Onko muslimien jumala sama kuin meidän jumalamme?

Blogi
3.11.2014
Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä… (Ilm 7:17, KR 38)

“Onko muslimien jumala sama kuin meidän jumalamme?” Muslimien uskontunnustus on yksiselitteinen: “Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala!” Tämänhän voi jokainen kristittykin sanoa ja torjua tällä tavoin kaikki monijumalaiset uskonnot. Kun kristinusko levisi Suomeen, on varmaan usein saarnattu Hämeen jäykkäniskaisille pakanoille, jotka joskus pesivät pakkokasteensa jälkikäteen Katumajärvessä. “Eivät Tapio eikä Ahti eikä Ukko ole jumalia, on vain yksi ainoa Jumala!” Myös Israelin Jumala sanoo Jesajan kirjassa (44:6) “…paitsi minua ei ole yhtäkään jumalaa.”

Jotkut islamilaiset oppineet sanovat, että kristittyjen tunnustuksen voi tältä osin hyväksyä. Jo kauan on kirkoissakin kuultu ääniä, joiden mukaan muslimeilla ja kristityillä on sama Jumala.

Mitä tästä on ajateltava? Asian voisi tehdä yksinkertaiseksi sanomalla, että muslimithan uskovat Allahiin, me taas Jumalaan. Joissakin kristillisissä piireissä opetetaankin, että Allah on alun perin kuujumala, jota arabit palvovat ja josta profeetta Mohammed teki ainoan jumalan. Mutta näinhän voisi myös meidän kielemme jumalasanan johtaa muinaissuomalaisesta pakanauskonnosta.

Kun saarnaan turkin kielellä, saarnaan aina käyttäen juuri sanaa Allah. Olenko sitten tällä tavalla suostunut ajatukseen, että islamilla ja kristinuskolla on yksi ja sama jumala?

Esitettyyn kysymykseen olen aina vastannut selvästi, mutta kuitenkin kahdella tavalla: “On” ja “Ei”. Molemmat vastaukset ovat asian ymmärtämiseksi erittäin tärkeitä. Tässä perusteluni:

“On”. On olemassa vain yksi Jumala. Jopa ateisteilla on sama Jumala, jonka olemassaolon he tosin kieltävät. Asia ei muutu, käytämmepä Jumalasta mitä sanaa tahansa. Jotkut lähetyssaarnaajat ovat yrittäneet päästä irti Allah-nimestä ja ottaneet esim. turkin kielestä vanhan turkkilaisen sanan tanri, joka myös tarkoittaa jumalaa. Mutta turkkilaiselle Tanri on sama kuin Allah. Kun turkkilainen muslimi sanoo, että hän uskoo yhteen jumalaan, joka on luonut taivaan, maan ja ihmiset, mitä voimme siihen muuta sanoa kuin “aamen”. Tätä ainoaa Jumalaa hän tarkoittaa käyttäessään sanaa Allah. Arabikristityt käyttivät jo ennen Mohammedia (570 – 632 jKr) samaa nimeä ja käyttävät edelleen, eikä heillä ole muuta mahdollisuuttakaan. Normaalin puheen ja inhimillisen kanssakäynnin tasolla voimme hyvin puhua muslimien kanssa yhdestä Jumalasta, Luojasta ja Tuomarista.

Entä sitten “Ei”?. Kun puhumme uskontojemme varsinaisesta sisällöstä, niiden “sykkivästä sydämestä”, asia muuttuu. Muslimien uskontunnustuksen toinen osa kuuluu “… ja Mohammed on hänen profeettansa”. Siitä ainoasta jumalasta, josta muslimit puhuvat, voi puhua vain niin kuin Mohammed on opettanut ja julistanut. Sen opetuksen “sykkivä sydän” on ykseys: Jumala on ennen muuta yksi ja erilainen, kuin mikään tai kukaan muu. Hän on Armollinen Armahtaja, jossa ei ole mitään moninaista eikä muuttuvaa. Islamin uskontunnustuksessa ei ole sijaa historialle. Suura (Koraanin luku) 112 sanookin asian ytimekkäästi: “Hän, Jumala on yksi, Jumala on iankaikkinen. Hän ei ole synnyttänyt eikä syntynyt, eikä hänellä ole ketään vertaista.”

Entä kristinuskon Jumala? Kuka Hän on? Isä, Poika ja Pyhä Henki. Se merkitsee varsinkin sitä, mitä Ilmestyskirja sanoo “Karitsa, joka istuu valtaistuimen keskellä”. Muualla puhutaan Karitsasta, joka “seisoo valtaistuimen edessä”, mutta 7. luku käyttää tässä sanaa “keskellä” (kreikaksi ana meson, tämän 1938 UT kääntää tarkasti). Valtaistuimen keskellä istuu itse Majesteetti, Kaikkivaltias Jumala itse. Hän on teurastettu Karitsa. Poika ristiinnaulittiin, ei Isä eikä Pyhä Henki, mutta kuitenkin Jumala itse – juuri tämä on kolminaisuusjulistuksen ilosanoma. Maailmakaikkeutta vastapäätä istuu Hän, joka on teurastettu meidän edestämme.

Kun sanon hurskaalle muslimille, että uskon siihen Jumalaan, joka tuli ihmiseksi ja joka tapettiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, hän kauhistuu ja torjuu sanan pahimpana jumalanpilkkana. “Jumala varjelkoon! Tuo ei ole minun jumalani!”. Ei hän voi mitään muutakaan. Vasta sitten, kun hän uskoo, että tämä Jumala on kantanut hänenkin syntinsä, muuttuu tuo lause pilkasta mitä ihanimmaksi tunnustukseksi.

Niinpä mekin, pitäkäämme tästä tunnustuksesta kiinni. Kun ajattelet Jumalaa, älä ajattele Häntä “suoraan”, pelkkänä, vaan sinun puolestasi teurastettuna Karitsana. Siinä on sinun pelastuksesi ja elämäsi. Jumalassa ei ole mitään keskeisempää kuin tuo uhrikaritsa. Ei ole mahdollista enentää Hänen armoaan. Kunpa jokainen muslimikin kuulisi tämän ja uskoisi. “Ei ole muuta jumalaa, kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki, jonka sydämessä on meidän puolestamme teurastettu Karitsa.”

Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,