Lutherischer Tag – luterilainen päivä Leipzigissa

Blogi
28.5.2013

Itäisen Saksan eteläosassa sijaitsee Saksin maa, Land, kuten Saksassa osavaltioita nimitetään. Entisen DDR:n alueista Saksi kuuluu kristillisimpiin. Alueen maakirkko (Landeskirche – sosiologisesti meidän kirkkoamme vastaava kansankirkko verotusoikeuksineen) on luterilainen ja sen alueella ovat vaikuttaneet tunnustuksellinen luterilaisuus ja herätysliikkeet. Kirkon jäsenmäärä oli Saksan yhdistymisen jälkeen vielä 1,2 miljoonaa, nyt enää noin 800.000.

Saksit muistuttavat Etelä-Saksan schwabeja Würtembergissä: he ovat ahkeria talonrakentajia ja pienteollisuuden perustajia. Lisäksi: Saksissa tehtiin Trabantteja ja Württembergissä Mersuja! Saksin kirkkokin muistuttaa Württemberin luterilaista kirkkoa sikäli, että molemmissa on tunnetusti vahva pietismin vaikutus. Erona on, että Saksin kirkko on säilyttänyt myös luterilaisen liturgian ja siellä on aina ollut myös aitoluterilaisuutta, kun taas Württembergissä pietismi ja reformoitujen sveitsiläisten vaikutus näkyy myös jumalanpalveluksen karuudessa.

Saksan evankelisten maakirkkojen yhteiselin EKD (Evangelische Kirche in Deutschland) on tehnyt 2011 jäsenkirkoilleen ehdotuksen pappisvirkasäädösten muuttamisesta niin, että homoparit voivat olla pappeina ja esim. jakaa yhteisen pappisviran. Kun noin vuosikymmen sitten Saksan liittotasavallan hallitus ja puolueet alkoivat ajaa ns. rekisteröityjä parisuhteita avioliiton rinnalle, hanketta vastustivat erityisesti Bayerin ja Saksin osavaltiot, molemmissa tapauksissa luterilaisen maakirkon tuella. Kirkon dramaattista luopumusta osoittaa mm. se, että nyt samat maakirkot ovat suorastaan etunenässä ajamassa homoliittojen hyväksymistä.

Sanalle uskolliset papit ovat joutuneet yhtäkkiä uuteen tilanteeseen ja ovat vielä ymmällä. He etsivät toisistaan tukea ja pitävät yhteyttä myös tunnustukselliseen, vapaaseen SELK- kirkkoon.

Lutherischer Tag

on ”Lutherisches Vereinigungswerk”- nimisen pienen järjestön vuosittain järjestämä tilaisuus, puitteiltaan korostetun vaatimaton ja yksinkertainen. Nytkin kokoonnuimme melkein kellarimaiseen luentosaliin Leipzigin teologisen tiedekunnan tiloissa. Paikalle saapui noin 45 pappia ja teologia joista n. 10 opiskelijoita. Päivien tarkoitus on koota tunnustuksellisia teologeja yhteen.

Ohjelmaan kuului lyhyitten tervehdyspuheitten jne lisäksi kaksi luentoa. Toisen niistä piti pitää maailmankuulu Tübingenin emeritus professori (UT) Peter Stuhlmacher aiheesta Raamatun asianmukainen ymmärtäminen (Wie verstehen wir die Heilige Schrift sachgemäß?). Hän ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle koko aikana. Toinen luento käsitteli Raamatun selittämistä käytännössä (Wie legen wir praktisch die Heilige Schrift aus?), millä tarkoitettiin todellakin käytäntöä seurakuntatyössä.

Koska Stuhlmacheria ei kuulunut jäi suunniteltuakin enemmän aikaa katsauksille, kysymyksille ja tapaamisille. Muutenkin näyttää päivien varsinainen tarkoitus ja anti olevan tunnustuksellisten saksilaisten pappien yhteydenpito.

Muutamat tunnustuksellisten aktiivikot olivat kutsuneet minut paikalle, koska kiinnostus Pohjoismaitten kirkolliseen kehitykseen ja itsenäisten hiippakuntien perustamiseen on suuri. Minua pyydettiin kertomaan Suomen tilanteesta ja erityisesti Lähetyshiippakunnasta, jonka perustamisesta olivat jo monet kuulleetkin.

Olin tulostanut kymmenen esitettä Lähetyshiippakunnasta. Kirjoitin esitteen vähän ennen matkaa saksaksi. Siinä on perustietoa Suomen kirkollisesta tilanteesta ja meistä. Kiinnostuneita oli paljon, ja esitykseni jälkeen kyseltiin vilkkaasti.

Paikalle tuli myös luterilaisen, jo 1800-luvulla alkunsa saaneen tunnustuksellisen vapaakirkon SELK:n edustajia, jopa emeritus-piispa Jobst Schöne Berliinistä. Hän tervehti minua sydämellisesti: ”Te olette tosin vaikeassa asemassa ja joudutte usein olemaan yksinkin, mutta tehtävänne on äärimmäisen tärkeä. Jumala ei hylkää, vaan on vahvistava Teitä. Älkää antako selvän linjan joutua vaaraan. Kun käytte Berliinissä, ovat ovemme teille auki päivät ja yöt.”

Keskusteluissa tuli esiin Saksin tunnustuksellisille neljä eri etenemismahdollisuutta, joista jonkin verran keskustelimmekin:

  1. Jatkaa, niin kuin nytkin: ne jotka ovat maakirkon palveluksessa, pysyisivät paikallaan toivoen, että kirkon tila paranee tai ainakin että hyvät seurakunnat säilyttävät linjansa. Vaikka tämä tie on helposti valittavissa, koska ei tarvitse suunnitella mitään, en havainnut kenenkään pitävän sitä todellisuudessa lupaavana ratkaisuna.
  2. SELK:n tie: perustaa luterilainen vapaakirkko. On kuitenkin todennäköisesti vaikea saada kirkkokansaa mukaan. Tilanne vähän sama kuin Suomessakin. Kirkosta eroaminen on monelle vielä hyvin vaikea ratkaisu, ja uuden kirkon perustamiseen tuskin – ainakaan vielä – olisi tarpeeksi kiinnostuneita.
  3. Liittyminen SELK:iin. Pidettiin hyvinkin realistisena. Koska SELK ei ole uusi, vaan jo hyvinkin kunnioitettavan ikäinen, monelle olisi paljon helpompaa liittyä olemassa olevaan, kuin perustaa uusi kirkko. Tässä olisi sitten tietysti monenlaiset neuvottelut ja hionnat ja hikoamiset välttämättömiä, mutta ei varmaankaan ylitsepääsemättömiä. Kuitenkin: osa joukosta jäisi sittenkin maakirkkoon, eikä tulisi mukaan SELK:iin.
  4. Lähetyshiippakunnan tie. Ts. ei erottaisi kirkosta, vaan perustettaisiin meidän tapaamme jumalanpalvelusseurakuntia jne. Monen mielestä täysin käyttökelpoinen ratkaisu.

On huomattavaa, ettei näitä vaihtoehtoja ole keskusteltu perinpohjin. Nämä ovat vain ajatuksia, joita lentelee puheenvuoroissa. Tuskin monikaan osaa olla nyt jo tietyn ratkaisun kannalla. Puuttuu myös (minun käsitykseni ja vaikutelmani mukaan) kaikkien hyväksymät keulahahmot.

Keskusteluissa korostin, että on otettava vaarin oikeasta hetkestä. Aikaa ja tilaisuutta ei saa päästää käsistä. On turha elätellä illuusioita kirkon uudistamisesta, kun kirkon virallinen johto on noussut röyhkeästi Jumalan sanaa vastaan. Tämä tuntui olevan monenkin mielessä Leipzigissa. Maakirkon papit ovat hyvässä asemassa, moni seurakunta vielä ilahduttavan elävä, mutta tuntuma on, että seuraava papinvaihdos muuttaa kaiken.

Saksin tunnustukselliset haluavat yhteyttä meihin. Oman esitykseni jälkeen muuan pappi sanoi, että hänen kaksi tytärtään olivat olleet Suomessa Corpus Christii-leirillä (2011) ja tykänneet kovasti. ”Jos haluatte nuortenne kuulevan todella juurevaa luterilaista opetusta, lähettäkää heidät näille leireille. Meidän kannattaa ehdottomasti pitää yhteyttä Skandinaviaan”.

… ja meidän Saksiin.

Kuriositeettina voisin mainita, että minä en ollut Leipzigin ainoa ulkomaalainen vieras: samana päivänä oli Ranskan presidentti Angela Merkelin kanssa juhlimassa Saksan sosialidemokratian 150-päivää. Juhlaliputus kaupungissa ei siis ollutkaan minun kunniakseni!

Risto Soramies, lähetyshiippakunnan piispa

Janne Koskela

Pastori

Oulu ,