Nuorten kesäleiri Loimaan opistolla 30.7.-1.8.2025
27.3.2025
Blogissa pastori Jani-Matti Ylilehto pohtii jumalanpalvelusta käytännönläheisestä näkökulmasta. Kuva: Janne Koskela
Vuosien varrella olen saanut vastata monenlaisiin kysymyksiin seurakunnan jumalanpalveluksesta. Yllättävän usein vastaan tulee käytännöllisiä kysymyksiä. Joku on miettinyt pukeutumista, joku myöhästelyä. Monia vanhempia mietityttää lapsen kanssa jumalanpalvelukseen osallistuminen, ja joskus joku miettii, miten tulla uutena. Tällä aukeamalla pohdiskelen muutamia tällaisia kysymyksiä. Teen sen sekä joihinkin kysymyksiin vastanneena mutta myös niiden kanssa painineena.
Jumalanpalvelukseen osallistumisen sana on ”saan”, ei ”pitää”. Messun keskiössä ei ole sen enempää pastori kuin seurakuntalaisetkaan, vaan armonvälineissään vaikuttava Jeesus Kristus. Jumalanpalveluksessa saamme levätä Jumalan armotyön kohteena ja Hänen lahjojensa vastaanottajana. Jumalanpalveluksen lahjaluonteen takia pääpainon ei tarvitse olla siinä, miten me olemme, vaan miksi saamme olla. Omaa toimintaansa on kuitenkin hyvä miettiä siitä näkökulmasta, ettei oma tai lähimmäisen huomio kiinnittyisi siihen.
Jumalanpalveluksen toimittaa koko seurakunta yhdessä. Seuraamme siinä osittain hyvin vanhoja tapoja ja säveliä. Seurakunta on uuden liiton kuninkaallinen papisto, joka saa olla Jumalan läsnäolossa. Siksi jumalanpalvelus on täynnä vuorottelevia osioita, joissa seurakunta yhdessä puhuu, laulaa ja tekee. Yleensä saatavilla on ohjeistus messun kulusta. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja messussa se siksi pyrkii toimimaan yhdessä. Yksi ei tee yhtä ja toinen toista. Yksi ei ala laulamaan, mitä itse haluaa ja milloin haluaa. Seurakunta viettää yhteistä juhlaa, jonka keskiössä on Kristuksen työ ja sen vastaanottaminen, ei minun oma tekemiseni.
Uudelle tulijalle jumalanpalvelus voi olla aluksi vaikea hahmottaa. Ei ehkä tiedä milloin olla mitenkin päin. Milloin seistä, istua ja milloin mitäkin lausutaan ja lauletaan. Tällainen tunne ei ole vaarallinen. Seurakunnan keskellä on turvallista osallistua ja opetella. Kaikissa uusissa paikoissa ja tilanteissa oppii osallistumalla ja seurailemalla, miten ja miksi muut toimivat. Näin on sekä aikuisten että lasten kanssa. Seurakunnankin tulee olla armollinen, kun joku tulee mukaan opettelemaan. Myös kokenutta kävijää jumalanpalveluksen sisältö kutsuu yhä uudestaan osallistumaan, keskittymään ja löytämään. Samalla lausuttu ja laulettu Jumalan sana ravitsee sitäkin, joka huolien keskellä tai viikon väsyttämänä ei jaksa ihan koko aikaa keskittyä tai ottaa vastaan.
Pukeutuminen jumalanpalvelukseen on vapaata, mutta harkinnan arvoista. Seurakunnalle ei ole määrätty palvelusasua. Vaatteilla voidaan kuitenkin opettaa erityisesti lapsia jumalanpalveluksen juhlaluonteesta. Kotona valitut siistit vaatteet muistuttavat siitä, että ollaan menossa johonkin erityiseen. Toki kiristävä kaulus tai tyhmien housujen kanssa taisteleminen voivat viedä pienen huomion kaikesta muusta. Annettakoon silloin vapauksia lapsille ja miksi ei vähän aikuisillekin. Keskeistä on muistaa, ettei jumalanpalvelukseen tulla näyttäytymään eikä myöskään muita arvioimaan. Erityisen kireitä tai paljastavia vaatteita on hyvä välttää. Joskus arjen tapahtumat ovat mitä ovat. Ainakin meillä joskus on ollut jo voitto, että kaikille lapsille ja aikuisille on ennen kirkkoon lähtöä löytää edes jotkut vaatteet. Pienet rypyt, tahrat tai arkisuus eivät ole koskaan päivää ratkaisevasti pilanneet.
Ulkovaatteet ovat sisätiloissa yleensä epämukavat, mutta eivät kielletyt. Vanhastaan miehet ovat oppineet paljastamaan päänsä sisätiloissa ja erityisenä kunnioituksen merkkinä jumalanpalvelustilaan saapuessa. Tämä kulttuurinen tapa on viime aikoina hämärtynyt, mutta kirkkoon tullessaan sitä voi opetella.
Seurakunnan pääjumalanpalvelusta vietetään historiallisista syistä sunnuntaina – viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin Kristus nousi ylös kuolleista. Vanhastaan palvelukseen on kokoonnuttu aamuvarhaisella. Erityisesti kellonajan suhteen perinne on elänyt ja muuttunut. Kuitenkin yhä aamulla tai aamupäivälläkin alkava jumalanpalvelus voi olla hankala teineille ja teininmielisille. Nukkuminen on mukavaa ja viikonloppuisin on monenlaista puuhaa. Kuitenkin yli ohikiitävien elämän hetkien ylösnousemusaamusta muistuttava juhla kutsuu suurempaan lepoon ja mielekkäämpään tekemiseen kuin ruumiille sen tarjoava sänky tai viikonlopun puuhat.
Messuun tultaessa ovella pastori tai joku seurakuntalainen saattaa olla tervehtimässä. Juttelemaan ei kuitenkaan ole pakko jäädä. Erityisesti ensimmäisillä kerroilla voi olla hyväksi tulla ajoissa. Silloin ehtii halutessaan vähän kysellä ja ihmetellä. Toivomme, että uusi kirkkovieras voisi tässä tai muussa yhteydessä vaihtaa pastorin kanssa ajatuksen ehtoolliselle osallistumisesta. Murtuneen kristillisen kulttuurin maailmassa toivomme jokaisen tulevan ja samalla myös ymmärtävän, mistä on kyse.
Kirkkosaliin siirryttäessä löytyvät virsikirjat ja jo mainittu messun kulusta kertova vihko. Kuten muuallakin, vastaantulijan tervehtiminen on kohteliasta, ei pakollista. Haluamme, että seurakunnissamme on mahdollisuus tutustua, mutta haluamme kunnioittaa myös heitä, jotka nauttivat vähemmästä määrästä ihmiskontakteja. Kirkkosalin tuoli tai penkki on hyvä paikka hiljentyä hetki ennen alkuvirttä. Tunnen monia iäkkäämpiä, joilla on kaunis tapa tulla ajoissa paitsi jutustelemaan, myös rukoilemaan.
Jumalanpalveluksen alusta kertoo joko kellon soitto tai virren aloitus. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä kiinnittää koko huomionsa jumalanpalvelukseen osallistumiseen. Osaa meistä käsityöt yms. auttavat rauhoittumaan ja keskittymään. Siksi vieressä istuvan mahdollista puuhastelua ei pidä kummeksua. Puhelin harvoin auttaa meitä keskittymään, mutta sen kautta voi toki lukea vielä uudestaan jumalanpalveluksen tekstit tai poikkeustilanteessa löytää virsien sanat. Oman keskittymisen kannalta puhelimen paras paikka on kuitenkin taskussa tai laukussa. Ja tietenkin äänettömänä. Vieruskaverin kanssa juttelu kannattaa lopettaa messun alkaessa. Sitä voi jatkaa vaikka kirkkokahvilla. Messun aikana Jeesuksella on meille asiaa. Pienille lapsille voi varata pehmeän lelun sylikaveriksi tai seuran pitäjäksi. Kolisevat ja ääntä pitävät viihdykkeet on hyvä jättää kotiin. Jo pieniäkin voivat vanhemmat rohkaista osallistumaan ja oppimaan jumalanpalveluksen runsaasta sisällöstä. Vanhempien ei tarvitse myöskään turhaan häkeltyä, jos oma lapsi ei aina jaksa käyttäytyä kuten aikuinen. Samoin muiden seurakuntalaisten tulee muistaa hymyillä myös näille pienille.
Ajoissa tuleminen on aina hyvä tapa. Kokemuksesta tiedän, ettei se aina onnistu. Tuskin monessakaan paikassa ovet menevät lukkoon alkuvirren aikana. Tärkeintä on tulla. Myöhässä tulijan on kuitenkin hyvä tulla häiritsemättä. Yksittäinen, rankkakaan, myöhästyminen ei ole esteenä ehtoolliselle tulemiselle. Hyvää valmistautumista olisi osallistua koko messuun. Mutta paha myöhästyminen saattaa toisaalta ajaa kovaan sisäiseen valmistautumiseen. Jos messun omaehtoisesta lyhentämisestä tulee tapa, saattaa pastori ottaa sen ihan syystä puheeksi.
Messusta saa poistua milloin tahansa. Ei kuitenkaan kannata turhaan kiirehtiä. Jumalanpalveluksessa Kristus-sulhanen pitää seurakuntamorsianta lähellään. Rakastunut aviopuolisokaan ei odota innokkaana hetkeä, jolloin saa lähteä rakkaansa luota. Hän on tämän luona niin pitkään kuin mahdollista. Samoin ei kirkosta kannata kiirehtiä. Ehtoolliseltakin voi palata paikalleen, laulaa virsiä seurakunnan kanssa ja osallistua vielä messun lopun toimittamiseen. Siinä ehtii huokaista.
Saarijärvellä kokoonnutaan tänä keväänä Roomalaiskirjeen opetusten äärelle. Kuva: Minna Kärki
Saarijärvellä on alkanut Jyväskylän Jesajan luterilaisen seurakunnan kappeliseurakunnan toiminta. 18 ihmistä kokoontui Saarijärvellä torstaina 13.3.2025 Valolan talolla raamattuopetuksen ja ehtoollisen vieton merkeissä.
Viime syksynä Saarijärvellä käynnistyi kirkon tuntomerkkien opetussarja, joka jatkui helmikuun loppupuolelle saakka. Illat rakentuivat aina alustuksesta yhdestä kirkon tuntomerkistä, ja sitä seurasi yhteinen keskustelu alustusten pohjalta. Osallistujien määrä illoissa on vaihdellut noin 15–20 osallistujan välillä.
Kirkon tuntomerkkien opetussarjan päätyttyä toiminta jatkuu Roomalaiskirjettä käsittelevien opetusiltojen muodossa. Raamattuopetuksen jälkeen tilaisuuksissa vietetään myös pyhää ehtoollista.
Illoissa vietetään myös pyhää ehtollista. Kuva: Minna Kärki
Kirkon tuntomerkkien opetussarjaa järjestettiin seurakuntalaisten kodissa, mutta nyt kevään aikana raamattuopetuksia ja ehtoollishetkiä varten on löytynyt käytännölliset tilat Saarijärven keskustasta, Valolasta osoitteesta Paavontie 17. Seuraavat tilaisuudet järjestetään siellä
Rukouksenamme on, että tilat Saarijärven keskustasta voisivat mahdollistaa laajemman ihmisten tavoittamisen ja Jumala johdattaisi yhteyteemme lisää ihmisiä Saarijärveltä ja lähikunnista. Olet siis lämpimästi tervetullut mukaan!
Toiminnasta vastaa Jyväskylän Jesajan luterilaisen seurakunnan pastori Elias Ikäläinen.
Hiippakuntakokous pidettiin lauantaina Koinonia-keskuksessa Helsingissä. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan vuosittainen hiippakuntakokous pidettiin lauantaina 16.11. Koinonia-keskuksessa Helsingissä. Kokoukseen osallistui lähes sata henkilöä, joista noin puolet paikan päällä ja puolet etäyhteyksien välityksellä. Kokouksen puheenjohtajana toimi pastori Harri Lammi ja sihteerinä Pauliina Pylvänäinen. Kokouksessa käsiteltiin hiippakuntajärjestyksen määrittelemät sääntömääräiset asiat. Erityisen huomion kohteiksi päätyivät konstituutiokomitean loppuraportti sekä hiippakuntakokouksen kehittäminen.
Kokouksen puheenjohtaja, piispa Juhana Pohjola totesi alkusanoissaan, että Suomen Luther-säätiön perustamisesta on kulunut 25 vuotta: – Merkillepantavaa on, että työhön tuli mukaan ihmisiä maanlaajuisesti ja kaikista herätysliikkeistä, ja toki monia ilmankin järjestöperintöä, hän korosti. Kuva: Janne Koskela
Vuosi 2023 pakettiin hyvillä mielin
Hiippakuntakokous pystyi hyväksymään vuoden 2023 tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen positiivisissa tunnelmissa. Talouden tasapainotus vuodesta 2022 onnistui, joskin varsinainen toiminta jäi vielä alijäämäiseksi. Toimintakertomuksessa todettiinkin, että kirkon toimintaa kuvaavat luvut nousivat vuoden 2023 aikana koronaepidemiaa edeltävälle tasolle ja sen yli.
Lähetyshiippakuntaan kuului vuoden 2023 lopussa 42 seurakuntaa, joista kaksi perustetiin kyseisen vuoden aikana. Jumalanpalveluksia pidettiin yhteensä 2007 kappaletta ja niissä kävi yhteensä 79 501 messuvierasta keskiarvon ollessa 39,6. Seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli noin 2600. Jäsenten määrä kasvoi vuoden aikana noin kuusi prosenttia. Pappiskollegio sai kolme uutta jäsentä. Merkittävää oli myös, että saimme kotimaisen sisarkirkon, kun Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto solmivat kirkollisen yhteyden.
Talouspäällikkö Asko Iso-Kungas esitteli vuoden 2023 tilinpäätöksen ja vuoden 2025 talousarvion. Kuva: Janne Koskela
Äänestys konstituutiokomitean loppuraportista
Eniten puheenvuoroja hiippakuntakokouksessa käytettiin konstituutiokomitean loppuraportista keskustelemiseen. Komitean puheenjohtaja Juhana Pohjola esitteli toimenpidesuositukset, joita Lähetyshiippakunnan uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä pohtinut komitea oli laatinut. Konstituutiokomitea päätyi toteamaan, että rekisteröityminen olisi kirkollemme luonteva ja mahdollinen ratkaisu niin yhteiskunnallisesti, organisatorisesti kuin hengellisesti. Samalla komitea kuitenkin katsoi, ettei asia ole vielä ajankohtainen: ”Tässä vaiheessa pääsääntöisesti kirkkomme historiallisista syistä kumpuava jäsenistön hajaannus asiassa tukee aikalisän ottamista tässä prosessissa”, loppuraportissa todetaan. Komitea katsoi, että myös rekisteröitymisprosessissa vaadittava eri asioiden yksityiskohtainen tarkastelu ja organisatorinen kehitystyö hyötyisivät aikalisän ottamisesta.
Loppuraportin esittelemisen jälkeen pöydälle tuotiin vastaehdotus, jossa toivottiin ripeämpää etenemistä. Ehdotuksen mukaan olisi perustettava uusi komitea konstituutiokomitean päätettyä työnsä. Se valmistelisi ja toteuttaisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen tarvittavat toimenpiteet ja pitäisi huolen, että rekisteröitymisprosessissa edettäisiin seurakunnissa sopusointuisesti.
Pää- ja vastaehdotuksen synnyttämässä keskustelussa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä pidettiin kannatettavana tavoitteena. Todettiin, että paniikkia ei ole, mutta toivottiin, että käynnistynyt prosessi, jossa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen on suhtauduttu pääosin myönteisesti, jatkuisi suunnitelmallisesti eteenpäin.
Koska vastaehdotus sai kokousedustajien keskuudessa kannatusta, päädyttiin äänestämään. Selkeä enemmistö kannatti alkuperäistä ehdotusta. Äänestystuloksen ratkettua piispa Pohjola kommentoi ymmärtävänsä hyvin heitä, jotka olisivat toivoneet nopeampaa etenemistä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymisessä:
– Olen vakuuttunut siitä, että meillä kaikilla on ihan sama halu ja päämäärä. Tässä kysymyksessä ei ollut voittajia ja häviäjiä.
Kokouksen päätöksen myötä konstituutiokomitean toiminta päättyi eikä uutta komiteaa siis perustettu. Konstituutiokomitean työskentelyn myötä tarpeelliseksi havaittujen tavoitteiden, kuten kirkollisen identiteetin vahvistuminen ja jäsenyyden merkityksen kirkastaminen, toivotaan kuitenkin olevan osa seurakuntien elämää jatkossakin.
Kokoukseen oli mahdollisuus osallistua Zoomin kautta. Sami Niemi toimi teknisenä avustajana. Kuva: Janne Koskela
Ideariihi kokouksen kehittämisestä
Hiippakuntakokouksen loppupuolella kokouksen osallistujat keskustelivat hiippakuntakokouskäytänteiden kehittämisestä. Pienissä ryhmissä pohdittiin, olisiko jatkossa mahdollista järjestää vuodessa kaksi kevyempää kokousta yhden isomman sijaan. Vai olisiko parempi järjestää vuorokauden mittainen tapahtuma, jossa voitaisiin keskustella laajemmin eri teemoista, ja jonka yksi osa hiippakuntakokous olisi? Ryhmien näkemykset kootaan yhteen ja niitä käsitellään myöhemmin hiippakuntaneuvoston kokouksessa. Jo ensi vuonna hiippakuntakokoukseen saatetaan siis kokoontua toisella tavalla kuin mihin viime vuosina olemme tottuneet.
Kuluneena keväänä saatiin Lähetyshiippakunnan Pohjoisen rovastikuntaan yhteydenotto, jossa pyydettiin selvittämään toiminnan aloittamisen mahdollisuuksia Raahessa.
Pastorit Antti, Jyrki ja Mika ovat tavanneet raahelaisia sanan, rukouksen ja tutustumisen merkeissä. Monille Raahessa Lähetyshiippakunnan jumalanpalvelukset ja toiminta ovatkin jo tulleet tutuksi esimerkiksi Pyhänkoskelta. Keskustelun ja rukouksen tuloksena Raahessa tullaan touko-kesäkuussa järjestämään kolmiosainen kokoontumisten sarja. Käsittelyssä ovat Kristuksen kirkon tuntomerkit, seurakunta, paimenen rooli ja luterilainen messu.
”Näin saamme olla itse rakentumassa Kirkon pettämättömän kivijalan äärellä. Emmekä vain rakentumassa, vaan myös rakentamassa. Jos Luoja suo, avattu yhteys voisi synnyttää Jumalan sanaan ja sakramentteihin turvaavaa jumalanpalveluselämää”, pastori Tervakangas kommentoi.
Näin Raahesta kommentoidaan vallitsevaa tilannetta: ”Haluamme rukoillen kysyä Jumalan johdatusta onko nyt sopiva aika aloittaa Raahessa Jumalan sanaan perustuva messuyhteisö. Hengellisen kodin pitää olla sellainen, minne voi aina hyvillä mielin mennä.”
Tilaisuudet järjestetään Raahen helluntaiseurakunnan tiloissa osoitteessa Reiponkatu 40, 92100 Raahe. Merkkaa kalenteriin ylös seuraavat maanantait: 13.5., 27.5. ja 10.6. Aloitamme klo 18. Jokainen raahelainen ja lähiseudulla asuva on lämpimästi tervetullut tilaisuuksiin! Lisätietoa Lähetyshiippakunnasta löytää kotisivuilta www.lhpk.fi ja jo olemassa olevista seurakunnistamme.
