Tekeekö Lähetyshiippakunta lähetystyötä? Onko sana ”lähetys” liioitteleva, jos toimimme vain Suomessa? Onko nimi harhaanjohtava, jos meillä ei ole omaa lähettiä ulkomailla?
Lähetyshiippakunta on lähetetty lähetystyöhön. Koska meidät lähetetään Kristuksen tuoksu mukanamme maailmaan jokaisesta messusta, emme voi olla tekemättä lähetystyötä. Koska pidämme esillä Jumalan vaikuttavaa sanaa ja elämme sakramenttien äärellä, nämä Pyhän Hengen työvälineet eivät voi olla tekemättä kutsuvaa ja kokoavaa työtään.
Teemme lähetystyötä Suomessa ja ulkomailla. Lähetyskentät eivät ole vain kaukana vaan myös lähellä. Tämä on meissä vaikeasti sulavaa vaikkakin hyvin dokumentoitua tietoa. Ensinnäkin olemme Euroopassa osa kuihtuvaa kristikuntaa. Vielä sata vuotta sitten 66% kaikista kristityistä asui Euroopassa, nyt vain 23%. Painopisteet ovat siirtyneet Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Erään arvion mukaan vuonna 2030 Kiinassa on määrällisesti eniten kristittyjä.
Toiseksi tutkimukset osoittavat, että Pohjoismaat ovat maailman maallistuneimpia yhteiskuntia. Kun uskon merkitys ihmisten arjessa on vähäinen, se johtaa kasvavan joukon kohdalla myös totaaliseen eroon. Suomessa jo nyt jää vuosittain lähes 20 000 vastasyntynyttä (n. 30%) kastamatta, ja kastetuista tiensä jumalanpalvelusyhteyteen löytää vain muutama prosentti.
Oman lisänsä tähän tuo valtiokirkkojen maallistuminen. Jos aikoinaan lähettimme ihmettelivät pakanamaissa moniavioisuutta, samoissa lähetysmaissa kummeksutaan nyt vanhojen lähettimaiden kirkkojen rummutusta samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Raamatun sanan arvovaltaa tuntuvat ekumeenisissa kohtaamissa puolustavan eniten lähetyskirkkojen perilliset. Entiset lähettimaat ovat nykyisiä lähetyskenttiä.
Kolmanneksi väestökasvu Suomessa tulee tapahtumaan maahanmuuton kautta. Silmiemme edessä toteutuvien kansainvaellusten keskellä kohtalonkysymyksemme on: saako ristin rakkaus voittaa tulijat, vai voittaako puolikuu meidän juurettomat yhteiskuntamme? Elämme Suomessa lähetyskentällä! Jokainen seurakuntamme on lähetysseurakunta. Jokainen messussa kannettu kolehti on lähetyskolehti. Jokainen seurakuntalaisemme on mukana lähetystyössä.
Lähetyshiippakunta tekee lähetystyötä myös ulkomailla. Teemme sitä samalta raamatullis-luterilaiselta pohjalta ja samoilla Pyhän Hengen välineillä, jotta monella kaukanakin voisi olla jumalanpalvelus elämänä ja seurakunta kotina. Kaikkea emme voi tehdä, mutta voimme jakaa sitä hyvää, mitä meille on annettu. Ulkolähetysnäkymme tiivistämme tehtäväkuvaan: luterilaista opetusta luterilaisten seurakuntien syntymiseksi ja vahvistamiseksi.
Voimme palvella monia lähetyskenttiä lähettämällä teologisia kouluttajia. Voimme tukea luterilaisen kirjallisuuden kääntämistä ja opettamista. Voimme eri tavoin edesauttaa luterilaisten seurakuntien syntyä. Ennen kaikkea saamme rukoillen ottaa vastaan ja keskittyä niihin projekteihin ja kohteisiin, jotka Herra näkee hyväksi meille avata.
Monen seurakuntalaisen sydämellä on ulkolähetyksen asia. Meiltä löytyy paljon kokemusta ja asiantuntemusta lähetystyöstä ja islamin kohtaamisesta. Valtakirkon määrärahoja meillä ei ole, mutta resursseja (käyttämättömiäkin) on seurakuntiimme annettu, ja uhrialttiudella on tapana kasvaa tarpeen kasvaessa ja konkretisoituessa. Yhteistyökumppaneita ja -kutsuja on tullut sekä monia avauksia on jo tehty niin Aasiassa kuin Afrikassakin. Meidät on lähetetty. Olemme liikkeellä.
Kuinka suurta on siis itse levätä ja palvella lähetyksen Herran yhteydessä! Kuinka suurta on olla yhdessä mukana hänen työssään! Kuinka innostavaa on yhdessä elää ja ihmetellä, mihin kaikkeen ja minne kaikkialle hiippakuntamme vielä lähetetään!
Juhana Pohjola
Hiippakuntadekaani
