Eikö se tunnukin ihan siltä, kuin minua olisi etsitty?

Blogi
15.4.2016

Mailis uusiTämä tapahtui 25 vuotta sitten Japanissa. Länsi-Japanin ev.lut. kirkon työntekijäkokoukseen oli pyydetty luennoitsija Lutheran Brethren -kirkosta kaukaisesta Aomorin läänistä. Tämä Satake-sensei oli noin kuusikymppinen mies, jolla oli loistavat kasvot. Kaikesta näkyi ja kuului, että Jeesus oli hänelle läheinen ja tärkeä henkilö.

Satake-sensei kertoi, miten evankeliumi tavoitti hänet, parikymppisen pojan, sodan jälkeen Aomorin perukoilta. Mutta sitä ennen oli jotain tapahtunut Amerikassa eräälle toiselle nuorelle miehelle, joka halusi Kiinaan lähetystyöhön. Hänelle japanilaiset olivat vain kiinalaisten vihollisia. Oli vuosi 1951, ja Kiinaan ei päässyt, vaikka mitä olisi tehnyt.

“Etkö menisi Japaniin?” kysyivät lähetysjärjestöt nuorelta amerikkalaiselta. Sitten sitä kysyi itse Jeesuskin. “Kyllä minä menen, jos sinä sitä tahdot”, vastasi nuori mies. “Mitä Kiinan sulkeutuminen on merkinnyt Japanille, sitä ei kukaan voi mitata”, sanoi Satake-sensei ja rupesi itkemään.

Seuraavaksi tuo amerikkalainen nuorukainen meni Lutheran Brethrenin hallituksen kokoukseen kertomaan japanilaisten hädästä hävityn sodan ja keisarikultin romahduksen jälkeen. Ongelmana oli kuitenkin raha; sitä ei yksinkertaisesti riittänyt lähetin palkkaamiseen. Edellisenä iltana oli muuan rikas farmari kuitenkin sanonut eräälle hallituksen jäsenelle: “Tahtoisin olla kustantamassa yhden lähetin Japaniin.”

Ja niin tuli evankeliumi monen mutkan kautta Aomorin perukoille ja juuri siihen pikkukaupunkiin, missä nuori Satake eli elämäänsä sydän tyhjänä, tietämättä miksi eli. “Eikö se tunnukin ihan siltä, kuin minua olisi etsitty?” kysyi vanha pappi silmät kyynelissä. Me kuulijat itkimme myös. Jeesus halusi, että minäkin tulisin tänne jonkun Sataken takia, ajattelimme me lähetit. Hän etsi minutkin monen mutkan kautta sadan miljoonan ihmisen seasta, ajattelivat japanilaiset työtoverimme.

Sitten nuori Satake huomasi, että hänen kaupunkiinsa oli ilmestynyt kristillinen kirkko. Se veti häntä puoleensa kuin magneetti. Lopulta nuori mies uskaltautui jumalanpalvelukseen. Ensimmäisellä kerralla ei kukaan edes tervehtinyt häntä, saati että olisi tarjonnut virsikirjaa tai Raamattua. Saarnakin käsitteli – Ilmestyskirjan petoa! Nuori Satake ei ymmärtänyt siitä yhtikäs mitään, mutta hän näki julistajan olevan tosissaan. Niinpä hän päätti: tänne minä tulen uudelleenkin.

Vähitellen Satake oppi tuntemaan Jeesuksen, ja hänet kastettiin. Myöhemmin hänestä tuli luterilainen pappi, joka palveli seurakuntaansa jossain Aomorin perukoilla neljä vuosikymmentä. Nyt hän on varmaan päässyt jo pyhien lepoon.

Hyvä lukijani, sinuakin on etsitty. Miten muuten olisit löytänyt tiesi Jumalan sanan ja sakramenttien yhteyteen? Mutta miten Hyvä Paimen voisi etsiä eksyneitä kaikissa niissä maailman kaupungeissa, joissa ei ole vielä yhtään ainoata kristillistä kirkkoa?

Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,