Ryhmäkeskustelua työntekijäpäivillä. Harri Lammi, Esko Murto, Ville Typpo ja Piispa Risto Soramies

Lähetyshiippakunnan työntekijät kokoontuivat 20-22.9 työntekijäpäiville Kukkian leirikeskukseen Pälkäneellä. Meitä oli paikalla n. neljäkymmentä pappia, sekä hiippakuntasihteeri ja kansliasihteeri. Oli suuri ilo päästä pitkän tauon jälkeen yhdessä koolle. Päivien aikana keskustelu oli, kuten yleensä, hyvin vilkasta. Normaalistikin työntekijäpäivät ovat olleet hyvin antoisia ja rakentavia kokemuksia, mutta nyt tunnelma oli vielä tavallistakin innostuneempi. Varmasti yksi syy tähän oli, että viime vuoden kokoontuminen jäi väliin koronan tähden. Mikä ilo ja siunaus veljet virassa ovatkaan! Papistomme on edelleen suhteellisen nuori, mutta samaan aikaan huomaa tiettyä vanhenemista. ”Nuoret miehet” jotka vihittiin Luther-säätiön aikana ovat jo lähemmäs keski-ikäisiä, mutta toisaalta lisää nuoria virkaveljiä on uusien vihkimysten kautta tullut mukaan.

Työntekijäpäivien runko koostuu hetkipalveluksista, aterioista, opetuksista, urheilusta ja keskusteluista. Ajatus on antaa hengellistä ravintoa ja samalla myös ravita sosiaalisia tarpeita ja etsiä toimivia ratkaisuja työhön. Tällä kertaa aiheena oli erityisesti työnhyvinvointi. Lähetyshiippakunnan työnantaja-asioista vastaava Luther-säätiö muodosti työryhmän tähän liittyen. Ryhmässä on työnantajan edustajana vt. dekaani Joel Kerosuo, työsuojeluvaltuutettuna rovasti Kalle Väätäinen, konsistorin edustajana pastori Sebastian Grünbaum ja kanslian edustajana Asko Iso-Kungas. Kysely kartoitti Lähetyshiippakunnan papiston työnhyvinvointia ja työssäjaksamista.

Kyselyn tulos oli, että suurin osa Lähetyshiippakunnan papistosta voi suhteellisen hyvin. Vastaajista selkeästi suurin osa (yli 75%) ilmoitti jaksavansa erittäin hyvin tai hyvin. Tämä tulos yllätti positiivisesti työryhmän. Kysely paljasti, että papisto koki työnsä merkitykselliseksi ja myös heillä oli selkeä kuva siitä mikä organisaation tehtävä oli. Tässä näkyy myös messukeskeisyys ja näky seurakuntaperheen rakentamisesta. Toki on niinkin, että on asioita jotka tarvitsevat huomiota. Muun muassa osa papistosta toivoi konkreettisempaa opastusta työhön, apua työn hallintaan ja organisointiin. Samalla toivottiin vaikkapa enemmän resursseja liikuntaan ja vapaa-aikaan, puolisoiden suurempaa huomioimista ja muitakin asioita. Yhteisten kokoontumisten merkitys nousi myös kyselyissäkin selkeästi esille.

Dekaani Kerosuo kiitteli annetuista ideoista ja osoitti suurta halukkuutta edesauttaa asioita, jotka voivat parantaa työhyvinvointia. Kerosuo totesi esimerkiksi, että ”rakennamme yhdessä seurakuntakotia ja kirkkoa, niin pastorit kuin kuninkaallinen papisto, seurakuntalaiset. Yksi aivan keskeinen kirkkomme menestymisen edellytys on osaavat ja motivoituneet työntekijät, joilla meitä on siunattu. Senkin tähden työntekijöistä ja heidän perheistään huolehtiminen on aivan ydinkysymyksiä. Olen motivoitunut etsimään yhdessä ratkaisuja, jotka edesauttaa työn mielekkyyttä, antaa voimavaroja ja auttaa jokaista löytämään mielekkään otteen tärkeään työhönsä.”

Rippipalvelus

Työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä piispa Pohjolan johtamalla rippipalveluksella. Pastori Mäkinen taas johdatti raamattutunnilla viimeisten aikojen äärelle. Piispan katsauksessa Juhana-piispa varusti papistoa kohtaamaan erilaisia työn haasteita: ”Joosef eli merkillisessä tilanteessa. Yhtäältä hän oli orja (doulos), joka oli toisen omaisuutta. Toisaalta hänelle oli taloudenhoitajana (oikonomos) uskottu kaikki, koko Potifarin talo. Hänen tuli ymmärtää asemansa ja nähdä virkansa kahtalainen luonne.  Kaikki oli hänen, mikään ei ollut hänen. Joosefin kahtalainen asema virka avautuvat meille tarkemmin Uudessa testamentissa. Yhtäältä Kristus itse on tullut ihmiseksi ja orjan paikalle ja samalla hänelle on uskottu kaikki valta taivaan ja maan päällä. Meidät on vihitty pappisvirkaan, joka sisältää samanaikaisesti douloksen ja oikonomoksen kutsun. Virka on annettu Jumalalta ylhäältä, mutta se palvelee aina alhaalla.  Tämä kahtalainen jännite koskettaa syvästi pappisidentiteettiämme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi tai lupia, mitä meille on uskottu oikonomoksina. Mutta samalla meillä on velvollisuus oppia douloksen mieltä ja toimintatapoja. Toisia kiusataan vetäytymään vastuusta, toisia olla jakamatta vastuuta. Toisille meistä on vaikeampaa muistaa olevansa oikonomos, toiselle olla doulos. Toiselle vaikeampaa on seistä vastapäätä seurakuntaa oikonomoksena, toisella tulla douloksena vierelle ja lähelle. Ja kuitenkin Kristuksen virka on seurakunnassa aina samanaikaisesti ”teitä varten” ja ”teidän kanssanne”.”

Pappiskollegio muisti piispa Risto Soramiestä

Piispan katsauksen yhteydessä muistettiin myös piispansauvan laskenutta emerituspiispa Soramiestä. Työntekijäpäivien yhteydessä julkaistiin myös Risto-piispan piispakauden muistovideo kiitoksena palvelutyöstä. Videon voit katsoa alta. Kuvallis tunnelmia työntekijäpäiviltä löydät jutun lopulla olevasta kuvagalleriasta.

Normaalisti Lähetyshiippakunnan pastorit kokoontuvat kerran vuodessa työntekijäpäiville ja kerran vuodessa alueelliseen pappeinkokoukseen.

Kuvat Janne Koskela. Videokooste Matti Reinikka.