Rippileiri käynnissä Kiponniemessä
26.6.2026
Blogissa pastori Juuso Mäkinen pohtii, mitä merkitsi, kun meripeto kolmen päivän jälkeen sylki Joonan kuivalle maalle. Kuva: Pexels
Kirjanoppineet ja fariseukset väittivät Jeesuksen karkottavan demoneita Saatanan voimalla. Kun Jeesus osoitti, ettei demoneita voi karkottaa demonien päämiehen voimin, vastustajat vaativat Häntä osoittamaan jumalallisen arvovaltansa merkillä. Jeesus vastasi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki. Sillä niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:39–40) Myöhemminkin Jeesus vastasi merkkiä vaativille, että Hänen pahalle ja avionrikkojalle sukupolvelleen annetaan vain Joonan merkki (Matt. 16:1–4). Mistä Joonan merkissä on kyse?
Jeesus itse selitti, mikä Joonan merkki on: niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme vuorokautta, samoin Ihmisen Poika eli Jeesus itse olisi maan povessa kolme vuorokautta. Profeetta Joona sai Herralta käskyn saarnata tuhoa Niiniven kaupungille (Joona 1:1–2). Niinive oli aggressiivisen suurvallan Assyrian pääkaupunki ja Israelin vihollinen, jonka räikeää pahuutta Naahumin kirja kuvaa. Joona pelkäsi, että jos hän saarnaa Niinivelle, saattaa käydä niin huonosti, että parannussaarna vaikuttaa parannusta, jolloin Herra ei tuhoaisikaan kaupunkia (Joona 4:2). Siksi Joona päätti paeta Herran kasvojen edestä. Kun Niinive oli kohti pohjoista ja itää, Joona lähti äärimmäiseen länteen. Hän nousi Jaafossa suureen kauppalaivaan, joka oli matkalla Tarsiiseen (Joona 1:3), todennäköisesti nykyisen Espanjan tienoille, mikä muinaisesta israelilaisesta oli maailman äärimmäistä länttä.
Mutta Herra heitti merelle suuren myrskyn, niin että laiva oli upota. Merimiesten arpa kertoi, että Joona oli syypää. Hän käski miesten heittää hänet mereen, jolloin myrsky lakkaisi. Kun muu ei auttanut, merimiehet huusivat Herraa armahtamaan heitä ja heittivät Joonan mereen. Myrsky laantui, ja merimiehet, jotka hetkeä aiemmin olivat rukoilleet omia jumaliaan, pelkäsivät ja palvoivat Herraa (Joona 1:4–16).
Herra toimitti suuren kalan tai meripedon nielemään Joonan. Joona rukoili kalan vatsassa ja kuvaa rukouksessaan mereen putoamistaan kuolemaksi. Kun meripeto kolmen päivän jälkeen sylki Joonan kuivalle maalle, Joona oikeastaan nousi kuolleista (Joona 2): Hän pääsi ulos ”tuonelan kohdusta”, ”syvyydestä” ja ”haudasta”.
Vielä todellisemmin näin kävi Ihmisen Pojalle. Joona ikään kuin nousi kuolleista. Ihmisen Poika sen sijaan todellisesti kuoli ja haudattiin, mutta nousi ”tuonelan kohdusta”, ”syvyydestä”, ”haudasta”. Molemmat hukkuivat vapaaehtoisesti, Joona syyllisenä, Jeesus syyttömänä. Jeesus kuoli karkuri-Joonien sijasta, syyllisten puolesta, jotta me Herraa paenneet saamme uuden alun, kuten Joona. ”Kolme päivää ja kolme yötä” on heprean tapa sanoa ”kolme vuorokautta”. Raamatussa vajaakin päivä lasketaan kokonaiseksi. Jeesus täytti esikuvan, vaikka oli tarkkaan ottaen haudassa vain puolitoista vuorokautta, kolmena päivänä.
Sekä Joonan että Jeesuksen kuolema oli kaste. Joona hukkui mereen mutta nousi sieltä elävänä. Jeesuskin sanoo omaa kuolemaansa kasteeksi (Mark. 10:38–39; Luuk. 12:50). Sinäkin olet omassa elämässäsi kokenut Joonan ja Ihmisen Pojan merkin, kun sinut kastettiin. Sinut hukutettiin Joonan tavoin Kristuksen kanssa kuoleman veteen, mutta sinun henkesi nostettiin ylös haudasta, ja rukouksesi nousee nyt Herran temppeliin (Joona 2:7–8). Joonan tavoin saat uuden alun palvella Herraa. Herra sietää ja käyttää napisevaa palvelijaansa, vaikka näyttää tälle, kuinka naurettavaa tämän katkeruus on (Joona 3–4).
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 2/2026.
