Lauantaina aamupäivällä juhlaväki pääsi kuuntelemaan Maria Hietaharjun ja Janne Koskelan esittämää musiikkia. Kuva: Juho Pylvänäinen

Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla on parhaillaan käynnissä Loimaan evankelisella kansanopiston ympäristössä. Lauantai aloitettiin tuttuun tapaan aamun hetkipalveluksella, jonka piti pastori Mikko Aho. Laudeksen jälkeen oli aamupäivän raamattuopetuksen vuoro. Se alkoi Maria Hietaharjun ja Janne Koskelan esittämällä musiikilla, minkä jälkeen pastori Antti Leinonen opetti juhlien tämänvuotisesta teemajakeesta, ”Tulkaa ja katsokaa Jumalan tekoja”.

Katse omasta itsestä Jumalan tekoihin

Aamupäivän raamattuluennon piti pastori Antti Leinonen Rovaniemeltä. Kuva: Juho Pylvänäinen

Pastori Antti Leinonen käsitteli raamattuopetuksessa Kesäjuhlalle annettua teemaa, joka on poimittu psalmista 66. Leinosen mukaan kyseinen psalmi on suuri kiitoslaulu. Siinä yksittäinen rukoilija, isompi ihmisjoukko, tai mahdollisesti jopa kokonainen kansa kertoo, kuinka he olivat joutuneet tuhovoimien keskelle. Heitä oli koeteltu ja se, mikä oli arvokkainta ja tärkeintä, oli tallattu maahan. Jumala oli kuitenkin vienyt heidät ahdistusten läpi yltäkylläisyyteen.

Leinosen mukaan psalmi siirtää huomion ihmisestä itsestään kohti todellista maailman keskusta, joka on kolmiyhteinen Jumala:

Leinosen mukaan Jumala, johon huomiomme kiinnittyy, on avun ja pelastuksen Jumala. Psalmi kutsuukin kaikkia kansoja ja koko luomakuntaa kiittämään Hänen suurista töistään:

– Jerusalemin temppeli, jossa psalmia laulettiin oli se paikka, jossa Jumalan nimi asui maan päällä. Se oli kuin Eden, jossa Jumala käyskenteli omiensa luona. Mutta kun psalmissamme kutsutaan kaikki maa ja kansat mukaan jumalanpalvelukseen, ennakoi tämä sitä, että koko maailmasta tulee yksi suuri temppeli. Koko luomakunta tehdään uudeksi Jumalan puutarhaksi. Tätä suurta Jumalan tekoa sinua kutsutaan katsomaan.

Raamattuopetuksen jälkeen julkaistiin pastori Petri Hiltusen kirjoittama kirja Pimeyden voimat. Kuva: Juho Pylvänäinen

Kolehtirahat kerättynä huomista varten

Leena ja Vesa Kukkonen olivat saapuneet Kesäjuhlaan Tampereelta. Kuva: Juho Pylvänäinen

Juhlapaikalle koko viikonlopuksi olivat saapuneet Leena ja Vesa Kukkonen Tampereelta, Pyhän Johanneksen seurakunnasta. He olivat tulleet Kesäjuhlaan nyt toista kertaa. Kukkoset olivat tyytyväisiä juhlaohjelman antiin.

– Kyllä täällä on ollut hyvä anti. Aikaisemmin olemme olleet evankeliumijuhlilla, mutta kyllä täällä on parempi, Vesa kehaisi.

Toistaiseksi mieleen olivat jääneet päällimmäisenä perjantai-illan puheet ja keskustelutilaisuus. Myös tuttuja Kukkoset olivat ehtineet tavata.

– Kovasti odotamme Markus Pöyryn kanavaa, joka on iltapäivällä, Vesa kertoi pariskunnan suunnitelmista.

Aaro Salmela oli tienannut kesän aikana itse kolehtirahat huomista messua varten. Kuva: Juho Pylvänäinen

Juhla-alueelle oli myös saapunut Aaro Salmela Tikkakoskelta ja Jesajan seurakunnasta. Aaro oli kesän aikana valmistautunut Kesäjuhlan messuun hyvissä ajoin keräämällä rahaa sen kolehtia varten. Hän oli pitänyt sukulaisilleen kahvilan lisäksi messun ja iltahartauden. Niissä hän oli toiminut ”pastorina” ja joissa oli aina myös kerätty kolehti. Luonnollisesti lopuksi oli juotu myös kirkkokahvit, rahankeräystä unohtamatta.

– Ainoa miinuspuoli vaan oli, että keksien myyminen oli niin kova homma, että suurin osa niistä meni myyjien omiin suihin, isoisä Tapani Gummerus naurahti.

Aaron äiti Nina Salmela kertoi, että rahat oli pakattu ensimmäisenä laukkuun ennen muita tavaroita. Yhteensä rahaa oli Aaron pussiin kertynyt vajaa 50 euroa. Huomenna messussa kolehtihaavi täyttyy siis hienosta saaliista!

Ajankohtaiskeskustelu tunnustuksellisen luterilaisuuden nykytilasta ja keskustelusta käytiin Kesäjuhlassa perjantaina. Kuva: Juho Pylvänäinen

Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Me saarnaamme aikojen mennen kuin isämme saarnasivat: ”On täyttynyt aika, sen soi Jumala, on lähellä Kristuksen valtakunta. Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen ja suostukaa armahdukseen.

Tämän virren 178 sanoin käytiin kuuntelemaan ajankohtaiskeskustelua Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa tänään perjantaina. Keskustelijoina toimivat Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja Tom Säilä sekä Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola. Keskustelua johti pastori Esko Murto.

Nykyinen murros haastaa luterilaisen perinteen

Keskustelijat olivat yhtä mieltä Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen pitäytyvän, tunnustuksellisen luterilaisuuden nykytilasta. He ajattelivat pitkälti samalla tavalla kuin tilaisuuden aluksi lauletussa virressä: Edelleen on saarnattava samaa evankeliumia Kristuksesta kuin edelliset sukupolvet ovat saarnanneet. Tätä kuitenkin vaikeuttavat parhaillaan käynnissä oleva murros etenkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä: Kansankirkon julistuksesta on jäämässä jäljelle kulttuurinen luterilaisuus. Sen sijaan elävän luterilaisen uskon tulevaisuus on keskustelijoiden mukaan tunnustuksellisen luterilaisuuden pienemmissä yhteisöissä.

Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä. Kuva: Juho Pylvänäinen

– Luulen, että elämme tällä hetkellä kirkkohistoriallisestikin merkittävää aikaa, jossa luterilaisuudessa alkaa joutua maksamaan jotakin. Eivät pelkästään papit, jotka ovat luterilaisia kansankirkossa, vaan ihan tavallinen seurakuntalainenkin. Tulevaisuus voi olla aika tiukkakin. Tarvitaan uutta rohkeutta olla luterilainen, Säilä arvioi.

Pohjola lisäsi, että murros ei koske vain kansankirkkoa Suomessa, vaan kaikkien kristillisten kirkkojen taantumista länsimaissa. Suomi ei ole siitä irrallinen saareke. Eikä kysymys ole vain luterilaisuudesta, vaan laajemmin klassisesta kristinuskosta.  Kirkkokunta toisensa jälkeen jakautuu kysymyksissä, joissa isketään kipinää tämän ajan näkemysten ja mielipiteiden kanssa, esimerkiksi avioliittoa tai eutanasiaa koskien.

– Tulevaisuuden luterilaisuus ei voi rakentua vanhalle mallille, vaan se tarkoittaa pienempiä ja itsenäisempiä ryhmiä, jotka ottavat todesta ja elävät käytännössä sitä uskoa, joka heille on kertakaikkisesti annettu, Pohjola kuvaili.

Nummelan mukaan johtajien lisäksi tavalliset kristityt joutuvat jatkossa yhä ahtaammalle. Tämä on toisaalta meille tervettä herätä ristin kantamiseen, joka Jeesuksen seuraajille Raamatun mukaan kuuluu.

Jaettu visio messuyhteisöjen rakentamisesta

Sekä Sleyn että Kansanlähetyksen sisällä on puhuttu paljon messuyhteisöjen rakentamisesta. Sama työnäky on myös Lähetyshiippakunnan toiminnan taustalla. Lähetyshiippakunnassa puhutaan seurakunnista, mutta herätysliikejärjestöissä asiasta ei ole tällä tavalla puhuttu. Murto kysyikin Nummelalta ja Säilältä, mitä messuyhteisöjen rakentaminen heidän edustamissaan järjestöissä tarkoittaa.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela. Kuva: Juho Pylvänäinen

Nummela kertoi, että Kansanlähetyksen sisällä toimivat messuyhteisöt ovat keskenään erilaisia. Osa toimii yhteistyössä Suomen ev.-lut. kirkon paikallisseurakuntien ja osa Sleyn tai Suomen Raamattuopiston kanssa, toiset myös itsenäisesti.

– Hengellisessä mielessä ne ovat seurakuntia, sillä niissä toteutuvat kaikki seurakuntien merkit. Itse asiassa aika iso osa kävijöistä sanoo, että messuyhteisö on heidän seurakuntansa, Nummela totesi.

Virallisesti Kansanlähetyksessä ei puhuta seurakuntien perustamisesta. Tämä johtuu kirkollisesta tilanteesta. Aiemmin sakramentit ja jumalanpalveluselämä toteutuivat paikallisseurakunnan yhteydessä ja Kansanlähetys järjesti tätä täydentävää seura- ja piiritoimintaa. Kahden viime vuosikymmen aikana tällaiselta järjestelyltä on kuitenkin pohja murtunut kokonaan, mikä on johtanut jumalanpalvelusten järjestämisen painottumiseen.  Nummelan mukaan tähän liittyy myös Suomessa laajasti vaikuttava sakramentti- tai jumalanpalvelusherätys, joka on kasvattanut jumalanpalvelusten vetovoimaa.

Säilän mukaan Sleyssä ajatellaan pitkälti Nummelan kuvaamalla tavalla. Hallinnollisesti messuyhteisöjen toiminta on osa Suomen ev.-lut. kirkon työtä, mutta hengellisessä mielessä seurakunnan toteutuvat siinä missä muuallakin. Tämä on Säilän mukaan tärkeintä.

Pohjola kertoi huomioineensa, että muissakin Pohjoismaissa messuyhteisöistä on tullut yhä suositumpia. Samaan aikaan messujen merkitys on noussut myös Suomen ev.-lut. kirkossa. Pohjola kuitenkin pistänyt sivusta seuratessaan merkille, että seurakuntien yhdistymisten myötä jumalanpalveluksien määrä vähenee. Tänä keväänä tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa kansankirkon papistosta myös sanoo, ettei messu ole erittäin tärkeää heidän työssään.

– Kansankirkossa jumalanpalvelusten merkitys laskee koko ajan, mutta herätysliikkeissä jumalanpalvelus, ehtoollinen, virka ja liturgia ovat nousussa. Tämä on mielestäni kirkkohistoriallinen muutos, Pohjola summasi.

Yhteiset keskustelut aiempaa mahdollisempia

Nummelan, Säilän ja Pohjolan välinen keskustelu kääntyi myös herätysliikkeiden ja Lähetyshiippakunnan väliseen suhteeseen. Pohjola totesi, että keskusteluja on käyty ja käydään säännöllisesti johtotasolla, mutta myös paikallisella tasolla, sillä monilla Lähetyshiippakunnan seurakuntalaisilla on juuret ja verkostoa herätysliikkeissä. Johtotason keskustelujen haasteena Pohjola pitää sitä, että Lähetyshiippakunta mieltää itsensä kirkoksi ja käy keskusteluja toisten kirkkojen kanssa. Sen sijaan järjestöjen eli Sleyn tai Kansanlähetyksen kanssa kirkollisen yhteyden keskusteluja ei ainakaan tässä vaiheessa voida käydä.  Tästä huolimatta Pohjola pitää yhteydenpitoa ja keskustelua tärkeänä:

– Jos meitä yhdistää luterilainen tunnustus ja liturginen perintö ja teidän toimintanne keskittyy yhä enemmän messuyhteisöjen rakentamiseen, se on sitä, mitä mekin rakennamme koko ajan. Silloin meidän toimintanäkymme ja teologiamme ohjaa samaan suuntaan.

Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola. Kuva: Juho Pylvänäinen

Pohjola mainitsi ”nostavansa hiippaa” siitä, että Sley ja Kansanlähetys ovat pitäneet linjansa pappisvihkimyskysymyksessä ja ovat ottaneet sen teologisesti isona asiana.

– Rukoilemme, että hätäratkaisujen sijaan löytyy jokin kestävämpi ratkaisu, koska muutoin käy helposti niin, että meillä on kohta iso joukko paimenia ilman paimenta kulkemassa, koska pappeja ei voi kaukaa hoitaa, Pohjola pohtii.

Vaikka organisatorista lähetymistä tai yhteistyötä ei ole, Pohjola katsoi, että teologisesti ja toiminnallisesti Lähetyshiippakunta, Sley ja Kansanlähetys ovat kulkemassa samaan suntaan. Pitkällä aikavälillä tämä on merkityksellistä, ja sen tähden myös muu yhteydenpito ja keskustelu on rakentavaa.

Nummela kuvaili kivuliaaksi sitä, että Lähetyshiippakunnan kaksi edellistä piispaa ovat olleet entisiä Kansanlähetyksen työntekijöitä. Hänen mukaansa henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvät pettymykset ovat vaikuttaneet Lähetyshiippakunnan ja Kansanlähetyksen välisiin suhteisiin. Nykyisin tilanne on kuitenkin muuttunut:

– Nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on vähän helpompi lähestyä ja keskustella, ja voimme puhua asioista. Haluaisin haastaa teitä ymmärtämään meitä ja käymään keskusteluja, koska teillä on samantyyppinen matka takana. Minusta tarvittaisiin enemmän siltojen rakentamista ja suunnan etsimistä Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta kuin lokeroihin asettumista. Tämä aika, jos mikä, haastaa meitä siihen, että löytäisimme asioita, joita meitä edeltävät johtajat eivät kyenneet, Nummela totesi.

Yhteinen näky tulevaisuudesta

Ajankohtaiskeskustelun lopuksi Murto kysyi keskustelijoilta, mihin meidän tulisi keskittää voimamme, jotta meillä olisi kahdenkymmen vuoden päästä hengellisesti tervettä ja vakaata, luterilaista kristinuskoa Suomessa. korosti jumalanpalvelusyhteisöjen rakentamista omasta identiteetistä käsin. Säilä piti tärkeänä sanaan ja sakramentteihin tarrautumista. Pohjola nosti esille Lähetyshiippakunnan moton ”jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi”.  Keskustelijat olivatkin vastauksissaan pitkälti samaa mieltä: Jatkossakin on saarnattava samaa evankeliumia kuin isämme saarnasivat.

Lennart Ahlvik on yksi Kesäjuhlassa paimenvirkaan vihittävistä pastoreista. Kuva: Linda Ahlvik

Kirkkomme ruotsinkielinen työ vahvistuu tänä kesänä, kun Kesäjuhlassa kaksi pastoria vihitään palvelemaan ruotsinkielisiä seurakuntiamme. Pietarsaaren Pyhän Jakobin  seurakunnassa (Sankt Jakobs församling) oman toimen ohella pastorina ryhtyy palvelemaan Lennart Ahlvik. Tämän lisäksi Lennart sijaistaa myös pastoreita muualla Pohjanmaalla sekä suomen- että ruotsinkielisissä seurakunnissa. Turun Pyhän Gabrielin seurakunnassa (Sankt Gabriels församling) aloittaa puolestaan Niklas Antonsson osa-aikaisella työosuudella.

Koronavuodet kirkastivat seurakunnan merkityksen

Lennart Ahlvik ryhtyy palvelemaan Pohjanmaalla OTO-pastorina. Kuva: Linda Ahlvik

Lennart Ahlvik asuu Luodossa Kokkolan ja Pietarsaaren välillä vaimonsa ja kahden pienen poikansa kanssa. Päivätyönsä hän tekee tällä hetkellä elintarvikealalla. Vapaa-aikanaan hän täydentää teologian maisterin opintojaan suorittamalla STM-tutkintoa  Församlingsfakultetenissa Göteborgissa.

Lennartin Jumala on johdattanut nykyiselle paikalleen Turun Pyhän Gabrielin seurakunnan kautta. Seurakunnasta tuli Lennartin ja hänen vaimonsa koti, kun hän oli muuttanut Pohjanmaalta sinne opiskelemaan. Kahden vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi takaisin Pohjanmaalle ja alkoi tehdä opintojen ohella töitä ruotsinkielisessä laestadiolaisuudessa (LFF-liikkeessä), ensin nuorisotyötä ja sitten kristillistä radiotyötä.

– Oli monella tavalla antoisaa aikaa palvella näissä tehtävissä, mutta tietyt asiat oman tehtävän ja virkateologiaan liittyen johtivat siihen, että päätin lopulta luopua tehtävästä, kuvailee Lennart kyseistä työsuhdettaan.

Tuolloin elettiin koronavuosia. Hän huomasi, kuinka tärkeää seurakuntayhteys ja jumalanpalvelus ovat kristityn elämässä:

– Kaipasin sitä jumalanpalveluselämää Sanan ja sakramentin ympärillä, jota olimme saaneet elää aikaisemmin jo muutaman vuoden.

Niinpä perhe päätyi keväällä 2022 Pyhän Jakobin seurakunnan messuihin. Seurakunta on tullut perheelle rakkaaksi. Lennart iloitseekin, että he ovat perheenä viihtyneet siellä.

”Suuri helpotus tässä virassa on, ettei oteta omista vaan Jumalan varastoista. Hän kutsuu ja lähettää.”

Lennart ottaa kutsun paimenvirkaan vastaan iloiten, mutta toisaalta lähestyvä pappisvihkimys herättää myös toisenlaisia tunteita.

– Tietysti on suuri ilo saada palvella ”sovituksen virassa” ja olla jakamassa Kristuksen armolahjoja muille ihmisille. Samalla oma heikkouteni, puutteellisuuteni ja syntisyyteni nousevat helposti omien silmien eteen. Suuri helpotus tässä virassa on, ettei oteta omista vaan Jumalan varastoista. Hän kutsuu ja lähettää. Hän myös varustaa ja antaa kaiken tarvittavan.

Seurakunnan rakentajasta paimeneksi

Niklas Antonsson opettaa Församlingsfakultetenissa ja palvelee Pyhän Gabrielin seurakunnassa. Kuva: Magnus Svensson

Niklas Antonsson on kotoisin Ruotsista, mutta asuu nykyisin Kaarinassa. Hän työskentelee kirkkohistorian opettajana Göteborgissa Församlingsfakultetenissa, jossa muun muassa monet Lähetyshiippakunnan pastorit ovat aiemmin suorittaneet tai parhaillaan suorittavat tunnustukselliseen luterilaiseen teologiaan syventäviä STM-tutkintoja.

Turun Pyhän Gabrielin seurakunnassa Niklas on ollut vuodesta 2011 lähtien. Hän oli siis mukana jo silloin, kun seurakunnan toimintaa käynnistettiin. Niklas oli jo aiemmin opiskellut teologiaa ja jatkoi tuolloin opintojaan Åbo Akademissa.

– Olen vähitellen saanut kasvaa erilaisissa seurakuntaelämään kuuluvissa tehtävissä ja nyt saanut myös kutsun paimeneksi, Niklas kertoo tiestään. Hänen toiveensa ja rukouksensa onkin, että hänen toimintansa pastorina olisi siunaus tutulle kotiseurakunnalle.

Lahjakkaita ja motivoituneita miehiä pioneerityöhön

Dekaani Joel Kerosuo odottaa iloiten ja kiitollisena Kesäjuhlaa, jossa tulevat pastorit Niklas ja Lennart vihitään pyhään paimenvirkaan:

– Juhlatunnelmani Loimaan Kesäjuhlan edellä ovat parantuneet viikko viikolta sitä mukaan, kun olen saanut vahvistuksen seurakunnan esittämistä kutsuista pastoreille ja tulevista pappisvihkimyksistä. On suurta lahjaa, että saamme liittää myös Niklaksen ja Lennartin tähän vihittävien joukkoon.

”Tällaisina päivinä on helppo hymyillä dekaanin konttorilla.”

Kerosuon päällimmäisenä tunteena on valtava ilo ja kiitos siitä, että Jumala lähettää pienelle luterilaiselle kirkollemme palvelukseen näin lahjakkaita ja motivoituneita henkilöitä. Hän toivoo, että tulevat vihkimykset voisivat olla myös laajemmin vahvistamassa Lähetyshiippakunnan ruotsinkielistä työtä:

– Vuosien saatossa on ollut omat haasteensa ja pioneerivaihe on usein työlästä. On yritetty pienin askelin kehittää ruotsinkielistä työtä esimerkiksi koordinaattorin nimeämisellä ja kokonaan ruotsinkielisellä Pyhäkön lampulla. Lennartin ja Niklaksen myötä kokonaisuus vahvistuu jälleen. Pienin askelin eteenpäin kourat ristissä mennään, dekaani toteaa.

Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlaa vietetään Loimaan evankelisella opistolla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Juhla alkaa perjantaina ja päättyy sunnuntaina, joten pidemmän matkan takaa saapuvat osallistujat tarvitsevat majapaikan viikonlopun ajaksi. Tänä vuonna Kesäjuhlan järjestäjät ovat vastanneet majoituspaikkojen kysyntään: Jo tutuksi tulleiden majoitusratkaisujen lisäksi Loimaalla voi nyt yöpyä myös kotimajoituksessa.

Maksutonta kotimajoitusta tarjotaan ja tarvitaan

Kesäjuhlan osallistujien on mahdollista päästä yöpymään majapaikkaa tarjoavien henkilöiden luona Loimaalla ja lähialueilla. Kotimajoitus on maksutonta. Majoitusta tarvitsevia pyydetään täyttämään tästä linkistä avautuva lomake.

Juhlan järjestäjät toivovat, että majoittujat liikkuisivat omilla kulkuvälineillään majoituspaikan ja juhla-alueen välillä. Jos majoittujat kuitenkin saapuvat Loimaalle julkisilla kulkuvälineillä, järjestäjät lupaavat selvitellä mahdollisuutta kotimajoitukseen ja kuljetuksiin.

Kotimajoitusmahdollisuus edellyttää toki myös riittävää määrää majoituksen tarjoajia. Mikäli pystyt tarjoamaan yhden tai useamman yösijan Loimaan seudulla, Kesäjuhlan järjestäjät toivovat sinun ilmoittavan siitä heille. Ilmoittaminen tehdään tästä linkistä avautuvalla lomakkeella.

Kotimajoitusten koordinoinnista vastaa vuoden 2024 Kesäjuhlassa Niina Leppikoski. Jos sinulla on kysyttävää kotimajoituksesta, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen [email protected]. Toimithan nopeasti, jotta juhlan järjestäjille jää riittävästi aikaa löytää sopivat majapaikat niitä tarvitseville!

Jari Heiska on yksi Lähetyshiippakunnan soppatykkimiehistä. Kuva: Kari Puustinen

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa voi palvella monella eri tavalla: Yksi pitää pyhäkouluja, toinen suntioi messuaamuna alttarin paikoilleen – ja kolmas ”taistelee” kauhan varressa soppatykkimiehenä. Näitä viimeksi mainittuja vastuunkantajia on seurakunnissamme monia, niin kuin muuten kyseisiä kenttäkeittimiäkin. Esittelemme seuraavaksi miehistä kaksi.

Heiska iloitsee uudesta tykistä ja käyttökoulutuksesta

Jari Heiskaa Pyhän Ristin luterilaisesta seurakunnasta Lohjalta voisi kutsua Lähetyshiippakunnan soppatykistön komentajaksi. Heiska on johtanut Kesäjuhlan ruokailujen suunnittelua, tarviketilauksia, valmistusta ja siivousta joka kerta, kun juhlat on järjestetty. Aluksi homma oli Lohjan seurakunnan vastuulla, mutta myöhemmin tykkitiimiin on tullut muitakin innokkaita. Jotkut palvelevat yhden vuoron verran, jotkut koko viikonlopun ajan. Heiska toivoo, että lisää porukkaa tulisi mukaan:

– Ensi kesänä otamme käyttöön Lähetyshiippakunnalle hankitun oman soppatykin, jonka vahvuus on kippaava kattila. Sen käyttäminen ja puhdistaminen on aiempaa tehokkaampaa, hän iloitsee.

– Tykki on tarkoitettu kaikkien seurakuntien käyttöön. Sen lainaamisesta voi kysyä lisätietoja pastori Harri Lammilta.

Loimaan evankelisella opistolla järjestetään 24.–25. toukokuuta Kenttäkeittimen käytön peruskurssi, jota ravintola-alan opettajana työskentelevä Heiska on puuhaamassa. Kurssille voivat osallistua kaikki soppatykin käytöstä kiinnostuneet. Kurssi antaa myös eväitä toimia Kesäjuhlan tykkitiimissä. Kurssille ilmoittautuminen on auki toukokuun 10. päivään saakka, linkki löytyy alta.

Kosonen saapuu kutsusta kokkaamaan

Lauri Kososta soppatykkeineen voi kutsua vierailemaan seurakuntien tilaisuuksiin. Kuva: Kari Puustinen

Tamperelainen Lauri Kosonen on löytänyt soppatykin avulla oman paikkansa rakentaa seurakuntaa ja luoda yhteisöllisyyttä. Itseoppinut, ruoanlaittoa rakastava kokki kiertää Lähetyshiippakunnan seurakunnissa ja laittaa ruokaa isollekin porukalle. Aina oman mielikuvituksensa tuottamalla, herkullisella reseptillä.

– Mikä olisikaan parempi ja raamatullisempi tapa rakentaa yhteisöllisyyttä kuin yhdessä syöminen, Lauri huomauttaa.

Hän lupaa tulla kutsusta eri puolilla Suomea sijaitseviin seurakuntiin kokkaamaan, olipa keittovälineenä sitten kattila, soppatykki, paellapannu tai vaikka porsasvarras.

– Minulle on ilo, että saan tehdä jotain Lähetyshiippakunnan eteen. Tämä sopii sosiaaliselle luonteelleni. Eläkkeellä olen vapaa lähtemään reissuun, Lauri kertoo.

Mieti, miten haluaisit palvella

Kuopion Pyhän Pietarin luterilaisen seurakunnan pastori Kalle Väätäinen pitää Laurin toimintaa esimerkillisenä:

– Lauri on hieno esimerkki siitä, miten vapaaehtoiset vastuunkantajat voivat Lähetyshiippakunnassa palvella. Hän on itse valinnut, millä tavalla haluaa palvella, ja tekee sitten sitä omatoimisesti. Laurin ideasta on varmasti iloa ja hyötyä monille.

Voitte kutsua Laurin kokkaamaan seurakuntaanne soittamalla numeroon 044-244 5323 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected].

Lisätietoja ja hakulomake Loimaan evankelisella opistolla 24.–25.5. järjestettävälle Kenttäkeittimen käytön peruskurssille avautuvat tästä linkistä.

Teksti: Pauliina Pylvänäinen ja Marjaana Anttila

Jos Jumala suo, Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla kerää tänäkin vuonna runsaan joukon eri-ikäisiä sanankuulijoita Loimaan evankeliselle kansanopistolle. Kesäjuhla on myös yksi monen nuoren seurakuntalaisen vuoden kohokohdista. Kun muita nuoria ei välttämättä kotiseurakunnassa ole runsain määrin, on Kesäjuhla tuttu ja turvallinen paikka tavata jälleen tärkeitä uskonystäviä. Millä mielin nuoret juhlaa odottavat? Haastattelimme kahta juhlille suuntaavaa nuorta.

Luukas saapuu Kesäjuhlaan Oulusta.

Oulun Timoteuksen luterilaisesta seurakunnasta juhlaan tulee Kastellin lukiossa opiskeleva Luukas Eskola, 16.  – Olen käynyt Lähetyshiippakunnassa koko ikäni. Seurakunnassamme hienoa ovat mukavat ihmiset, hän kertoo.

Luukas on käynyt Kesäjuhlilla ja nuorten leireillä aikaisemminkin. – Parasta nuorten tapahtumissa on ystävät ja yhdessäolo. Onninkin tunnen jo aiemmilta leireiltä, hän sanoo ja jatkaa harmitellen: –Tarkoitus oli tänä vuonna mennä riparille isoseksi, mutta se ei sopinutkaan aikatauluuni.

Loimaalle Luukas tulee yhdessä vanhempiensa, pikkusiskonsa ja -veljensä kanssa. – Tulemme autolla tai junalla ja yövymme vuokramökissä. Kesäjuhlaan tuleville ja erityisesti nuorille hän lähettää terveisiä: – Pitäkää mukava kesä!

Onnin matka juhla-alueelle on kätevän lyhyt.

Kesäjuhlapaikkakunnalta juhlaan saapuu syksyllä koneistajan opinnot aloittava Onni Lohtander, 16. Sekä Turun Paavalin että Hämeenlinnan Matteuksen seurakunnissa käyvä Onni on ollut hiippakuntalainen lähes koko ikänsä. – Parasta on, kun saa raamatunmukaista opetusta ja paljon hyviä kavereita. Messusta saa voimaa viikkoon, hän kertoo.

Onni on tottunut tapahtumakävijä: – Olen käynyt kaikilla Kesäjuhlilla, Sinut on kutsuttu -tapahtumissa, lasten- ja nuortenleireillä ja Lähetyshiippakunnan riparin Mustajärvellä. Parasta nuortentapahtumissa onkin ollut lukuisa ystävien joukko, huumori ja monipuolinen opetus sekä evankeliumin julistaminen.

Kesäjuhlaan Onni suuntaa vain muutaman kilometrin päästä. – Meiltä tulee koko perhe eli isä Henrik, äiti Annukka ja sisarukseni Heidi, Helmi, Hilda, Elsa ja Mauno, Onni kertoo. Hän suunnittelee nukkuvansa kotona tai ehkä sittenkin koulumajoituksessa. – Odotan kaverien tapaamista ja uusiin tutustumista ja muutenkin yhdessäoloaikaa, kun harvoin nähdään.

Onni toivoo, että nuorten ohjelmissa olisi selkeät opetukset niin kuin leireilläkin. Lopuksi hän kehottaa nuoria pitämään hauskaa ja viettämään mukavaa yhdessäoloa, mutta muistuttaa meille kaikille: –  Lopulta on tärkeintä Joh. 3:16.

Nuorille ja nuorille aikuisille on luvassa omat ohjelmansa Kesäjuhlan myöhäisiltojen ohjelmanumeronssa. Nuorille on perjantaina tarjolla rentoa ohjelmaa, musiikkia ja puheenvuoroja, lauantaina sen sijaan paneelikeskustelu aiheesta ”Sitä saa, mitä tilaa”. Nuorten aikuisten jatkoilla kuullaan perjantaina pastori Mikko Ahon opetus ”Risti – ovi avaraan tilaan” ja lauantaina pastori Esko Murron opetus Kristuksen ristin kantamisesta. Opetuksen lisäksi tarjolla on iltapalaa, tutustumista, pelailua sekä hartaus. Nuoreksi tai nuoreksi aikuiseksi itsesi määrittelevä: Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Haastattelut: Riitta Sahipakka

Kuvat: Luukaksen ja Onnin kotiarkistot

Loimaan peltomaisemat kutsuvat vieraita Kesäjuhlaan. Kuva: Eevakaisa Lankinen

Juhannus ja Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla lähestyvät. Tämänvuotinen teema ”Hän toi minut avaraan paikkaan” nousee psalmista 18 (Ps. 18:20). Millainen maisema kristilliseen elämään sinulle tänään avautuu näiden sanojen kautta? Saatko olla avarassa paikassa armon aarteet omistaen?

Joel Kerosuo,

Lähetyshiippakunnan dekaani

Kesäjuhla 2022. Kuva Kari Puustinen

Kesäjuhlan päätteeksi ja niiden jälkeenkin olen useasti kuullut kysymyksen: ”Pidetäänhän Kesäjuhla ensi vuonnakin?”. Vielä elokuussa tähän ei voinut vastata mitään varmaa, ainoastaan että asiaa selvitellään. Todellakin tilanne oli se, että kesäjuhlaorganisaatiossa pysähdyttiin arvioimaan tilannetta ja syksyn aikana kaikkien keskeisten vastuutehtävien osalta saatiin vihreä valo tulevallekin vuodellekin. Kiitos kaikille sitoutuneille vastuunkantajille!

Eilisessä kokouksessaan hiippakuntaneuvosto teki päätöksen, että Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla pidetään vuonna 2023 Loimaan evankelisella kansanopistolla 4.-6.8.2023. Ajankohta on siis viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti. Samalla tehtiin päätös, että Kesäjuhla pidetään myös vuonna 2024 Loimaalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, perjantai 2.8. – sunnuntai 4.8.2024.

Kesän ehdoton huipentuma minulle oli kirkkomme kesäjuhlat Loimaalla. Saimme kolmatta kertaa yhdessä kokea samassa teltassa, miten jumalanpalvelus on meille elämänä ja kirkko kotinamme. Oma ja monien kokemus tälläkin kertaa oli: saimme lahjaksi taivaasta virvoittavat päivät. Hengellisten kesäjuhlien perinne Suomessa on vanha ja vahva. Lähetyshiippakunnassa toive omista kesäjuhlista syntyi innosta kentältä eikä komiteapäätöksenä. Tämä on näkynyt vahvana vapaaehtoisorganisaationa, joka on vastannut juhlien toteutuksesta. Haluankin kiittää kaikkia yli kolmeasataa vapaaehtoista, jotka monilla lahjoillanne ja vaivannäöllänne mahdollistitte juhlan! On selvää, että tällaisen juhlan järjestäminen vaatii suuria ponnistuksia eikä se saisi syödä voimavaroja perustyöstä seurakunnissamme. Kun nyt rukoillen kysellään ja kartoitetaan suunnitelmia jatkosta, on hyvä kysyä, miksi tällaista juhlaa tarvitaan. Itse mielessäni katson neljää ikkunaa, jotka minulle alleviivaavat kesäjuhlan merkitystä kirkkomme työssä.

Ikkuna seurakuntalaisillemme kirkkoomme. Kesäjuhla on Lähetyshiippakunnan ainoa valtakunnallinen tapahtuma. Se mahdollistaa eri ikäisten eri puolilta Suomea tulla yhteen. Voi osallistua yhteisiin palvelutehtäviin tai vaihtaa luontevasti kuulumiset makkarajonossa. Monet seurakuntamme ovat pieniä. On rohkaisevaa tavata toisia saman tien kulkijoita. Meitä on monta -kokemus ei ole vähäarvoinen. Erityisesti ajattelen satoja lapsia ja nuoria, joille yhteinen juhla jättää syvän hengellisen muistijäljen. Ystävyyssuhteiden syntyminen ja vahvistuminen sekä vastuunkantoon hiljalleen kasvaminen ovat oleellisia asioita kirkkomme tulevaisuutta ajatellen.

Ikkuna tulla tutustumaan kirkkoomme. Oli puhuttelevaa keskustella juhlassa ihmisten kanssa, jotka olivat ensi kertaa Lähetyshiippakunnan tilaisuudessa tai ylipäänsä hengellisessä tapahtumassa. Kesäjuhla antaakin matalankynnyksen mahdollisuuden tulla paikan päälle tai verkkolähetysten kautta tutustua kirkkomme opetukseen ja työhön. Juhla osaltaan tuo esille, että olemme Lähetyshiippakunta. Se tekee tunnetuksi niin juhlapaikkakunnalla kuin valtakunnallisesti kirkkoamme ja raamatullis-tunnuksellista opetustamme.

Ikkuna sisarkirkoillemme kirkkoomme. Kesäjuhla on luonteva paikka kutsua vieraita sisarkirkoistamme. Kaikki ulkomaiset vierailijat ovatkin olleet rohkaistuneita ja kiitollisia kokemastaan. Uskon, että meillekin on avartavaa ja vahvistavaa kuulla, kohdata ja nähdä sisaria ja veljiä yhteistyökirkoistamme ja lähetyskentiltä.

Ikkuna taivaallisiin lahjoihin. Tärkeintä kesäjuhlissa on tietenkin sen hengellinen anti. Rukoukseni on, että juhlaikkunasta näkyy aina Vapahtajan lempeät kasvot. Kaiken julistuksen ja opetuksen lähtökohtana ja päätepisteenä on Kristuksen Jeesuksen armotyö. Emme pyöritä kyläkarnevaalia vaan kokoonnumme Jumalan elävän ja voimallisen sanan äärelle. Yhteinen virrenveisuu ja hetkipalvelukset rytmittävä jokaista juhlapäivää. Juhla mahdollistaa myös ajankohtaisten aiheiden käsittelyn Raamatun valossa ja kirkkomme työn suuntaviivojen yhdessä jakamisen. Jokaisen juhlan teema kiteyttää hengellistä näkyämme. Yhteinen juhlallinen ehtoollismessu puolestaan konkretisoi, miten olemme yksi ruumis Kristuksessa. Taivas on auki meille syntisille tulla armoa omistamaan.

Kesäjuhlan onnistuminen lepää aina yksin Jumalan siunauksen varassa. Juhlien mahdollistuminen kuitenkin riippuu siitä, minkä merkityksen seurakuntalaisemme sille antavat. Raivataanko juhlaviikonloppu mahdollisuuksien mukaan vapaaksi? Tullaanko paikan päälle?  Kannetaanko juhlaa rukouksin ja taloudellisesti? Löytyykö vapaaehtoisia palvelutehtäviin?

Kirkkona elämme seurakuntiemme viikoittaisissa messuissa. Kesäjuhla parhaimmillaan voi vahvistaa tätä työnäkyämme.

Kun Sinä katsot tästä avatusta juhlaikkunasta, mitä sinä näet?

Juhana Pohjola

piispa