Timoteuksen seurakunta täytti 20 vuotta
20.5.2025
Mika ja Henna Tervakangas viettivät muun Timoteuksen seurakunnan kanssa suurta juhlaa lauantaina Oulussa. Kuva: Janne Koskela
Oulussa juhlittiin Timoteuksen luterilaisen seurakunnan 20 ensimmäistä vuotta toukokuun 17. päivänä. Juhlat järjestettiin kauniissa miljöössä Raatin nuorisotalolla.
Pastori Ilkka Pöyry opetti koko perheen juhlassa. Kuva: Janne Koskela
Juhlat oli rakennettu niin, että kaikenikäiset lapsiperheistä iäkkäimpiin seurakuntalaisiin pääsivät osallistumaan. Alkuun oli koko perheen juhla, jossa Ilkka-pastori opetti Kristukseen juurtuneen seurakunnan merkityksestä, laulettiin vanhoja lastenleirilauluja ja pyhäkoululaiset pääsivät esittämään laululeikin.
Juhlissa katseltiin valokuvia vuosien varrelta. Kuva: Janne Koskela
Tämän jälkeen siirryttiin kakkubuffettiin, missä pöytä oikein notkui erilaisia kakkuja. Vatsa täynnä herkkuja päästiin pääjuhlaan, jossa enimmäkseen muisteltiin Timoteuksen seurakunnan historiaa ja varsinkin seurakunnan alkuvaiheiden jännittäviä ja jopa dramaattisiakin vaiheita. Juhlissa katseltiin myös vanhoja valokuvia vuosien varrelta, jotka herättivät juhlaväessä iloa ja hilpeyttä. Kuultiin myös kanteleella soitettua musiikkia ja laulettiin Luterilaisia virsiä.
Myös kanteleella soitettua musiikkia kuultiin. Kuva: Janne Koskela
Juhlat jatkuivat päivällisen merkeissä, jonka jälkeen Mika-pastori piti raamattuopetuksen Timoteuksen seurakuntaa koskevista ajankohtaisista aiheista. Opetuksessa oli varattu tilaa myös porisemiselle seurakuntalaisten kesken. Raamattuopetuksen jälkeen päivä huipentui konserttiin, jossa pitkään seurakunnan vastaavana pastorina toiminut Janne Koskela esitti muutaman laulun kitaransa kanssa ja Heidi Lohtander jatkoi flyygelin ääressä. Janne-pastorin pitämän puheen löydät blogitekstinä täältä.
Heidi Lohtander musisoi. Kuva: Janne Koskela
Juhlat olivat rohkaisevat ja siunatut. Ne järjestettiin täysin vapaaehtoisvoimin seurakuntalaisten toimesta. Oulusta kannustetaan muillakin paikkakunnilla juhlimaan seurakuntien merkkivuosia. Juhlissa katse ei kuitenkaan ollut vain menneisyydessä, vaan tulevaankin katsottiin. Jokainen Lähetyshiippakunnan seurakunta on lähetystyössä omalla tärkeällä paikallaan omalla paikkakunnallaan tarjoamassa Hyvän Paimenen eväitä nälkäisille ja nääntyneille. Niinpä katse onkin aina edessäpäin: tulevassa sunnuntaissa ja Kristuksen paluussa.
Koinonia-keskuksen kellarissa on nyt useita kokoontumistiloja. Kuva: Erkki Pitkäranta
Sunnuntaina 9.2.2025 viettivät Koinonian ja Markuksen seurakuntalaiset yhteistä juhlaa, kun Koinonia-keskuksen uusitut kellaritilat otettiin käyttöön Kalevankadulla Helsingissä.
Koronapandemian alkaessa ja Loimaan kesäjuhlien estyessä Koinonian kellaritilat oli yhtäkkiä muutettava Studio Kryptaksi. Runsaan kymmenen vuoden kuluessa myös toiminnallinen ajatus tilojen käytöstä oli muuttunut. Seurakuntiemme nuorten ja nuorten aikuisten määrä on kasvanut. Koinonian luterilaisen seurakunnan aloitettua toimintansa oli tarpeen myös tarkastella tilojen käyttöä uudesta näkökulmasta.
Tilojen kehittäminen aloitettiin viime vuoden keväällä kirkkosalin sakaristosta. Sitten tehtiin selvitys Koinonia-keskuksen tilankäytön muutostarpeista. Nyt kellarin muutokset on saatu valmiiksi.
Kellaritilat ovat yllättävän laajat. Niiden päätila on kirjasto, johon Studio Krypta muutama vuosi sitten rakennettiin kovalla kiireellä.
Nyt oli uudelleenarvioinnin paikka. Erkki Pitkäranta kertoo, että tavoitteena oli palauttaa tilojen avaruus, vapauttaa tilat varastoista toiminnan käyttöön, kohentaa tilojen ilmettä ja viihtyisyyttä pääasiassa kertynyttä tarpeetonta tavaraa vähentämällä ja järjestämällä olemassa oleva kalustus uudella tavalla.
Neuvotteluhuoneessa on nyt viihtyisää järjestää pieniä kokoontumisia. Kuva: Erkki Pitkäranta
Kirjastotilassa Studio Krypta siirrettiin sisääntulon luota kirjaston perälle. Sohvahuoneen sohvat tuotiin kirjaston puolelle, ja entinen sohvahuone sisustettiin neuvottelutilaksi. Kellarin perällä olevaan tilaan rakennettiin säilytystilaa myytäville kirjoille ja valmistautumistila Studio Kryptan vieraille.
Kellarin perälle on sijoitettu valmistautumistila Studio Kryptan vieraille. Kuva: Erkki Pitkäranta
Päävastuun projektista kantoi Erkki Pitkäranta Koinonian seurakunnan suntiotiimin avustuksella, johon kuuluivat Kalle Pajala, William Pöyhtäri ja Matias Koponen. Matti Reinikka antoi vahvan panoksen studion kehittämiseen. Eero Pihlava hoiteli tehokkaasti tavaroita kierrätykseen ja piti yllä kannustavaa ilmapiiriä. Marja Pitkäranta oli korvaamaton apu suunnittelun sparraajana, monenlaisten roudausten, järjestelyjen ja huoltohommien uupumattomana toimijana. Suunnittelussa ja erityisesti tilojen virittämisessä eli stailauksessa korvaamaton apu oli Liisa Mäkisalo.
Käyttöönottojuhlissa oli runsaasti väkeä. Ilmapiiri oli innostunut. Koinonian ja Markuksen seurakuntien yhteistyö tiivistyi. Toivotamme kaikki Lähetyshiippakunnan ystävät tervetulleiksi tutustumaan yhteisiin tiloihimme!
Corpus Christi -leiriä vietettiin vuodenvaihteessa Kiponniemessä. Kuva: Miikka Mäkitalo
Kansainvälistä Corpus Christi Finland -leiriä vietettiin onnistuneesti vuodenvaihteen yli Jyväskylässä Kiponniemen toimintakeskuksessa. Lukumäärällisesti vahvan suomalaisedustuksen lisäksi mukana oli osanottajia ulkomailta, niin lähempää Latviasta, Liettuasta ja pohjoismaista kuin kauempaakin aina Yhdysvalloista asti. Leirin teemasta ”God’s everlasting covenant” (Jumalan iankaikkinen liitto) oli opettamassa Lutheran Church Missouri Synodin Euraasian aluejohtaja David Preus. Pastori Preus perheineen asuu Romaniassa, josta käsin hän palvelee Missouri Synodin lähetyskohteita Euroopassa ja Aasiassa. Mukana leirillä olivat myös pastorit Mika Tervakangas sekä Sebastian Grünbaum.
David Preus opetti leirin teemasta. Kuva: Miikka Mäkitalo
Asuinpaikastaan huolimatta Preus edusti asiaankuuluvalla amerikkalaisella retorisella taidolla ja karismalla, esiintyen luontevasti ja rennosti flanellipaidassaan leiriyleisön edessä. Opetusten punainen lanka vedettiin Vanhan testamentin lupauksista aivan Raamatun alkulehdiltä tämän päivän Kirkon ja kristittyjen elämään asti. Tohtorintutkinnostaan huolimatta David on helposti lähestyttävä ja maanläheinen persoona, ja hän kuunteli herkällä korvalla opetuksen aikana heitettyjä kysymyksiä vastaten niihin ilman korkealentoisia teologisia termejä. Vapaa-ajalla hänet saattoi löytää milloin minkäkin sohvan nurkasta osallistumasta leiriläisten keskusteluihin, pohdintoihin ja debatteihin.
David Preus näytti kuvan erään valtion kartasta, ja kertoi, ettei aio opetustensa aikana mainita ”sanallakaan mistään tähän liittyvästä”.
Kuva: Verneri Virtanen
Corpus Christi tunnetaan yleisemmin kesäkonferensseistaan, mutta Suomessa järjestettävät uuden vuoden leirit ovat muodostuneet myös vakiintuneeksi tapahtumaksi konferenssin rinnalle. Corpus Christi -tapahtumia yhdistää tunnustuksellinen, luterilainen ja Raamatullinen opetus, liturginen rukous sekä luterilaisten nuorten aikuisten kerääntyminen yhteen Euroopasta sekä kauempaa. Erityisenä tavoitteena on saada nuoret aikuiset viemään nämä kokemuksensa tunnustuksellisesta sekä liturgisesta luterilaisuudesta mukanaan kotiseurakuntiin, ja olla näin osana elvyttämässä näitä osa-alueita kirkkojen elämässä.
Nämä periaatteet olivat mukana myös tällä uuden vuoden leirillä. Opetus oli rohkeasti luterilaista, Sanaan juurtunutta ja Kristusta kirkastavaa. Päivää rytmittivät liturgiset hetkipalvelukset, joissa saimme yhtyä mukaan Kirkon katkeamattomaan, maailmanlaajuiseen rukoukseen. Hetkipalvelusten sujuvuus kehittyi ja esteettinen taso nousi päivä päivältä korkeammalle, kun Missouri Synodin virsikirjan eli Lutheran Service Bookin hetkipalveluskaavat ja melodiat tulivat tutuksi myös niille, jotka eivät Corpus Christi -tapahtumissa ole aiemmin olleet.
Osaksi Suomessa järjestettävää tapahtumaa kuuluu tietysti myös saunominen ja avantouinti, joka veti puoleensa erityisesti monia ulkomaalaisia leiriläisiä. Saunalaulujen ja -virsien laulaminen tuli myös tutuksi monille, ainakin miesten puolella. Vapaampaan ohjelmaan kuului myös ulkoilua kirpsakassa pakkassäässä sekä tiistaina että keskiviikkona. Kuulemani mukaan nämäkin olivat pidettyjä ohjelmanumeroita. Itse kuitenkin käytin aamupäivät hyväkseni maksaessani univelkaa, jota kertyi pitkälle yöhön jatkuneissa symposionhenkisissä keskusteluissa toimintakeskuksen ruokalassa, joten tässä asiassa joudutte tyytymään toisen käden tietoon.
Iltajuhlassa kilpailtiin syvällisten kirkon ja maailman historiaan ulottuvien kysymysten ratkaisemisessa. Kuva: Hanna Pöyhtäri
Leirin huippukohta sijoittuu tietysti vuodenvaihteeseen, jota juhlistimme näyttävin menoin. Ohjelmassa oli asiaan kuuluvasti aluksi puhe, josta siirryttiin kuorolaulun kautta kohti rennompaa ohjelmaa. Nimetön bändi esitti meille lauluja, sekä eräs leiriläisistä esitti nuorison suosiossa olevaa rap-musiikkia, nostaen juhlasalin tunnelman kattoon. Vanhaan tapaan juhlaan kuului myös osallistavampi osuus, ja tänä vuonna leiriläiset pääsivät ottamaan toisistaan mittaa ”Haluatko miljonääriksi?” -kilpailussa piinkovien kysymysten äärellä. Ohjelman päätteeksi pienen hengähdys- ja herkkutauon jälkeen siirryttiin niin ikään perinteeksi muodostuneiden ryhmätanssien pariin.
Puolenyön lähestyessä siirryimme niemeä ympäröivän Vesankajärven jäälle, joka hieman huolestuttavasta natinasta huolimatta kannatteli meidät vuodenvaihteen yli pastori Sebastian Grünbaumin johtaessa meitä vuoden viimeiseen completorium-rukoushetkeen. Muutamia ilotulitteita ammuttiin, mutta melko pikaisesti siirrymme takaisin lämpimiin sisätiloihin jatkamaan iltaa vapaan keskustelun ja kansainvälistä suosiota niittänen Kabo-korttipelin parissa.
Ansioitunut leirin järjestäjäporukka, vasemmalta: Hanna, Jere, Joona, Mika, Anna, Mari ja Sofie. Kuva: Verneri Virtanen
Kokonaisuutena leiri oli lämminhenkinen ja hengellisesti rikas. Pääsimme tapaamaan vanhoja ja uusia tuttavia, syventymään Raamattuun sekä laulamaan ja rukoilemaan yhdessä. Leirin jälkeen osa lähti viettämään leirijatkoja Helsinkiin, esitellen myös pääkaupunkiamme ulkolaisille vieraille. Oma autoni kääntyi kuitenkin kohti Turkua, valmistautuakseni seuraavana päivänä odottavaan Prahan matkaan, Corpus Christin kesäkonferenssin suunnitteluviikonloppua varten.
Teksti: Verneri Virtanen
Joulun juhlimiseen on hyvä kiinnittää huomiota. Toki kaupat ja ravintolat pitävät huolen siitä, että vuodenvaihteen kulutusjuhla ei pääse keneltäkään unohtumaan. Emme tässä artikkelissa keskity arvostelemaan kaupallista joulua, vaan nyt keskitytään positiiviseen ja jaetaan muutamia käytännönläheisiä ideoita siihen, miten kristitty yksilö ja perhe voi viettää joulun juhlaa.
Adventti palvelee joulua kahdellakin tapaa: Toisaalta se on jouluun valmistava “pikkupaasto”, jota vasten joulun juhlinta tuntuu erityisen riemulliselta. Toisaalta adventti on joulun lupauksiin keskittyvää laulun, rukouksen ja Jumalan sanan kuulemisen aikaa, jolloin kristitty melkein kuin liittyy osaksi vanhan liiton Israelin toiveikasta messias-odotusta.
Adventtikranssi on vanha tapa adventtiajan mittaamiseksi. Tapa sai alkunsa hampurilaisesta orpokodista, jossa havuilla verhottu kärrynpyörä pantiin roikkumaan katosta ja siihen sytytettiin joka päivä uusi kynttilä – sunnuntaina suurempi kuin arkena. Katosta roikkuvan pyörän sijaan kristittyyn kotiin voidaan tehdä pöydälle tai lipaston päälle pienempi kranssi, jonka koristeluun kuuluu neljä kynttilää – yksi kullekin adventtisunnuntaille. Havupuun käyttö joulukoristeena palaa Saksaan 1500-luvulle, ja sen ajatellaan symboloivan ikuista elämää – neulaset kun eivät putoa edes syksyn tullen, toisin kuin lehtipuissa.
Adventtihartaudesta voidaan tehdä erityinen hetki koko perheelle. Normaalin aamu- ja iltahartauden lisäksi voidaan vaikkapa iltapäivällä juoda kahvit ja syödä mandariinit samalla kun lauletaan yhdessä adventtiajan virsi. Perheessä voidaan sopia, että tänä adventtina lauletaan aina sama virsi, kunnes se osataan ulkoa. (Saman voi tehdä pääsiäistä edeltävän paaston aikana.) Tällä tavoin vuosien varrella alkaa kertyä muistiin aikamoinen virsien arkisto!
Seimiasetelman tekemisen voi aloittaa jo adventtiaikana. Useimmiten puusta veistetyistä hahmoista sommitellaan sivupöydälle asetelma, jonka keskiössä on Jeesus-lapsi tallissa Marian ja Joosefin kera, paimenia lampaiden ja muiden eläinten kera, itämaan tietäjät lahjoineen yms.
Jos kodissa ei ole vielä seimifiguureja, voidaan niitä ryhtyä vähä vähältä hankkimaan, niin että joka vuosi asetelmaan tulee jokin pieni lisä; ulkomaalaisista nettikaupoista löytyy suuri valikoima kauniita käsintehtyjä hahmoja – ja asetelmaan voi myös itse askarrella puita, kiviä, ruohoa yms. Asetelma voi myös toimia “adventtikalenterina” siten, että siihen lisätään hahmoja adventtiajan edistyessä, tai hahmoja siirretään asteittain lähemmäs tallia ikään kuin he tekisivät matkaa Jeesus-lapsen luo.
Joululaulut ovat oleellinen osa joulunviettoa. Virsien lisäksi voidaan laulaa muita hyviä lauluja. Tontturallatukset voivat olla ihan viattomia ja niilläkin on ehkä paikkansa, mutta tärkeimmät joululaulut ovat ne, joissa kerrotaan Jeesuksen syntymästä ja sen merkityksestä meille. Näitä voi vaikka koota yhteen ennen joulua ja tulostaa pienen lauluvihon oman perheen käyttöön. Ei vain pienten lasten vaan aivan kaikkien kohdalla on usein parempi valita muutama hyvä kuin yrittää liian laajaa repertuaaria heti aluksi. Jos lapset osaavat soittaa soittimia, voi jonkin joululaulun tai -virren harjoitteleminen olla hieno adventtiajan projekti, josta jouluna sitten iloitaan. Joka tapauksessa erilaiset rytmisoittimet voivat olla pienille iso ilon aihe – eli tamburiini ja triangeli käyttöön!
Klassinen musiikki – käytettäköön sanaa nyt sen laajassa merkityksessä – pitää sisällään valtavia aarteita joulua ajatellen. Vain muutama suositus: Händelin Messias-oratorio on varsin helposti lähestyttävä, koska kielenä on englanti. J.S. Bachin Jouluoratorio (Weihnachtsoratorium) on upea, samoin esim. Michael Praetoriuksen Joulumessu (Christmette).
Joulu on seurakunnan juhla. Tätä seikkaa ei voi liiaksi korostaa! Tässä asiassa voi jopa käydä niin, että “hyvä on parhaan vihollinen”. Ei ole ollenkaan mahdoton tilanne, että hyvät ja hauskat perhetraditiot ja yhdessä oleminen niin täysin täyttävät joulun, etteivät hurskaatkaan kristityt ehdi tai jaksa tulla kirkkoon. Tässä asiassa kristitty koti tekee viisaasti suunnitellessaan joulunviettonsa niin, että siihen kuuluu oleellisena osana aattohartaus ja joulupäivän messu. Jos joulua vietetään poissa omasta kodista, on hyvä selvittää missä on lähin Lähetyshiippakunnan seurakunta ja mennä sinne vieraisille.
Joulukuusen koristelussa kukin seuraa omaa tyyliään, mutta on hyvä silti pysähtyä vaikkapa lasten kanssa puhumaan, mitä ovat koristeet, joita puuhun laitetaan ja mitähän niillä halutaan viestittää. Miksi puuhun pannaan tuota ja tätä? Kuusen latvassa oleva tähti on muistuttamassa Betlehemin tähdestä, joka ohjasi itämaan tietäjät Jeesuksen luo. Köynnökset kuvastavat tähdestä lähteviä säteitä. Kuuseen ripustettiin aiemmin omenoita ja muita hedelmiä muistutuksena siitä “elämän puusta”, jonka hedelmiä taivaaseen päässeet pyhät saavat syödä ja elää ikuisesti; nykyään tätä kuvastavat lasista tai muovista tehdyt pallot. Joulun kellot muistuttavat, että jouluna kuulutetaan ilosanomaa – kellojahan soitettiin ennnen vanhaan jumalanpalveluksen lisäksi jotain suurta tapahtumaa juhlistamaan. Valtioiden liput muistuttavat, että Jeesus on tullut pelastamaan ihmisiä kaikista kansoista. Kynttilät kertovat Jeesuksesta maailman valona. Joulukuusen alle voi halutessaan tehdä seimiasetelman, jonka ympärille joululahjat asetellaan, muistuttaen, kuinka kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Joululahjojen avaaminen on monelle, varsinkin lapselle, joulun kohokohta. Tätä ei tarvitse nähdä ongelmana, kunhan joululahjat pannaan sille paikalle, mikä niille vanhastaan on tarkoitettu: ne ovat muistutus siitä kaikkein suurimmasta lahjasta, jonka Jumala antoi maailmalle. Joululahjojen avaaminen voidaan esimerkiksi rytmittää joululaulujen laulamisella: Kukin saa yhden paketin avattavakseen, ja sen jälkeen lauletaan pari säkeistöä Enkeli taivaan -virrestä, sen jälkeen avataan seuraava paketti jne.
Suomalainen puolipakanallinen joulu päättyy yleensä viimeistään tapaninpäivän iltana, kun lahojen käärepaperit on poltettu ja ruoansulatusvaivoista päästy yli. Tätä onkin edeltänyt jo marraskuussa alkanut pikkujoulukausi, joka ei juuri kristillistä adventtia muistuta.
Kristityn kodin joulu sen sijaan saa jatkua pitkälle tammikuulle. Jouluaatto ja -päivä ovat vasta juhla-ajan alku. Uudenvuodenpäivällä ja loppiaisella on omat, tärkeät sanomansa. Mikään ei estä jatkamasta joulua aina kynttilänpäivään asti (5.2.), jolloin muistetaan Jeesus-lasta temppelissä ja Raamatun kuvaukset Jeesuksen syntymän vaiheista viimein päättyvät.
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampussa 5/2024.
Lauantaina 16.9. Mailis Janatuisen (keskellä) elämäntyötä olivat juhlimassa hänen ”opetuslapsensa” Soili Haverinen ja Yooko Sugaya.
Astun sisään Koinonia-keskuksen ovesta. Iloinen puheensorina kantautuu korviini ja säteilevä juhlan keskipiste, Mailis, on ovella vastassa. Saan lämpimän halauksen, kuten aina tavatessamme. Tänään on suuri juhlapäivä; Mailiksen elämäntyön kiitosjuhla. Pöytään on kauniisti katettu monenlaista herkkua, ihanien kakkujen ja muiden leivonnaisten joukossa on kevätkääryleitä ja muuta Japaniin viittaavaa. Salissa huomaa, että monet ihmiset tuntevat toisensa ja ne, jotka eivät tunne toisiaan, saavat helposti keskustelun aikaan aloittamalla ”Missäs sinä olet tutustunut Mailikseen?”. Kaikilla on yhteinen ilon ja kiitoksen aihe; Mailis.
Juhlan ohjelmaosuus alkaa juontajien Tsuua Kekäleen ja Päivi Pohjolan toivottaessa juhlaväen tervetulleeksi. Virsi ”Kiitos nyt Herran” kajahtaa komeasti ja varmasti jokainen tässä hetkessä yhtyy sydämestään kiitokseen. Jari Kekäleen kauniiseen lauluun ”Teit nimestäsi kauniin”, on juhlakansan myös helppo yhtyä.
Juhlan ohjelmaosuuden avasivat Tsuua Kekäle ja Jari Kekäle. Kuva: Anna Punkeri
Kun sitten erilaisia tervehdyksiä aletaan lukea ja puhua, alkaa mieleen hahmottua, kuinka monessa Mailis on ehtinyt olla mukana. Tervehdyksiä tulee Perussanomalta, Raamattuopistolta, Kylväjältä, Iisalmen seurakunnan lähetysystäviltä, Kansanlähetykseltä, Priscilla ry:ltä, Radio Patmokselta, TV7:lta ja vieläpä Mongoliasta saakka ja tietenkin Japanista.
Tervehdyksiä kuunnellessa välittyy kuulijoille monipuolinen kuva Mailiksen työurasta; kirjoja, puheita, raamattupiirejä, leirejä, kursseja, radio-ohjelmia, televisio-ohjelmia, lähetystyötä, seurakuntavierailuja, matkoja, matkoja ja taas matkoja. Kaikkea tätä yhdistää yksi asia; Jeesus Kristus on ollut aina kaiken Mailiksen tekemisen keskiössä. Mailiksella onkin opetuslapsia ympäri maailman, moni on kiitollinen Herralle Mailiksesta, jonka kautta on saanut kuulla evankeliumin pelastavan sanoman.
Japanitunnelma huokuu puheiden keskellä Markuksen seurakunnan kuoron laulaessa japanin kielellä Mailiksen lempivirren. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta kauniilta kuulostaa ja varma olen, että sanoissa on vahva sanoma. Sen verran luulen Mailista tuntevani. Piispa Risto Soramies kertoo puheessaan lukeneensa Mailiksen kirjaa Raamatun naisista ja miettineensä, ketä naisista Mailis muistuttaa. Varmasti jokainen löydämme monista Raamatun naisista Mailiksen piirteitä.
Piispa Risto Soramies mietti puheessaan, ketä Raamatun naisista Mailis itse muistuttaa. Kuva: Anna Punkeri
Japanista juhlaan oli matkustanut Yooko Sugaya, Lea Lukka auttaa meitä japania ymmärtämättömiä tulkkaamalla puheen suomeksi. Puheesta kuuluu suuri kiitollisuus ja kunnioitus Mailista, opettajaa, kohtaan. Ison osan elämäntyötään Mailis onkin Japanissa tehnyt tuoden evankeliumia tuon kansan keskelle.
Japanista Suomen-vierailulle saapunut Yooko Sugaya, tulkkinaan Lea Lukka. Kuva: Anna Punkeri
Juhlan kuitenkin ehkä mieleenpainuvin ja liikuttavin osuus on säästetty loppuun. Valot himmenevät, kaunis klassinen musiikki alkaa soida ja valkokankaalla alkavat pyöriä diat. Ensimmäisessä diassa lukee, että kuvasarjan on tehnyt Mailis omiin hautajaisiinsa. Alla teksti: ”Kenraaliharjoitus 16.9.2023”. Puhuttelevaa. Saamme olla mukana näissä kenraaliharjoituksissa ja Mailis on ilonamme keskuudessamme. Diat alkavat pyöriä ja eteemme avautuu pikkuhiljaa iso joukko ihmisiä, joita Mailis haluaa kiittää. Viimeinen dia on kiitos Jumalalle. Kiitosjuhla elämäntyöstä on hyvä päättää tähän kiitokseen. Jumalalta olemme saaneet elämämme, toisemme ja elämäntehtävämme, niin Mailis kuin me kaikki muutkin.
Juhlan päätteeksi täysi salillinen juhlavieraita lauloi Mailiksen toivevirren 376, ”Sinua Jeesus rakastan”. Kuva: Anna Punkeri
Kiitollisin mielin käyn halaamassa Mailista juhlan jälkeen; Mailiskin vaikuttaa iloiselta ja kiitolliselta, eikä tässäkään tilanteessa jätä kysymättä, miten minä jaksan ja mitä kuuluu. Tämä on Mailis. Hän jaksaa kiinnostua ihmisistä eikä unohda rukoilla heidän puolestaan. Mailiksella on suuri sananjulistajan ja rohkaisijan leiviskä, jota hän on hyvin hoitanut. Tänään saamme kiittää Jumalaa Mailiksesta.
”Hänen herransa sanoi hänelle: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” Matt. 25: 21
Teksti: Mari Nieminen
