Opetusmatkalla Ukrainassa

Blogi
7.10.2016
Odessan luterilaisessa pappisseminaarissa 2016

Roomalaiskirjeen intensiivikurssin osallistujat Odessan pappisseminaarissa 16.9.2016. Opiskelijoiden ympärillä allekirjoittanut (oik.) ja seminaarin dekaani Oleg Schewtschenko sekä suomalainen Odessan-lähetti Risto Liedenpohja (vas.).

Lähetyshiippakunnalle tuli keväällä avunpyyntö Kanadan luterilaisesta kirkosta (LCC): lähettäkää opettajia Odessan luterilaiseen pappisseminaariin, Ukrainaan, me maksamme lennot. Kurssilistalla ollut Roomalaiskirje soveltui minulle väitöskirjani aiheen puolesta, joten sain kunnian toimia koekaniinina. LCC on tukenut vuodesta 1998 lähtien teologikoulutusta Ukrainan evankelisluterilaisten seurakuntien synodissa (SELCU).

Luterilaisia on ollut Odessan seudulla Katariina Suuren valtakaudesta (1762–1796) lähtien. He toivat mukanaan pietistisen version luterilaisuudesta, ja Neuvostoajan pastorien vangitsemiset vahvistivat entisestään maallikkokeskeisyyttä. Ortodoksisina pidetyistä kirkon piirteistä kuten “liturgisuudesta” on myös haluttu erottautua. Luterilainen virsiperintö käytännössä kadonnut.

Ukrainassa on tätä nykyä kolme luterilaista kirkkokuntaa. SELCU on näistä pienin erottuaan v. 1996 saksankielisestä DELKU:sta naispappeuskiistan vuoksi. SELCU:n jumalanpalveluskieli on venäjä. Sillä on 13 seurakuntaa (joista 5 Venäjän valtaamalla Krimillä) ja joitakin saarnapaikkoja, käsittäen 300–500 jäsentä. SELCU tahtoo identifioitua tunnustukselliseen luterilaisuuteen. Nyttemmin SELCU:n ja DELKU:n välit ovat alkaneet jälleen lämmetä.

Miljoonan asukkaan satamakaupunki Odessa on sekä DELKU:n että SELCU:n pääpaikka. Itä-Ukrainan ja Krimin konflikti ei juuri näkynyt Odessan katukuvassa. Sivulauseessa paikalliset saattoivat kuitenkin sanoa: “Jos Venäjä valloittaa koko Ukrainan…”. Odessa on pysynyt rauhallisena lukuun ottamatta kevään 2014 mielenosoituksia, joissa kuoli 42 ihmistä.

Odessan luterilainen Concordia-seminaari on perustettu v. 1998 ja uusi rakennus on valmistunut v. 2010. Talo sijaitsee Usatoven kylässä Odessan pohjoispuolella. Opiskelijoita on tällä hetkellä neljä, ja dekaani Oleg Schewtschenko on seminaarin ainoa oma opettaja. Hän on myös Odessan seurakunnan pastori. LCC onkin lähettänyt seminaariin opettajia kuudeksi viikoksi kerrallaan. Kaikki opetus tulkataan venäjäksi. Pappisseminaarin kokoaikainen koulutus kestää kolme vuotta, minkä päälle tulee kaksivuotinen vikariaatti (seurakuntaharjoittelu).

Lensin Odessaan lauantai-illaksi 10.9.2016. Odessan seurakunta on SELCU:n suurin ja vanhin. Sunnuntaiaamun sanajumalanpalveluksessa oli koolla 40–50 henkilöä, lapsiperheistä vanhuksiin. DELKU:lta vuokrattu seurakuntasali muistutti monen meidän seurakuntamme messutilaa. Moni asia oli myös toisin kuin meillä. Ehtoollista vietetään vain kerran kuussa, liturgisia vaatteita ei käytetä, pastori ei johda koko jumalanpalvelusta, ja virsikirjana on baptistilaulukirja. Jumalanpalveluksen lopussa sain kertoa seurakunnalle lyhyesti Lähetyshiippakunnasta.

Maanantai 12.9. oli lukuvuoden aloituspäivä. Minua oli pyydetty saarnaamaan seminaarin avajaisjumalanpalveluksessa, ja minun jälkeeni saarnasi vielä piispa Aleksandr Yurchenko. Kaksi saarnaa ei kuulemma ole tavatonta Ukrainassa!

Maanantaista perjantaihin 12.–16.9. päivät menivät samalla kaavalla. Aamupala tarjoiltiin seminaarin keittiössä klo 8. Opetusta oli klo 9–17, välissä kahden tunnin lounastauko ja kaksi välituntia. Aamun ja iltapäivän sessiot alkoivat hartaudella. Päivällistä syötiin yhdessä klo 18. Iltaisin tuli juteltua opiskelijoiden kanssa englannintaitoisen opiskelijan tulkkaamana. Heillä oli teologisia kysymyksiä enemmän kuin mihin ehdin vastata! Opiskelijoiden iltoihin kuului myös urheilu. Itsekin pääsin lenkkeilemään poikien kanssa Usatoven kuoppaisilla teillä, kulkukoirien räksytyksen säestämänä.

Johdantoluennon jälkeen kävin Roomalaiskirjeen läpi luku luvulta. Pyrin haastamaan opiskelijoita miettimään, miten he saarnaisivat tekstistä nousevia asioita tai soveltaisivat niitä sielunhoidossa, tai miten jokin kohta toimisi lakina ja miten evankeliumina.

Odessassa oli hedelmällistä opettaa opiskelijoita, jotka janoavat tietoa. Heillä on vain vähän venäjänkielistä luterilaista kirjallisuutta, joten lähes kaikki tieto saadaan opettajilta. Opiskelijoista kaksi oli uusia luterilaisia, ja heillä oli paljon käytännöllisiä kysymyksiä kristittynä elämisestä ja luterilaisesta opista. Oli hienoa saada opettaa luterilaisen opin helmiä Jumalan sanan pohjalta. Haastavaa opetuksesta teki puolestaan tulkkauksen tarve ja alkukielten puuttuminen opiskelijoilta. Myös tilanteiden erilaisuus yllätti. Naisten huivin käytöstä lipsuminen oli esimerkiksi aito huoli!

Kahtena iltana pääsin olemaan turisti. Keskiviikkoiltana pastori Schewtschenko näytti minulle kaupunkia opiskelijoiden pitäessä raamattupiiriä. Torstai-iltana minut vietiin pulahtamaan yhä 23-asteiseen Mustaanmereen ja katsomaan alun perin luterilaiseksi rakennettua kirkkoa, joka NL:n romahdettua luovutettiin ortodokseille. Vieraasta pidettiin hyvää huolta.

Perjantaina 16.9. opetin lounaaseen saakka, minkä jälkeen opiskelijat jäivät raapustamaan loppukoetta minun jo istuessani paluulennolla.

Miten Lähetyshiippakunta voisi olla tukemassa Odessan seminaaria jatkossa? Voimme lähettää lisää opettajia, lähetysstrategiamme mukaisesti. Tarvetta olisi jo viimeistään tammikuussa 2017! Emme kyenne lähettämään pastoreita kuudeksi viikoksi, mutta kahdeksi viikoksi voisi onnistuakin. Viikko tuntui lyhyeltä ajalta opettaa isoa asiakokonaisuutta.

Venäjänkielisen luterilaisen kirjallisuuden hankkimista seminaariin voitaisiin tukea. Myös luterilaisen virkaopin, jumalanpalvelusmusiikin ja liturgian alueilla meillä olisi tietotaitoa jaettavana yllin kyllin. Nämä veljet ja sisaret tarvitsevat tukeamme opetellessaan, mitä on olla tunnustuksellinen luterilainen kirkko. Samassa oppimisprosessissahan mekin olemme.

Samuli Siikavirta
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan pastori, Helsinki

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,