Blogi: Nyt on vanhusten vuoro
28.9.2023
Pastori Samuli Siikavirta piti tämän puheen Marssi Elämän puolesta -tapahtumassa Helsingissä 23.9. Kuva: Alli Pitkäpaasi
Hyvää valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää!
Elämme ajassa, jota varjostaa kuoleman kulttuuri. Tämä kuoleman kulttuuri kuitenkin monesti piiloutuu elämänmyönteisiltä kuulostavien käsitteiden kuten erilaisten oikeuksien alle. Siksi kuoleman kulttuuria on välillä niin vaikea havaita.
Puhutaan naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Tuolla positiiviselta kuulostavalla oikeudella tarkoitetaan kuitenkin lupaa lopettaa äidin kehon turvissa kasvavan pienen ihmisen elämä.
Puhutaan jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna. Tuolla sinänsä kannatettavalla ajatuksella tarkoitetaan kuitenkin, että ne, jotka eivät ole haluttuja, voidaan kuolettaa ennen syntymäänsä.
Puhutaan laillisen abortin välttämättömyydestä äidin hengen säästämiseksi vaikeissa komplikaatioissa. Tämän kanssa useimmat vapaan abortin vastustajatkin ovat samaa mieltä. Samalla useimmiten vaietaan kuitenkin siitä, että äidin hengen säästämiseksi tehdyt abortit eivät juuri edes näy tilastoissa, joiden mukaan 94,8 % viime vuonna abortoitiin sosiaalisin tai niihin verrattavin syin ja loput 4,8 % ”mahdollisen tai todetun sikiövaurion” kuten Downin syndrooman perusteella (THL:n 2022 tilastot), jonka kanssa kuitenkin pystyy elämään.
Puhutaan oikeudesta turvalliseen aborttiin kuolemien vähentämiseksi puoskareiden käsissä. Tuossa elämän suojelemiseen tähtäävässä argumentissa unohdetaan kuitenkin, että abortissa kuolee aina vähintään yksi ihminen.
Abortti tarkoittaa Käypä hoito -ohjeen mukaan ”ihmisen toimin käynnistettyä raskauden päättymistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa (…) sikiön kuolemaan”. Kyse on siis virallisen määritelmän mukaan kuolemasta, jonka toiset aiheuttavat.
Tämä kuoleman kulttuuri on ollut rajatuissa tapauksissa laillistettua Suomessa jo 73 vuoden ajan, ja sosiaalisiin syiden verukkeella 12. raskausviikkoon saakka käytännössä vapaan abortin mahdollistava laki on ollut voimassa 53 vuoden ajan. Tämän kuun alussa voimaan tullut entistä liberaalimpi aborttilaki käytännössä poisti harkinta-ajan varhaisimmilta aborteilta. Yhden lääkärin lähete riittää aikaisemman kahden sijaan. Lakiin johtaneen kansalaisaloitteen johtoajatuksena oli naisten ”oman tahdon” ja itsemääräämisoikeuden lisääminen. Tuon oikeuden varjoon jäi kuitenkin syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Kuoleman kulttuurissa sanat ovat harkittuja, koska väärä sanavalinta voi paljastaa sen, mistä todellisuudessa on kyse. Kun puhutaan ei-toivotusta raskaudesta, joka johtaa aborttiin, käytetään ihmisyydestä etäännyttävää lääketieteellistä termiä ”sikiö”. Kun puhutaan samalla raskausviikolla tapahtuneesta ei-toivotusta keskenmenosta, puhutaan kuitenkin lapsesta, joka menetettiin.
Kuoleman kulttuurissa ihminen ja hänen subjektiivinen kokemuksensa on kaiken mitta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on ottanut itselleen vallan päättää elämästä ja kuolemasta. Kuoleman kulttuurissa ihminen on tehnyt itsestään jumalan.
Kuoleman kulttuuri jättää jälkensä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomessa aborttien määrä on viime vuosina asettunut n. 8 000:een vuodessa, joskin viime vuonna niiden määrä kasvoi 3,5 %:lla verrattuna edellisvuoteen (THL). Jos viime vuonna syntyneisiin lapsiin (44 933) lisätään silloin abortoidut lapset (n. 7 900), he muodostaisivat 15 % ikäluokastaan, mikäli heidän olisi annettu elää. 15 % ikäluokasta on iso luku. Vielä isommaksi tuo 15 % ikäluokasta nousee sen kehityksen valossa, että Suomessa syntyi viime vuonna ennätyksellisen vähän lapsia. Viimeksi yhtä vähän suomalaisia syntyi elävänä nälkävuonna 1868, siis yli 150 vuotta sitten, silloin kun maatamme asutti alle kaksi miljoonaa ihmistä nykyisen 5,5 miljoonan sijaan.
Nälkävuosina kuolema vaikutti nälänhädän ja köyhyyden kautta, joihin ihmiset eivät juuri voineet vaikuttaa. Meidän ajassamme kuolema vaikuttaa kuoleman kulttuurin kautta, jota yhteiskuntamme on itse valinnut toteuttaa ja seurata.
On kuitenkin olemassa myös vaihtoehto, jonka puolesta pidämme tänään ääntä täällä: se on elämän kulttuuri.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain naisten oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös syntymättömän lapsen oikeudesta omaansa. Kummatkin ovat yhtä tärkeitä.
Elämän kulttuurissa ei puhuta vain jokaisen oikeudesta syntyä haluttuna, vaan myös niiden oikeudesta syntyä ja elää, joita ei suunniteltu, haluttu tai joista biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan. Ei-toivotun lapsettomuuden lisääntyessä heille olisi kasvattajia ja adoptiovanhempia, jos tästä vain puhuttaisiin vaihtoehtona.
Elämän kulttuurissa entistä vapaampaa kohtulasten surmaamista ei puolustella harvinaisilla äidin hengen säästävillä poikkeustapauksilla, vaan elämää puolustetaan esivallan säätämillä laeilla, jotka rajoittavat muista syistä kuin lääketieteellisissä hätätapauksissa tehtäviä abortteja minimiin.
Elämän kulttuurissa ei määrätä kuolemaa hoidoksi tai ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin, vaan tuetaan ja autetaan niin äitejä kuin isiäkin raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen hoitamaan ja rakastamaan lapsiaan vaikeissakin olosuhteissa.
Elämän kulttuuriin on mahdollista kääntyä. Mutta mikäli aikain saatossa käy ilmi, että yhteiskuntamme on elämän kulttuurin lopullisesti hylännyt, silloin sen edistäminen on entistä tärkeämpää yksilöiden ja yhteisöjen kuten seurakuntien tasolla.
Pappina ja kristittynä näen tämän elämän kulttuurin kaikkein selkeimpänä Pyhän Raamatun lehdillä. Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid lausuu elämän Herralle: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16) Ja Uudessa testamentissa kerrotaan, että Daavidin jälkeläinen Jeesus Kristus pyhitti ihmiselämän sen alusta alkaen, kun Hän sikisi ihmisalkioksi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohdussa.
Jeesuskin syntyi kuoleman kulttuurin keskelle Herodes Suuren miekan alaisuuteen, mutta vältti Betlehemin lastensurman. Hän kuoli ristillä syntisten puolesta ja nousi kuolleista antaakseen tälle kuolevalle maailmalle elämän. Ja mikä lohtu onkaan, että Hän on jo voittanut kuoleman – Hän on voittanut myös tämän kuoleman kulttuurin.
Viikonloppuna Loimaan evankelisella opistolla musisoi nelisenkymmentä leiriläistä. Kuva: Anna Punkeri
Suuret asiat voivat syntyä joskus näennäisesti hyvin pienestä. Niin kävi Lähetyshiippakunnan historian ensimmäiselle musiikkileirille, jonka tarve tuli lausutuksi ilmoille ihan tavallisilla hämeenlinnalaisilla kirkkokahveilla viime keväänä.
Lähes 40 kirkkomusiikin ystävää kokoontui Loimaan evankeliselle opistolle syyskuun toisena viikonloppuna 8.–10.9.2023 oppimaan uutta, jakamaan kokemuksiaan sekä vaikuttumaan luterilaisen uskon innoittaman musiikin rikkaudesta. Joukossa oli seurakuntien kanttoreita, kuorolaulun harrastajia, eri soittimien taitajia sekä muita musiikin ystäviä. Kaikkia yhdisti halu palvella seurakuntia ja kirkkoamme musiikin lahjoin. Musiikkileirin suunnitteluryhmänä ja pääkouluttajina olivat musiikin rautaiset ammattilaiset Päivi Pohjola sekä Miikkael ja Eerika Halonen.
Perjantai-illan ohjelmassa oli lyhyen tutustumistuokion jälkeen piispa Juhana Pohjolan johdantoluento musiikin asemasta Raamatussa. Illan aikana pohdittiin myös sitä, miten musiikki voi seurakunnassa yhdistää kaiken ikäisiä aina ”vauvasta vaariin” – ja luonnollisesti vähän väliä kajautettiin yhdessä sopiva virsi. Ilta päättyi vesperiin eli iltarukoukseen, kuinkas muuten.
Lauantai alkoi puolestaan laudeksella eli aamurukouspalveluksella. Aamupäivän opetusosuus koostui luterilaisen jumalanpalvelusmusiikin historiasta ja muodosta sekä psalmilaulun alkeista ja traditiosta. Luennot kirvoittivat vilkasta keskustelua ja innostunutta psalmilaulantaa.
Leirillä tutustuttiin luterilaiseen musiikkiperinteeseen. Tässä luennoimassa Miikkael Halonen. Kuva: Jussi-Pekka Rauha
Lauantai-iltapäivän työpajoissa leiriläiset jakautuivat ottamaan tuntumaa kuorolauluun, harjoittelemaan orkesterisoittoa sekä oppimaan lisää kanttorina toimimisesta. Pienryhmissä muun muassa prepattiin aloittelevia kanttoreita, kokeiltiin erilaisia tapoja rakentaa alkusoittoja ja opeteltiin säestämään rikkaasti sointumerkeistä.
Lauantain illanvietossa leiriläiset saivat nauttia myös toistensa musiikkiesityksistä. Kuva: Eeva Pitkäranta
Lauantain kääntyessä iltaan leiriläiset kokoontuivat äänittämään seurakuntien käyttöön esimerkkipsalmit kirkkovuoden kunkin kolmen Luterilaisissa virsissä julkaistun psalmisävelmän mukaisesti. Samassa iltahetkessä perustetiin Lähetyshiippakuntaan myös musiikkitoimikunta sekä keskusteltiin tämän ensimmäisen musiikkileirin nostattamista ajatuksista. Illan sai päättää rukous illan päättyessä eli kompletorio.
Lauantain työpajoissa leiriläiset valmistelivat myös musiikkiosuuksia sunnuntain messuun ja kesäjuhlien kiitosjuhlaan. Niinpä viimeistään musiikkileirin päättäneessä Kesäjuhlan kiitosjuhlan messussa saatettiin todeta, että seurakunta todellakin ratkesi soimaan!
Teksti: Jussi-Pekka Rauha
Katso täältä tallenteet Kesäjuhlan kiitosjuhlan messusta ja päiväjuhlasta.
Ristisaatto valmiina viettämään juhlamessua. Kuva: Juho Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlan kolmas ja viimeinen juhlapäivä Loimaan evankelisella opistolla on käynnistynyt. Viikon tärkein hetki koitti, kun juhlaväki kokoontui viettämään yhteistä messua. Juhlateltta täyttyikin eri-ikäisistä ja eri puolelta maatamme saapuneista osallistujista. Juhlamessun liturgeina toimivat piispa Juhana Pohjola ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuo. Saarnan piti emerituspiispa Risto Soramies. Messun musiikista vastasi Miikkael Halosen johtama musiikkitiimi, joka koostui kuorosta ja orkesterista.
Kuoro ja orkesteri esittivät messun aluksi Sovituksen hymnin. Kuva: Juho Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan seurakunnista ja aiemmista Kesäjuhlista tuttuun tapaan messu käynnistyi juhlavasti ristisaatolla seurakunnan seisoessa. Ristisaaton aikana kuoro ja soitinryhmä esittivät juhlavan ja hartaan Sovituksen hymnin. Sen on säveltänyt ja sanoittanut pastori Harri Lammi, joka tunnetaan myös Kesäjuhlan operatiivisena johtajana. Hymni kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Kesäjuhlassa.
Juhlamessussa saarnasi piispa Risto Soramies. Kuva: Juho Pylvänäinen
Juhlamessussa saarnasi emerituspiispa Risto Soramies. Tänään vietetään 10. sunnuntaina helluntaista, joten päivän evankeliumi on Matteuksen evankeliumin 25. lukuun kirjoitettu vertaus palvelijoista, joiden haltuun isäntä oli uskonut leivisköitä eli talentteja.
Saarnassaan piispa Soramies totesi, ettei kyseinen sana tarkoita meidän kykyjämme tai ominaisuuksiamme, vaikka moniin kieliin onkin vakiintunut käsite ”talent”, jolla viitataan luonnonlahjaan, taipumukseen tai kykyyn. – Leiviskät tarkoittavat kaikkea sitä, mitä olemme saaneet lahjaksi Jumalalta, koko elämää. Se on kutsumus, jota hoitamaan meidät on pantu, piispa Soramies opetti.
Saarnassa piispa puhuttelikin erilaisissa elämäntilanteessa eläviä kuulijoita heidän elämäntilanteisiinsa liittyvien kutsumusten hoitamisesta. Erityisesti piispa rohkaisi kutakin kuulijaa omien kutsumuksien uskolliseen hoitamiseen. Päivän evankeliumissa kolmas palvelija teki toisin kuin muut, sillä hän ei yrittänyt saada leiviskällään aikaan voittoa, vaan kaivoi sen maahan. Soramiehen mukaan tämä tarkoittaa, ettei hän vain toiminut liian vähän, vaan hän ei toiminut lainkaan. Näin ollen me kristityt emme saisi laiminlyödä kutsumuksiamme, jotka Jumala on meille antanut.
Saarnassa piispa Risto varusti erilaisissa elämäntilanteissa eläviä omien kutsumustensa hoitamisessa. Kuva: Juho Pylvänäinen
Varsinainen leiviskä on piispa Riston mukaan kuitenkin Kristuksen kaikkein pyhin evankeliumi. – Kullakin kristityllä on käytettävissään tarpeeksi evankeliumia, ja yli tarpeenkin. Sitä hän on kutsuttu käyttämään runsain määrin. Joka katsoo olevansa vain vähäinen syntinen, tarvitsee vain vähän evankeliumia – yhden leiviskän verran ehkä. Toinen tarvitsee kaksi leiviskää ja kolmas viisi. Pääasia, että kukin käyttää sitä tarpeeksi, saarnasi Soramies. Hänen mukaansa kristityn on muistettava tämän leiviskän lahja erityisesti silloin, kun hän kutsumuksiaan hoitaessaan joutuu kohtaamaan omat syntinsä: – Muista silloin saamasi leiviskä, aarre, jonka Jeesus itse lahjoitti kasteessasi: Tuo kaikkein pyhin evankeliumi siitä, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestasi. Muista Jeesusta Kristusta, piispa kehotti.
Saarnan jälkeen siirryttiin viettämään ehtoollista. Juhlamessu päättyi arvokkaasti luterilaiseen virteen 895 ”Oi Kaananmaa” sekä orkesterin ja kuoron esittämään kappaleeseen ”Valtias, Herra, kuink’ ihana on nimes’”.
Kesäjuhla jatkuu tänään iltapäivään saakka. Messun jälkeen juhlaväelle on tarjolla lounasta. Iltapäivällä luvassa on vielä Päätösjuhla, jonka teema on ”Sanan varassa tuulta päin”. Juhlassa puhuvat emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola, Lähetyshiippakunnan pastorit Sakari Korpinen ja Ilkka Pöyry sekä Tapani Simojoki, joka palvelee paimenena Englannin evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Juhlamessun pääset seuraamaan tallenteena täältä. Kesäjuhlan päätösjuhlaa voit katsella täältä.
Kesäjuhlan väki kokoontui kuuntelemaan piispa Juhanan ajankohtaisluentoa lauantaina iltapäivällä. Kuva: Juho Pylvänäinen
Piispa Juhana Pohjola piti lauantaina 5.8. Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa ajankohtaisluennon. Luentonsa aluksi hän palasi 10 vuoden takaisiin tunnelmiin, jolloin Lähetyshiippakunta perustettiin. Samalla hän loi jo katsetta tulevaan. – Kiitoksella muistamme työn perustan laskeneita sukupolvia ja samalla tunnustamme elävämme sukupolvien taitevuosia, Pohjola kertoi. Hänen mukaansa nuoret jo kyselevät, millainen tulee olemaan kolmannen sukupolven hengellinen kenttä ja Lähetyshiippakunta. Ajakohtaisluennossaan piispa maalasikin kuvaa kolmannen sukupolven kirkosta.
Pohjolan mukaan kolmas sukupolvi kohtaa elämänsä aikana ainakin kolme suurta mahdollisuutta ja haastetta. Ensinnäkin he tulevat todistamaan, kun suuret väkijoukot vetäytyvät länsimaissa pois kristillisestä uskosta ja kirkosta. – Lähetyshiippakunta elää lähetyskentällä, piispa kiteytti. Kun suuret massat vetäytyvät pois kristillisen kirkon yhteydestä, tunnustavien kristittyjen asema muuttuu. Heidän on vähemmistönä opittava kohtaamaan evankeliumin kanssa hyvin eri tavoin ajattelevia ja eläviä ihmisiä, kun yhteinen kristillinen arvopohja on murentunut. Samalla he elävät jo nyt maailmassa, jossa kristilliset käsitykset ja kristityt nähdään yhä enemmän uhkana yhteiselle hyvälle. Kolmannen sukupolven myötä Lähetyshiippakunnan viimeiset siteet kansankirkkoon kaksoisjäsenyyksineen katkeilevat, ja sukupolvi voi rakentaa tulevaisuuden kirkkoa ilman jatkuvaa sisäistä taistelua kansankirkon raameista. – Se, onko meidän mielekästä tulevaisuudessa rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, on avoin kysymys, Pohjola linjasi ja totesi, että siinäkin löydämme johdatuksessa yhdessä ratkaisun. Hän toivoi, että jossain vaiheessa Lähetyshiippakunnalle avautuu mahdollisuus suurista eroista huolimatta asiapitoiseen suhteeseen Suomen ev.lut. kirkon kanssa.
Luennossaan piispa Juhana nosti esille, ettei Jeesus pakota ketään pysymään luonaan. Sen sijaan hän kysyy, kuuntelee ja keskustelee. Pohjola kysyikin, voisimmeko mekin toimia samoin. Pohjolan mukaan ”eläminen vapauden avaruudessa ilman pakottamista” näkyy todellisuudessa, jonka kolmas sukupolvi kohtaa. Monille heidän sukupolvensa jäsenille kirkkomme edustaa vierasta ja suorastaan pelottavaa vähemmistökulttuuria. Jotta ihmisillä olisi mahdollisuus tulla ja löytää paikkansa, heillä tulee olla aikaa, tilaa ja turvallisuutta kysellä ja tunnustella. Pohjolan mukaan tämä korostuu myös kodeissa, kun nuoremme elävät kodin uskonperinnön ja ympäröivän koulu- ja mediamaailman kasvavassa jännitteessä.
Piispa Juhana käsitteli luennossaan kolmannen sukupolven kirkkoa. Kuva: Juho Pylvänäinen
Pohjolan mukaan kolmas sukupolvi saa edeltäjiensä tavoin tunnustaa elävänsä ruumiillisesti läsnä olevan Kristuksen varassa. Lähetyshiippakunnassa pitäydytään Jumalan sanan lupauksiin, koska siinä ihmiset kuulevat hänen äänensä. Kenelläkään ei ole oikeutta kaventaa sanaa eikä ottaa sitä pois. – Sanat eivät vain kerro Korkeimmasta, tai ole virikkeitä armollisuuteen tai pehmusteita turvallisessa tilassa. Ne eivät ole monitulkinnallisuuden hukkuva suo, Pohjola määritteli. Sen sijaan Jumalan pyhät, selkeät ja varmat sanat paljastavat ihmisen järkyttävän kadotuksen tilan, mutta lahjoittavat iankaikkisen elämän. Niiden kautta Pyhä Jumala puhuu ja toimii. – Olemme halunneet pitäytyä näissä iankaikkisen elämän antavissa pyhissä lahjoissa. Mitä voisimme ottaa niistä pois, mitä niihin lisätä! Tämä ei ole isien perinnön konservoimista eikä ahdaskatseista peruutuspeiliin tuijottamista vaan Kristuksessa elämistä, Pohjola linjasi.
Piispa Juhanan mukaan Lähetyshiippakunnan kymmenvuotisella matkalla on kohdattu monta vaikeaa tilannetta, mutta yhtä aihepiiriä ei ole koskaan tarvinnut miettiä: Löytyykö vielä toimintamahdollisuuksia? – Me olemme eläneet avarassa paikassa, Pohjola summasi Kesäjuhlan tämänvuotiseen teemaan viitaten. Myös kolmannella sukupolvella on hänen näkemyksensä mukaan kenttä auki. Kirkolla on edelleen täydet kasvun mahdollisuudet heidänkin elinaikanaan. – Kun me toimimme Kristuksen iankaikkisen elämän sanan varassa, meillä on aina tilaa toimia. Mutta Jeesuksen tunnustamiselle on aina hintansa ja siinä meitä arjessa koetellaan. Mutta jos hän viekin ahtaaseen paikkaan, hän tekee sen avaraksi. Sillä kenellä olisi valta ajaa Herramme nurkkaan tai riistää häneltä toimintamahdollisuudet. Siksi vaikeneminen, vetäytyminen ja voivottelu eivät käy vaihtoehdoksemme, Pohjola puhutteli kuulijoitaan.
Kolmannen sukupolven kolmas haaste ja mahdollisuus onkin Pohjolan mukaan rohkeus elää Kristuksen sanan varassa. Ajankohtaisluentonsa lopuksi piispa kannusti kuulijoitaan tuomaan kirkkona julki Herran sanaa tässä ajassa ja maassa, elämään Kristuksen armosanoista ja rakentamaan seurakuntia kodeiksi ” itsellemme, seuraavalle sukupolvelle ja etsiville ja niille, jotka eivät vielä edes etsi”. – Tätä minä rukoilen kirkollemme, kun kolmas sukupolvi kasvaa ottamaan vastuuta seurakunnissamme. Tämä rohkeus ei tarkoita vain huutomerkkejä somessa tai kovaäänisiä kannanottoja työpaikalla vaan ennen muuta tulemista niin heikoksi, ettei voi elää ilman Kristuksen elämän sanoja, piispa rohkaisi.
Piispa Juhana Pohjolan Tienviittoja- ajankohtaisluennon voit katsella täältä.
Kesäjuhlan ohjelma jatkuu tänään iltapäivällä kanavien merkeissä, joita on tarjolla kaikenikäisille. Alkuillasta juhlaväki kokoontuu koko perheen iltajuhlaan. Juhlien ohjelmaa voit seurata Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalta. Radio Patmos lähettää ohjelmaa juhlateltasta viikonlopun aikana.
Sadepilvet olivat juuri väistyneet pois auringon tieltä, kun Lähetyshiippakunnan neljäs Kesäjuhla Loimaan evankelisella opistolla käynnistyi tänään iltapäivällä. Tänä vuonna juhlan teema on ”Hän toi minut avaraan paikkaan”, joka nousee psalmista 18. Kesäjuhlan avajaisseuroissa juhla-alueelle kokoontunut kuulijajoukko sekä etäosallistujat internetin ja radion äärellä saivat kuulla ensimmäiset puheet juhlan teemaan liittyen.
Kesäjuhlan avasi juhlien operatiivinen johtaja, pastori Harri Lammi. Kuva: Juho Pylvänäinen
Kesäjuhlan avasi pastori ja juhlan operatiivinen johtaja Harri Lammi. Avausrukouksen jälkeen Lammi kertoi kirjasta, joka oli puhutellut häntä viime paaston aikana. Kyseessä oli Friedrich Grummacherin 169 vuotta sitten kirjoittama teos Kärsivä Kristus, jonka sanoma sopii hätkähdyttävän hyvin myös meidän aikaamme. Grummacheria lainaten Lammi kuvasi, miten ihmiskunnalle käy, kun se luopuu Jumalan sanasta. Tilalle tulee eksytyksen valtakunta, jossa kaikki inhimilliset apukeinot sen siveettömyyden, raakuuden ja hillittömyyden korjaamiseksi ovat voimattomia. Onni on vain siellä, missä puhdas Jumala sana pääsee vaikuttamaan.
Rehtori Tuomas Lankinen toivotti juhlaväen tervetulleeksi Loimaan evankeliselle opistolle. Kuva: Juho Pylvänäinen
Myös Loimaan evankelisen opiston rehtori Tuomas Lankinen toivotti seuroihin kokoontuneen väen ja etäosallistujat tervetulleiksi Kesäjuhlaan. Lankisen mukaan Kesäjuhlan teemajae sopii Loimaalle varsin hyvin, sillä puolet pitäjän pinta-alasta on tasaista savimaata. Puheessaan Lankinen vertaili ihmisen ja Jumalan aikaansaamaa avaraa maailmaa: Ihmisen avara maailma on rajaton. Siinä kiinnitytään kaikkeen näkyvään ja ajalliseen. Sitä vastoin Jumalan avara maailma on autuas maailma, jossa kaikki ihmiset ovat autuaita.
Pastori Eero Kaumin voimallista puhetta säesti juhlateltan kattoon rummuttanut rankkasade. Kuva: Juho Pylvänäinen
Avajaisseuroissa puhuivat myös Lähetyshiippakunnan pastorit Eero Kaumi ja Hannu Mikkonen. Kaumi korosti, miten avara armo kuuluu kaikille. Taivas kokonansa on avattu jokaiselle ihmiselle Kristuksen Jeesuksen sovitustyön tähden. Yleisen vanhurskauttamisen ansiosta sovitus on valmiina jokaiselle ihmiselle. Sen ihminen ottaa vastaan, kun Jumalan sana synnyttää hänessä uskon. Kaumi rohkaisikin juhlavieraita käyttämään ripin lahjaa ja tunnustamaan syntinsä kenelle tahansa juhlaan osallistuvalle pastorille.
Pastori Hannu Mikkosen käsitteli seurapuheessaan kuningas Daavidia. Kuva: Juho Pylvänäinen
Pastori Hannu Mikkonen käsitteli puheessaan kuningas Daavidia, jolta teemajakeen psalmi on peräisin. Daavid oli vihollistensa ahdistamana joutunut piileskelemään kirjaimellisesti ahtaassa paikassa, luolassa, mutta Jumala oli pelastanut hänet kaikkien vihollistensa käsistä. – Kesäjuhlan teemajae on profetia Kristuksesta, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, Mikkonen opetti. Samalla tavoin kuin Daavid totesi psalmissa, että Herra on mielistynyt häneen, Taivaallinen Isä on mielistynyt meistä jokaiseen. – Armon veri- ja verivirta on nostanut sinut pelastuksen kalliolle, avaraan paikkaan. Vaikka ympärilläsi tai sisälläsi olisi tänään ahdasta, Jumala tarttuu sinuun ja pelastaa sinut vihollisestasi, vakuutti Mikkonen kuulijoilleen.
Seuraavaksi Kesäjuhlan ohjelmassa on vuorossa Ajankohtaiskeskustelu, jossa Juha Vähäsarja, Mailis Janatuinen ja Santeri Marjokorpi pohtivat vastausta kysymykseen ”Mitä kristitty tekee, kun pelkoa kylvetään?”. Heidän keskusteluaan kuljettaa Eero Pihlava. Tätä klo 19 alkanutta tilaisuutta voit seurata suorana lähetyksenä tai tallenteena täältä, kuunnella äänilähetyksenä täältä tai Radio Patmoksen aalloilta.
Teksti: Pauliina Pylvänäinen
Moni suuntaa tänä viikonloppuna Loimaalle kirkkomme Kesäjuhlaan. Loimaan suunnalla on riittänyt ohjelmaa kuitenkin jo ennen juhlaviikonloppua. Niin nuoret kuin nuoret aikuiset ovat päässeet leireilemään ennen juhlaa ja samalla auttamaan juhla-alueen rakentamisessa.
Mustajärven leiriläiset pääsivät kuuntelemaan pastori Mikko Ahon opetusta. Kuva: Jenni Typpö
13–15-vuotiailla nuorilla on 2.–4.8. leiri Mustajärven leirikeskuksessa. Leirin teemana on ”Siunattu elämä?”. Aihetta pohditaan pastori Jarno Gummeruksen ja pastori Mikko Ahon johdolla. Leiriä on vetämässä myös nuorisotyön koordinaattori Jenni Typpö.
Leiri aloitettiin keskiviikkona totuttuun tapaan oman huoneen etsimisellä sekä keittiön laittaman ruuan nauttimisella. Tämän jälkeen leiriläiset tutustuivat toisiinsa Jennin johdolla. 35 nuoren leirille mahtui niin vanhoja ystäviä kun uusia tuttavuuksia. Ensimmäinen ilta kuluikin rennosti tutustumisen ja yhteisen hengailun parissa – eikä toki saa unohtaa saunomista ja uintia! Sade ei haitannut illan menoa. Päivän päätteeksi pidettiin yhteinen hetkipalvelus.
Torstaipäivään on mahtunut opetuksia, yhteistä tekemistä ja olemista, pientä kisailua ryhmissä sekä tietenkin hyvää ruokaa. Tämän lisäksi nuoret ovat myös ilmoittautuneet talkoovuoroihin Kesäjuhlaan. Nuoria voi nähdä juhlassa siis muun muassa ruokaa jakamassa tai makkaraa paistamassa.
– Parasta ensimmäisessä päivässä oli päästä pitkän ajomatkan jälkeen vihdoin perille ja syömään hyvää ruokaa. On tosi kiva, että täällä on myös tuttuja, Taavi kommentoi leirin alkua.
Opistolla leireilevät nuoret kantoivat penkit juhlatelttaan. Kuva: Heidi Savolainen
16–18-vuotiaat nuoret puolestaan viettävät pari vuorokautta Loimaan evankelisella opistolla. Leirillä on sama teema kuin Mustajärvellä. Aiheeseen pureudutaan pastori Hannu Mikkosen johdolla. Hänen lisäkseen leiriä vetävät Heidi Savolainen ja Juulia Kiviranta.
Leiri alkoi Loimaalla hyvin samanlaisissa tunnelmissa kuin Mustajärvellä. Opisto on nuorille ja vetäjille hieman vieraampi leireilypaikka kuin tutuksi tullut Mustajärvi. Tämä ei kuitenkaan tuottanut ongelmia, vaan tavat ja paikat tulivat nopeasti tutuiksi. Ensimmäinen ilta kului tutustuen ja oleillen.
Torstaina leiriläiset heräilivät uuteen aamuun maukkaan aamupalan ja aamurukouksen saattelemina. Aamupäivällä nuoret pääsivät mukaan Kesäjuhlan rakentamiseen. 26 ahkeraa leiriläistä kantoi juhlatelttaan penkkejä odottamaan viikonlopun juhlavieraita.
Ensimmäistä kertaa nuorten kesäleirillä oleva Samuel kommentoi leiriä: – Leiri on ollut varsin mukava. Syöminen on ollut parasta. Olen pelannut poikien ja yhden talkooleiriläisen olevan kanssa “Secret Hitler” -korttipeliä. Se oli kivaa.
Torstai-ilta jatkuu nuorten leireillä yhteisesti. Loimaan opiston nuoret saapuvat Mustajärvelle, missä koko nuorten joukko pitää yhteisen iltaohjelman leikkien, sketsejä seuraten ja yhteislauluja laulaen. Tämän jälkeen päästään saunaan, mikä on varsinkin vanhemmille nuorille juhlaa, koska Loimaan opistolla ei tätä mahdollisuutta ole. Iltapala valmistetaan nuotion äärellä ja sään salliessa se saadaan myös nauttia pihalla. Yhteisen iltarukouksen jälkeen Loimaan porukka palaa takaisin leirialueensa rajojen sisäpuolelle.
Nuorten aikuisten talkooleirillä on ollut monenlaista puuhaa.
Nuorten leirien lisäksi nuoret aikuiset ovat mukana Loimaan menossa. Nuorten aikuisten vuosittainen talkooleiri järjestetään Kesäjuhlan alla tiistaista perjantaihin. Talkooleirillä on tehty yhdessä paljon vaihtelevia työtehtäviä telttojen pystyttämisestä erilaisiin askarteluprojekteihin. Talkooleiriläisten vastuulla on ollut myös alueen yövartiointi pareittain. Sää on ollut vaihteleva, ja pilven reunalta on putoillut vettä, mutta myös aurinko on paistanut. Sadekaan ei ole haitannut, kun tiimihenki on ollut hyvä. Töiden jälkeen leiriläiset ovat keskustelleet yhdessä synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Vapaa-ajalla on pelailtu ja katsastettu Mustajärven sauna.
Mitäpä olisivat talkoot ilman talkooeväitä ja yhteisiä hetkiä niiden parissa?
Talkooleiriläisten mielestä Kesäjuhla on hyvä aloittaa etuajassa tulemalla talkoisiin. Yhteisöllinen leiri lämmittelee viikonloppua varten ja leirillä aloittaminen pidentää juhlaa. Näin eräs leiriläinen kommentoi kokemustaan: – On ollut ilo palvella ja auttaa mahdollistamaan Kesäjuhlaa. Ollaan oltu tehokkaita ja saatu hoidettua hyvin vastuutehtävämme.
Teksti: Jenni Typpö
Lähetyshiippakunnan rippikoulu on jo vuosia koonnut yhteen nuoria eri seurakunnista eri puolilta Suomea. Jos Jumala suo, näin tapahtuu myös tulevan vuoden aikana. Rippikoulun toteuttamisessa on säilytetty paljon aiemmin hyväksi havaittua, mutta joihinkin yksityiskohtiin on luvassa hieman uudistuksia.
Rippikoulu käynnistyy seurakunnissa Uskonpuhdistuksen muistopäivänä 29.10. seurakuntajaksolla. Jakson aikana rippikoululaiset ovat mukana seurakunnan elämässä ja saavat rippikouluun liittyvää opetusta. He alkavat myös suorittaa rippikouluun sisältyviä ulkoläksyjä. Tänä vuonna läksyjen määrää on uudistettu. Kaiken kaikkiaan nuoret oppivat rippikoulun aikana ulkoa Apostolisen uskontunnustuksen, Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyä ja niiden selitykset, kaste- ja lähetyskäskyn, ehtoollisen asetussanat sekä niin sanotun pienoisevankeliumin (Joh. 3:16). Näiden lisäksi rippikoululaiset saavat valita uskontunnustuksen kappaleiden selityksistä yhden, jonka opettelevat. Myös ulkoläksyjen suorittamistapaan on luvassa muutoksia, joista kerrotaan rippikoulun alkaessa.
Ensi vuonna toinen suunnitelluista rippileireistä pidetään tuttuun tapaan Mustajärven leirikeskuksessa. Kuva: Johanna Rauha
Rippikoulu huipentuu 11 vuorokauden mittaiseen leirijaksoon kesällä 2024. Leirejä on suunnitteilla kaksi. Kesäkuussa pidetään leiri jo tutuksi tulleessa Mustajärven leirikeskuksessa Loimaalla ti 4. – la 15.6. ja heinäkuussa järjestetään toinen leiri Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä ke 3. – su 14.7. Leirejä ovat vetämässä pastorit Mikko Aho, Eero Pihlava, Kalle Väätäinen, Hannu Mikkonen, teologi Pauliina Pylvänäinen sekä joukko mainioita isosia.
Ensi kesänä rippileirit huipentuvat yhteisiin konfirmaatiomessuihin. Kuva: Kaapo Koskela
Tulevana kesänä rippikoulut päättyvät leirin yhteisiin konfirmaatiomessuihin. Ne järjestetään viimeisenä leiripäivänä leiripaikan läheisyydessä. Kaikki Mustajärven leiriläisten perheet, kummit, suvut ja ystävät ovat tervetulleita konfirmaatiomessuun lauantaina 15.6. ja vastaavasti Kiponniemen leiriläisten läheiset sunnuntaina 14.7. Messut myös striimataan, jotta läheiset, jotka eivät voi tulla paikalle, pääsisivät mukaan juhlatunnelmaan. Koko leirin yhteisiin konfirmaatiomessuihin siirrytään, jotta konfirmaatiosta tulisi nuorten yhteinen juhla. Rippikoulun järjestäjät toivovat, että konfirmoituja nuoria muistettaisiin ja juhlittaisiin myöhemmin heidän omissa seurakunnissaan ja kodeissaan.
Rippikouluun ilmoittautuville ja mukaan lähtemistä harkitseville järjestetään yhteinen tapaaminen Kesäjuhlassa lauantaina 5.8. klo 13 ruokailuteltassa. Samalla ilmoittautuminen lokakuussa alkavaan rippikouluun avautuu tällä sivulla. Lähetyshiippakunnan rippikouluun ovat tervetulleita kaikki nuoret, jumalanpalvelusaktiivisuuteen tai seurakunnan jäsenyyteen katsomatta.
Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla lähestyy. Perjantaina 4.8. alkavan juhlaviikonlopun ohjelmaan voit tutustua tarkemmin täällä. Lauantaina iltapäivällä ohjelmassa on tarjolla yhteensä 14 kanavaa, joihin juhlaväki kokoontuu eri puolilla juhla-aluetta. Nuorille ja aikuisille suunnatuissa kanavissa on mahdollisuus syventyä keskustelemaan ajankohtaisten hengellisten aiheiden äärellä. Lapsille on puolestaan tarjolla toimintaa ja tekemistä. Oikean kanavan valitsemisen helpottamiseksi poimimme tässä muutaman kanavan tarkempaan esittelyyn ja kerromme hiukan, mitä on tulossa. Jos valinnan vaikeus yllättää, ei hätää: Osia kanavista pyritään myös tallentamaan jälkikäteen kuunneltaviksi Lähetyshiippakunnan nettisivuilla. Tiloista, joissa kanavat järjestetään, tiedotetaan juhlan aikana.
Kanavissa on mahdollisuus syventyä valitsemaansa ajankohtaisen teeman äärelle. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnassa on käyty keskustelua, olisiko uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymisessä järkeä kirkkomme kannalta. Mitä se tarkoittaisi seurakuntien, työntekijöiden ja talouden suhteen? Entä miten rekisteröityminen vaikuttaisi seurakuntalaisten elämään? Kanavassa luodaan myös katsaus selvitystyön tämänhetkiseen tilanteeseen. Mitä on jo tehty, mitä pitää vielä selvittää, ja mitä tapahtuu seuraavaksi?
Uushenkisyys on tällä hetkellä kristinuskon suurin haastaja länsimaissa. Media on tulvillaan kertomuksia ihmisistä, jotka ovat löytäneet onnen, rauhan ja tasapainon vaikkapa joogan tai henkioppaan avulla. Samalla on kuitenkin havaittu myös demonisten ilmiöiden lisääntyneen huomattavasti. Kuinka me tunnustuksellisina luterilaisina voimme vastata sekä uushenkisyyden että henkivaltojen rajuun haasteeseen? Kuinka estämme ihmisiä ajautumasta valheen verkkoon ja vapautamme sinne joutuneita?
Pastori Petri Hiltusen luotsaama uushenkisyyttä käsittelevä kanava oli viime vuonna niin suosittu, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Tänä vuonna on tarjolla uusi mahdollisuus. Kuva: Kari Puustinen
Kanavassa lähestytään uskon ja ihmismielen eli hengellisen ja psyykkisen välistä teemaa. Nämä kaksi elämän ulottuvuutta kuuluvat samaan kuvaan, mutta ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ne eivät ole keskenään yhteismitalliset, mutta kuitenkin yhdistyvät uskovan ihmisen elämässä. Kun ihmisellä on hätä, hänen on tarve saada apua hätäänsä. Hädän luonne sitten määrittää sitä, meneekö hän pastorin vai psykiatrin luota apua hakemaan.
Kanavassa pohditaan tunteiden tuntemisen ja tunteiden kohtaamisen pulmia ja mahdollisuuksia. Kanava tarjoaa näkökulmia siihen, miten suhtautua omiin ja toisten tunteisiin. Miksi tunteet ovat viisaita, vaikka saattavat tuntua kummallisilta ja hankalilta?
Maailma muuttuu huimaa vauhtia, ja niin muuttuvat myös synnit, joilla ihmiset pilaavat omaansa ja toisten elämää. Kymmenen käskyn alle mahtuvat kaikki ihmiselämän osa-alueet kaikkina aikoina. Mitä tarkoittaa tänä päivänä Jumalan nimen kunnioittaminen, lepopäivän pyhittäminen, vanhempien kunnioittaminen? Miten aikamme kristityt nuoret voisivat pitäytyä Raamatun opetuksissa suhteessa kuudenteen käskyyn, vaikka netti ja kaveripiiri puhuvat ihan muuta? Ja vielä: miten Jeesus sovitti yhteen kymmenen käskyä ja armon evankeliumin?
Raamattu on Jumalan sana ja Kristuksen kirkon ainoa ohjenuora. Jumalan sanasta kirkko elää ja sen mukaan sen on myös ojentauduttava. Jokaisella seurakunnalla on myös tunnustus, jossa näkyy, mikä sen suhde Jumalan sanaan on ja mitä se Jumalan sanasta uskoo ja opettaa. Siksi oikeaa kirkkoa etsiessä on tärkeää katsoa nimenomaan tunnustusta, myös ja ehkä etenkin käytännön tasolla. Lisää aiheesta tämän lehden sivuilla 10–11. Voit valmistautua kanavaan lukemalla sen ja halutessasi esittää kysymyksiä kanavan pitäjälle jo etukäteen ([email protected]).
Tässä kanavassa etsitään vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin suomalaisen kristillisen koulutuksen kentältä. Viime vuosien aikana kehitteillä on ollut hanke klassisen kristillisen lukion perustamisesta. Mitä hankkeelle kuuluu nyt? Entä mitä annettavaa on kristillisillä kansanopistoilla ja miten niitä pitäisi kehittää? Mitä voimme oppia muista maista? Mitä meidän olisi mahdollista tehdä kristillisen koulutuksen hyväksi paikallistasolla ja koko Suomessa?
Ihmisen kehoon ja sen arvoon suhtaudutaan ajassamme eri tavoin. Mikä olisi raamatullinen tapa suhtautua omaan ruumiiseen ja miten Jumala näkee sen? Millaista on Jumalan mielen mukainen seksuaalisuus? Tässä kanavassa pohditaan ihmisen ruumista ja siihen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä luomisen, lunastuksen ja pyhityksen näkökulmista. Kanava pohjautuu John W. Kleinigin teokseen, jonka suomennoksen ”Ihmeellisesti tehty” Lähetyshiippakunta on julkaissut. Oletpa jo lukenut kirjan tai et, olet tervetullut mukaan.
Viimevuotiseen tapaan eri-ikäisille lapsille on tarjolla toiminnallisia kanavia. Kuva: Kari Puustinen
Aiempien vuosien tapaan lapsille on tarjolla omat kanavat Kesäjuhlan lauantai-iltapäivänä. Kanaville on annettu suuntaa-antavat ikärajat, joten sisarukset ovat tervetulleita samaan kanavaan! Alle kouluikäisten kanava on suunattu noin 4 – 6 -vuotiaille lapsille. Koululaisten (7 – 9 v.) kanavassa askarrellaan, lauletaan ja leikitään juhlaviikonlopun teeman mukaisesti avaran paikan äärellä. Varhaisnuoret (10 – 13 v.) pääsevät kanavassaan kulkemaan kuin hoviherra. He myös musisoivat, pelailevat ja osallistuvat juhlateltan koristeluun. Sinä ja lapsesi olette lämpimästi tervetulleita mukaan kanaviin!
Jos Jumala suo, Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla kerää tänäkin vuonna runsaan joukon eri-ikäisiä sanankuulijoita Loimaan evankeliselle kansanopistolle. Kesäjuhla on myös yksi monen nuoren seurakuntalaisen vuoden kohokohdista. Kun muita nuoria ei välttämättä kotiseurakunnassa ole runsain määrin, on Kesäjuhla tuttu ja turvallinen paikka tavata jälleen tärkeitä uskonystäviä. Millä mielin nuoret juhlaa odottavat? Haastattelimme kahta juhlille suuntaavaa nuorta.
Luukas saapuu Kesäjuhlaan Oulusta.
Oulun Timoteuksen luterilaisesta seurakunnasta juhlaan tulee Kastellin lukiossa opiskeleva Luukas Eskola, 16. – Olen käynyt Lähetyshiippakunnassa koko ikäni. Seurakunnassamme hienoa ovat mukavat ihmiset, hän kertoo.
Luukas on käynyt Kesäjuhlilla ja nuorten leireillä aikaisemminkin. – Parasta nuorten tapahtumissa on ystävät ja yhdessäolo. Onninkin tunnen jo aiemmilta leireiltä, hän sanoo ja jatkaa harmitellen: –Tarkoitus oli tänä vuonna mennä riparille isoseksi, mutta se ei sopinutkaan aikatauluuni.
Loimaalle Luukas tulee yhdessä vanhempiensa, pikkusiskonsa ja -veljensä kanssa. – Tulemme autolla tai junalla ja yövymme vuokramökissä. Kesäjuhlaan tuleville ja erityisesti nuorille hän lähettää terveisiä: – Pitäkää mukava kesä!
Onnin matka juhla-alueelle on kätevän lyhyt.
Kesäjuhlapaikkakunnalta juhlaan saapuu syksyllä koneistajan opinnot aloittava Onni Lohtander, 16. Sekä Turun Paavalin että Hämeenlinnan Matteuksen seurakunnissa käyvä Onni on ollut hiippakuntalainen lähes koko ikänsä. – Parasta on, kun saa raamatunmukaista opetusta ja paljon hyviä kavereita. Messusta saa voimaa viikkoon, hän kertoo.
Onni on tottunut tapahtumakävijä: – Olen käynyt kaikilla Kesäjuhlilla, Sinut on kutsuttu -tapahtumissa, lasten- ja nuortenleireillä ja Lähetyshiippakunnan riparin Mustajärvellä. Parasta nuortentapahtumissa onkin ollut lukuisa ystävien joukko, huumori ja monipuolinen opetus sekä evankeliumin julistaminen.
Kesäjuhlaan Onni suuntaa vain muutaman kilometrin päästä. – Meiltä tulee koko perhe eli isä Henrik, äiti Annukka ja sisarukseni Heidi, Helmi, Hilda, Elsa ja Mauno, Onni kertoo. Hän suunnittelee nukkuvansa kotona tai ehkä sittenkin koulumajoituksessa. – Odotan kaverien tapaamista ja uusiin tutustumista ja muutenkin yhdessäoloaikaa, kun harvoin nähdään.
Onni toivoo, että nuorten ohjelmissa olisi selkeät opetukset niin kuin leireilläkin. Lopuksi hän kehottaa nuoria pitämään hauskaa ja viettämään mukavaa yhdessäoloa, mutta muistuttaa meille kaikille: – Lopulta on tärkeintä Joh. 3:16.
Nuorille ja nuorille aikuisille on luvassa omat ohjelmansa Kesäjuhlan myöhäisiltojen ohjelmanumeronssa. Nuorille on perjantaina tarjolla rentoa ohjelmaa, musiikkia ja puheenvuoroja, lauantaina sen sijaan paneelikeskustelu aiheesta ”Sitä saa, mitä tilaa”. Nuorten aikuisten jatkoilla kuullaan perjantaina pastori Mikko Ahon opetus ”Risti – ovi avaraan tilaan” ja lauantaina pastori Esko Murron opetus Kristuksen ristin kantamisesta. Opetuksen lisäksi tarjolla on iltapalaa, tutustumista, pelailua sekä hartaus. Nuoreksi tai nuoreksi aikuiseksi itsesi määrittelevä: Olet lämpimästi tervetullut mukaan!
Haastattelut: Riitta Sahipakka
Kuvat: Luukaksen ja Onnin kotiarkistot
Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlaa vietetään Loimaan evankelisella kansanopistolla 4. – 6. elokuuta. Juhlaa on rakentamassa lähes 300 vapaaehtoista eri talkootiimeissä. Pyysimme muutamaa tiiminvetäjää kertomaan, mikä saa heidät antamaan aikaansa ja osaamistaan Kesäjuhlan hyväksi. Kenelle he suosittelevat juhlaan osallistumista – niin talkoolaisena kuin juhlavieraana?
Anna järjestää ruokailua juhla-alueella.
Anna Rauha, Luukkaan luterilainen seurakunta:
– Ensimmäisessä Kesäjuhlassa talkoilin Infotiimissä. Kun minua viime vuonna pyydettiin Kenttäruokailun tukitiimin vetäjän tehtävään, työmäärä oli suurempi kuin kuvittelin, mutta mahtava tiimimme selvisi hienosti. Tänä vuonna tiimimme on isompi, enkä siis vastaa tämän tiimin asioista yksin, vaan muutaman taitavan ja ahkeran vapaaehtoisen kanssa.
Tehtäviä löytyy kaikenlaisille ihmisille. Ennalta ei tarvitse osata, vaan talkoolaiset perehdytetään tehtäviin. Yksin ei tarvitse tehdä, sillä kaikissa tehtävissä toimitaan pienissä ryhmissä. Kenttäruokailussa tarvitsee vain iloista mieltä ja kykyä ojentaa tarvikkeita pöydän yli. Tarjotinten pyyhkiminen sopii vaikka yhteiseksi puuhaksi vanhemmalle ja lapselle. Soppakattiloiden kantajilta vaaditaan voimaa, mutta kahvi- ja makkarapisteillä eduksi ovat iloinen ja palvelualtis työote. Jotta myös talkoolaisilla olisi mahdollisuus osallistua juhlan ohjelmiin, joka tiimiin tarvitaan riittävästi talkoolaisia ja varavastuunkantajia. Jotta Kenttäruokailutiimikin ehtii osallistua messuun, pääsevät he ehtoolliselle ensimmäisenä, ja lähtevät sitten palvelemaan ruokailijoita yläkentälle.
Suosittelen Kesäjuhlaa ihan kaikille. Juhliin voi osallistua paitsi paikan päällä, myös verkkolähetysten kautta siellä, missä tuona viikonloppuna (tai sen jälkeen) sattuu olemaan. Juhliin voi osallistua myös auttamalla juhlien käytännön järjestelyissä ennen juhlia, juhlien aikana ja jälkeen. Tärkeä osallistumisen tapa on kantaa juhlat esirukouksissa Jumalan eteen.
Minusta parasta on yhteen tuleminen, puhdas, syvällinen opetus ja yhdessä veisaaminen. Kesäjuhlat ovat tapa koota koko Lähetyshiippakunnan väki yhteen. Itse koen, että yhteen tuleminen auttaa vahvistamaan yhteisöllisyyttä myös seurakuntatasolla.
Miikkael palvelee Kesäjuhlan musiikkitiimissä.
Miikkael Halonen, Pyhän Tuomaksen luterilainen seurakunta:
– Pastoreiden ja kokeneempien vastuunkantajien esittämä kutsu sekä rakkaus musiikkityöhön innostivat minua ryhtymään tiiminvetäjäksi nyt toista kertaa. Talkoolaisena olen ollut ensimmäisestä Kesäjuhlasta alkaen.Tiimi sopii kaikille musiikin lahjaa harjoittaville, kuorolaisille, kanttoreille ja instrumentalisteille. Juhlavieraatkin osallistuvat laulajan tai kuuntelijan roolissa.
Tulemme tänä vuonna juhlille Eerika-vaimoni ja huhtikuussa syntyneen Samuelin sekä elokuussa kaksi vuotta täyttävän Elsan kanssa. Odotan erityisesti lain ja evankeliumin julistusta sekä seurakunnan yhteistä laulua ja Kristus-keskeistä soittoa. Ne kuuluvat yhteen kristittyjen arjessa ja juhlassa erottamattomasti, niin kuin Lutheria seuranneet ovat aina sanoneet.
Koen itse ”avaralla paikalla” olemista erityisesti Herran pöydässä, mutta myös tutkiessani klassisen kirkkomusiikin historian aarteita. Kristuksen sana ja taivaalliset soittimet resonoivat vanhoissa sävellyksissä ja kirjoituksissa Jumalan armosta niin ehtymättömästi, että ruumiini ja sieluni aivan hypähtävät innosta ja ikiaikaisista koraalimelodioista. Niiden kautta pääsemme osaksi samasta avarasta kuulon valtakunnasta, jonka jäseninä monet luterilaiset muusikot, kuten Michael Praetorius ja Johann Sebastian Bach, ovat riemuinneet, kiittäneet ja julistaneet Herran tekoja jo ennen meitä. Kesäjuhlaan kannattaa osallistua kaikkien, jotka janoavat aitoa ja avaraa armoa. Kesäjuhlilla saamme olla ilon tervehtimiä, Herran ilon, josta apostoli Paavalikin puhuu.
Johannes vetää yövalvontatiimiä.
Johannes Typpö, Markuksen seurakunta:
– Toimin tämän kesän juhlilla Yhtenäiskoulun yövalvonta -tiimin vetäjänä. Olen aiemmin ollut kerran talkoolaisena, ja nyt ensimmäistä kertaa tiiminvetäjänä. Halusin ottaa hieman enemmän vastuuta, joten ajattelin tiiminvetäjän roolin olevan minulle sopiva. Päädyin tähän tiimiin, koska se ei vaadi liian suuria ponnisteluita. Tunnen myös paljon nuoria aikuisia, jotka ovat innokkaita valvomaan öitä, joten vapaaehtoisten löytäminen lienee suhteellisen helppoa. Tässä tiimissä niin tiiminvetäjä kuin talkoolaiset ehtivät hyvin osallistumaan päivän ohjelmiin, kun suurin osa valvonnasta tapahtuu kätevästi yöllä. Vähäinen unimäärä tekee tietenkin myös Kesäjuhlasta ikimuistoisemman tapahtuman.
Mielestäni Kesäjuhlat ovat kirkkomme yhteisöllisyyden kannalta keskeisiä. On hienoa tutustua ihmisiin toisista seurakunnista ja nähdä, että kirkossamme todella on kävijöitä. Parasta on vanhojen ja uusien ystävien näkeminen. Suosittelen ihan jokaista osallistumaan. Nähdään Loimaalla!
Kalle on suunnitellut Kesäjuhlan logon ja toimii myös liikenteenohjaajana.
Kalle Rautavuori, Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta:
– Olen aiemmin ollut kolmesti talkoolaisena, ja tänä vuonna ensimmäinen kerta Liikenteenohjauksen tiiminvetäjänä. Olen myös suunnitellut Kesäjuhlan teemakuvan. Johtoryhmä pyysi minulta ehdotuksia ja valitsi niistä parhaiten sopivan. Olen aiemminkin ollut mukana juhlakuvan ideoinnissa. On mielenkiintoista pohtia, miten teemaa saa avattua kuvan kautta.
Liikenteen ohjauksessa tarvitaan vastuuntuntoa ja täsmällisyyttä. Jämäkkä, mutta ystävällinen asiakaspalveluasenne auttaa, kun usein auto haluttaisiin aivan juhlateltan viereen. Tiimissämme aamupäivät ovat kiireisiä ja silloin tiiminvetäjä ei ohjelmaan ehdi osallistua. Iltaa kohti liikenne hiljenee ja silloin jää aika enemmän muuhun. Tärkeää olisi saada riittävän paljon talkoolaisia, jotta vuorot eivät veny liian pitkiksi. Kesäjuhla on tärkeä, koska se kokoaa väkeä yhteen koko Suomesta. On hyvä mahdollisuus tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.
Anna järjestää ohjelmaa alle kouluikäisille lapsille.
Anna Laaksonen, Hyvän Paimenen seurakunta:
– Olen ollut alle kouluikäisten ohjelmassa mukana kolmesti, nyt toista kertaa tiiminvetäjänä. Tiiminvetäjäksi päädyin kiinnostuksesta suunnitella ja toteuttaa lastenohjelmaa alle kouluikäisille. Se on sellainen suuri pyhäkoulu. Tässä yhdistyy luovuus ja Raamatun opettaminen tavalla, josta koen saavani ja oppivani. Yhdessä toimiminen ja suunnittelu on hedelmällistä ja opettavaista. Alle kouluikäisten lastenohjelmatiimi sopii jokaiselle, joka viihtyy lasten touhukkaassa ja iloisessa seurassa. Erikoistaitoja ei tarvita, vaan ihmisiä, joita yhdistää halu järjestää ohjelmaa lapsille. Olet lämpimästi tervetullut tähän tiimiin, jos kiinnostuksesi heräsi! Koska tiimimme toimii vain lauantaina, jää hyvin aikaa osallistua muuhunkin ohjelmaan.
Monesti aika Kesäjuhlassa menee omien lasten kanssa. Aiemmilta Kesäjuhlilta merkittävänä antina muistan piispa Pohjolan virkaan vihkimysmessun ja juhlat koronasulun jälkeen. Jumalan huolenpito seurakuntaansa kohtaan kosketti ja kristittyjen yhteyden merkitys korostui. Odotan myös aina sunnuntain messun ohella lauantain perheiden iltajuhlaa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia. Molemmissa on hienoa, kun olemme koko seurakunta koolla. Iltajuhlassa lapset pääsevät esiintymään lauluin ja myös opetuksessa on huomioitu heidät tavalla, joka sopii kuitenkin ihan kaiken ikäisille.
Minut vie avaralle paikalle se, että olen armahdettu ja saanut syntini anteeksi. Jumalan lapsena vaikeissa elämäntilanteissa usko Jumalaan voi tuoda sellaista avaruutta, joka ikään kuin nostaa arjessa ja luo perspektiiviä Jumalan Sanan varassa. Ellet ole ennen päässyt osallistumaan, nyt kannattaa lähteä kesäjuhlille! Suosittelen juhlia myös lapsiperheille, sillä ohjelmaa on kaiken ikäisille ja juhla-alueella on huomioitu perheen pienimmät.
Teksti: Lilli Lanki
Kuvat: Haastateltavien kotialbumit
