Kaupassa kirjojen talviale
22.1.2025
(c) Andrey Shishkin
”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” (Luuk 2:29–32)
Simeonin kiitos
Näitä Luukkaan evankeliumin jakeita pian jouluevankeliumin jälkeen nimitetään Simeonin kiitosvirreksi. Vanha Simeon oli pitkään odottanut saadakseen nähdä Vapahtajan, luvatun Messiaan. Jumala oli luvannut hänelle, että se tulee vielä tapahtumaan. Kun se päivä viimein koitti, oli se varmasti yllätys. Maria ja Joosef kantoivat vastasyntynyttä lasta Jerusalemin temppeliin. Koko maailman Luoja, Herra ja Hallitsija tuli Simeonin luokse pienenä Jeesus-vauvana. Ei taivaallisena henkiolentona, vaan silmin nähtävällä tavalla, konkreettista lihaa ja verta olevana tavallisena lapsena. Simeonin omat silmät eivät olisi siinä Messiasta tunnistaneet, mutta Pyhän Hengen avaamat uskon silmät tunsivat Hänet. Juuri tämän Jumala oli etukäteen luvannut!
Ottaessaan Jeesus-lapsen syliinsä Simeon sai todellakin pitää käsissään omaa Luojaansa ja Lunastajaansa, joka kerran kärsisi ristinkuoleman Simeonin syntien sovittamiseksi; jonka ruumis kätkettäisiin hautaan niinkuin Simeon kerran itsekin; ja joka nousisi kuolleista kuoleman voittajana valmistaen ylösnousemuksen ja taivaan autuuden myös Simeonille.
Tuolla hetkellä Simeon kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään”. Simeon ei tarvinnut mitään muuta. Kun hän sai ottaa vastaan Jeesuksen, hän oli saanut kaiken. Hän oli valmis rauhassa lähtemään.
Kristillinen kirkko on veisannut Simeonin kiitosvirttä jo pari tuhatta vuotta erityisesti kahdessa yhteydessä. Ehtoollisen vieton jälkeen, sillä saammehan siinä todella konkreettisesti vastaanottaa Herramme Jeesuksen ruumiin ja veren leipään ja viiniin kätkettynä. Saamme omin silmin nähdä syntiemme sovittajan tulevan juuri meidän luoksemme. Eikä hän tule vain lähelle, ei ainoastaan käsiimme tai syliimme, vaan astuu suumme kautta sisälle asti, niin että saamme olla aivan varmoja siitä, että hän on tullut juuri minun luokseni ja juuri minua varten. Hänen ristillä antamansa uhri kuuluu minulle. Juuri minun syntini ovat anteeksiannetut. Minutkin kaikkivaltias Jumala on armahtanut ja tehnyt taivaan perilliseksi.
Toinen paikka Simeonin kiitosvirrelle on iltarukouksen yhteydessä. Silloin kiitämme Jumalaa hänen meitä kohtaan osoittamastaan armosta, siitä että Hän nyt laskee meidät rauhaan päivän töistä. Ja jos kävisi niin, että yön levosta emme enää nousisi uuteen päivään, saamme kiittää siitä, että Jeesuksen tuoma rauha yltää ajan rajan tuollekin puolelle.
Tästä syystä Simeonin kiitosvirsi on tullut lohduttajaksi myös moniin hautajaisiin. Sillä se, joka on saanut vastaanottaa Jeesuksen tässä ajassa, joka on saanut kaikki syntinsä anteeksi, on todellakin valmis lähtemään rauhassa. Jeesuksen kanssa on turvallista käydä Pyhän Jumalan eteen ja viimeiselle tuomiolle.
Riemulla liitämme äänemme Simeonin kiitosvirteen ehtoollisen yhteydessä. Kiitollisuudella laulamme sitä iltarukouksessa. Ja uusin äänin ylistämme Jumalan Karitsaa kerran kirkkaudessa. ”Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.”
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampussa 5/2024.
Joulun juhlimiseen on hyvä kiinnittää huomiota. Toki kaupat ja ravintolat pitävät huolen siitä, että vuodenvaihteen kulutusjuhla ei pääse keneltäkään unohtumaan. Emme tässä artikkelissa keskity arvostelemaan kaupallista joulua, vaan nyt keskitytään positiiviseen ja jaetaan muutamia käytännönläheisiä ideoita siihen, miten kristitty yksilö ja perhe voi viettää joulun juhlaa.
Adventti palvelee joulua kahdellakin tapaa: Toisaalta se on jouluun valmistava “pikkupaasto”, jota vasten joulun juhlinta tuntuu erityisen riemulliselta. Toisaalta adventti on joulun lupauksiin keskittyvää laulun, rukouksen ja Jumalan sanan kuulemisen aikaa, jolloin kristitty melkein kuin liittyy osaksi vanhan liiton Israelin toiveikasta messias-odotusta.
Adventtikranssi on vanha tapa adventtiajan mittaamiseksi. Tapa sai alkunsa hampurilaisesta orpokodista, jossa havuilla verhottu kärrynpyörä pantiin roikkumaan katosta ja siihen sytytettiin joka päivä uusi kynttilä – sunnuntaina suurempi kuin arkena. Katosta roikkuvan pyörän sijaan kristittyyn kotiin voidaan tehdä pöydälle tai lipaston päälle pienempi kranssi, jonka koristeluun kuuluu neljä kynttilää – yksi kullekin adventtisunnuntaille. Havupuun käyttö joulukoristeena palaa Saksaan 1500-luvulle, ja sen ajatellaan symboloivan ikuista elämää – neulaset kun eivät putoa edes syksyn tullen, toisin kuin lehtipuissa.
Adventtihartaudesta voidaan tehdä erityinen hetki koko perheelle. Normaalin aamu- ja iltahartauden lisäksi voidaan vaikkapa iltapäivällä juoda kahvit ja syödä mandariinit samalla kun lauletaan yhdessä adventtiajan virsi. Perheessä voidaan sopia, että tänä adventtina lauletaan aina sama virsi, kunnes se osataan ulkoa. (Saman voi tehdä pääsiäistä edeltävän paaston aikana.) Tällä tavoin vuosien varrella alkaa kertyä muistiin aikamoinen virsien arkisto!
Seimiasetelman tekemisen voi aloittaa jo adventtiaikana. Useimmiten puusta veistetyistä hahmoista sommitellaan sivupöydälle asetelma, jonka keskiössä on Jeesus-lapsi tallissa Marian ja Joosefin kera, paimenia lampaiden ja muiden eläinten kera, itämaan tietäjät lahjoineen yms.
Jos kodissa ei ole vielä seimifiguureja, voidaan niitä ryhtyä vähä vähältä hankkimaan, niin että joka vuosi asetelmaan tulee jokin pieni lisä; ulkomaalaisista nettikaupoista löytyy suuri valikoima kauniita käsintehtyjä hahmoja – ja asetelmaan voi myös itse askarrella puita, kiviä, ruohoa yms. Asetelma voi myös toimia “adventtikalenterina” siten, että siihen lisätään hahmoja adventtiajan edistyessä, tai hahmoja siirretään asteittain lähemmäs tallia ikään kuin he tekisivät matkaa Jeesus-lapsen luo.
Joululaulut ovat oleellinen osa joulunviettoa. Virsien lisäksi voidaan laulaa muita hyviä lauluja. Tontturallatukset voivat olla ihan viattomia ja niilläkin on ehkä paikkansa, mutta tärkeimmät joululaulut ovat ne, joissa kerrotaan Jeesuksen syntymästä ja sen merkityksestä meille. Näitä voi vaikka koota yhteen ennen joulua ja tulostaa pienen lauluvihon oman perheen käyttöön. Ei vain pienten lasten vaan aivan kaikkien kohdalla on usein parempi valita muutama hyvä kuin yrittää liian laajaa repertuaaria heti aluksi. Jos lapset osaavat soittaa soittimia, voi jonkin joululaulun tai -virren harjoitteleminen olla hieno adventtiajan projekti, josta jouluna sitten iloitaan. Joka tapauksessa erilaiset rytmisoittimet voivat olla pienille iso ilon aihe – eli tamburiini ja triangeli käyttöön!
Klassinen musiikki – käytettäköön sanaa nyt sen laajassa merkityksessä – pitää sisällään valtavia aarteita joulua ajatellen. Vain muutama suositus: Händelin Messias-oratorio on varsin helposti lähestyttävä, koska kielenä on englanti. J.S. Bachin Jouluoratorio (Weihnachtsoratorium) on upea, samoin esim. Michael Praetoriuksen Joulumessu (Christmette).
Joulu on seurakunnan juhla. Tätä seikkaa ei voi liiaksi korostaa! Tässä asiassa voi jopa käydä niin, että “hyvä on parhaan vihollinen”. Ei ole ollenkaan mahdoton tilanne, että hyvät ja hauskat perhetraditiot ja yhdessä oleminen niin täysin täyttävät joulun, etteivät hurskaatkaan kristityt ehdi tai jaksa tulla kirkkoon. Tässä asiassa kristitty koti tekee viisaasti suunnitellessaan joulunviettonsa niin, että siihen kuuluu oleellisena osana aattohartaus ja joulupäivän messu. Jos joulua vietetään poissa omasta kodista, on hyvä selvittää missä on lähin Lähetyshiippakunnan seurakunta ja mennä sinne vieraisille.
Joulukuusen koristelussa kukin seuraa omaa tyyliään, mutta on hyvä silti pysähtyä vaikkapa lasten kanssa puhumaan, mitä ovat koristeet, joita puuhun laitetaan ja mitähän niillä halutaan viestittää. Miksi puuhun pannaan tuota ja tätä? Kuusen latvassa oleva tähti on muistuttamassa Betlehemin tähdestä, joka ohjasi itämaan tietäjät Jeesuksen luo. Köynnökset kuvastavat tähdestä lähteviä säteitä. Kuuseen ripustettiin aiemmin omenoita ja muita hedelmiä muistutuksena siitä “elämän puusta”, jonka hedelmiä taivaaseen päässeet pyhät saavat syödä ja elää ikuisesti; nykyään tätä kuvastavat lasista tai muovista tehdyt pallot. Joulun kellot muistuttavat, että jouluna kuulutetaan ilosanomaa – kellojahan soitettiin ennnen vanhaan jumalanpalveluksen lisäksi jotain suurta tapahtumaa juhlistamaan. Valtioiden liput muistuttavat, että Jeesus on tullut pelastamaan ihmisiä kaikista kansoista. Kynttilät kertovat Jeesuksesta maailman valona. Joulukuusen alle voi halutessaan tehdä seimiasetelman, jonka ympärille joululahjat asetellaan, muistuttaen, kuinka kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Joululahjojen avaaminen on monelle, varsinkin lapselle, joulun kohokohta. Tätä ei tarvitse nähdä ongelmana, kunhan joululahjat pannaan sille paikalle, mikä niille vanhastaan on tarkoitettu: ne ovat muistutus siitä kaikkein suurimmasta lahjasta, jonka Jumala antoi maailmalle. Joululahjojen avaaminen voidaan esimerkiksi rytmittää joululaulujen laulamisella: Kukin saa yhden paketin avattavakseen, ja sen jälkeen lauletaan pari säkeistöä Enkeli taivaan -virrestä, sen jälkeen avataan seuraava paketti jne.
Suomalainen puolipakanallinen joulu päättyy yleensä viimeistään tapaninpäivän iltana, kun lahojen käärepaperit on poltettu ja ruoansulatusvaivoista päästy yli. Tätä onkin edeltänyt jo marraskuussa alkanut pikkujoulukausi, joka ei juuri kristillistä adventtia muistuta.
Kristityn kodin joulu sen sijaan saa jatkua pitkälle tammikuulle. Jouluaatto ja -päivä ovat vasta juhla-ajan alku. Uudenvuodenpäivällä ja loppiaisella on omat, tärkeät sanomansa. Mikään ei estä jatkamasta joulua aina kynttilänpäivään asti (5.2.), jolloin muistetaan Jeesus-lasta temppelissä ja Raamatun kuvaukset Jeesuksen syntymän vaiheista viimein päättyvät.
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampussa 5/2024.
Kolmannesta adventtisunnuntaista lähtien Lähetyshiippakunnan messuja vietetään myös Kemijärvellä. Kuva: Jussi Mattila
Puolitoista vuotta sitten Kemijärvellä pidettiin useampi opetuskerta. Näiden opetusten myötä kyseltiin tarvetta ja innostusta Lähetyshiippakunnan messujen aloittamiseen. Tuolloin jäätiin kuitenkin selvittelemään muita mahdollisuuksia. Nyt sen sijaan aika on kypsä. Uuden kirkkovuoden myötä päästään Kemijärvellä starttaamaan Lähetyshiippakunnan messuja.
Muutamia ihmisiä Kemijärveltä on kuluvan vuoden aikana liittynyt Rovaniemen Stefanoksen luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Näin Lähetyshiippakunnalla on jo selkeä linkki paikkakunnalle. Messut alkavat niin ikään Stefanoksen kappeliseurakunta-toimintana. Messujen toimittamisesta papillisen vastuun kantaa Antti Leinonen Rovaniemeltä.
Pastori Antti Leinonen kantaa vastuun Kemijärven messujen toimittamisesta. Kuva: Janne Koskela
– Paikalliset kristityt ovat ottaneet aktiivisen otteen tulevien messujen käytännön järjestelyistä. Näyttää siltä, että tehtäviin, kuten suntiointiin ja kahvitukseen löytyy hyvin palveluhalua, toteaa pastori Antti Leinonen.
Ensimmäistä messua päästään, jos Herra suo, viettämään 3. adventtisunnuntaina 15.12.2024. Messut tullaan järjestämään iltapäivällä klo 15 alkaen. Jumalanpalvelukset pidetään kokous- ja juhlahuoneisto AnnaBriitassa, osoitteessa Kirkkokatu 3.
Lähetyshiippakunnassa on juuri julkaistu uusi messujärjestys. Aiempaan järjestykseen verrattuna muutoksia on melko vähän. Raamatuntekstien välissä laulettavaan vastausmusiikkiin on tullut kirkkovuoden mukaista vaihtelua. Lisäksi ehtoollisrukouksen aikana seisotaan kunnioittaen Kristuksen läsnäoloa siunatussa leivässä ja viinissä. Kemijärvellä uusi messujärjestys otetaan alusta lähtien käyttöön.
Vuoden 2025 ensimmäisen puolikkaan aikana messu on suunniteltu pidettäväksi kerran kuussa. Moni saattaa käydä myös Rovaniemellä messussa silloin tällöin. Loppukeväästä pohditaan tarvetta uudelleen.
– Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa ja pystytti jumalanpalveluspaikan uudelleen joka pysähdyspaikkaan. Silti tuossa kuljetettavassa telttamajassa Jumala asui seurakuntansa keskellä. Meidänkin pitää kunakin sunnuntaina rakentaa ja jälleen purkaa alttari, saarnastuoli ja kirkkosalin järjestys. Silti näissä puitteissa Jumala asuu lupauksensa mukaan keskellämme: sanan saarnassa ja ehtoollisen sakramentissa, Leinonen sanoo.
Tässä on uusi käsiohjelma, joka otetaan messuissamme käyttöön talven aikana. Kuva: Janne Koskela
Vaikka luterilaisen messun liturgialla on yli kahden tuhannen vuoden pituiset perinteet, se on silti elävää ja jokainen sukupolvi tuo siihen omat muutoksensa. Viimeisten parin vuoden aikana Lähetyshiippakunnan konsistorin asettama liturgiatyöryhmä on perehtynyt kirkkomme messujärjestykseen, tutkinut ja tarkastellut sen sisältöä, taustaa ja liturgian eri osien teologisia painotuksia. Selvitystyön tuloksena laadittu uusi messujärjestys säilyy pitkälti samanlaisena kuin edeltäjänsä, mutta joitakin muutoksia on toki luvassa. Uudistetun messujärjestyksen mukaista jumalanpalvelusta ryhdytään seurakunnissa viettämään talven aikana.
Esko Murto oli yksi messujärjestystä uudistaneista pastoreista. Kuva: Sami Niemi
Pastoreista koostuneen liturgiatyöryhmän jäsen Esko Murto kertoo, että uusi messujärjestys tuo mukanaan muutaman pienen muutoksen, jotka koskevat esimerkiksi Raamatun lukukappaleiden välistä musiikkia ja seisomista tiettyjen liturgian osien aikana.
Vanhan ja Uuden Testamentin lukukappaleiden välissä oleva tuttu vastausmusiikki, joka alkaa virren sanoilla ”Sanasi, Herra, anna valoksemme” saa nyt rinnalleen muutaman vaihtoehdon. Ne vaihtelevat kirkkovuoden ajankohdan mukaan.
– Katsoimme, että messujärjestykseen on hyvä sisällyttää joitain asioita, joilla kirkkovuoden eri vaiheet tulevat liturgiassa esiin muutoinkin kuin vain joidenkin osien poisjättämisenä, Murto kertoo ratkaisun taustoista.
Toinen muutos on askel kohti rukouskäytäntöä, joka monelle saattaa olla tuttu ulkomaan matkoilta: Seurakunta seisoo messun alussa päivän rukouksen aikana ja myöhemmin myös ehtoollisrukouksessa Pyhä-hymnistä aina ehtoollisen jakamiseen asti. Murron perustelu tälle käytännölle on yksinkertainen:
– Seisomisen suhteen ajattelemme, että osoitamme siten kunnioitusta ehtoollisessa läsnä olevalle Kristuksen ruumiille ja verelle.
Hänen mukaansa suomalais–skandinaavisessa jumalanpalveluksessa istutaan todella paljon, jos sitä verrataan muiden kirkkojen messun viettoon.
– Toki emme ajattele, että kaikkea pitää kopioida ulkomailta, koska se olisi lähtökohtaisesti jotenkin hienompaa. Vertaaminen antaa kuitenkin hyvän kannustimen miettiä omia tapoja, Murto pohtii.
Pastori Murto on liturgiatyöryhmän työskentelyn päätteeksi vastannut myös uuden messujärjestyksen mukaisen käsiohjelman saattamisesta painokuntoon. Murto kertoo, että messun käsiohjelman ulkoasua on hiottu, ja pientä stilisointia on tehty siellä täällä. Murto esitteli painotuoreen käsiohjelman viime lauantaina Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa. Parhaillaan uusia käsiohjelmia jaetaan seurakuntiin. Jokainen seurakunta käy pappinsa johdolla läpi uuden messujärjestyksen ja ottaa sen omaan tahtiinsa käyttöön sitten, kun siihen on riittävästi tutustuttu.
Raahessa kokoonnuttiin ensimmäiseen Lähetyshiippakunnan messuun Mikkelinpäivänä 29. syyskuuta. Messua edelsi tilojen valmisteleminen jumalanpalvelusta varten. Sanalla ja rukouksella tilat sekä kaikki välineet otettiin jumalanpalveluskäyttöön.
Messussa itsessään tunnelma oli iloinen ja liikuttunut, kaikin puolin juhallinen. Pastori Mika Tervakangas saarnasi Apostolien tekojen luvusta 12. Pietarin näköala kuolemansellissä sai olla Karitsan hääateria. Huolimatta siitä miten hänelle kävisi, olisi hän viettänyt Karitsan hääateriaa joko riemuitsevan seurakunnnan kanssa taivaassa tai taistelevan seurakunnan kanssa pääsiäisyön messussa Jerusalemissa. Tämä on myös kristityn näköala.
Ensimmäisellä kerralla oli myös sellainen positiivinen ongelma, että seinät tulivat vastaan, kun paikalla oli 34 henkilöä. Mukaan mahtuu tästäkin huolimatta, sillä liturgian sekä virrenveisuun kannalta tiivis tunnelma onkin hyvä ja kodikas.
Paikalliset ovat nähneet valtavan suuren työn, jotta jumalanpalvelusta voidaan viettää. Tilojen löytäminen ei ollut itsestäänselvyys. Moniin eri paikkoihin tutustuttiin ja lopulta osoitteeseen Kirkkokatu 43 päädyttiin. Välineitä on hankittu ja käytännön asioita järjestelty. Messukalusteitakin on rakennettu omasta takaa Kjellin toimesta, muun muassa alttarin taso ja saarnastuoli. Käsiä on käytetty ahkerasti tekemiseen, mutta myös rukoilemiseen.
Raahen jumalanpalvelusyhteisö on Oulun Timoteuksen luterilaisen seurakunnan kappeliseurakunta. Tästä eteenpäin Raahessa kokoonnutaan messuun kahden viikon välein. Lue lisää täältä.
Ristisaatto valmiina viettämään juhlamessua. Kuva: Juho Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlan kolmas ja viimeinen juhlapäivä Loimaan evankelisella opistolla on käynnistynyt. Viikon tärkein hetki koitti, kun juhlaväki kokoontui viettämään yhteistä messua. Juhlateltta täyttyikin eri-ikäisistä ja eri puolelta maatamme saapuneista osallistujista. Juhlamessun liturgeina toimivat piispa Juhana Pohjola ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuo. Saarnan piti emerituspiispa Risto Soramies. Messun musiikista vastasi Miikkael Halosen johtama musiikkitiimi, joka koostui kuorosta ja orkesterista.
Kuoro ja orkesteri esittivät messun aluksi Sovituksen hymnin. Kuva: Juho Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan seurakunnista ja aiemmista Kesäjuhlista tuttuun tapaan messu käynnistyi juhlavasti ristisaatolla seurakunnan seisoessa. Ristisaaton aikana kuoro ja soitinryhmä esittivät juhlavan ja hartaan Sovituksen hymnin. Sen on säveltänyt ja sanoittanut pastori Harri Lammi, joka tunnetaan myös Kesäjuhlan operatiivisena johtajana. Hymni kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Kesäjuhlassa.
Juhlamessussa saarnasi piispa Risto Soramies. Kuva: Juho Pylvänäinen
Juhlamessussa saarnasi emerituspiispa Risto Soramies. Tänään vietetään 10. sunnuntaina helluntaista, joten päivän evankeliumi on Matteuksen evankeliumin 25. lukuun kirjoitettu vertaus palvelijoista, joiden haltuun isäntä oli uskonut leivisköitä eli talentteja.
Saarnassaan piispa Soramies totesi, ettei kyseinen sana tarkoita meidän kykyjämme tai ominaisuuksiamme, vaikka moniin kieliin onkin vakiintunut käsite ”talent”, jolla viitataan luonnonlahjaan, taipumukseen tai kykyyn. – Leiviskät tarkoittavat kaikkea sitä, mitä olemme saaneet lahjaksi Jumalalta, koko elämää. Se on kutsumus, jota hoitamaan meidät on pantu, piispa Soramies opetti.
Saarnassa piispa puhuttelikin erilaisissa elämäntilanteessa eläviä kuulijoita heidän elämäntilanteisiinsa liittyvien kutsumusten hoitamisesta. Erityisesti piispa rohkaisi kutakin kuulijaa omien kutsumuksien uskolliseen hoitamiseen. Päivän evankeliumissa kolmas palvelija teki toisin kuin muut, sillä hän ei yrittänyt saada leiviskällään aikaan voittoa, vaan kaivoi sen maahan. Soramiehen mukaan tämä tarkoittaa, ettei hän vain toiminut liian vähän, vaan hän ei toiminut lainkaan. Näin ollen me kristityt emme saisi laiminlyödä kutsumuksiamme, jotka Jumala on meille antanut.
Saarnassa piispa Risto varusti erilaisissa elämäntilanteissa eläviä omien kutsumustensa hoitamisessa. Kuva: Juho Pylvänäinen
Varsinainen leiviskä on piispa Riston mukaan kuitenkin Kristuksen kaikkein pyhin evankeliumi. – Kullakin kristityllä on käytettävissään tarpeeksi evankeliumia, ja yli tarpeenkin. Sitä hän on kutsuttu käyttämään runsain määrin. Joka katsoo olevansa vain vähäinen syntinen, tarvitsee vain vähän evankeliumia – yhden leiviskän verran ehkä. Toinen tarvitsee kaksi leiviskää ja kolmas viisi. Pääasia, että kukin käyttää sitä tarpeeksi, saarnasi Soramies. Hänen mukaansa kristityn on muistettava tämän leiviskän lahja erityisesti silloin, kun hän kutsumuksiaan hoitaessaan joutuu kohtaamaan omat syntinsä: – Muista silloin saamasi leiviskä, aarre, jonka Jeesus itse lahjoitti kasteessasi: Tuo kaikkein pyhin evankeliumi siitä, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestasi. Muista Jeesusta Kristusta, piispa kehotti.
Saarnan jälkeen siirryttiin viettämään ehtoollista. Juhlamessu päättyi arvokkaasti luterilaiseen virteen 895 ”Oi Kaananmaa” sekä orkesterin ja kuoron esittämään kappaleeseen ”Valtias, Herra, kuink’ ihana on nimes’”.
Kesäjuhla jatkuu tänään iltapäivään saakka. Messun jälkeen juhlaväelle on tarjolla lounasta. Iltapäivällä luvassa on vielä Päätösjuhla, jonka teema on ”Sanan varassa tuulta päin”. Juhlassa puhuvat emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola, Lähetyshiippakunnan pastorit Sakari Korpinen ja Ilkka Pöyry sekä Tapani Simojoki, joka palvelee paimenena Englannin evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Juhlamessun pääset seuraamaan tallenteena täältä. Kesäjuhlan päätösjuhlaa voit katsella täältä.
”On kesän kirkas huomen ja suvisunnuntain”
Lähetyshiippakunnassa olemme oppineet rakastamaan omia seurakuntiamme. Eri puolilta Suomea kokoonnumme yhteiseen Kesäjuhlaan elokuun alussa. Ennen sitä on kesälomilla mukava lähteä kirkkomatkalle kauemmaksikin, esimerkiksi Salon lähelle Perniöön. Apostoli Johanneksen luterilainen seurakunta järjestää messut Lindilän kappelissa 2.7., 16.7. ja 30.7. klo 10. Kappeli sijaitsee osoitteessa Lintiläntie 74, 25500 Perniö.
Lindilän kappelissa vietettiin messua helatorstaina. Messu on edelleen katsottavissa Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla.
Lindilän vanhin asiakirja on vuodelta 1510. Sen ensimmäinen omistaja oli valtaneuvos ja laamanni Klaus Henrikinpoika Horn (noin 1440-1520). Nykyiset rakennukset ovat 1700–1800-luvuilta. Monissa kartanoissa on oma kappelinsa, mutta ilmeisesti ei aiemmin Lindilässä. Rainer Savolaisen johdolla ystäviemme kanssa korjasimme Lindilän toisen ison aitan ja piispa Matti Väisänen vihki sen 28.8.2010 Lindilän kappeliksi. Siellä on pidetty messuja, ehtoohartauksia ja kasteita. Viime vuosina kesän messut on pidetty kuitenkin joko 1700-luvulta peräisin olevassa renkituvassa tai kartanon puistossa.
Heinäkuussa messuja vietetään Lindilän kappelin pihapiirissä. Kuva: Sakari Korpinen
Seurakunnan palvelutiimi tarjoaa kahvit messun jälkeen. Tiimi toivoo muualta tulevien ilmoittautumista numeroon 050 4941710. Pitkämatkalaiset löytävät Salon seudulta kesäisin monia ruokapaikkoja, uimapaikkoja ja nähtävyyksiä.
Simo Korpela päättää hienosti sävelletyn runonsa: ”Ja harras, pyhä kaipuu, niin valtaa sydämen.” Tapaamme siis Lindilässä pyhässä messussa!
Teksti: Sakari Korpinen
