Ruotsista kantautui 13. maaliskuuta 2024 suru-uutinen: Missionsprovinsenin ensimmäinen piispa Arne Olsson on kuollut, 93 vuoden iässä.

Missionsprovinsenin nykyinen lähetyspiispa Bengt Ådahl kirjoittaa:

– Arne Olsson oli Missionsprovinsenin ensimmäinen lähetyspiispa, vuosina 2005–2010. Muistamme kiitollisina hänen uskollista palvelustaan hyvin tärkeänä ajanjaksona Missionsprovinsenin historiassa. Hänen tunnuslauseensa ”Att lyda Gud mer än människor” (vrt. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”, Apt 5:29) todistaa siitä uskollisuudesta ja rakkaudesta Herraan, joka häntä motivoi.

Arne-piispalla on tärkeä paikka myös suomalaisessa kirkkohistoriassa ja Lähetyshiippakunnan synnyssä. Tultuaan vihityksi Missionsprovinsenin piispaksi hän palveli myös suomalaisia seurakuntia, vihkien pappeja pääasiassa Suomen Luther-säätiön palvelukseen. Toimikautensa aikana hän vihki yhteensä kahdeksan suomalaista miestä pappisvirkaan. Vuonna 2010 hän vihki Matti Väisäsen Missionsprovinsenin avustavaksi piispaksi, palvelemaan niitä seurakuntia, jotka myöhemmin (2013) muodostivat Suomen Lähetyshiippakunnan. Matti Väisänen muistelee:

– Olin Suomen Luther-säätiön delegaation jäsenenä mukana mieliinpainuvassa Arne Olssonin piispaksi vihkimisjuhlassa Göteborgissa 5. helmikuuta 2005. Vain Kolmiyhteinen Jumala tiesi tuolloin, että hän tulisi vihkimään minut piispaksi viisi vuotta myöhemmin Luther-säätiön työn tuloksena Suomessa syntyneitä ja syntyviä seurakuntia varten. Siitä lähtien on ollut ilo ja halu kiittää iltarukouksissani Taivaan Isää kaikin tavoin esimerkillisestä ja kauniilla tavalla vaatimattomasta ja hurskaasta esipaimenestani lähetyspiispa Arne Olssonista.

Myös Lähetyshiippakunnan nykyinen piispa Juhana Pohjola muistaa Arne-piispaa kiitollisuudella:

– Piispa-Arne palveli nöyrästi, uskollisesti ja valoisasti Herran seurakuntaa historiallisessa taitekohdassa. Hänet annettiin piispaksi vanhuuden päivinään siirtämään kallis uskonperintömme uusille paimensukupolville ja syntyneille seurakunnille kansakirkkojen hengellisessä kriisitilanteessa.  Syvä kiitollisuus täyttää sydämen siitä palvelutehtävästä, jolla hän myös meidän työtämme Suomessa rakensi. Kristuksen ristityö meidän syntisten pelastukseksi oli hänen julistuksensa ydin. Meillä on hyvä toivo, että hän saa nyt levon töistään ja ilon Herransa luona taivaassa.

Piispa Arne Olssonin vihkimät suomalaiset papit ja piispa:

Göteborgissa 5.2.2005: Niko Vannasmaa

Göteborgissa 7.1.2006: Janne Koskela

Tukholmassa 13.1.2007: Kalle Väätäinen

Göteborgissa 20.10.2007: Antti Lehrbäck, Esko Murto, Markus Pöyry

Tukholmassa 16.5.2009: Jyrki Anttinen, Hannu Mikkonen

Helsingissä 20.3.2010: Matti Väisänen vihittiin piispaksi

 

Kuva: https://missionsprovinsen.se/biskop-arne-har-avlidit/

 

 

Joensuussa vietettiin syksyisenä sunnuntaina 24.9. juhlavaa messua. Noin 70 messuvieraan edessä vihittiin kaksi pastoria kantamaan ja jakamaan kallisarvoista ja taivaallista aarretta Joensuussa ja Savonlinnassa. Itsekin rikkinäisinä saviruukkuina heidän tulee kertoa toisille särjetyille sydämille, että heidän kaikki syntinsä on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Pyhään paimenvirkaan vihittyjen on määrä toimia omaan toimensa ohella Itä-Suomen seurakunnissa: Juho Pitkäsen savonlinnalaisessa Pyhän Jaakobin luterilaisessa seurakunnassa ja Jarkko Piiparisen joensuulaisessa Pyhän Nehemian luterilaisessa seurakunnassa. Saattavat he tulla palvelemaan myös muissa läheisissä seurakunnissa.

Juho opiskelee sähköinsinööriksi

Juhon lapsuus ja nuoruus oli Tohmajärvellä, Värtsilässä ja Savonlinnassa. Aikuisuudessa elämä vei teologiaopintojen myötä Helsinkiin. Teologian kandidaatin tutkintoon johtaneiden opintojen ohella hän työskenteli kesäteologina ja logistiikka-alalla. Myöhemmin hän on palannut asumaan Savonlinnaan ja vuonna 2015 mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Nyt pastorin tehtävien ohella hänen sähköinsinööriopinnot ovat jo hyvässä vaiheessa ja lisäksi hän on tehnyt myös kojeistoasentajan töitä. Tehtäväänsä hän suhtautuu kiitollisella, vaikkakin aralla mielellä. Kutsu tuntui kuitenkin hyvältä. Hän ei rohkene arvailla, millaisia koitoksia tehtävä toisi tullessaan, mutta luottaa siihen, Jumala antaa riittävästi rohkeutta, voimaa ja viisautta. Juho luottaa siihen, että ulkoinen evankeliumi voittaa omien syntien painon.

Jarkko tekee väitöskirjaa paimenviran ohella

Jarkko on kotoisin Lappeenrannasta ja on kokenut hengellisen heräämisen vuonna 2010. Pian tämän jälkeen hän tuli mukaan Suomen Luther-säätiön toimintaan lehti-ilmoituksen perusteella. Hän suoritti Raamattu-linjan opinnot Karkun evankelisessa opistossa ja vuonna 2013 hän muutti Joensuuhun teologiaa opiskelemaan. Seuraavana vuonna solmi avioliiton Nooran kanssa. Kymmenen vuoden ajan hän on perheineen asunut Joensuussa ja sen lähistöllä Liperissä. Tänä aikana hän on tutustunut moniin joensuulaisiin ja toiminut paljon seurakunnan vastuutehtävissä. Jarkko valmistui teologian maisteriksi vuonna 2018 ja tekee tällä hetkellä väitöskirjaa Eino Sormusen pelastusopista. Hän kokee pastorin kutsumuksen suurena vastuuna, mutta uskoo Jumalan armossaan varustavan häntä siihen.

Teksti: Aleksi (Sampo) Vartiainen

Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla huipentui sunnuntaiaamun messuun juhlateltassa. Loimaan viljavien peltojen keskellä Herran elopellolle pyhään paimenvirkaan vihittiin Mikko Aho ja Harri Hernesmaa. Aho on kutsuttu Turkuun, Pyhän Paavalin luterilaisen seurakunnan pastoriksi, ja Hernesmaa Parikkalaan, Pyhän ristin luterilaisen seurakuntaan, OTO-pastoriksi. Ordinaatiomessun toimitti piispa Juhana Pohjola. Avustavana liturgina toimi Joel Kerosuo. Lisäksi messussa palveli iso joukko pastoreita ja vastuunkantajia. Aiemmista Kesäjuhlista tuttuun tapaan messun musiikki oli erityisen koskettavaa ja virrenveisuu voimakasta. Yhteisöllisyyden tunne oli vahvaa, kun kuutisensataa ihmistä kokoontui yhteen Herran alttarin ääreen.

Kuulkaa Häntä

Ordinaatiomessun saarnassa Juhana-piispa käsitteli kirkastussunnuntain evankeliumitekstiä (Matt. 17: 1–8). Tekstistä piispa nosti esiin Jumalan sanat, jotka sopivat niin vasta vihittyjen pastoreiden kuin kaikkien ihmisten elämään:

”Nyt te liitytte pitkään ketjuun apostolisen viran haltijoina. Isän Jumalan ääni kantautuu tähän hetkeen: ”Kuulkaa häntä.” Saarnavirka on jumalallisesti asetettu, jotta Isän oikea ja hyvä tahto saisi kaikua vuorelta kaikkialle maailmaan myös teidän suunne kautta julistuksessa ja kirkollisissa toimituksissa: Kuulkaa häntä te kristityt, jotka kasteessa puettiin kirkkauden vaatteisiin, älkää pitäkö halpana lahjaanne vaan vaeltakaa hänen valossaan. Kuulkaa häntä te konfirmoidut, maailman unelmahötön keskellä ei ole mitään merkityksellisempää ja parempaa kuin elämä hänen yhteydessään. Kuulkaa häntä ja hänen varoituksen sanojaan te, jotka olette kadottaneet Jumalan pelon ja omaa hyveellisyyttänne säteillen kuuntelette aikamme suvaitsevaisuusmantroja. Kuulkaa häntä te nuoret miehet ja naiset, olkaa rohkeat ja siunatut solmimaan avioliitto ja ottamaan lapsia runsaasti vastaan, jos niitä lahjaksi annetaan. Kuulkaa häntä, te elävät ja arkussa makaavat: Minä olen herättävä teidät kaikki viimeiset tuomiolle vastaamaan, miten käytitte lahjaksi annetut vuotenne ja mihin turvasitte elämässänne.”

Messun jälkeen Lähetysjuhla

Kesäjuhlan ohjelma päättyy sunnuntaina iltapäivällä Lähetysjuhlaan. Juhlassa kuullaan muun muassa Saksan itsenäisen evankelis–luterilaisen kirkon piispaa ja ILC:n (International Lutheran Council) puheenjohtaja Hans-Jörg Voigtia, virkaan vihittyjä pastoreita sekä Kesäjuhlaan saapuneita kenialaisia vieraita.

Ordinaatiomessun tallenteen voit katsoa täältä.

Klo 14 alkavaa Lähetysjuhlaa pääset seuraamaan täältä.

Piispa Risto Soramies vihki TK Mika Tervakankaan pyhään paimenvirkaan itsenäisyyspäivänä Oulussa. Timoteuksen luterilaisessa seurakunnassa järjestettyä pappisvihkimystä oli todistamassa  kirkontäysi ihmisiä Oulusta, naapuriseurakunnista ja aina Joensuuta ja Kankaanpäätä myöten.

Pastori Mika Tervakangas palvelee Timoteuksen seurakuntaa vuoden 2019 ajan, kun seurakunnan vastaava pastori Janne Koskela on virkavapaalla soitinrakennusopintojen ja -töiden parissa.

Piispa Soramies muistutti ordinaatiosaarnassaan, että paholainen löytää jokaisen ihmisen sisimmästä helposti kahvan, josta suistaa kristitynkin elämä sijoiltaan lankeemuksiin ja raskaisiinkin synteihin. Jumala ei kuitenkaan etsi meidän sisimmästämme kahvaa, johon tarttua ja  jonka varaan ripustaa pelastuksemme: Hän toimii meidän ulkopuoleltamme, ja tuo pelastuksen kokonaan lahjana ihmiselle. Siksi tarvitaan sananpalvelijoita näitä lahjoja jakamaan. Samalla piispa muistutti pastoria itsekin elämään siitä evankeliumista, jota julistaa.

Juhlamessun ja runsaan kakkupöydän jälkeisessä päiväjuhlassa tuore pastori Mika kertoi, että joulukuun alussa Ouluun muutettuaan he olivat Henna-vaimonsa kanssa ehtineet jo löytää ainakin ruokakauppaan ja kaupunginkirjastoon. Innokas TPS-fani oli jo ehtinyt panna merkille myös Kärppä-hallin likeisen sijainnin suhteessa uuteen kotiin. Oulu ei ollut kuulunut pariskunnan suunnitelmiin, mutta kun kutsu kärppä-valtakuntaan tuli, he olivat siihen innolla tarttuneet, ja tahtoivat nyt ilolla asettua uuteen kotikaupunkiin ja oululaistua. Mika otti tehtävänsä vastaan nöyrällä mielellä ja kiitollisena Jumalan johdatuksesta tiellään:

”Pyhälle Kolmiyhteiselle Jumalalle kiitollisena aloitan tässä virassa. Työssäni tahdon olla nöyrä Sanan palvelija, joka seuraa Jeesuksen opetusta. Rukoilen, että vielä vuodenkin päästä tässä seurakunnassa julistetaan Jumalan Sanaa puhtaasti ja että sakramentit jaetaan oikein. Autuasta on se, että saan olla rakentamassa luterilaista seurakuntaa. Lopuksi luen vielä tienviitaksi itselleni ja teille Sanaa Sananlaskuista: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Snl. 3:5-6). Amen.

Timoteuksen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Jukka Kemppainen toivotti puheessaan Mikan ja Hennan lämpimästi tervetulleiksi suurena rukousvastauksena ja lupasi, että seurakunta myös kantaa paimentaan perheineen:

”Mika, sinä ja vaimosi olette seurakuntamme rukousvastaus. Suuri rukousvastaus. Herra Jeesus pitää huolta paimenistaan eikä jätä laumaansa tuuliajolle.

Meitä kovakalloisia ja huonomuistisia. Mika ja Henna. Te olette myös meidän suuri rukouskohde. Heti, kun Mika alkaa valmistelemaan saarnaa, menee käymään sairaskäynnillä tai kuuntelee seurakuntalaisen rippiä, suuret voimat alkavat mylläämään. Kun ristiinnaulitun Kristuksen veren voimalla pastori päästää kristityn vapaaksi synnistä ja ojentaa väsyneelle Kristuksen ruumiin ja veren, perkele pyörii ympärillä kuin kiljuva jalopeura. Pastorin ja vaimon akilleen kantapäihin tulee iskuja ja puolisoiden syntisyys nousee pintaan. Kun vaikeudet tulevat, älkää jääkö yksin. Jos mahdollista, pyytäkää seurakuntaa rukoilemaan puolestanne ja älkää unohtako henkilökohtaisen ripin mahdollisuutta.”

Virkavapaalle jäävä pastori Janne Koskela esitti ”välikiitokset, koska ikinä ei tiedä, vieläkö saa uuden tilaisuuden kiittää rakkaitaan.” Janne kiitti perhettään, työtovereitaan ja esimiehiään ja seurakuntaa rohkaisusta, rakkaudesta ja esirukouksista. Mikaa Janne rohkaisi julistamaan rohkeasti evankeliumia: Evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ristinkuoleman tähden on jotain, mitä ihmiset eivät saa kuulla missään muualla kuin kristillisessä seurakunnassa. Anteeksiantamus oli ainut asia, joka erotti epätoivoisen apostoli Pietarin yhtä epätoivoisesta apostoli Juudaksesta. ”Siksi, älä koskaan päätä puhettasi ilman evankeliumin toivoa. Ja muista julistaa samaa evankeliumia myös itsellesi!”