Avioliittolain muuttaminen ja lapsivaikutukset

Blogi
27.11.2014
Jyrki Anttinen

Jyrki Anttinen

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kirjoitti eilen Suomen Kuvalehden blogissa eduskunnassa vireillä olevasta kansalaisaloitteesta avioliittolain muuttamiseksi, joka on herättänyt laajaa julkista keskustelua. Puheenvuorossaan Keskitalo peräänkuuluttaa lakivaliokunnan mietintöön tutustumista, niin että tiedetään, mistä keskustellaan, kun on selvillä argumentit puolesta ja vastaan. Neuvo on hyvä ja on omiaan selkiinnyttämään välillä kiivastakin keskustelua.

Samaan aikaan kun arkkipiispa Mäkinen viestittää, että äänestystä ei tarvitse pelätä, Keskitalo nostaa esille niitä epävarmuustekijöitä, joita valiokunta on kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien kuulemisen johdosta mietintöönsä kirjannut. On merkillepantavaa, että uskonnollisten toimijoiden huoli ei koske pelkästään vihkimisoikeutta, vaan myös mahdollista syvällisempää asennemuutosta, jolloin uskonnolliset toimijat voivat joutua syrjittyyn asemaan ja niihin saatetaan tulevaisuudessa kohdistaa syrjintäväitteitä paitsi vihkimiskäytäntöjen niin myös opetuksen suhteen.

Mietinnössä on kartoitettu kansalaisaloitteen vaikutuksia uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan sekä taloudellisia vaikutuksia ja viranomaisvaikutuksia. Yksi näkökulma tuosta mietinnöstä näyttää kuitenkin puuttuvan, tai se ei nouse sieltä selkeästi esille, vaikka sitä eduskunnan lähetekeskustelussa muutamassa puheenvuorossa sivuttiin.

Nimittäin kysymys siitä, mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia perinteisen avioliittokäsityksen muuttaminen saattaa aiheuttaa kasvatuksessa ja opetuksessa aina päiväkodeista kouluihin saakka. Nämä voivat kyllä olla niitä lapsivaikutuksia, joita lakivaliokunnan enemmistö jäi kaipaamaan, mutta tämä asia olisi myös tärkeää nostaa julkiseen keskusteluun.

Kysymys on laajempi kuin pelkästään tämän hetken oikeudellisten säännösten yhteensovittaminen. Silloin siirrytään adoptiosta ja uskontokuntien sisäisestä toiminnasta miettimään laajemminkin oikeutta perinteisten perhearvojen mukaiseen kasvatukseen ja opetukseen.

Tässä kansalaisaloitteessa on kyllä lähdetty siitä, että se ei sisällä ei-toivottavia perhepoliittisia seurauksia. Myös lakivaliokunnan mietinnön vastalauseessa todetaan, että lakimuutoksella ei tarkoiteta puuttua kenenkään henkilökohtaiseen avioliittokäsitykseen.

Olisiko kuitenkin syytä vielä miettiä tätä näkökulmaa, ennen kuin kiirehditään tekemään näin perustavaa laatua olevaa yhteiskunnallista muutosta. En ole aivan vakuuttunut siitä, niin kuin lähetekeskustelussa todettiin, että mitään tämän tyyppisiä ongelmia ei olisi ilmaantunut. Ainakin Pajalassa Pohjois-Ruotsissa oli viime viikolla tästä johtuvaa kohua, kun koulussa järjestettiin niin sanotuissa sateenkaariasioissa teemapäivät, jolloin osa vanhemmista ei halunnut oppilaitaan kouluun lähettää (linkki uutiseen tässä).

Joka tapauksessa ja vaikka tämän kansalaisaloitteen yhteydessä ei päätetä, mitä päiväkodeissa tai kouluissa tullaan tulevaisuudessa opettamaan, niin jos kerran uudistuksen kannattajat näkevät ajamansa asian vain myönteisenä ja rakentavana ja oikeastaan vain juridisena, olisiko syytä kirjata lain perusteluihin perinteisten perhearvojen kannattajille omantunnonklausuuli tulevaisuutta silmällä pitäen? Silloin ei tarvitsisi äänestystä niin paljoa pelätä, vaikka mitään takeita näistä mahdollisista kielteisistä seurausvaikutuksista tulevaisuudessa ei todellisuudessa tulla saamaan.

Jyrki Anttinen, pastori, varatuomari

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki: Markus ,