Meidän tähtemme ylösnoussut

Blogi
25.4.2014

…meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room 4:25)

… astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen…

Kuolleista noustuaan Jeesus ilmestyi lähimmälle piirilleen, joillekin tutuille naisille, opetuslapsilleen ja lopulta jopa viidelle sadalle todistajalle yhtä aikaa, kuten Paavali kertoo (1 Kr 15:6). Joukko ei siis ollut vähäinen, mutta siihen kuului ilmeisesti vain Jeesukseen uskovia. Eikö olisi ollut suurenmoista, jos hän olisi ilmestynyt vaikka ylipapeille, suurelle neuvostolle, Pilatukselle ja sille kansanjoukolle, joka oli huutanut “ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Näin Jeesus olisi voinut osoittaa olleensa oikeassa ja todellakin Messias ja Jumalan Poika.

Jo toimintansa aikana Jeesuksella olisi ollut aihetta voimateoillaan todistaa jumalallisuutensa. Eivät edes hänen sisaruksensa uskoneet häneen ennen pääsiäistä. Mutta kun häneltä vaadittiin merkkiä, hän kieltäytyi ja viittasi arvoituksellisesti “Joonan merkkiin”.

Sen me ymmärrämme pelastustapahtumien kulusta, että Jeesuksen piti ensin kuolla, muuten hänen työnsä olisi jäänyt tekemättä. Siksi hän ei pakottanut vastustajiaan ihmeiden avulla uskomaan itseensä. Mutta eikö ylösnousemuksen jälkeen olisi ollut paikallaan puhdistaa maineensa ja osoittaa olleensa oikeassa?

Jos Jeesus olisi mennyt Jerusalemissa vielä olevan juhlakansan eteen ja todistanut nousseensa kuolleista ja sen jälkeen marssinut Pilatuksen ja ylipappien luo, olisi sensaatio ollut sanoin kuvaamaton. Tuhannet olisivat vakuuttuneet siitä, ettei Jeesus ollut huijari ja kansan kiihottaja, vaan “…häntä olisivat kuunnelleet kaikki, pienet ja suuret, ja sanoneet: ’Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan suureksi’. Ja he kuuntelivat häntä sen tähden, että hän oli ylösnousemuksellaan heitä hämmästyttänyt…” Apostolien tekoja hieman muuttaen lainatakseni, (Apt 8:10). Epäilemättä vielä meidän päivinämmekin kerrottaisiin nasaretilaisesta profeetasta, kaikin puolin hyvästä miehestä, joka kärsi oikeusmurhan, mutta puhdisti maineensa nousemalla kuolleista. Näin Jeesus olisi vanhurskauttanut itsensä. “Vanhurskauttaa” tarkoitti kreikan kielessä maineen puhdistamista ja oikeassa olevaksi osoittamista ja julistamista.

Mutta Jeesus ei tullut ihmiseksi itsensä takia. Hän teki kaiken meidän takiamme. Niinpä hänet kastettiin meidän synteihimme ja ristiinnaulittiin meidän sijastamme. Kaiken lisäksi, kuten Paavali sanoo, Jeesus on “kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Hänellä ei ollut huolenaan oma maineensa, vaan meidän maineemme Jumalan edessä.

Jumalan tekojen ihmeellisyys ja ihanuus on siinä, että Hän on kaikessa ajatellut meitä. Hän ei tahtonut, että Jeesuksen voitosta kerrottaisiin sellaisenaan, sensaationa, vaan siihen piti ikuisiksi ajoiksi liittyä sanat “meidän syntiemme tähden”.

Minkälainen on sellainen Jumala, joka antaa maailman pilkata itseään ja maineensa tulla mustatuksi, jotta meidän maineemme puhdistuisi, jotta kaikki meidän syntimme tulisivat maksetuiksi ja lopulta pois pyyhityiksi! Sellainen on sinun Vapahtajasi, sankari joka on vienyt työnsä määrätietoisesti loppuun saakka, jotta voisi antaa sinulle kaikki synnit anteeksi ja saattaa sinut ikuiseen iloon Jumalan luokse.

Tämä apostolinen julistus tekee ylösnousemuksen voitonsanomasta ilosanoman: Jumala herätti Jeesuksen meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa

Janne Koskela

Pastori

Oulu ,