskineet vaan ilmoittivat, julkisaattoivat ja tekivät tiettäväksi suurimman uutisen: Tämä Poika on Vapahtaja, Kristus, Herra! Näistä yhteiskunnan matalapalkkatyöläisistä, oppimattomista ja jopa huonomaineisista paimenista Herra teki ensimmäiset todistajansa. Niistä, joita kaikki katsoivat nenän vartta alaspäin. Pölyisen parran peittämiltä ja auringon paahtamilta huulilta kuullaan ensimmäinen jouluevankeliumi Beetlehemin kyläläisille. Ilon, ihmetyksen ja onnen todistus kaikui kodista kotiin Daavidin suvun kantapaikassa. Paimenilla oli tuoreet terveiset taivaasta ja tallista!

Luukas on tallettanut, että  “kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.” Keitä olivat nuo “kaikki”? Varmasti niitä, jotka olivat rukoillen odottaneet Messiaan tuloa ahdistusten alla. Varmasti niitä, jotka olivat työkiireissä ja elannon hankkimisessa lakanneet odottamasta. Varmasti niitä, jotka omasta mielestään olivat hukanneet mahdollisuutensa elämässä eivätkä odottaneet enää mitään hyvää omalle kohdalleen. Kaikille, jotka vain kuuntelivat, kaikille ilmoitettiin Herran tulosta. 

Etkö voisi lukea itseäsi tuohon sanaan “kaikki”? Kaikille, siis meillekin tuo sanoma kuuluu nyt. Oli kodissasi joulutunnelmaa tai ei, oli elämäsi siivottu tai ei, oli hyvää tai pahaa mieltä, kaikille kuulutetaan Seimenlapsen syntymää. Seimen lapsi sinua varten! Sinun pelastuksesi tähden!

Rakkaat kristityt, mikä autuas kiire meille onkaan löytää seurakunnan keskellä Veljemme ja Vapahtajamme armoksi, elämäksi ja rauhaksi, ja iloiten kertoa hänestä enkelten kanssa laulaen tai paimenten kanssa kuiskaten tai kailottaen: Sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra!