Adventtisuru ja oikea joulu

Blogi
19.12.2014

Mailis Janatuinen Monena vuonna on Herra antanut minulle adventtisurun. Ehkä sinäkin olet saanut kokea jotain samaa. Ahdistus sydämessä joudun taas tänä vuonna kysymään, tuleeko minulle ja rakkailleni minkäänlaista joulua. Tässä eräänä päivänä minua lohdutti oma pieni joulusaarnani, jonka olen pitänyt Iisalmen seurakunnan kauneimmissa joululauluissa jokunen vuosi sitten.

“Niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen…” Voisin seisoa tässä teidän edessänne ja väittää asian olevan näin, mutta sehän ei olisi totta. Jos joulu olisi meille vain hellää mieltä ja ihanaa tunnelmaa, niin sille kävisi ennen pitkää juuri niin, kuin toisessa joululaulussa lauletaan: “Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi…”

Tässä kirkossa istuu tänä iltana monta ihmistä, jolla ei ole joulun alla hyvä mieli, vaan paha. Joulupukillakin on tapana kysyä vain sitä, onko talossa kilttejä lapsia. Mutta onko joulun lapsella annettavanaan jokin lahja myös tuhmille lapsille ja niille aikuisille, joiden silmiä tänä vuonna sumentaa suru?

Kyllä on. Jouluna Jeesus koputtaa kotimme ovelle ja kysyy: “Asuuko tässä talossa syntisiä ja sairaita ihmisiä? Jos asuu, niin sitten olen tullut ihan oikeaan paikkaan. Minä en nimittäin ole syntynyt vanhurskaiden vaan syntisten tähden. Minua eivät tarvitse jouluvieraakseen hyvät ja terveet ihmiset, vaan syntiset ja sairaat.”

Viime vuonna antoi Herra adventtisurun lisäksi vielä surkean joulusäänkin. Iisalmen korkeudellakaan ei satanut lunta, vaan vettä. Joulukirkossa minulle kuitenkin kirkastui, mikä loppujen lopuksi tekee joulusta oikean joulun.

1.
Jouluaattona
nostaa sinivuokko
pihakuusen alla
pyöreät lehtensä
johti kaamoksen valoa
ja kysyy:
“No onkos tullut kesä…?”

2.
Jouluyönä
alavilla mailla
sumua
ja hallan vaara.

 3.
Kello löi jo viisi
– ei, eihän se viittä lyönyt,
vaan viisitoista,
kun lähdettiin ajamaan joulukirkkoon.

Eikä se ollut reki
vaan vanha Opel Vektra
joka luisteli pitkin peilikirkkaita teitä
ojanreunoja hipoen.

Eivätkä taivaalla loistaneet
tähdet ja kuu,
sillä taivaasta ei näkynyt
vilaustakaan
synkässä kaatosateessa.

Eikä se edes ollut tuttu kotikirkko
urkuineen ja kynttiläkruunuineen,
vaan vaatimaton adventtikirkko.

Mutta joulukirkko se oli,
sillä Jeesus-lapsi makasi siellä
seimessään
Jumalan elävään sanaan
kapaloituna.

Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,