Blogi: Rukoileva kirkko

”Pappien etuoikeus on rukoilla seurakuntalaisten puolesta”, kirjoittaa piispa Juhana Pohjola blogissa. Kuva: Kaapo Koskela

Kirkko hengittää yhdessä rukoillen. Varhaisin kuva alkuseurakunnan elämästä kertoo tästä: ”He pysyivät …rukouksissa.” (Ap.t.2:42) Keskinäinen rukous ei kerro vain yhteisestä uskosta, vaan myös keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta.  Samassa perheessä tunnetaan toisten tarpeet, kivut ja ilonaiheet, jotka viedään yhdessä Herran eteen hänen laupeuteensa luottaen. Jumalan lapset yhdessä lausuvat Isä meidän! Mikä elämän tuoksu nouseekaan yhteisöstä, jossa toteutuu Jaakobin kehotus: ”Rukoilkaa toistenne puolesta.” (Jaak.5:16) Nuorimmasta vanhimpaan kaikki saamme käyttää esirukouksen kallista lahjaa!

Pastorit eivät vain puhu Jumalasta seurakunnalle vaan seurakuntalaisista Jumalalle. Paavali toistuvasti kertoo, miten hän rukoilee seurakuntien puolesta (Fil.1:9, Kol.1:3). Messussa kannetaan jatkuvasti rukousaiheita. Mutta pappien etuoikeus on rukoilla jokaisen seurakuntalaisen puolesta sekä pyydettäessä että omissa esirukouksissaan. On suuri lahja, että seurakuntalaisemme tietävät, että omalta paimeneltaan voi milloin tahansa pyytää esirukousta ja että paimen joka tapauksessa nimeltä rukoilee jokaisen jäsenen puolesta.

Kirkko on myös kutsuttu rukoilemaan, että Herra antaisi jatkuvasti uusia paimenia. Jeesus tahtoo kuulla tätä huokausta:“Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Mt 9:38) Kun Pyhä Henki herättää sisäisen halun miehille opiskella teologiaa ja kirkko katsoo heidät soveliaiksi vihkimystä varten, läsnä oleva seurakunta piispan johdolla Jumalan sanalla ja rukouksella vihkii uudet paimenet. Pappisvihkimyksissämme kysyn seurakunnalta: ”Tahdotteko ottaa nämä miehet paimeniksenne ja rukoilla heidän puolestaan?” Suuren tehtävän kynnyksellä tulevan paimenen on oleellista tietää, että seurakunnan kädet kannattelevat rukouksin häntä vihkimyksen jälkeen joka päivä. Joka luulee papin selviävän ilman esirukouksia, ei tunne paimenvirkaa lainkaan. Paavali toistuvasti pyytää kirjeissään: ”Rukoilkaa meidän edestämme.” (1.Tess.5:25)

Rukousta tarvitaan, jotta Kristuksen evankeliumi tulisi julistetuksi kaikessa kirkkaudessaan.

Miksi seurakuntalaisten tulisi rukoilla päivittäin omien paimentensa puolesta? Toki siksi, että se on Jumalan tahto, johon liittyy suuria lupauksia. Toki pastori itse ja mahdollisesti hänen perheensä kaikkien kristittyjen tavoin tarvitsevat rukoustukea elämän eri tilanteissa. Mutta koska paimen on eturintamassa Jumalan sanan ja sakramenttien palvelutyössä, seurakuntalaiset osallistuvat tähän yhteiseen missioon myös rukoilemalla pastorinsa puolesta. Rukousta tarvitaan, jotta Kristuksen evankeliumi tulisi julistetuksi kaikessa kirkkaudessaan. “… minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” (Ef.6:19) Rukousta tarvitaan, koska on kyse hengellisestä taistelusta, jossa pastori seisoo etulinjassa: “Auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa.” (Room.15:30)

Keskinäinen rukousyhteys opettaa seurakuntaa yhdessä jäämään Kristuksen armon sekä Pyhän Hengen avun ja johdatuksen varaan. Keskinäinen rukousyhteys riisuu omavoimaisuudesta ja yksilökeskeisyydestä. Keskinäinen rukous ilmentää ja vahvistaa keskinäistä yhteyttä. Rukoileva kirkko ei ole rakoileva kirkko. Kaiken kattava näköala on, että koko seurakuntaa kannattaa Kristuksen Jeesuksen esirukous Isän Jumalan edessä: “En minä rukoilen ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.” (Joh.17:20) Jeesuksen esirukouksen varaan saamme huonoinakin rukoilijoina jäädä!

Seurakuntia kierrellessäni puhuttelevaa on nähdä paimenten ilo laumastaan ja seurakunnan rakkaus paimeniansa kohtaan. Missä kauniimmin tämä toteutuu kuin keskinäisessä rukousyhteydessä. Keskinäisen rukouksen lahja kuulukoon kirkkomme päivittäisen elämään!