Blogi: Hyvinvointia Herrassa

Piispa Juhana Pohjola käsittelee blogissa nykyajan hyvinvointipuhetta. Kuva: Janne Koskela

Mitkä ovat suomalaisille tärkeimpiä arvoja? Terveys ilman muuta. Mitä ihminen muuta tarvitsee kuin toimivaa kroppaa ja vireää mieltä. Kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyy terveyden lisäksi elämän muita osa-alueita, kuten hyvät ihmissuhteet, mielekäs työ sekä riittävä toimeentulo. Joka tuutista annetaan tietoa, neuvoa ja kehotusta oman hyvinvoinnin parantamiseen ja itsensä toteuttamiseen. Mitä kaikkea ravintolisää, elämänhallintaohjelmaa ja treenivinkkiä meille tarjoillaankaan! Elämänlaatupommituksessa myönteistä on sen kokonaisvaltainen ihmiskäsitys. Olemme ruumis-sielullisia olentoja, jotka on tarkoitettu vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvointipuheen keskellä usein kuitenkin ammottaa Jumalan kokoinen aukko.

Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu hengellisyyden ja hyvinvoinnin välinen yhteys. Kristillinen usko lisää hyvinvointia. Kristitty pitää ruumiinsa lahjaa arvossa ja välttää sen vahingoittamista vaikkapa päihteillä. Kuinka henkisesti vapauttavaa on elää Jumalan luomana ja armahtamana kantamatta jatkuvaa syyllisyyttä tai häpeää. Mikä vaikutus anteeksipyytämisellä ja -antamisella on hyvinvoinnin kannalta ihmissuhteissa ja perheessä. Mikä sosiaalinen tuki löytyykään seurakunnasta ja merkityksellisyys elämälle Jumalan kunniaksi tehtävissä arjen kutsumuksissa.  Mitä iloa ja onnellisuutta tuokaan Jeesuksen rakkauden omistaminen! Tämän valossa voi syystä väittää, että jokainen seurakuntamme on myös kansanterveyden edistämiskeskus ja Lähetyshiippakunta yksi hyvinvointialue!

Hyvinvointipuheella on myös kääntöpuolensa. Ensinnäkin se kadottaa usein iankaikkisuusnäköalan. Jos elämä Kristuksen yhteydessä on kadotettu, jää jäljelle vain tämänpuoleinen. Kouristuksenomaisesti tartutaan oman hyvinvoinnin parantamiseen ja lisävuosien tavoitteluun kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Terveys on kuitenkin häilyväinen vieras, joka hylkää jokaisen ajallansa. Toiseksi oman hyvinvoinnin ja Jumalan siunauksen välille voidaan laittaa väärällä tavalla yhtäläisyysmerkki. Kyllä Herralta saa ja tulee pyytää ajallista apua ruumiin ja sielun hätään, mutta tosiasia on, että kuolema tekee meissä koko arsenaalillaan työtään, samoin kykymme haavoittaa itseämme ja toisia. Paavali huudahtaa: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Rm.7:24) Henkinen ja fyysinen pahoinvointi kuuluvat myös kristityn matkalle. Sitä ei kuitenkaan kuljeta omassa vaan Herran varassa eikä yksin vaan syntisten sairaalassa, seurakunnassa.

Kirkossa, sen alusta saakka, on tunnustettu piispa Ignatios Antiokialaisen sanoin: ”Yksi on lääkäri, Jeesus Kristus meidän Herramme.” Vapahtaja on sielumme ja ruumiimme todellinen lääkäri – Christus medicus! Kristus on itse niin ruumiissaan kuin sielussaan kokenut ihmisen hädän, kivun, yksinäisyyden ja kuoleman kauhun. Ristinmies sopii huonosti hyvinvointimainokseen, mutta hyvin kärsivän ja pelkäävän rinnalle. Elämänhallinnan, kuntokäyrän ja onnellisuuspisteiden kasvattamisessa ei ole muuta vikaa kuin että se kaikki merkitsee vain niin vähän, liian vähän. Niin paljon enemmän ja parempaa on tarjolla: kuolemattomuuden lääkettä. Jos hyvinvointipyrkimykset ovat vastamyrkkyä pahoinvoinnin pimeälle imulle, Kristus-lääkärillä on paljon voimallisempi vastamyrkky. Se kukistaa synnin ja kuoleman tuhovoiman. Kohti marttyyrikuolemaa matkannut piispa Ignatios rohkaisi Efeson seurakuntaa: ”Murtakaa yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jonka vaikutuksesta emme kuole, vaan elämme ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa.”

Kiittäkäämme terveydestä ja rukoilkaamme sairaiden kanssa, mutta eläkäämme ja kuolkaamme Kristuksen omina!