Lähetyshiippakunnan naistenpäiviä vietetään Kiponniemen toimintakeskuksessa 27.–29.9.2024. Päivien teema on ”Ihmeellisesti tehty naiseksi”. Tule siis viettämään viikonloppua ja kutsu ystäväsikin mukaan! Viikonlopun aikana nautitimme uskon yhteydestä, jaamme naiseutta ja rohkaistumme toistemme tarinoista. Teeman mukaisesti myös ihmettelemme yhdessä sitä, miten suuria ihmeitä Luoja onkaan luonut!

Viikonlopun ohjelmassa on luvassa luentoja, yhteisiä keskusteluita, hetkipalveluksia sekä tietysti yhdessäoloa lepäillen, ulkoillen ja ruokaillen. Tapahtuma päättyy Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun, jota vietetään Kiponniemessä.

 

Ilmoittautuminen tapahtumaan on nyt avattu! Tämän linkin kautta pääset mukaan yhteisen viikonlopun viettoon. Tietosi ohjautuvat suoraan Kiponniemeen. Viikonlopun hinta on koko ajalta 145 €, jos ilmoittaudut 31.8. mennessä. Tämän jälkeen hinta on 165 €. Majoittumiseen tarvitaan omat liinavaatteet, mutta paikan päältä ne on myös mahdollista vuokrata 12 eurolla. Ruokarajoitemaksu on 10 €.

 

Mustajärven leirikeskus kutsuu rippikoululaisia tänäkin kesänä. Kuva: Pekka Hyppönen

Pian koittavasta kesästä ja sen jälkeisestä syksystä on tulossa tapahtumarikasta aikaa Lähetyshiippakunnan nuorille ja nuorille aikuisille. Monet tilaisuudet ja leirit pyörivät aiemmista vuosista tuttuun tapaan, mutta myös muutamia uudistuksia on luvassa. Ne koskevat rippikoulua, Sinut on kutsuttu -tapahtumaa sekä nuorten aikuisten työtä. 

Kaksi rippikoululeiriä

Tänä kesänä Lähetyshiippakunnan rippikoululeirit pidetään kesäkuussa Mustajärven leirikeskuksessa Loimaalla ja heinäkuussa Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä. Molemmille leireille on osallistumassa parikymmentä rippikoululaista. Molemmat leirit päättyvät leirin osallistujien yhteisiin konfirmaatiomessuihin. 

Mustajärven leirille lähtevä pastori Mikko Aho kertoo, että rippikoulut ovat olleet seurakunnissa käynnissä jo syksystä asti ulkoläksyjen opettelemisen ja muiden ennakkotehtävien myötä. Leirin suunnittelu ja siihen liittyvä yhteydenpito on kevään mittaan tiivistynyt, minkä myötä Aho kokee tunnelman alkavan olla jo odottavan innostunut. 

– Olen iloinen ja kiitollinen saadessani olla järjestämässä rippileiriä ja rukoukseni on, että tulevat leirit saisivat juurruttaa nuoria Kristukseen ja iloitsemaan siitä yhteydestä, joka meillä Hänessä on, Aho kuvailee tunnelmiaan. Hän lainaa Roomalaiskirjeen lukua 15: “Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.”

Seuraavaan, kesällä 2025 konfirmaatioon huipentuvaan rippikouluun ilmoittautuminen alkaa elokuun alussa Kesäjuhlassa. Tällöin Mikko Aho siirtyy kantamaan päävastuun Lähetyshiippakunnan rippikoulutyön pyörittämisestä.

Sinut on kutsuttu – leirille!

Ensi syksynä nuoret pääsevät kokoontumaan leirimuotoiseen ”SOK:iin”. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tulevana syksynä jo perinteeksi muodostunut Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestetään poikkeuksellisesti leirimuotoisesti. Sinut on kutsuttu -leiri pidetään 11. – 13. lokakuuta Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä. Leiri on suunnattu 13  – 18 -vuotiaille nuorille. Sen teema on “Sinut on kutsuttu rauhaan”. Leirille ilmoittautuminen avataan elokuussa.

Aiempina vuosina SOK -tapahtuma on ollut vuorokauden mittainen ja sen järjestämisestä ovat vastanneet vuorovuosin yksittäiset seurakunnat. Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunnan puheenjohtaja Päivi Pohjolan mukaan järjestäminen on vaatinut suurta panostusta vapaaehtoisilta seurakuntalaisilta. Tapahtumasta vastaavaa seurakuntaa ei ole aina ollut helppo löytää.  

– Monen yhtälön summana päätimme tänä vuonna järjestää koko viikonlopun leirin Kiponniemessä, joka tarjoaa valmiit ja hienot puitteet jopa sadalle nuorelle.  Ohjelmaa voidaan nytkin eriyttää ikäryhmittäin kuten SOK -tapahtumasssa on ollut tapana. Tärkeää on myös kokea uskonyhteyttä kaikkien leirille tulevien nuorten kanssa, Pohjola painottaa. 

Nuoret aikuiset järjestävät toimintaa aktiivisesti

Corpus Christi -leirit ovat nuorten aikuisten järjestämiä tapahtumia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Myös Lähetyshiippakunnan nuorilla aikuisilla on omia tilaisuuksia ja leirejä. Niitä osallistujat ovat itse aktiivisesti järjestäneet. Toimintaan kuuluu yhteisiä iltoja, jotka koostuvat opetuksesta, rukoushetkestä ja mukavasta yhdessäolosta. Lisäksi järjestetään leirejä ja osallistutaan kansainvälisiin Corpus Christi -tapahtumiin Suomessa ja ulkomailla. 

Nuorten aikuisten toiminnasta vastaava pastori Mika Tervakangas kertoo, että toimintaa on jokunen vuosi sitten jaettu Alfa- ja Omega -ryhmiin. 

– Karkeasti sanottuna Alfa-toiminta on alle 28-vuotiaille suunnattua ja muu nuorten aikuisten toiminta on kaikille avointa, Tervakangas kuvailee.

Alfat ovat järjestäneet omia leirejään syksyisin ja keväisin. Kaikkien yhteisiä tapahtumia ovat olleet Kesäjuhlaa edeltävä talkooleiri, Kesäjuhla ja vuodenvaihteen huipentava Corpus Christi -leiri. 

Tervakankaan mukaan keskeistä nuorten aikuisten toiminnassa on juurruttaa heitä seurakunta– ja jumalanpalvelusyhteyteen. On myös tärkeää, että nuoret aikuiset jakavat yhteisen sosiaalisen todellisuuden, jossa he elävät  nuorina kristittyinä koko ajan muuttuvassa maailmassa. 

– Iloista on se, ettei toimintaa järjestetä vain toiminnan vuoksi, vaan monet eri työryhmät tekevät kovasti töitä kirkkomme rakentamiseksi. Innokkuutta ja osaamista on laajalti! Tervakangas iloitsee. Hän rohkaisee kiinnostuneita tulemaan mukaan toimintaan: 

– Pienessä, mutta kasvavassa kirkossamme nuorten aikuisten työ kehittyy jatkuvasti. Kannustan nuoria aikuisia kaikissa seurakunnissamme hakemaan yhteyttä toisiin nuoriin aikuisiin ja opiskelijoihin paikallistasolla – vaikkapa raamattu- tai katekismuspiirin merkeissä. Kannustan myös katsomaan maailmalle. Luterilaisia nuoria aikuisia on maailmalla paljon! Kannattaa tutustua Corpus Christin toimintaan. 

Nuorten aikuisten toiminta on ollut viime aikoina hyvinkin suosittuja erityisesti Uudellamaalla. Alueen osalta Mika Tervakangas on saamassa uuden työparin syksyllä. Hänen parinaan aloittaa Helsingin Markuksen seurakuntaan siirtyvä pastori Janne Koskela

Pauliina Pylvänäinen

Hiippakuntasihteeri

Tuomo ja Leena Simojoki afrikkalaisten vieraiden kanssa Kesäjuhlassa vuonna 2022. Kuva: Kari Puustinen

Tänä vuonna Lähetyshiippakunnan lähetystyön painopiste siirtyy aiempaa selkeämmin Afrikan mantereelle. Pastorien opetusmatkoja ja kummioppilaiden tukitoimintaa jatketaan kuten aiemmin, mutta saamme mantereelle myös pysyviä työntekijöitä, kun Tuomo ja Leena Simojoki perheineen muuttavat takaisin Keniaan heinäkuussa. Samalla mukaan astuu myös uusi yhteistyön muoto: kirkkomme saa ensimmäiset nimikkolähetit.

Nimikkolähetit jatkavat jo aloittamaansa työtä

Lutheran Heritage Foundation (LHF) on kutsunut pastori Tuomo Simojoen yhdessä vaimonsa Leenan ja lastensa kanssa työyhteyteen Itä-Afrikassa. LHF:n ja Lähetyshiippakunta teki marraskuussa 2023 sopimuksen Simojokien työhön liittyen. Sopimuksen mukaisesti Simojoet toimivat Keniassa LHF:n työntekijöinä ja Lähetyshiippakunnan nimikkolähetteinä. Kirkkomme roolina on siten toimia lähettäjänä ja esirukoilijana. Juridisen ja taloudellisen vastuun kantaa LHF. Lähetyshiippakunta ei maksa Simojokien palkkaa, mutta tukee muutoin LHF:n työtä Afrikassa osallistuen kirjojen kustantamiseen ja koulutustyöhön. 

Lähetysneuvoston puheenjohtaja, pastori Ville Typpö: Millaisia mahdollisuuksia nimikkolähettien työ tarjoaa Lähetyshiippakunnan lähetystyölle?

– Lähetyshiippakunta ja LHF ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Nyt saamme olla lähettämässä Simojoen perhettä Itä-Afrikkaan vahvistamaan sitä työtä, jota he ovat jo aiemmin paikan päällä tehneet ja viime vuosina Suomesta käsin koordinoineet. Pienenä kirkkona omat voimavaramme eivät riittäisi lähettiperheen ylläpitämiseen. Toisaalta LHF tarvitsee juuri sitä vahvaa osaamista ja kokemusta, jota Tuomolla ja Leenalla on. Nimikkolähettien kautta pääsemme hyvin konkreettisella tavalla mukaan vastaamaan monien afrikkalaisten kirkkojen suurimpaan tarpeeseen varustamalla seurakunnille paimenia, jotka opettavat oikein Jumalan Sanaa ja jakavat sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti. Simojoen perheen kautta tällä työllä on kasvot, jotka jo tunnetaan monissa seurakunnissamme. Heidän kauttaan saamme varmasti lisää konkretiaa esirukouksiimme. Myös omien pastoreidemme opetusmatkojen järjestely helpottuu, kun nimikkolähettimme ovat paikan päällä.

– Lähetysstrategiaamme on kirjattu visio: “Luterilainen seurakunta lähellä ja kaukana”. Siitä runsaasta Jumalan siunauksesta, jota saamme monin tavoin osaksemme täällä omissa seurakunnissamme, riittää jaettavaksi myös kauemmas. Tuomon ja Leenan työssä on kyse juuri tästä eteenpäin jakamisesta. LHF:n lukuisille kielille kääntämä ja jakama kirjallisuus sekä näiden kirjojen opettamiseksi ja käyttämiseksi järjestetty koulutus pastoreille ja muille seurakuntien vastuunkantajille on tavoittavuudessaan hämmästyttävää. Se mahdollistaa jo olemassa olevien luterilaisten seurakuntien vahvistumisen ja uusien seurakuntien syntymisen kymmenien kansojen parissa Itä-Afrikassa. Tänä aikana, jolloin lähetystyö on monien mielissä muuttunut materiaaliseksi tai sosiaaliseksi avustamiseksi, saamme keskittyä ja panostaa erityisesti siihen, että puhdas evankeliumi Kristuksesta syntiemme sovittajana leviää ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi.

Uusi järjestely mielekäs myös talouden kannalta

Aiempien vuosien tapaan Lähetyshiippakunnan lähetystyöhön kerätyillä varoilla järjestetään pastorien opetusmatkoja Keniaan. Samoin seurakunnan itua Tel Avivissa pyritään edelleen tukemaan resurssien ja olosuhteiden sallimissa rajoissa. 

Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani Joel Kerosuo: Miltä lähetystyön taloustilanne tällä hetkellä näyttää? 

– Edellisen vuoden aikana oli paljon selvittelyjä lähetyksen tilanteen suhteen: Mikä olisi Lähetyshiippakunnalle mielekäs malli ja mikä olisi sopiva taso talouden suhteen? Olen hyvällä mielellä, että olemme nykyisessä tilanteessa. Löysimme hyvän ratkaisun Simojokien, LHF:n ja kirkkomme kannalta. Kirkkomme voi olla lähetystyössä mukana tavalla, joka omille hartioillemme olisi liian raskas, mutta laajempaan työhön osallistuessa mahdollinen ja mielekäs. Edellinen vuosi jäi lähetyksen talouden osalta ylijäämäiseksi. Menot olivat huomattavasti budjetoitua pienemmät, koska opetusmatkojen kustannukset jäivät pienemmiksi. Meillä on työtä edessä vuosittaisen maksun keräämiseksi LHF:n työhön ja opetusmatkoille, mutta ensimmäiset signaalit ovat hyviä. Uskon, että lähetysinnostus nousee sen myötä, että Simojokien perhe kirkostamme on lähdössä palvelemaan Afrikkaan. Toiveemme ja rukouksemme on, että Afrikan työ saisi olla näkyvästi esillä seurakunnissamme, mikä rohkaisi rukoilemaan työn puolesta ja kannattamaan sitä myös taloudellisesti.

– On sanottu, että ihmisillä on lompakossaan kaksi osastoa: oma seurakunta ja lähetystyö. Selvää on, että haluamme tukea ja tehdä lähetystyötä siellä missä mielekäs ovi avautuu. Samalla täytyy huolehtia tasapainosta oman työmme ja seurakuntien suhteen. Ei siis ole kestävää, että laitettaisiin vaikkapa isoja summia lähetykseen, mutta oma seurakunta olisi ronskisti miinuksella. Silloin joku muu oikeastaan maksaisi seurakuntakodin menot. Tässä etsitään tasapainoa, mutta uskon, että tuleviksi vuosiksi kaavailtu kehys lähetyksen suhteen on hartioillemme mahdollinen.

Kirkko perustaa uusia kirkkoja

Lähetyshiippakunnan lähetystyön tavoitteena on keskittyä kaste- ja lähetyskäskyn (Matt. 28: 18–20) toteuttamiseen käytännössä. Siten lähetystyössä pyritään saamaan aikaan evankeliumin julistusta ja opetusta seurakuntien syntymiseksi ja vahvistumiseksi. 

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies: Mitä visiosi “kirkosta perustamassa uusia kirkkoja” tarkoittaa? Miten se liittyy kirkkomme lähetystyön tavoitteisiin?

– “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11) Kun Suomessa 1960-luvulla syntyi erityisesti “viidennen herätysliikkeen” piireissä uusi innostus ulkolähetystyöstä, oli kansankirkon hengellinen rakenne ja suuntaus vielä selvä: Lähetystyössä on kysymys ennen kaikkea evankeliumin julistamisesta niin, että ihmiset kääntyvät synneistään ja uskovat evankeliumin. Itselleni oli usko Kristukseen avautunut vasta muutamaa vuotta aikaisemmin ja se muutti käsitykseni Jumalasta ja siitä, mikä tässä elämässä oli ehdottomasti tärkeintä. Oli luonnollista ymmärtää lähetystyö samantapaisena kuin se toiminta, jossa olimme mukana Suomessakin eri paikkakunnilla: julistuksena herätyskokouksissa, kaduilla ja kouluissa. Tarkoituksena oli saavuttaa mahdollisimman monia ihmissieluja, joiden kunkin arvo iankaikkisuuden ja Jumalan edessä oli ja on ääretön. Vasta vähitellen, jo lähetyskentällä aloin ymmärtää, että nämä sielut, ihmiset, tarvitsevat seurakuntaa, kirkkoa.

– Kirkon perustaminen lähetyskentällä pakottaa lähetyssaarnaajat sellaisten kysymysten eteen, jotka kotimaassa olivat valmiiksi vastattuja ja joita ei useinkaan ajatella sen syvällisemmin. Mikä on kirkko, mikä seurakunta? Kuinka suuri kirkon täytyy vähintään olla? Kuka päättää kirkon asioista? Mitä kirkko tunnustaa? Mikä on kirkon hengellinen virka? Mitä seurakunnan paimenilta vähintään vaaditaan? Mitä opetetaan sakramenteista? Tämän tapaisia kysymyksiä on loputtomasti. Valitettavasti lähetyssaarnaajia ei yleensä ole valmistettu kohtaamaan niitä.

– Luterilaisen kirkon lähetystyö tulee suunnitella alusta alkaen seurakuntien ja kirkon perustamista varten silloin, kun ei vielä niitä ole olemassa. Kirkon historia on jo 2000 vuotta vanha. Olisi kummallista ajatella, ettei kirkon kokemuksista ja opeista voisi hyötyä. Kirkon perustamista ei tule eikä saa panna uusien kristittyjen ratkaistavaksi ja rasitukseksi. Kirkko on jo olemassa. Lähetyssaarnaajien tulee “tuoda kirkko mukanaan”. He opettavat paikallisille, uusille kristityille kristillisen totuuden sellaisena kuin he itsekin uskovat. Luterilaisen lähetystyön päämääränä on tietenkin sielujen pelastus, mutta samalla myös luterilaisen kirkon perustaminen sinne, missä kirkkoa ei vielä ole tai myös olemassa olevan luterilaisen kirkon vahvistaminen niillä lahjoilla ja kyvyillä, joita Jumala on meille antanut.



Pauliina Pylvänäinen

Hiippakuntasihteeri

Jari Heiska on yksi Lähetyshiippakunnan soppatykkimiehistä. Kuva: Kari Puustinen

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa voi palvella monella eri tavalla: Yksi pitää pyhäkouluja, toinen suntioi messuaamuna alttarin paikoilleen – ja kolmas ”taistelee” kauhan varressa soppatykkimiehenä. Näitä viimeksi mainittuja vastuunkantajia on seurakunnissamme monia, niin kuin muuten kyseisiä kenttäkeittimiäkin. Esittelemme seuraavaksi miehistä kaksi.

Heiska iloitsee uudesta tykistä ja käyttökoulutuksesta

Jari Heiskaa Pyhän Ristin luterilaisesta seurakunnasta Lohjalta voisi kutsua Lähetyshiippakunnan soppatykistön komentajaksi. Heiska on johtanut Kesäjuhlan ruokailujen suunnittelua, tarviketilauksia, valmistusta ja siivousta joka kerta, kun juhlat on järjestetty. Aluksi homma oli Lohjan seurakunnan vastuulla, mutta myöhemmin tykkitiimiin on tullut muitakin innokkaita. Jotkut palvelevat yhden vuoron verran, jotkut koko viikonlopun ajan. Heiska toivoo, että lisää porukkaa tulisi mukaan:

– Ensi kesänä otamme käyttöön Lähetyshiippakunnalle hankitun oman soppatykin, jonka vahvuus on kippaava kattila. Sen käyttäminen ja puhdistaminen on aiempaa tehokkaampaa, hän iloitsee.

– Tykki on tarkoitettu kaikkien seurakuntien käyttöön. Sen lainaamisesta voi kysyä lisätietoja pastori Harri Lammilta.

Loimaan evankelisella opistolla järjestetään 24.–25. toukokuuta Kenttäkeittimen käytön peruskurssi, jota ravintola-alan opettajana työskentelevä Heiska on puuhaamassa. Kurssille voivat osallistua kaikki soppatykin käytöstä kiinnostuneet. Kurssi antaa myös eväitä toimia Kesäjuhlan tykkitiimissä. Kurssille ilmoittautuminen on auki toukokuun 10. päivään saakka, linkki löytyy alta.

Kosonen saapuu kutsusta kokkaamaan

Lauri Kososta soppatykkeineen voi kutsua vierailemaan seurakuntien tilaisuuksiin. Kuva: Kari Puustinen

Tamperelainen Lauri Kosonen on löytänyt soppatykin avulla oman paikkansa rakentaa seurakuntaa ja luoda yhteisöllisyyttä. Itseoppinut, ruoanlaittoa rakastava kokki kiertää Lähetyshiippakunnan seurakunnissa ja laittaa ruokaa isollekin porukalle. Aina oman mielikuvituksensa tuottamalla, herkullisella reseptillä.

– Mikä olisikaan parempi ja raamatullisempi tapa rakentaa yhteisöllisyyttä kuin yhdessä syöminen, Lauri huomauttaa.

Hän lupaa tulla kutsusta eri puolilla Suomea sijaitseviin seurakuntiin kokkaamaan, olipa keittovälineenä sitten kattila, soppatykki, paellapannu tai vaikka porsasvarras.

– Minulle on ilo, että saan tehdä jotain Lähetyshiippakunnan eteen. Tämä sopii sosiaaliselle luonteelleni. Eläkkeellä olen vapaa lähtemään reissuun, Lauri kertoo.

Mieti, miten haluaisit palvella

Kuopion Pyhän Pietarin luterilaisen seurakunnan pastori Kalle Väätäinen pitää Laurin toimintaa esimerkillisenä:

– Lauri on hieno esimerkki siitä, miten vapaaehtoiset vastuunkantajat voivat Lähetyshiippakunnassa palvella. Hän on itse valinnut, millä tavalla haluaa palvella, ja tekee sitten sitä omatoimisesti. Laurin ideasta on varmasti iloa ja hyötyä monille.

Voitte kutsua Laurin kokkaamaan seurakuntaanne soittamalla numeroon 044-244 5323 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected].

Lisätietoja ja hakulomake Loimaan evankelisella opistolla 24.–25.5. järjestettävälle Kenttäkeittimen käytön peruskurssille avautuvat tästä linkistä.

 

Teksti: Pauliina Pylvänäinen ja Marjaana Anttila

 

Mailis Janatuinen opetti Hämeeninnassa profeetta Samuelin äidistä ja elämästä. Kuva: Lähetyshiippakunnan arkisto.

Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1.Sam.7:12)

Saimme viettää rovastikunnallista naistenpäivää Hämeenlinnan Wisahovissa lauantaina 27.1. Paikalle saapui kolmisenkymmentä naista kuulemaan Mailis Janatuisen luentoja, nauttimaan uskovien yhteydestä, yhteisestä rukouksesta, ilosanomapiiristä ja hyvästä ruuasta, joilla kaikilla Herra meistä runsaasti ravitsi.

Samuelin äidin esimerkki

Ensimmäisen luennon aiheena oli uskonpuhdistajan äiti. Luento käsitteli profeetta Samuelin äitiä Hannaa, joka pitkään lapsettomuudesta kärsittyään pyysi Herralta poikalasta ja lupasi antaa tämän Herralle palvelijaksi pienestä pitäen. Herra kuuli Hannaa ja Hanna piti lupauksensa. Tämän raamatunkertomuksen äärellä Mailis kehotti meitä osallistujia muistamaan, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät kuulu meille, vaan Herralle, aina pienestä pitäen. Hanna toimi myös esimerkkinä sitkeästä rukouksesta ja siitä, että Herraan luottaen ja turvaten elämämme kulkee aina parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Lounaan jälkeen pidettiin ilosanomapiiri. Kuva: Sirkku-Marja Väätäinen

Lounaan jälkeen jakauduimme ilosanomapiiriryhmiin, joissa käsittelimme Luukkaan evankeliumin kertomusta, jossa Jeesus kohtaa syntisen naisen (Luuk.7:36-50). Pohdimme sitä, miten tärkeää on tunnistaa oma syntisyytensä, jotta voi tunnustaa syntinsä Herralle ja näin saada ne anteeksi sekä sitä, miten hyviä me ihmiset olemme selittelemään väärät tekomme oikeutetuiksi. Vertasimme kertomuksessa esiintyvää fariseus Simonia ja syntistä naista, joka itki Jeesuksen jaloissa ja löysimme itsemme kummastakin. Yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, yhtä aikaa kovia ja katuvia.

Profeetta Samuelin elämän opit

Toisessa luennossaan Mailis jatkoi profeetta Samuelin elämän käsittelyä. Miten tämä sai viettää hienoja vuosia kuningas Saulin aisaparina, sitten pettyä Sauliin ja taas herätä toivomaan parempaa, kun Herra johdatti Samuelin tulevan kuninkaan, Daavidin, luo. Lisäksi käsiteltiin sitä, miten hyvin hurskaatkin ihmiset voivat epäonnistua esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Miten helppoa onkaan katsoa läpi sormien jotakin pieneltä tuntuvaa asiaa, joka todellisuudessa voikin johtaa suuriin vaikeuksiin, mikäli kasvattaja (esimerkkeinä Mailis käytti pappi Eeliä ja profeetta Samuelia isän roolissa) ei ole riittävän määrätietoinen silloin kun sitä vaadittaisiin. Lohtuna huonoille kasvattajille nousi kuitenkin esiin Raamatun lupaus ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Apt.16:31).

Lopuksi saimme käydä yhteiseen esirukoukseen päivän aikana jätettyjen rukouspyyntöjen kautta. Oli hienoa saada viettää aikaa uskonsisarten ympäröimänä, Raamatun äärellä ja ammentaa uutta voimaa arkeen. Jälkikäteen osallistujat kiittivät mukavasta päivästä, joka oli virkistävä ja rohkaiseva, ja jossa väkeä oli paljon enemmän kuin oli osattu odottaa. Osallistujista oli ollut hienoa saada kuulla Mailista vielä ”livenä”. Kiitos kaikille mukana olleille ja vastuuta kantaneille tästä kokemuksesta!

 

Teksti: Pauliina Lahti

Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.

Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.

Jumalan johdattamana kohti paimenvirkaa

Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.

Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.

Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7  28.1.2024 klo 10 alkaen.

Pauliina Pylvänäinen

Hiippakuntasihteeri

Lauantaina leiriläiset pääsivät ulkoilemaan mukavassa pakkassäässä. Kuva: Ugis Mezulis

Neljän päivän mittainen Corpus Christi New Year’s Camp 2024 käynnistyi perjantaina Jyväskylässä. Kiponniemen toimintakeskuksessa on parhaillaan 55 leiriläistä, joista parikymmentä on saapunut paikalle Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen lisäksi osallistujat ovat saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Ilahduttavasti osallistujien joukossa on myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuvia nuoria aikuisia. Leirin opetuksien, juontojen ja hetkipalvelusten kielenä on englanti. Leirin johtajan, pastori Mika Tervakankaan ohjeistuksen mukaan kaikkien muidenkin kielten puhuminen on kuitenkin sallittua – jopa useita kieliä yhdistelevä ”Tiki-Talk”.

Anna Siekkinen on hoitanut leirin valmisteluja alkusyksystä lähtien. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Leirin valmistelut aloitettiin elo-syyskuussa. Sama tiimi on jo muutamia kertoja aiemminkin järjestänyt vastaavia tapahtumia, joten järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Tiimin vetovastuussa on pastori Mika Tervakangas. Lisäksi järjestelyissä ovat olleet mukana Anna Siekkinen, Joona Marttila, Jere Toikka, Hanna Erkkilä ja Mari Mattila. – Ensimmäiset ajatukset tämän leirin järjestämisestä tulivat heti alkuvuonna edellisen Loimaalla järjestetyn uuden vuoden leirin jälkeen. Heinäkuussa Latviassa Corpus Christi -konferenssissa kerroimme osallistujille, että tällainen leiri on tulossa. Varsinainen suunnittelu aloitettiin elo-syyskuussa ja tuolloin myös Kiponniemen toimintakeskus valikoitui sopivaksi leiripaikaksi, Anna Siekkinen leirin järjestelytiimistä kertoo.

”Vaellamme uskossa emmekä näkemisessä”

Pastori Matias Krögerin raamattuopetukset ovat keskeinen osa leirin antia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Tämänkertaisen leirin teema on “We walk by faith, not by sight” (2. Kor. 5:7). Perjantain raamattuopetuksessa pastori Matias Kröger puhuikin Israelin erämaavaelluksesta ja lauantaina Kristuksesta Vanhassa testamentissa. Muutoin leiripäivien ohjelma koostuu rukoushetkistä, ruokailuista ja rennosta yhteisestä tekemisestä, tiskivuoroja unohtamatta.

Uuden vuoden aaton leiripäivä on erityinen kahdesta syystä: Aamulla leiriläiset osallistuvat Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun Jyväskylässä. Messun jälkeen leiriläisillä on mahdollisuus syödä lounasta kaupungilla ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Illalla leiriläiset kokoontuvat vastaanottamaan uutta vuotta yhdessä. Ilta on yhdistelmä muodollisempaa ja epämuodollisempaa ohjelmaa: Väki pukeutuu parhaimpiinsa ja syö tavallista leiriateriaa hienommin. Illan ohjelmassa on laulu- ja musiikkiesityksiä, puheita sekä Corpus Christin perinteisiin kuuluvia piiritansseja ja eri maista tuoduilla makeisilla herkuttelua. Keskiyön aikaan ammutaan raketteja ja poltellaan sädetikkuja.

Ensi kesänä Wittenbergissä

Jordan Tomesch saapui leirille Yhdysvalloista. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Jordan Tomesch on saapunut leirille Yhdysvaltojen Atlantasta, mutta hänen sukujuurensa ovat Saksassa. Muutama vuosi sitten siellä vieraillessaan hänelle suositeltiin Corpus Christi -leirille osallistumista. Jordan kiinnostui, sillä Yhdysvalloissa vastaavanlaista toimintaa ei ole järjestetty nuorille aikuisille. Jordan kertookin tämän olevan hänen kahdeksas Corpus Christi -leirinsä. Jyväskylästä Jordanin matka jatkuu Berliiniin. Siellä hän tapaa sukulaisiaan ja käy Wittenbergissä suunnittelemassa ensi kesänä siellä järjestettävää Corpus Christi -konferenssia muun järjestelytiimin kanssa. – Ensi vuoden konferenssista tulee hieno! On upeaa päästä kokoontumaan juuri Wittenbergissä. Konferenssin teemana on ”Body of Christ”, Jordan mainitsee ja kannustaa kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan.

Pauliina Pylvänäinen

Hiippakuntasihteeri

Kuva: James Tissot: Vision de Zacharie (Brooklyn Museum) /Wikimedia Commons

Vuonna 354 Rooman keisari Julius ilmoitti, että joulukuun 25. päivää tuli viettää voittamattoman auringon syntypäivänä (Natalis Sol Invictus). Julius pyrki saattamaan voimaan sitä pakanallista uskonnollisuutta, joka oli vallinnut aiemmin Roomassa. Kristinusko oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen hiljalleen levinnyt valtakunnassa. Kristittyjä kuitenkin vainottiin monin paikoin. Tilanne muuttui vuonna 313, jolloin keisari Konstantinos I lopetti vainot ja teki kristinuskosta luvallisen uskonnon.

Kristillistetty pakanakultti?

Keisari Juliuksen päätös asettaa pakanallinen juhla 25:nneksi joulukuuta oli harkittu teko. Kristityt olivat nimittäin pitäneet tuota päivää Jeesuksen syntymäpäivänä. Esimerkiksi kirkkoisä Hippolytos kirjoitti vuonna 204 Danielin kirjan selityksessään: “Sillä Herramme ensimmäinen tuleminen lihassa, kun hän syntyi Betlehemissä, oli 25. joulukuuta” (4.23.3). On kuitenkin ounasteltu, että kristityt olisivat puolestaan ensin asettaneet joulun vieton samalle päivälle, jolla olisi ollut Roomassa suosittu pakanallinen Saturnalia-juhla.  Tuo juhla ei kuitenkaan osunut koskaan joulukuun 25. päivälle. Juhla alkoi 17. joulukuuta ja kesti muutaman päivän päättyen viimeistään 23.12. Tunnetut antiikin juhlat eivät siis ole kristillisen joulun taustalla.

Syntymäjuhlan ajoitus

Kuinka joulu sitten asettui juuri tähän ajankohtaan? Asiasta on olemassa kaksi teoriaa. Molemmat teoriat voivat pitää yhtä aikaa paikkansa. Ensimmäinen teoria pohjaa Luukkaan evankeliumin tietoon, että Johannes Kastajan isä Sakarias kuului Abian pappisosastoon (Luuk. 1:5). Juutalaiset lähteet kertovat, että kun Rooman armeija tuhosi temppelin Av-kuussa vuonna 70, oli Joojaribin pappisosasto palvelusvuorossa. Kun Raamatun (1. Aik. 24) ja juutalaisten lähteiden perusteella tiedetään osastoja olleen 24 ja näiden palvelleen viikon jakson kaksi kertaa vuodessa, on laskettu, että Sakarian palvelusvuoro oli syyskuussa. Sakariaan palattua kotiin, Johannes sai alkunsa ja syntyi kesäkuun 25. päivä. Jeesus puolestaan syntyi puoli vuotta myöhemmin 25.12. (vrt. Luuk. 1:36).

Toinen teoria nostaa esiin muinaisen näkemyksen, jonka mukaan ihmiset elivät kokonaisen elämänkierron ja kuolivat siis sinä päivänä, jona elämä oli alkanut. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli juhla, jota kirkko oli viettänyt alusta lähtien. Ristiinnaulitseminen osui nykyisen kalenterimme maaliskuun 25. päivälle. Kun tuo sama päivä on Jeesuksen sikiämisen päivä, päädytään jälleen Jeesuksen syntymään 25.12.

Todellinen syntymä

Miksi siis on väitetty, että Rooman valtakunnassa valta-asemaan päässyt kristinusko olisi tarkoituksellisesti asettanut joulun vieton pakanallisen juhlan kanssa samalle ajankohdalle? Varhaisista lähteistä ei löydy tietoa, että kristityt olisivat jollain tapaa valikoineet hyvän ajankohdan. Päivä näyttää asettuneen siihen kohtaan, mihin perimätieto ja varhaisten kirkkoisien laskelmat osoittivat. 1800-luvulla kuitenkin nousi esiin halu osoittaa kirkon rappeutuminen jo varhaisesta alkaen. Niinpä erilaisten pakanallisten ajatusten nähtiin muun muassa joulun kohdalla hiipineen kirkkoon jo 300-luvulta lähtien. Tällaista rappioteoriaa pidetään nykyään vanhentuneena.

Jouluevankeliumissa mainitaan Jeesuksen syntyneen Rooman keisari Augustuksen aikana. Jouluevankeliumin keskuksessa ei kuitenkaan ole keisarin mahti ja loisto, vaan maailman Vapahtaja ja iankaikkinen Jumala, joka syntyi ihmiseksi halpaan betlehemiläiseen seimeen. Joulun vieton lähtökohta ei ole kuninkaiden tai keisarien tai edes kirkon mahtimääräys. Joulun vieton lähtökohta on Jumalan yhdistyminen ihmisyyteen, että hän, joka tuli ihmiseksi, tekisi kirkossaan meidät Jumalan lapsiksi.

Pastori Antti Leinonen,

Stefanoksen luterilainen seurakunta, Rovaniemi

Antti Leinonen

Pastori, aluerovasti

Rovaniemi , Meri-Lappi , Sodankylä ,

Diakonissa Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä 29. lokakuuta. Kuva: Tuomo Simojoki

Kenian luterilaisessa kirkossa vietetään huomenna suurta juhlaa, kun syyskuussa diakonissaksi valmistunut Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä. Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiaattiohjelman tuella opiskellut henkilö, joka pääsee nyt aloittamaan työnsä.

Faithin työ sijoittuu Keski-Kenian Merun alueelle. Se kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Yksi Faithin päätehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Keniassa seurakunnissa on paljon lapsia, mutta pyhäkoulutyötä ei ole aina hyvin järjestetty. Muutoinkin lapsi- ja nuorisotyö on vielä monessa seurakunnassa vielä aluillaan. Faith kokee tämän työn olevan erityisen lähellä hänen sydäntään.  Hän on iloinen ja energinen nainen, joka on valmistautunut kiertämään eri seurakuntia Katekismus ja lastenraamattu laukussaan.

Yksi Faithin tehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Kuva: Tuomo Simojoki

Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiohjelmasta valmistunut opiskelija. Porissa toimiva Sakkeuksen luterilainen seurakunta on kantanut taloudellisen vastuun Faithin stipendivarojen keräämisestä. Lisäksi hänen puolestaan on rukoiltu messussa esirukouksissa. Varsinaisesti Faithin opiskelutaival päättyi elokuun lopussa, kun viimeinen harjoittelujakso loppui. Syyskuussa Matongon teologisessa seminaarissa vietettiin Faithin valmistujaisia.

Vaikeuksista voittoon

Opintojen aloittaminen ei ollut Faithille itsestäänselvyys. Hänen elämäntilanteensa ei ollut lainkaan helppo. Miehensä hylkäämisen takia Faith on kolmen nuoren yksinhuoltaja. Opintojen aloittaminen vaati häneltä lähtemisen pois kotoa, lasten luota. Myös lasten koulumaksujen hoituminen oli iso kysymys. Vaikka Lähetyshiippakunnan stipendiin sisältyy pieni taskuraha, se ei riittänyt koulumaksuihin. Faith kysyi piispaltansa Bernard Kugerialta, miten hänen tulisi tehdä. He hiljentyivät rukoukseen. Sen jälkeen piispa totesi, että jos Jumala on ihmeellisesti johdattanut stipendin, johdattaisi hän varmasti muunkin avun. Tämän uskon varassa Faith uskalsi lähteä opiskelemaan. Sukulaiset vuorostaan ottivat opiskelujen ajaksi lapset hoitaakseen.

Jumala vaikutti niin, että Suomesta, Lähetyshiippakunnan parista, eräs yksityishenkilö otti omaehtoisesti vastuulleen Faithin lasten koulumaksut. Tämä tapahtui Faithin pyytämättä tai olematta asiasta erikseen yhteydessä. Vasta jälkikäteen selvisi, miten hän oli ylipäätään epäröinyt koko opiskeluasiaa, ja minkälainen paine koulumaksujen suhteen oli ollut. Miten hienosti Jumala oli kaiken ennakkoon valmistanut! Miten sopivaa on, että näin tapahtui ihmiselle, jonka nimi on Faith, sillä englanniksi nimi tarkoittaa nimenomaan uskoa.

Tukea työvoimapulaan

Kenian luterilaisessa kirkossa on huutava työvoimapula. Kirkko kasvaa, mutta työntekijöitä on liian vähän. Hiippakunnassa saattaa olla esimerkiksi yli 80 seurakuntaa, mutta pastoreita vain 20. Toisin kuin Suomessa, Keniassa opiskelu ei ole ilmaista. Monen opinnot jäävät toteutumatta, sillä heillä tai heidän seurakunnillaan ei ole varaa opintomaksuihin.

Jotta rahanpuute ei olisi este saada kirkoille hyviä työntekijöitä, Lähetyshiippakunta on alkanut tarjota opiskelijoille stipendejä. Faith Kajujun valmistumisen jälkeen Lähetyshiippakunnalla on yhteensä kahdeksan stipendiaattia. Heistä kolme on jarai-kansaan kuuluvia pappisopiskelijoita, jotka opiskelevat Kambodzassa. Loput viisi opiskelevat Faithin tavoin Kenian Matongossa. Voimme Lähetyshiippakunnassa iloita, että jokainen meistä saa omalta osaltaan olla mukana tukemassa heitä – Jumalan armosta.

Faith Kajuju opettamassa pyhäkoulua Kituissa. Kuvassa mukana swahilinkieliset lastenraamatut, joiden painamista tuettiin Lähetyshiippakunnan keräyksellä. Kuva: Tuomo Simojoki

 

Teksti: Tuomo Simojoki

Tuomo Simojoki

Lähetystyöntekijä, Lähetystyönkoordinaattori, Pastori (OTO)

Sinut on kutsuttu -tapahtumassa tavattiin vanhoja tuttuja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Sinut on kutsuttu – tapahtuma pidettiin Tampereella Juhannuskylän koululla 30.9.-1.10. 2023. Tämä Lähetyshiippakunnan jokavuotinen koko perheen tapahtuma alkoi lauantaina aamupäivällä ja päättyi sunnuntaina messuun. Tänä vuonna tapahtuman teemana oli ”Sinut on kutsuttu valoon”.  Lauantaina tapahtuma keräsi noin 250 osallistujaa, joista 200 oli eri-ikäisiä nuoria.

Ohjelmatarjontaa ikäryhmittäin

Tänä vuonna tapahtuman ohjelma rakentui ”Sinut on kutsuttu valoon” -teeman ympärille. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tapahtumaan, jota myös lyhenteellä ”SOK” kutsutaan, tulee joka vuosi väkeä niin lähiseudulta kuin kauempaa Suomesta. Tarjolla on kaikille osallistujille yhteisiä tilaisuuksia sekä erillistä ohjelmaa eri-ikäisille. Moni tulee tapahtumaan mm. hyvien opetusten ja yhteisten lauluhetkien lisäksi tapaamaan tuttuja ja nauttimaan yhteishengestä. Useille tapahtumaan osallistuminen on tullut jokavuotiseksi tavaksi. On mahtavaa huomata, että tapahtumaan tulee joka vuosi myös monia ensikertalaisia.

Tänä vuonna aikuisten kanavissa oli tarjolla Lauri Gummeruksen pitämä opetus addiktioista ja Päivi Räsäsen pitämä opetus kristillisestä arvopohjasta. Nuorille (15+) oli tarjolla mm. Jarno Gummeruksen opetus seurustelusta ja Esko Murron opetus siitä, mitä messussa tapahtuu.

Avominne klinikoilla vastaavana ohjaajana työskentelevä Lauri Gummerus luennoi addiktoista. Kuva: Sami Niemi

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen puhui kristillisen arvopohjan vaikutuksista lapsiin ja perheisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Ohjelmassa oli myös viime ja tulevan kesän riparimiitti, jossa nuoret näkivät riparikavereitaan. Varhaisnuoret pääsivät kuulemaan Juuso Mäkistä, aiheena Kristittynä koulussa, sekä Kalle Väätäisen opetusta Jumalan valosta, joka kääntää paatuneenkin.

Riparimiittiin kokoonnuttiin pastori Mikko Ahon johdolla. Kuva: Sami Niemi

 

Pastori Juuso Mäkinen säesti varhaisnuorten kanavaan osallistuneiden yhteislaulua. Kuva: Sami Niemi

Toimintarasteja ja yhteistä iltaohjelmaa

Iltapäivällä jokainen osallistuja sai valita itselleen mieluisen toimintarastin, johon osallistua. Liikunnallisen ja musikaalisen rastin lisäksi oli vaihtoehtona askartelua ja lautapelien pelailua sekä näyttelemistä. Päivälliseksi oli tarjolla koulun pihalla valmistettua pyttipannua.Koko perheen iltaohjelmassa yksi ohjelmanumeroista oli Ville Ryösön upea konsertti. Lopuksi pidettiin vesper pastori Esko Murron johdolla. Päivän tunnelma vaikutti erittäin mukavalta ja lämminhenkiseltä.

Koululle yöksi jääneillä ilta jatkui vielä yhteisen hengailun ja esimerkiksi pingis- ja pöytäjalkapallopelien parissa. Sunnuntaina koululla yöpyneet siirtyivät yhdessä messuun Tampereen adventtikirkolle. Messun toimitti Esko Murto. Messun jälkeen kirkkolounasta oli tarjolla halukkaille.

Sunnuntain messussa palveli pastori Esko Murto. Kuva: Sami Niemi

 

Messun jälkeen tarjolla oli vielä kirkkolounas. Kuva: Arto Jääskeläinen

”Ihan älyttömän hauskaa”

Tapahtumaan osallistunut nuori, Emmy Jääskeläinen, kommentoi sunnuntaina kokemuksiaan seuraavasti:

SOK on tosi tärkeä tapahtuma nuorille, koska se auttaa pitämään yhteyksiä kavereihin, joita ei muuten näe kovin usein. Tapahtuma kerää yhteen porukkaa ympäri Suomea ja on ihana nähdä kavereita. Nuorilla oli hauskaa yhdessä ja käsittääkseni kaikille jäi ihan hyvä fiilis. Mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Oli hyvä, kun nuorille järkättiin se oma iltaohjelma, niin pysty valvomaan vaikkapa koulun salissa. Oli ihanaa valvoa ja nauraa yhdessä. Yövalvonta oli myös järjestetty tosi hyvin. Koko perheen iltaohjelmaan olisin kuitenkin toivonut lisää pelejä tai yhteisleikkejä. Superiso kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja muille, ketkä olivat mukana suunnittelemassa tapahtumaa! Näin jälkikäteen on haikea fiilis ja jo ikävä ystävii.

Suuret kiitokset siis kaikille tapahtumaan osallistuneille ja sen järjestäneelle Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaiselle seurakunnalle! Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunta selvittää, missä tapahtuma ensi vuonna järjestettäisiin.

Teksti: Päivikki Nokelainen