Studio Kryptassa on julkaistu uusi ohjelma, jossa käsitellään uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymisen vaikutuksia.

Lainaus Studio Kryptan sivuilta:
”Vuonna 2000 alkoivat Suomen Luther-säätiön jumalanpalvelukset. Papit olivat kansankirkon pappeja ja kokoonnuttiin kansankirkon tiloissa. Suomen ev.lut. kirkon myllerrysten keskellä tarkoitus oli mahdollistaa pääsy luterilaiseen jumalanpalvelukseen kirkon tuntomerkkien äärelle.

Vuosien saatossa organisatorinen yhteys Suomen ev.lut. kirkkoon on katkennut ja samalla Lähetyshiippakunnan oma kirkollinen identiteetti vahvistunut. Luther-säätiön toiminnan pohjalta perustettiin vuonna 2013 Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Hiippakuntajärjestyksessä todetaan Lähetyshiippakunnan olevan itsenäinen luterilainen kirkko.

Viralliselta järjestäytymismuodoltaan Lähetyshiippakunta on rekisteröimätön yhdistys ja sen taloutta ja juridisia velvoitteita hoitaa Suomen Luther-säätiö, joka huolehtii myös työnantajavastuista.

Lähetyshiippakunnassa on keskusteltu siitä, mikä olisi sille paras tapa järjestäytyä. Kun organisaation tasolla yhteyttä ei enää ole Suomen ev.lut. kirkkoon, niin olisiko Lähetyshiippakunnan mielekästä rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi? Mitä hyviä ja huonoja puolia siinä olisi? Mihin kaikkeen se vaikuttaisi?

Lähetyshiippakunnassa on nimetty komitea tutkimaan asiaa. Sen työn pohjalta on nyt syntynyt raportti seurakunnissa käytävän keskustelun tueksi. Studiossa aiheesta ovat keskustelemassa hiippakuntadekaani Joel Kerosuon kanssa komitean jäsenet, pastori ja varatuomari Jyrki Anttinen, sekä pastori Otto Granlund.”

Ohjelma on katsottavissa Studio Krypta sivuilla ja kanavan YouTube-sivuilla

Jenni Typpö koordinoi Lähetyshiippakunnan nuorisotyötä opintojensa ohella yli kahden vuoden ajan. Kuva: Heidi Savolainen

Parin viime vuoden ajan kirkkomme nuorisotyön koordinaattorina on työskennellyt Jenni Typpö Pyhän Markuksen luterilaisesta seurakunnasta Helsingistä. Jenni on tullut nuorille tutuksi erityisesti leireillä, mutta hän on ollut mukana järjestämässä myös muita nuorten tilaisuuksia. Jennin työ nuorisotyön koordinaattorina päättyy nyt helmikuun lopussa. Viimeiseksi työtehtäväksi jäi Jyväskylän Kiponniemessä viime viikonloppuna pidetty nuorten leiri. Pian uudet kutsumukset odottavat Jenniä: Maaliskuun alussa hän solmii avioliiton ja myöhemmin keväällä valmistuu tekniikan kandidaatiksi.

Työtä leireillä ja etänä

Jenni aloitti nuorisotyön koordinaattorina vuoden 2022 alussa. Hänet kutsuttiin hoitaman tehtävää, kun hän oli kertonut tuntevansa nuorisotyön omaksi jutukseen:

– Kun olin muuttanut Helsinkiin opiskelemaan, minua pyydettiin seurakunnassa mukaan vastuutehtäviin. Mainitsin, että nuorisotyö on sellainen, joka tuntuu eniten omalta. Niinpä minulle ehdotettiin tätä omasta seurakunnasta vähän laajempaa tehtävää, Jenni muistelee.

Nuorisotyön koordinaattorin työtä Jenni on hoitanut opintojensa ohella. Ajallisesti suurimman panostukset ovat häneltä vaatineet nuorten leirit ja niiden suunnittelu. Vuoden aikana leirejä on järjestetty keskimäärin kolme rippileirin lisäksi. Leirien ohella nuorisotyön koordinaattorin työhön on kuulunut nettisivujen päivittämistä ja toiminnan suunnittelua, kuten Zoomissa pidettyjä kokouksia. Verkkonuorisotyön tiimin kanssa hän on ollut mukana toteuttamassa nuorteniltoja, raamiksia sekä joulukonsertteja etänä.

– Työssä parasta on ollut nuorten kanssa hengaaminen leireillä ja esimerkiksi Kesäjuhlassa. On ollut myös kiva huomata, kuinka tärkeitä leirit nuorille ovat, Jenni kertoo. Toisaalta hän ei jää kaipaamaan lyhyitä huonosti nukuttuja öitä, joita leirielämä tuo mukanaan.

Ymmärtäväinen ja turvallinen leiriäiti

Jenni kuvaamassa iltaohjelmaa nuorten leirillä Kiponniemessä helmikuussa. Kuva: Heidi Savolainen

Viime viikonloppuna Kiponnimessä järjestetyllä nuorten leirillä toinen leirin vetäjistä, Heidi Savolainen, kysyi nuorilta, miten he kuvailisivat Jenniä. Nuorten kommentit kertovat, että he ovat kokeneet Jennin aikuiseksi, joka ymmärtää nuoria, osaa kuunnella, ja jolla on hyviä ajatuksia. Näin nuoret kuvasivat Jenniä:

– Jenni on ystävällinen aina kaikille. Hän on hauska. Hänen kanssaan on kiva keskustella. Jenni on leiriläisten puolella ja häneen voi turvautua. Riparilla oli kiva jutella hänen kanssaan. Jennillä on paljon hyviä ajatuksia.

– Leiriäiti. Turvallinen johtaja.

– Asiallinen ja oikeudenmukainen.

– Toimii Isosiskon roolissa ja antaa elämänohjeita. Nokittelen hänelle takaisin, mutta hän osaa ymmärtää minua nuorena. Muistan monet hetket, kun pelkästä periaattesta olen käynyt väittelyitä hänen kanssaan, vaikka tiedän, että hän on oikeassa.

– Jenni osaa olla nuorten kanssa. Ymmärtää nuoria. Hyvä kuuntelija.

– Helposti lähestyttävä ihminen.

– Mukava ja asiallinen.

– Yhteistyökykyinen.

Luvassa huikea kevät

Jennistä on haikeaa lopettaa työ nuorisotyön koordinaattorina. Samalla hänestä kuitenkin tuntuu innostavalta siirtyä elämässä eteenpäin:

– Olen menossa maaliskuun alkupuolella naimisiin. Kirjoitan keväällä loppuun kandidaatintutkielmani ja valmistun tekniikan kandidaatiksi. Kesä menee oman alan kesätöiden parissa. Syksyllä aloitan diplomi-insinööri -opintojeni maisterivaiheen.

Lopuksi kysyn vielä Jenniltä, millaisia terveisiä hän haluaisi lähettää Lähetyshiippakunnan aikuisille ja nuorille. Aikuisia Jenni pyytää rukoilemaan kirkkomme nuorten ja nuorisotyön puolesta ja auttamaan nuoria tutustumaan toisiin kristittyihin:

– Kannustakaa omia nuorianne kristityn vaelluksessa ja olkaa omalta osaltanne mahdollistamassa muihin oman ikäisiin kristittyihin tutustumisessa. Oli se sitten rahallisesti, tai leireille kuskaten tai oman kodin nuortenillalle avaten.

Nuoria Jenni muistuttaa käymään ahkerasti messussa ja lukemaan Raamattua:

– Rohkaisuksi teille nämä Jeesuksen sanat: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33)

Jos Jumala suo, piispa Matti Väisänen täyttää lauantaina 90 vuotta. Kuva: Janne Koskela

Piispa Matti Väisänen täyttää kunnioitettavat 90 vuotta Matin päivänä 24. helmikuuta. Väisänen tunnetaan Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäisenä piispana, pitkäaikaisena Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pääsihteerinä sekä tuotteliaana luterilaisen kasteteologian tutkijana ja puolestapuhujana. Hänen teologinen työskentelynsä on ulottunut seitsemän vuosikymmenen ajalle.

Oppikoululaisesta stipendiaatiksi

Väisänen kertoo koko elämänsä olleen Jumalan tuntemisen ja hänen tahtonsa toteuttamisen opettelua, josta hän ei haluaisi antaa pois mitään vaihetta. Matti-piispa ihmetteleekin, kuinka Jumala jaksaa rakastaa syntistä ihmistä:

– Ainakin viisi kertaa elämässäni olen käynyt erittäin lähellä veräjää, jonka toiselta puolelta ei olisi ollut enää paluuta tähän aikaan. Ilmeisesti Jumala on suuressa rakkaudessaan nähnyt hyväksi pysäyttää minut varsin usein, etten kävisi käyttökelvottomaksi ja hukkuisi. Niinpä sairaalapäiviä on kertynyt 90 vuoden aikana yhteensä noin kaksi vuotta.

Matti kertoo, että hänen elämänsä varrella on ollut useita merkittäviä käännekohtia. Ensimmäinen niistä tapahtui vuonna 1948, jolloin hän aloitti oppikoulun Mikkelissä. Sinne oli kotikylältä Juvan Vuorilahdesta 37 kilometrin pituinen matka. Matti oli kotikylänsä ensimmäinen oppikouluun lähtijä kansakoulun jälkeen. Opiskelu maistui, mutta olosuhteet olivat karut:

– Kouluasunnoissa Mikkelissä minulla ei ollut koskaan omaa huonetta. Esimerkiksi kaksi ensimmäistä vuotta asuin vuokraemäntäni keittiössä. Elin kaksi ensimmäistä vuotta niin sanotulla kuivamuonalla. Kotona kävin kerran kuukaudessa, jolloin sain myös lämmintä ruokaa. On Jumalan armon ihme, että pysyin terveenä, Matti huokaa.

Yliopisto-opintojensa loppuvaiheessa vuonna 1961 Matti muutti vastavihityn vaimonsa Impun kanssa puoleksitoista vuodeksi Yhdysvaltoihin. Siellä Matti opiskeli stipendiaattina Concordian teologisessa seminaarissa Springfield Illinoisissa. Opinnot avasivat hänelle ovet kansainvälisyyteen ja Raamattu-uskolliseen teologiaan.

Työura Kansanlähetyksessä ja eläkevuodet Lähetyshiippakunnassa

Suomeen paluun jälkeen Matti vihittiin pastoriksi ja hän työskenteli Heinolan ja Imatran seurakunnissa lähes neljän vuoden ajan. Imatralla hänen vastuualueenaan oli evankelioimis- ja lähetystyö:

– Perustimme Imatran seurakuntaan maallikkokoulun, jossa otimme tavoitteeksi jokaisen imatralaisen asettamisen sillä tavalla kasvotusten Kristuksen kanssa, että jokainen joutuu sanomaan Kristukselle ”kyllä” tai ”ei”.

Imatralla työskennellessään Matti löysi myös työnäyn, joka on tullut myöhemmin tunnetuksi nimellä ”kansanlähetysnäky”. Vuonna 1967 hän pääsi toteuttamaan sitä käytännössä, kun Kansanlähetys perustettiin. Väisänen palvelikin Kansanlähetyksen pääsihteerinä alusta asti 29 vuoden ajan. Vuoden 1995 lopussa hän jäi ensimmäisen kerran eläkkeelle.

Matti kokee, että tuolloisesta eläkkeelle siirtymisestä alkoivat hänen varsinaiset teologiaan paneutumisen vuotensa. Hän muun muassa väitteli teologian tohtoriksi Uuras Saarnivaaran kasteteologiasta vuonna 2007. Vuosina 2010–2014 hän palveli Ruotsin ja Suomen lähetysprovinssin piispana, ja valmisteli samaan aikaan myös Lähetyshiippakunnan perustamista.

Matti-piispa seuraajiensa Juhana Pohjolan ja Risto Soramiehen kanssa Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa vuonna 2021. Kuva: Kari Puustinen

Toisen kerran eläkkeelle jäämisestä huolimatta teologinen työskentely ja kirjoittaminen jatkuu yhä:

– Tähän mennessä olen julkaissut ja toimittanut yhteensä yli 40 kirjaa. Viimeisten kahden–kolmen vuoden aikana osa työstäni on ollut parhaiden kirjojeni kääntämisen ”paimentamista” etupäässä lähetysmaiden kielille.

Väisäsen elämästä julkaistiin muistelmateos Saviastia viisi vuotta sitten. Se on matkakertomus, jossa uskollisuus Jumalan sanalle kuljettaa aina taisteluun ja usein yksinäisyyteen. Päällimmäisenä matkasta välittyy kuitenkin ilo ja ihmetys Jumalan armontyöstä ja hyvästä huolenpidosta heikkouden, puutteen ja sairauksien keskellä.

Yksin Kristus, yksin Raamattu

Matti-piispan perehtyneisyys luterilaiseen kasteteologiaan näkyy myös hänen piispanvaakunassaan.

Vaikka Väisäsen kirjallinen tuotanto on laaja, Matti tiivistää oman teologisen perintönsä meille seuraaville sukupolville hyvin ytimekkäästi:

– Koko teologinen harrastukseni on keskittynyt uskonpuhdistuksen kahteen pääperiaatteeseen eli aineelliseen ja muodolliseen: ”yksin Kristus” ja ”yksin Raamattu”. Tämän periaatteen mukaisesti iankaikkinen elämä saadaan ”yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta”. Koko Raamattu on Väisäsen mukaan Jumalan luotettavaa ilmoitusta, vaikka on ihmisten kautta annettu.

Matti-piispa kokeekin, että hänen suurin oivalluksensa Raamatusta on ollut sen ainutlaatuisuus. Raamattu on elävä kirja:

–   Mitä enemmän sitä tutkin, sen selvemmin näen, miten vähän sitä tunnen. Raamattu on kuin lähde, jonka pohja loittonee koko ajan, kun siitä juo. Raamattu on iankaikkisen elämän lähde, joka saa Pyhässä Kasteessa myös aineellisen muodon ja muuntuu pelastuksen lähteeksi.

Sairauksien ja vaikeuksien värittämä elämä on kirkastanut Matille ristin teologian merkityksen. Hän pitääkin sitä suurimpana oivalluksenaan Jumalasta:

– Ristin teologiassa rikkaus on kätketty köyhyyteen. Suureen iloon mennään itkujen ja kyynelten kautta.

Juhlat perhepiirissä

90-vuotispäivän lähestyessä Matti-piispa kokee olevansa kiitollinen Kristuksesta ja siitä, että Pyhä Henki on kasteessa liittänyt hänet Kristuksen ruumiin jäseneksi. Kiitollisena hän ajattelee myös kotiaan, perhettään, uskon ystäviään ja vapaata isänmaata. Tulevaisuus herättää hänessä monenlaisia tuntemuksia:

–  Murehdin omaa syntisyyttäni, Suomen luterilaisen kirkon luopiotilaa ja Suomen uuspakanallistumista, mutta odotan lähestyvää maalisuoraani sekä Jeesuksen ja rakkaitteni näkemistä Taivaan kodissa. Sitä jännitän, uskallanko vielä aloittaa sellaisen kirjan kirjoittamista, jonka valmistamiseen tässä iässä menisi ainakin kaksi vuotta.

Syntymäpäiväänsä Matti viettää perhepiirissä eikä juhlavastaanottoa valitettavasti järjestetä. Maaliskuussa Väisästen perhepiirissä vietetään sen sijaan 100-vuotisjuhlaa. Tuolloin heidän tyttärensä perhe saapuu käymään Suomessa, ja he juhlivat yhdessä Matin 90 vuotis- ja Emma Eifertin 10 vuotissyntymäpäiviä.

Me Lähetyshiippakunnassa onnittelemme lämpimästi Mattia hänen merkkipäivänään. Kiitos kaikesta työstäsi Kristuksen kirkon ja Lähetyshiippakunnan rakentamiseksi! ”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)

Mahdollisten syntymäpäivämuistamisten osalta Matti toivoo, että osoittaisimme ne Suomen Luther-säätiön tilille. Sen kautta voimme tukea hänen kirjankääntämisprojektejaan:

Jos haluat muistaa minua merkkipäivänäni, vaikka ei ole ’vastaanottoa’, voit tehdä sen lähettämällä rahalahjasi parhaiden kirjojeni kääntämiseksi ja kustantamiseksi eri lähetysmaiden kielille. Kysyttyjä kirjojani on kaikkiaan ainakin kuusi nimikettä ja kysyjät edustavat useita maita ja kieliä. Myönteiset päätökset kääntämisestä ja kustantamisesta odottavat rahoitusta. Mahdollinen tuki kirjojeni saamiseksi lähetyskentille tulee lähettää Luther-säätiön tilille FI19 1012 3000 2092 60, käytä lisäksi viitenumeroa 4323. – Luther-säätiö lähettää lahjoittajien nimet ja lahjojen kokonaissumman minulle tiettäväksi jälkikäteen.

Jo etukäteen lahjastasi Kristuksen evankeliumin hyväksi kiittäen

Matti Väisänen

piispa

 

Vuosi 2023 oli Lähetyshiippakunnan juhlavuosi kirkon täyttäessä 10 vuotta. Ensimmäisistä vuosista on tehty videomuotoinen kooste, se on katsottavissa kirkkomme YouTube-kanavalla tai suoraan alla.

Pappiskollegio kasvoi vuoden aikana. Pastori Manu Ryösö liittyi pappiskollegioon vuoden lopulla ja aloittaa vuoden 2024 aikana sijaisena Tampereella. Syyskuussa Joensuussa vihitiin 2 pastoria palvelemaan kirkkoa oman työn ohella. Pastori Juho Pitkänen palvelee savonlinnalaisessa Pyhän Jaakobin luterilaisessa seurakunnassa ja Pastori Jarkko Piiparinen joensuulaisessa Pyhän Nehemian luterilaisessa seurakunnassa.

Kesäjuhlaa vietettiin Loimaalla neljättä kertaa. Juhlavieraita oli yhteensä noin 3300. Tapahtumaa oli rakentamassa yhteensä reilut 400 talkoolaista. Kesäjuhlan tunnelmiin pääset parhaiten katsomalla juhlan soittolistan YouTubesta.

Nuorten aikuisten toiminta kasvoi vuoden aikana harppauksin. Kesäjuhlassa he kantoivat suuren vastuun talkootyöstä ja leiritoiminta oli aktiivista Corpus Christi ja alfaleiritoiminnan puitteissa. Varhaisnuorten, nuorten ja kasvattajien Sinut on kutsuttu-tapahtumaan Tampereelle 30.9.-1.10. kokoontui 2oo nuorta ja 50 aikuista. Kirkon musiikkityö järjestäytyi ensimmäisessä Seurakunta soi -tapahtumassa Loimaalla 8.–10.9.

”Raamattukäräjät” sai yhden välipäätöksen, kun Helsingin hovioikeus päätti pitää voimassa käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen.

Seurakuntien toiminta

Lähetyshiippakuntaan liittyi kaksi uutta seurakuntaa vuoden 2023 aikana. Alajärvelle perustettiin 19.2.2023 Pyhän Ristin luterilainen seurakunta ja 3.9.2023 Porvoossa perustettiin Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta. Seurakuntien määrä kasvoi siten 42 seurakuntaan vuoden aikana. Lisäksi jumalanpalveluksia pidetään säännöllisesti neljällä paikkakunnalla.

Jumalanpalveluksia pidettiin yhteensä 2007 kappaletta ja niissä kävi yhteensä 79 501 messuvierasta keskiarvon ollessa 39,6. Kävijämäärä kasvoi noin 9000 vuodesta 2022 ja ylitti koronaa edeltävän ajan lukumäärän. Seurakunnissa on jäseniä yhteensä 2601, kasvua edellisvuoteen reilut 6%.

Talous

Kirkon talous nojaa hyvin vahvasti seurakuntien toimintaan. Seurakuntien toiminnan kasvu johti myös talouden vahvistumiseen. Vuonna 2023 seurakunnat keräsivät kannatusta yhteensä 1 734 674 €, kasvua edellisvuoteen lähes 10 %. Suuri kiitos kaikille lahjoittajille!

Suomen Luther-säätiön varsinaiseen toimintaan kuuluu seurakuntien toiminnan lisäksi Lähetyshiippakunnan toiminta, eli kirkon toiminta kokonaisuudessaan. Alustavien lukujen valossa näyttää siltä, että toiminnan alijäämä supistui merkittävästi vuodesta 2022 ja asettuu noin -30 000 € tasoon.

Varsinaisen toiminnan alijäämä saadaan paikattua testamenttilahjoitusten turvin. Testamenttien lisäksi viime vuonna saatiin yksittäisiä isompia lahjoituksia muun muassa mediatyöhön ja Koinonia-keskuksen ilmastointiremonttiin. Lähetyshiippakunnan työalojen tukemista pidettiin vuonna 2023 esillä keräämällä kirkkokahvien yhteydessä kahvikolehteja työaloille.

Mediatyö

lhpk.fi

Lähetyshiippakunnan internet-kotisivut osoitteessa www.lhpk.fi keräävät noin 2400 näyttökertaa joka päivä. Vuositasolla suosituin yksittäinen sivu, etusivun jälkeen, on saarna sivu, joka avattiin noin 94 000 kertaa vuoden aikana. Kun mukaan lasketaan seurakuntien omien saarnasivujen näyttökerrat, on lukema jo reilusti yli 100 000. Saarnoja on tallennettuna n. 12 000 kappaletta

YouTube-kanava

Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla oli vuoden päätteeksi reilut 1700 tilaajaa. Kanavalle ladatuilla videoilla oli yhteensä noin 56 767 katselukertaa, erityisesti kesäjuhlan lähetykset olivat jälleen erittäin suosittuja.

Studio krypta

Studio Krypta tuottaa laadukkaita kristillisiä keskusteluohjelmia YouTube-palveluun omalle kanavalleen. Kanavalla oli vuoden päätteeksi 2850 tilaajaa, vuoden aikana määrä kasvoi 250 tilaajalla. Kanavan ohjelmia katsottiin YouTubessa vuoden aikana yhteensä 188 000 kertaa, katselukerroissa on kasvua noin 33% edellisvuoteen verrattuna. Suosituimmat ohjelmat olivat: Uusi translaki – kun ideologia jyrää todellisuuden (28 400), Valokuva Jeesuksesta (21 217), SETA kouluissa: Poliittista ideologiaa opetussuunnitelman varjolla (8 608) ja Kun ideologia tunkeutuu oikeussaliin – oikeusprosessi rangaistuksena (8 084)

Luterilainen.net

Lähetyshiippakunnan opetussivusto luterilainen.net keräsi vuoden aikana noin 245 000 näyttökertaa. Kestosuosikkina huipulla olevan kirkkovuosikalenterin lisäksi erityisesti sarjamuotoiset podcastit ja opetustallenteet olivat suosittuja.  Yksittäisistä artikkeleista artikkeli Kirja-arvostelu: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia oli selkeästi suosituin reilulla 4300 katselukerralla. Yleisesti otettuna Kysy pastorilta palsta oli suosittu

Tilastot

Vuoden 2023 tilastot ovat esitettynä artikkelin lopuksi taulukossa. Helpommin luettavaan muotoon saat ne avaamalla oheisen pdf-tiedoston: Lähetyshiippakunnan Tilastot 2023.

Kirkon kaikki tilastot löytyvät osoitteesta www.lhpk.fi/tilastot

Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ja Seurakuntaliiton esimies, pastori Seppo Salo allekirjoittivat tänään Helsingissä kirkollisen yhteyden toteavan asiakirjan. Kuva: Matti Reinikka

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto ovat tunnustaneet kirkollisen yhteyden. Asia vahvistettiin tänään 15. helmikuuta pidetyssä tilaisuudessa, jossa allekirjoitettiin yhteyden tunnustamisen vahvistava asiakirja. Sen allekirjoittivat Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ja Seurakuntaliiton esimies, pastori Seppo Salo. Piispa Pohjola allekirjoitti asiakirjan viime vuoden marraskuussa pidetyn hiippakuntakokouksen valtuuttamana. Seurakuntaliiton puolelta kirkollinen yhteys Lähetyshiippakunnan kanssa todettiin 3. helmikuuta pidetyssä ylimääräisessä yhdyskuntakokouksessa. Kirkollisen yhteyden tunnustaminen toisen Suomessa toimivan luterilaisen kirkon kanssa on ensimmäinen molempien osapuolten historiassa.

Taustalla kymmenen vuoden tutustumisprosessi

Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko. Sillä on viisi jäsenseurakuntaa Helsingissä, Tampereella, Vetelissä, Marttilassa ja Karstulassa, joiden lisäksi toimintaa on myös muilla paikkakunnilla. Seurakuntaliitto kertoo seurakuntiensa olevan itsenäinen evankelisluterilainen vaihtoehto kristityille, jotka tunnustavat Raamatun auktoriteetin ja haluavat luterilaisen seurakuntayhteyden.

Teologiset keskustelut Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä aloitettiin jälkimmäisen kutsusta vuonna 2014, eli pian Lähetyshiippakunnan järjestäytymisen jälkeen. Kymmenen vuotta kestäneessä prosessissa keskeistä on ollut tutustua toinen toiseensa monella tasolla. Myös teologiset kohdat on käyty läpi prosessin aikana. Erityisesti keskusteluissa pysähdyttiin vanhurskauttamisopin ja kirkon jumalanpalveluselämän äärelle. Piispa Juhana Pohjola kuvaa prosessia monella tapaa antoisaksi:

– On ollut suuri ilo nähdä, miten jaamme yhteisen näyn Kristuksen verievankeliumin julistamisesta ja raamatullis-tunnustuksellisen oppipohjan. Meille on ollut arvokasta kuulla ja oppia itsenäisen luterilaisen kirkon 100-vuotisesta historiasta iloineen ja vaikeuksineen.

Käytännöllisiä ja hengellisiä ulottuvuuksia

Kirkollisen yhteyden tunnustaminen näkyy jatkossa molempien kirkkojen käytännön elämässä. Nyt seurakuntalaiset ja papit voivat puolin ja toisin osallistua jumalanpalveluksiin. Yhteistyö seurakuntien välillä ja muilla alueilla syventyy jatkossa eri tavoin. Tunnustettu yhteys näkyy esimerkiksi 2.–4. elokuuta Loimaan evankelisella opistolla järjestettävässä Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa. Vastaavasti piispa Juhana Pohjola on kutsuttu vierailemaan Seurakuntaliiton Kesäjuhlille, joka on kirkkokunnan jokavuotinen päätapahtuma. Kesäjuhlat pidetään 13.–14. heinäkuuta Karstulan evankelisella opistolla.

Piispa Pohjolan mukaan yhteyden tunnustamisella on käytännön ulottuvuuksien lisäksi syvä hengellinen merkitys:

– Näen solmitun yhteyden Pyhän Hengen lahjana ja toivon merkkinä laajemmin tunnustuksellisessa luterilaisessa kentässä. Päivä on historiallinen ja rohkaiseva kaikille, joille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat rakkaita.

Pastori Seppo Salo vertaa kirkollisen yhteyden solmimista kadoksissa olleen sukulaisen löytämiseen. Hän toivoo, että rakentavien keskustelujen henki voisi jatkua tästä eteenpäin seurakuntien elämässä ja yhteistyössä:

– Seurakuntaliiton satavuotisessa historiassa Lähetyshiippakunnan kanssa nyt todettu kirkollinen yhteys merkitsee paljon. Kuvailisin sitä kuin aiemmin etäällä, tai kadoksissa olleen lähisukulaisen löytämisenä. Meille monivuotisen keskustelumme kävijöille, kirkkojemme edustajille, uskomme keskeisten aarteiden äärelle yhdessä pysähtyminen ja niiden toisillemme avaaminen on ollut erittäin rakentavaa, uskoa vahvistavaa ja ymmärrystä lisäävää. Saman toivoisin toteutuvan kirkkojemme, niiden seurakuntien ja seurakuntalaisten kohdalla.

Viikonloppuna 2–4. helmikuuta kokoontui Jyväskylän Kiponniemen leirikeskukseen 55 miestä viettämään Lähetyshiippakunnan miestenpäiviä. Saimme viettää antoisan viikonlopun Jumalan Sanan ja mieheyteen liittyvien teemojen äärellä. Viikonloppu alkoi perjantaina avajaisilla, joissa saimme kuulla opetusta pastori Kalle Väätäiseltä. Hänen kehotuksestaan jaoimme pienryhmissä kokemuksiamme miehenä epäonnistumisesta. Tämän jälkeen saimme kuulla myös synninpäästön ja näin yhteinen viikonloppumme sai hienon aloituksen armahdettujen syntisten joukkona.

Viikonloppua rytmittivät hetkipalvelukset, opetukset ja opetusten pohjalta käydyt keskustelut pienryhmissä.  Lauantaiaamun rukouspalveluksen jälkeen Jari Kekäle opetti meitä mieheydestä ja tunteista.

Iltapäivällä Eero Kaumin opetus avioliiton kysymyksistä ja miehen roolista perheessä herätti runsasta keskustelua.

Lauantaina vietimme myös seuroja, joissa miehet pitivät puheenvuoroja ja lauloimme luterilaisia virsiä. Iltaa istuimme saunan lämmössä ja kodassa makkaraa paistaen.

Avointa ja teeskentelemätöntä keskustelua

Ilmapiiri oli avoin ja teeskentelemätön. Uusiinkin tuttavuuksiin oli helppoa tutustua. Pienryhmäkeskustelut jatkuivat usein ruokapöydän ääressä, jonka antimet olivat myös sanoin kuvaamattoman hyvät.

Oli hienoa tutustua useisiin miehiin useista seurakunnista, eri puolilta Suomea ja eri ikäryhmistä ja jakaa yhdessä ajatuksia elämästä ja mieheydestä, haasteista ja iloista.

Sunnuntaina miestenpäivät huipentuivat siten, että Jeesus Kristus tuli luoksemme leivässä ja viinissä, kun kokoonnuimme yhteiseen messuun Jesajan luterilaisen seurakunnan kanssa.

Messun jälkeen pastori Kalle muistutti meitä, kuinka todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, maistuu nyt meidän suussamme. Ehtoollisen sakramentin nautittuamme miestenpäivät päättyivät ruokailuun. Näin saimme lähteä Kiponniemestä takaisin arjen kutsumusten keskelle ravittuina paitsi maallisella ruoalla, myös ennen kaikkea Jumalan Sanalla ja sakramentilla.

Teksti ja kuvat: Elias Ikäläinen

Mailis Janatuinen opetti Hämeeninnassa profeetta Samuelin äidistä ja elämästä. Kuva: Lähetyshiippakunnan arkisto.

Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1.Sam.7:12)

Saimme viettää rovastikunnallista naistenpäivää Hämeenlinnan Wisahovissa lauantaina 27.1. Paikalle saapui kolmisenkymmentä naista kuulemaan Mailis Janatuisen luentoja, nauttimaan uskovien yhteydestä, yhteisestä rukouksesta, ilosanomapiiristä ja hyvästä ruuasta, joilla kaikilla Herra meistä runsaasti ravitsi.

Samuelin äidin esimerkki

Ensimmäisen luennon aiheena oli uskonpuhdistajan äiti. Luento käsitteli profeetta Samuelin äitiä Hannaa, joka pitkään lapsettomuudesta kärsittyään pyysi Herralta poikalasta ja lupasi antaa tämän Herralle palvelijaksi pienestä pitäen. Herra kuuli Hannaa ja Hanna piti lupauksensa. Tämän raamatunkertomuksen äärellä Mailis kehotti meitä osallistujia muistamaan, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät kuulu meille, vaan Herralle, aina pienestä pitäen. Hanna toimi myös esimerkkinä sitkeästä rukouksesta ja siitä, että Herraan luottaen ja turvaten elämämme kulkee aina parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Lounaan jälkeen pidettiin ilosanomapiiri. Kuva: Sirkku-Marja Väätäinen

Lounaan jälkeen jakauduimme ilosanomapiiriryhmiin, joissa käsittelimme Luukkaan evankeliumin kertomusta, jossa Jeesus kohtaa syntisen naisen (Luuk.7:36-50). Pohdimme sitä, miten tärkeää on tunnistaa oma syntisyytensä, jotta voi tunnustaa syntinsä Herralle ja näin saada ne anteeksi sekä sitä, miten hyviä me ihmiset olemme selittelemään väärät tekomme oikeutetuiksi. Vertasimme kertomuksessa esiintyvää fariseus Simonia ja syntistä naista, joka itki Jeesuksen jaloissa ja löysimme itsemme kummastakin. Yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, yhtä aikaa kovia ja katuvia.

Profeetta Samuelin elämän opit

Toisessa luennossaan Mailis jatkoi profeetta Samuelin elämän käsittelyä. Miten tämä sai viettää hienoja vuosia kuningas Saulin aisaparina, sitten pettyä Sauliin ja taas herätä toivomaan parempaa, kun Herra johdatti Samuelin tulevan kuninkaan, Daavidin, luo. Lisäksi käsiteltiin sitä, miten hyvin hurskaatkin ihmiset voivat epäonnistua esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Miten helppoa onkaan katsoa läpi sormien jotakin pieneltä tuntuvaa asiaa, joka todellisuudessa voikin johtaa suuriin vaikeuksiin, mikäli kasvattaja (esimerkkeinä Mailis käytti pappi Eeliä ja profeetta Samuelia isän roolissa) ei ole riittävän määrätietoinen silloin kun sitä vaadittaisiin. Lohtuna huonoille kasvattajille nousi kuitenkin esiin Raamatun lupaus ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Apt.16:31).

Lopuksi saimme käydä yhteiseen esirukoukseen päivän aikana jätettyjen rukouspyyntöjen kautta. Oli hienoa saada viettää aikaa uskonsisarten ympäröimänä, Raamatun äärellä ja ammentaa uutta voimaa arkeen. Jälkikäteen osallistujat kiittivät mukavasta päivästä, joka oli virkistävä ja rohkaiseva, ja jossa väkeä oli paljon enemmän kuin oli osattu odottaa. Osallistujista oli ollut hienoa saada kuulla Mailista vielä ”livenä”. Kiitos kaikille mukana olleille ja vastuuta kantaneille tästä kokemuksesta!

Teksti: Pauliina Lahti

Pastori Samuli Siikavirta aloittaa syksyllä Concordian teologisen seminaarin apulaisprofessorina. Kuva: Naomichi Masaki

Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan pastori, tohtori Samuli Siikavirta on kutsuttu Yhdysvaltojen Fort Waynessä sijaitsevan Concordian teologisen seminaarin (Concordia Theological Seminary) apulaisprofessoriksi. Siikavirta on vastannut kutsuun myöntävästi ja aloittaa uudessa työssään syksyllä.

Sisarkirkkojen yhteistyön hedelmää

Seminaarin sivuilla julkaisussa artikkelissa vararehtori Charles Gieschen toteaa, että Siikavirran myönteinen vastaus kutsuun on suuri ilo heidän yhteisölleen.

– Hänen vahvat akateemiset ansionsa nuorena Uuden testamentin tutkijana, kansainvälinen näkökulmansa sekä kymmenen vuoden uskollinen kokemuksensa paimenviran hoitamisesta tunnustukselliselle luterilaisuudelle haastavassa kontekstissa ovat seminaarillemme ja kirkollemme Missouri-synodille suuri siunaus.

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Concordia Theological Seminary ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Seminaarissa ovat aiemmin vierailleet opiskelemassa emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola sekä useita pastoreita, kuten Markus Pöyry ja Esko Murto. Suomalaisen pastorin kutsumista seminaarin apulaisprofessoriksi ei kuitenkaan ole aiemmin tapahtunut. Piispa Juhana Pohjola näkee kutsun olevan monella tavalla hyvä asia: 

– Tämä on hieno mahdollisuus Samuli-pastorille ja kirkollemme. Samulin laaja asiantuntemus ja kokemus varmasti rikastuttavat sisarkirkkomme pappiskoulutusta ja samalla hyvät yhteytemme Fort Waynen  seminaariin ja Missouri-synodiin vahvistuvat. Vaikka valtameri on välissä, yhteinen työ Kristuksen evankeliumin ja tunnustuksellisen luterilaisuuden puolesta jatkuvat, piispa iloitsee.

Seurakuntapastorista seminaarin opettajaksi

Samuli Siikavirta vihittiin papiksi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäisessä pappisvihkimyksessä toukokuussa 2014. Saman vuoden syksyllä hän tuli avustavaksi pastoriksi Pyhän Markuksen luterilaiseen seurakuntaan, Helsinkiin, missä hänestä tuli vastaavan pastorin viransijainen elokuussa 2015 ja vastaava pastori elokuussa 2016. Siikavirta on väitellyt tohtoriksi Uuden testamentin eksegetiikasta Cambridgen yliopistossa Iso-Britanniassa vuonna 2015. Hänen väitöskirjansa ”Baptism and Cognition in Romans 6–8: Paul’s Ethics beyond ‘Indicative’ and ‘Imperative’” käsitteli kasteen ja etiikan suhdetta Roomalaiskirjeen luvuissa 6–8. Lisäksi Siikavirta on julkaissut artikkeleita teologisissa julkaisuissa, pitänyt luentoja ja esitelmiä konferensseissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Lähetyshiippakunnan lähettämänä opettanut kaksi intensiivikurssia Odessan pappisseminaarissa, Ukrainassa. 

Siikavirrat valmistautuvat uuteen elämänvaiheeseen haikean kiitollisina:

– Vaikka päätös vastata kutsuun ei ollutkaan helppo, koen vaimoni kanssa, että Jumala kutsuu nyt minua uuteen opetustehtävään kirkon palveluksessa. Seurakuntapapin roolista opettajaksi siirtymiseen liittyy myös luopumisen kipua, ja samalla iloitsen mahdollisuudesta oppia uutta ja virittää akateemisia talentteja uudelleen aktiivisiksi. Lähden Atlantin taakse kiitollisena kuluneesta vuosikymmenestä Lähetyshiippakunnan paimenena. Taakse jäävät rakkaat kollegat ja rakas seurakunta suurten muutosten keskellä, mutta Herra pitää kyllä laumastaan huolta lupaustensa mukaan niin kuin tähänkin asti, Siikavirta luottaa. 

Pastori Esko Murto palvelemassa seurakuntaa Tampereella lokakuussa 2023. Kuva: Arto Jääskeläinen

Pyhän Johanneksen luterilaisessa seurakunnassa on luvassa poikkeuksellinen kevät: Seurakunnan vastuupastori Esko Murto jää neljäksi kuukaudeksi isyysvapaalle. Häntä sijaistamaan saapuu hiljattain Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon liitetty pastori Manu Ryösö.

Sukujuurille Saksaan

Esko Murto toteaa, ettei paimenviran hoito jää tauolle isyysvapaasta huolimatta. Hän arvelee, että mieli ja sydän varmasti askartelevat papillisissa asioissa myös isyysvapaan aikana. Esko ei koe varsinaisesti kaipaavansa taukoa työstään. Sen sijaan isyysvapaan ansiosta hänen perheellään on mahdollisuus viettää aikaa saksalaisten sukulaisten seurassa: – Tässä ratkaisussa ei ole juurikaan niin sanotusti työntäviä tekijöitä, eli en pidä taukoa siksi että nykyiset työt tuntuisivat puuduttavilta tai raskailta. Sen sijaan vetäviä tekijöitä on: lähdemme perheenä neljäksi kuukaudeksi vaimoni kotiseudulle Saksaan. Se on minulle hyvä tilaisuus oppia paremmin saksaa, Elisabethille ja lapsille viettää aikaa sukulaisten kanssa ja meille kaikille mahdollisuus olla perheenä paljon yhdessä. Pidän myös hapankaalista.

Murtojen perhe lähtee reissuun huhtikuun alkupuolella ja palaa takaisin Suomeen heinäkuun lopussa. Esko tuntee olevansa Tampereen asioiden suhteen hyvällä ja levollisella mielellä, koska kertoo saavansa erinomaisen pastorin sijaistamaan itseään. – En olisi voinut ottaa näin pitkää vapaata ellen olisi varma siitä, että seurakunnasta pidetään hyvää huolta myös poissa ollessamme, hän toteaa. – Saksan suhteen odotamme innokkaasti, mitä tämä pieni seikkailu tuo meidän perheellemme. Toivon, että kaiken muun mukavan ohessa pääsen tutustumaan enemmän saksalaisiin virkaveljiin, ja sitäkin kautta yhteydet kirkkojemme välillä vahvistuvat.

Karjalaispoikana suureen maailmaan

Pastori Manu Ryösö palvelee vastuupastorina Tampereella ensi keväänä ja kesänä. Kuva: Tero Salmela

Tampereen seurakunnan vastuupastorin sijaisuutta hoitamaan tuleva Manu Ryösö liitettiin Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pappiskollegioon joulukuussa 2023. Yhteinen matka Lähetyshiippakunnan kanssa alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin. Manu kertoo olleensa mukana jo silloin, kun Joonan luterilainen seurakunta perustettiin Lappeenrantaan 2010-luvun alussa.

Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen työntekijänä aiemmin toiminut Manu on nähnyt läheltä herätysliikkeen ja kirkon välisen kamppailun. Manu kertoo kokeneensa jo yli kymmenen vuoden ajan oikeiksi linjaukset, joita Lähetyshiippakunnassa on tehty suhteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon: – Tulen herätysliiketaustasta ja olen työskennellyt Sleyn puitteissa viime vuosina. Näen herätysliikekristillisyyden vilpittömänä kilvoitteluna, mutta kirkkosuhteessa traumaattisena. Kirkko, jonka tulisi olla levon ja turvan edustaja, onkin perinteisissä herätysliikkeissä nykyään ahdingon ja painostuksen edustaja. Tällainen tilanne traumatisoi pitkittyessään ja tarjoaa vaikean viitekehyksen kasvattaa uutta sukupolvea. Manu kertookin tämän asetelman olevan pääasiallinen syy, miksi Lähetyshiippakunta on tullut hänelle yhä läheisemmäksi.

Pyhän Johanneksen luterilainen seurakunta on tullut Manulle jo jossain määrin tutuksi. Hän kertoo vierailleensa joitakin kertoja messuissa Tampereella. Seurakunta vaikuttaa hänestä erittäin positiiviselta. Vastuupastorin tehtävän Manu kertoo aloittavansa kiitollisin mielin: – Olen kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta palvella Tampereella Eskon sijaisena, ja muutenkin Lähetyshiippakunnan yhteydessä. Ennen kaikkea tämä on suuri luottamuksen osoitus. Rukoukseni on, että voisin olla tämän luottamuksen arvoinen. Toivon voivani palvella osana suurempaa näkyä. Oma tunnelmani on hieman arka ja osittain tunnusteleva. Olen ikään kuin pieni karjalaispoika suuressa maailmassa. Aion etsiä turvaa Jumalan sanasta tämän kutsun ja sen hoitamisen äärellä. Tässä suhteessa olen liikkeellä luottavaisella mielellä.