Turvassa kodissa, valtiossa ja Herrassa

Maanjäristyksen uhrit kaivettiin esille raunioista. Järkyttävät ihmiskohtalot paljastuivat vuosisatojen takaa. Vuonna 365 jKr. Kurionin kaupunki Kyproksella tuhoutui maanjäristyksessä. Arkeologit löysivät 25-vuotiaan miehen, jonka ojentuneet käsivarsi ja jalka suojasivat 19-vuotiasta naista. He pitivät toisiaan käsistään kiinni. Naisen rintaa vasten oli painettu 18 kuukauden ikäinen lapsi. Vanhemmat suojasivat omilla ruumiillaan lasta katosta putoavilta kiviltä, jotka tuhosivat nuoren perheen elämän. Eräs tutkija kysyi tämän näyn äärellä: Mitä mahtoivat isä ja äiti miettiä 20 sekuntia ennen kuolemaansa tuona järkyttävänä hetkenä? Tuskin mitään! He toimivat vaistonvaraisesti, luonnollisen lain mukaan: isä suojeli perhettään ja äiti lastaan.

Tämä koskettava kuva on mielessäni, kun ajattelen tulevia eduskuntavaaleja Suomessa. Laillinen esivalta on Jumalan säätämys ja hyvä lahja, jota tulee pitää arvossa äänestämällä vaaleissa ja rukoillen jatkuvasti sen puolesta. Esivallan tehtävä on osaltaan turvata elämäämme ja edistää hyvinvointiamme. Sillä on kuitenkin rajansa. Ensimmäinen raja kulkee kotiovien kohdalla. Maallista esivaltaa edeltää Jumalan säätämä perhe. Iso katekismus lausuu 4.käskyn selityksessä: ”Vanhempien esivalta-asemasta virtaa ja levittäytyy kaikki muu valta.” Lapset eivät kuulu valtiolle eivätkä liioin kaveripiireille. Isä ja äiti ovat lapselle asetettu turva. He ovat saaneet kasvatustehtäväänsä vain tuekseen erinomaisen koululaitoksemme. Tämä on hyvä muistaa, kun kodeissa keskustellaan, millaista arvokasvatusta koulussa annetaan ja mille kaikelle vanhemmilla on oikeus sanoa myös ei.

Toiseksi valtion valtaa ohjaavat ja rajoittavat luomisjärjestys ja luonnollinen laki. Iso katekismus toteaa: ”Vanhemmille ja koko esivallalle on annettu käsky tehdä meille kaikenlaista hyvää.” Meille on annettu järki ja omatunto, jotta voimme arvioida, mikä kussakin tilanteessa palvelee yhteistä hyvää. Siinä voimme kristittyinäkin tulla erilaisiin johtopäätöksiin. Sehän on demokratian ja puoluejärjestelmän suola ja pippuri! Mutta tolkun ja sydämen äänen kuuntelemisen lisäksi on muistettava, että olemme kaikki synnin turmelemia. Siksi lainsäätäjien ei koskaan tulisi nousta Jumalan säätämystä, 10 käskyn elämän lakia vastaan. Syystä kauhistumme, jos mielenosoittajia pahoinpidellään, vanhukset jätetään heitteille tai lapsia ryöstetään sotatantereelta. Vanhemmat ja valtio eivät saa aiheuttaa meille vahinkoa vaan päinvastoin niiden on suojattava koskemattomuutemme ja turvattava hyvinvointiamme viidennen käskyn mukaisesti. Vaaleissa onkin esillä maamme rajojen ja katujemme turvaaminen sekä terveydenhuollon tila. Samalla nurinkurisesti vastoin elämän suojelemista aborttia puolustetaan ja eutanasiaa ajetaan vieläpä hyvän tekemisen nimessä. Valtiovallan erityisessä suojeluksessa tulisi olla perhe ja avioliitto, jota on tunnetusti sateenkaari-ideologian paineessa lainsäädännöllisesti murennettu monella tavoin vastoin kuudetta käskyä. Millaisen uudistuksen maamme kokisi vaikkapa alhaisen syntyvyyden kohdalla, jos perheiden hyvinvoinnin edellytysten luominen saisi sille kuuluvan paikan.

Kolmanneksi valtiovallan käsi ei saa ulottua omaantuntoomme. Ensimmäinen käsky velvoittaa meitä yli kaiken pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa. Perustuslaissamme säädetään omatunnon, uskon ja mielipiteen vapaus. Tästä kalliista yhteisestä perinnöstämme on pidettävä huolta jälkikristillisessä ajassamme, vaikka sitä koetellaankin loukkaantumisen ja uhriutumisen kulttuurissamme.

Jos vanhemmat ja valtiovalta laiminlyövät tehtävänsä, silloin ne eivät toimi Luojan hyvänä kätenä ja välineenä, jonka kautta Jumala rakkaudessaan täyttää ajallisia tarpeitamme. Jos vanhemmat ja esivalta toteuttavat kaikesta heikkoudesta huolimatta kutsumustaan, silloin ne heijastavat Jumalan iankaikkista ja itsensä antavaa rakkautta meitä kohtaan.

Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen julistaa, miten tuomion ja kuoleman lohkareiden putoillessa päällemme Kristus ojentaa lävistetyn käsivartensa päällemme, ottaa omassa ruumiissaan kaikki iskut vastaan ja Pyhä Henki painaa meidät kasteessa uudestisynnyttämän lapsensa taivaallisen Isän syliä vasten. Siinä on lopulta ainut kestävä turvamme kaiken muun romahtaessakin!

Piispa Juhana Pohjola