Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla huipentui sunnuntaiaamun messuun juhlateltassa. Loimaan viljavien peltojen keskellä Herran elopellolle pyhään paimenvirkaan vihittiin Mikko Aho ja Harri Hernesmaa. Aho on kutsuttu Turkuun, Pyhän Paavalin luterilaisen seurakunnan pastoriksi, ja Hernesmaa Parikkalaan, Pyhän ristin luterilaisen seurakuntaan, OTO-pastoriksi. Ordinaatiomessun toimitti piispa Juhana Pohjola. Avustavana liturgina toimi Joel Kerosuo. Lisäksi messussa palveli iso joukko pastoreita ja vastuunkantajia. Aiemmista Kesäjuhlista tuttuun tapaan messun musiikki oli erityisen koskettavaa ja virrenveisuu voimakasta. Yhteisöllisyyden tunne oli vahvaa, kun kuutisensataa ihmistä kokoontui yhteen Herran alttarin ääreen.

Kuulkaa Häntä

Ordinaatiomessun saarnassa Juhana-piispa käsitteli kirkastussunnuntain evankeliumitekstiä (Matt. 17: 1–8). Tekstistä piispa nosti esiin Jumalan sanat, jotka sopivat niin vasta vihittyjen pastoreiden kuin kaikkien ihmisten elämään:

”Nyt te liitytte pitkään ketjuun apostolisen viran haltijoina. Isän Jumalan ääni kantautuu tähän hetkeen: ”Kuulkaa häntä.” Saarnavirka on jumalallisesti asetettu, jotta Isän oikea ja hyvä tahto saisi kaikua vuorelta kaikkialle maailmaan myös teidän suunne kautta julistuksessa ja kirkollisissa toimituksissa: Kuulkaa häntä te kristityt, jotka kasteessa puettiin kirkkauden vaatteisiin, älkää pitäkö halpana lahjaanne vaan vaeltakaa hänen valossaan. Kuulkaa häntä te konfirmoidut, maailman unelmahötön keskellä ei ole mitään merkityksellisempää ja parempaa kuin elämä hänen yhteydessään. Kuulkaa häntä ja hänen varoituksen sanojaan te, jotka olette kadottaneet Jumalan pelon ja omaa hyveellisyyttänne säteillen kuuntelette aikamme suvaitsevaisuusmantroja. Kuulkaa häntä te nuoret miehet ja naiset, olkaa rohkeat ja siunatut solmimaan avioliitto ja ottamaan lapsia runsaasti vastaan, jos niitä lahjaksi annetaan. Kuulkaa häntä, te elävät ja arkussa makaavat: Minä olen herättävä teidät kaikki viimeiset tuomiolle vastaamaan, miten käytitte lahjaksi annetut vuotenne ja mihin turvasitte elämässänne.”

Messun jälkeen Lähetysjuhla

Kesäjuhlan ohjelma päättyy sunnuntaina iltapäivällä Lähetysjuhlaan. Juhlassa kuullaan muun muassa Saksan itsenäisen evankelis–luterilaisen kirkon piispaa ja ILC:n (International Lutheran Council) puheenjohtaja Hans-Jörg Voigtia, virkaan vihittyjä pastoreita sekä Kesäjuhlaan saapuneita kenialaisia vieraita.

Ordinaatiomessun tallenteen voit katsoa täältä.

Klo 14 alkavaa Lähetysjuhlaa pääset seuraamaan täältä.

Piispa Juhana Pohjola ja kansanedustaja Päivi Räsänen odottavat oikeudenkäynnin alkua istuntosalin edessä

Helsingin käräjäoikeudessa alkoi maanantaina 24.1.2022 oikeudenkäynti kansanedustaja Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa vastaan. Yli kahdeksan tuntia kestäneessä istunnossa luettiin syytteet, syyttäjä ja puolustusasianajajat esittelivät asiansa, käsiteltiin todisteet ja lopuksi kuultiin vastaajia Räsästä ja Pohjolaa. Oikeudenkäynti jatkuu 14.2.2022 loppulausuntojen antamisella.

Raamattukäräjät

Kansanedustaja Räsänen tuli Raamattu kädessä sisälle käräjäoikeuden ovista. Hänen mukaansa kyse on Raamattukäräjistä. Valtiosyyttäjä Anu Mantila pitkässä asian esittelyssä painotti, ettei oikeussalissa ole käsitellyssä Raamattu ja sen tulkinta eikä teologiset kysymykset. Hämmentävää sen sijaan oli, että syyttäjä yhä uudestaan itse palasi raamattuteologisiin kysymyksiin ja haastoi niillä vastaajia.

– Jos uskonnonvapauden nojalla tulkitsee Raamattua tietyllä tavalla ja julkaisee näitä mielipiteitä, se voi olla rikos, Mantila painotti.

Räsäsen asianaja Matti Sankamo toikin esille, että jos tuomioistuin lähtee tuomitsemaan Raamattua, mitä Räsänen oli suoraan lainannut, silloin tuomistuin ottaa kantaa teologiaan ja raamatuntulkintaan. Puolustus torjui kuitenkin jyrkästi, että Raamatun varjolla olisi halvennettu ja solvattu homoseksuaaleja.

– Tämä on ensimmäinen Suomessa käsitelty rikosasia, jossa vastaajan väitetään kiihottaneen ihmisryhmää vastaan tekstissä, jossa hän nimenomaisesti kehottaa kunnioittamaan tätä vähemmistöä, Sankamo perusteli.

Juhana Pohjolaa haastatellaan ennen oikeudenkäynnin alkua.

Uskonvapaus uhattuna

Piispa Juhana Pohjola kertoo yllättyneensä oikeuskäsittelyn sisällöstä ja valtiosyyttäjän argumentaatiosta. Hänen mukaansa jos syyttäjän esittämät perusteet hyväksyttäisiin oikeudessa, merkitsisi se valtavaa muutosta sanan- ja uskonnonvapauteen.

– Syyttäjän mukaa Raamattua saa kyllä siteerata, mutta ei esittää omana mielipiteenään, jos puheen katsovan olevan syrjivää puhetta. Sen lisäksi hän tulkitsee puheen synnistä, rikkinäisyydestä ja luonnottomuudesta voivan olevan halventaa ja solvaava puhetta. Lopuksi syyttäjä vielä torjuu jaottelun ihmisen olemuksen ja tekojen välillä. Hänen mukaansa ei voida hyväksyä kutsumaansa fundamentalistista jakoa: ” Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä”. Näissä väitteissä on vakaalaudalla sanan- ja uskonnon vapautemme, Pohjola korostaa.

– Raamatun sana ei ole irrallinen sitaattikokoelma vaan se tulee yhteisöllisesti ja yksilön kohdalla tunnustaa, julistaa ja ajankohtaisesti soveltaa saarnatuoleissa ja julkaisuissa. Puhe synnistä, häpeästä ja luonnottomuudesta ei halvenna ihmisen arvoa vaan päinvastoin alleviivaa hänen arvoaan vastuullisena teoistaan sekä rikkoutunutta suhdetta Jumalaan. Olisi päinvastoin hengellisesti syrjivää ihmistä kohtaa olla julistamatta hänelle koko Jumalan synnin ja Kristuksen armon sanomaa. Lisäksi on välttämätöntä tehdä ero ihmisen arvon ja hänen tekojensa arvioinnin välillä. Meille on luovuttamatonta sanoa, että Jumala rakastaa syntistä, vaikka ei hyväksy ihmistä tuhoavaa syntiä. 

Opetusvihkoa luettu ahkerasti

Oikeudenkäynnissä esillä ollut pamfletti ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” on oikeudenkäynnin myötä noussut erittäin suosituksi. Vuonna 2004 julkaistun kirjoituksen painos on jo pitkään ollut loppu, mutta sähköinen versio on ollut saatavilla ladattavana pdf-muotoisena dokumenttina ensin Luther-säätiön sivuilla ja myöhemmin Lähetyshiippakunnan sivuilla.

Oikeudenkäynnin myötä pamfletista tehtiin myös oma erillinen uutisartikkeli, jotta teksti olisi helpommin saavutettavissa myös sellaisille lukijoille, jotka eivät halua erillistä latausta tehdä. Lähetyshiippakunnan internet sivujen toimitussihteerinä toimiva hiippakuntasihteeri Sami Niemi on ollut yllättynyt kirjoituksen saavuttamasta suosiosta.

– Latausmäärät ovat todella korkeita, suomenkielinen artikkeli on avattu yli 8000 kertaa ja englanninkielinenkin yli 2400 kertaa. Pamfletin Pdf-dokumenttikin on ladattu viimeisen viikon aikana lähes 2000 kertaa. Oikeudenkäynti on todella nostanut pienen ja suhteellisen vähämerkityksellisen osan kirkkomme opetusmateriaalista julkisuuteen. Toiveeni on, että edes osa lukijoista on löytänyt myös muun opetusmateriaalimme, kuten noin 9000 kuunneltavaa saarnaa tai opetussivustomme luterilainen.net opetukset.

Kiinnostusta maailmalla

Oikeudenkäynti on jo pitkään ollut kiinnostuksen kohteena myös ulkomaisessa kristillisessä mediassa. Syytteiden nostoa ja oikeudenkäyntiä ovat seuranneet tiiviisti CNE News, CBN, Christian today, Christianity today ja Evangelical focus. Huoli uskonnon- ja sananvapauden kaventumisesta on jaettu laajalti myös eri kirkkojen ja kristillisten järjestöjen parissa.

Oikeudenkäynnin myötä myös isot valtavirran uutistalot BBC, Reuters, Euronews, Independent, The Federalist ja Daily Wire ovat poimineet asian uutisvirtaansa.

International Lutheran Council ja monet sen jäsenkirkot ovat huomioineet oikeudenkäynnin ja kutsuneet seurakuntiaan muistamaan tilannetta rukouksessa.

– Olemme kiitollisia sisarkirkkojemme tuesta ja tahdomme kiittää kaikkia esirukoilijoita myös kotimaassa. Oikeudenkäynti jatkuu vielä, joten pyydämme että kristityt Suomessa ja ympäri maailmaa muistaisivat oikeudenkäyntiä rukouksessa myös tulevaisuudessa, Juhana Pohjola toteaa

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,

Piispa Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan kesäjuhla Loimaan evankelisella opistolla huipentui sunnuntain 1.8.2021 juhlalliseen piispan virkaan vihkimysmessuun. Piispa Soramies avustajiensa kanssa vihki pastori, TT Juhana Pohjolan (49) Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi. Juhlatelttaan ja sen ympäristöön oli turvarajoitukset huomioiden kokoontunut yli 800 juhlavierasta. Vihkimysmessu saatiin viettää kauniissa säässä vastoin synkkiä sääennustuksia.

Ristisaatto valmistautuu messun alkuun. Piispan sauvan kantaa aluerovasti Kalle Väätäinen, piispan ristin aluerovasti Petri Hiltunen, piispan kasukan aluerovasti Miika Nieminen ja piispan hiipan aluerovasti Ville Typpö

Vaskiyhtye, kuoro ja veisaava seurakunta ottivat vastaan ristin perässä kulkeneen pitkän ristikulkueen, jossa vihittävän edellä aluerovastit kantoivat piispan viran tunnusmerkkejä ja vihkivä piispa Soramies tuli viimeisenä. Ensimmäistä päivää hiippakuntadekaanina toiminut Joel Kerosuo palveli messun avustavana liturgina ja viimeistä päivää Lähetyshiippakunnan piispanvirassa toiminut Risto Soramies saarnasi. Hän muistutti kirkkokansaa Jumalalta saadun kutsumuksen merkityksessä.

Piispa Risto Soramies saarnasi piispan virkaan vihkimysmessussa ja ohjeisti vihittävää tulevaa tehtävää varten

Väistyvä piispa opasti vihittävää siitä, miten piispan ei tarvitse keksiä mitään omaa vaan Kristuksen evankeliumista riittää aina annettavaa ja se on aina ajankohtainen. Piispan tehtävänä on ruokkia Jumalan sanalla laumaa ja valvoa, etteivät vieraat opit pääse raatelemaan sitä.

Ammenna runsaasta armosta itsellesi ja hiippakunnallesi. Armo lisääntyy käytössä. Sana syntien anteeksisaamisesta ei käy vanhaksi, piispa Soramies muistutti.

Kaitse lampaitani

Vihkimysosion alkaessa Lähetyshiippakunnan konsistorin notaari Samuli Siikavirta luki piispan valtakirjan, minkä jälkeen Risto Soramies kysyi seurakunnalta, tahtooko se ottaa Juhana Pohjolan piispakseen ja rukouksiinsa. Teltan täytti voimakas ja päättäväinen vastaus: ”Tahdomme.”

Piispa Risto Soramies kysyy vihittävältä kaavan mukaiset kysymykset sitoutumisesta ja valmiudesta. Vihkimisessä avustavat piispat ja pastorit lukivat Raamatun sanat.

Vihittävältä kysyttiin sitoutumisesta kirkon uskoon ja valmiutta tarvittaessa kärsiä lauman autuuden tähden.

Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojentaa Juhana Pohjolalle paimensauvan

Kuoron laulaessa helluntaivirttä Juhana Pohjola sai piispan viran tunnukset: Risto-piispa antoi piispanristin. Norjan ja Ruotsin sisarhiippakuntien piispat Thor Henrik With ja Bengt Ådahl pukivat kaavun, Missouri Synodin presidentti Matthew Harrison ojensi paimensauvan ja vihkirukouksen jälkeen Latvian luterilaisen kirkon piispa Hanss Jensons asetti hiipan vihityn päähän.

Kättenpäällepano. Vihkimiseen osallistuvat Lähetyshiippakunnan piispat ja pastorit ja sisarkirkkojen edustajat siunaavat Juhana Pohjolan piispan virkaan

Kättenpäällepanoon osallistuivat myös Lähetyshiippakunnan pappiskollegion nuorin pastori Mika Tervakangas ja vanhin pastori Sakari Korpinen.

Piispa Juhana ja vihkimiseen osallistuneet alttarilla laulamassa Herraa hyvää kiittäkää virttä

Raamatunjakeella ”Kaitse minun lampaitani” piispa Soramies lähetti uuden piispan tehtäväänsä. Vihityn piispan kääntyessä seurakuntaan päin teltta täyttyi Herraa hyvää kiittäkää -virren iloisella veisuulla.

Uuden piispan ensimmäinen tehtävä oli palvella seurakuntaa ehtoollisen lahjalla. Taivaan ovi oli avoinna tulla omistamaan Kristus ja syntien anteeksiantamus.

Vahdinvaihto

Messun päätteeksi koettiin koskettava hetki, kun kahdeksan vuotta Lähetyshiippakuntaa paimentanut Risto-piispa laski paimensauvansa alttarille ja polvistui rukoukseen. Vaikka hän jatkaa emerituksena seurakuntien palvelemista, kaitsentavastuu kirkosta jäi Herran alttarille. Teltasta poistuneen kulkueen perässä kulki viimeisenä piispa Juhana Pohjola.

Piispa Juhana Pohjola johdattaa pappiskollegion ja sisarkirkkojen edustajat kiitosrukoukseen messun päätteeksi

Piispa Juhanan vierellä edeltäjät samassa jatkumossa; Piispa Risto Soramies Juhanan vasemmalla puolella ja Piispa Matti Väisänen oikealla puolella.

Ryhmäkuvassa vihkimiseen osallistunut pappiskollegio ja sisarkirkkojen edustajat

Piispan virkaan vihkimysmessun voi katsoa Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla tai suoraa alta.

Kuvat: Kari Puustinen

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli istunnossaan 5.8.2014 määräsi allekirjoittaneen menettämään pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kapitulin päätöksen mukaan olen toiminut virkani velvollisuuksia vastaan ja rikkonut pappislupaukseni toimimalla Lähetyshiippakunnassa. Näin minut on arvioitu “ilmeisen sopimattomaksi” pappisvirkaan. Vastauksessani 6.6.2014 tuomiokapitulille esitin, etten ole rikkonut pappislupaustani, koska katson toimineeni vuonna 1999 samaisen kapitulin kelvolliseksi arvioidun opetuksen ja Luther-säätiön palvelukseen annetun virkamääräyksen mukaisesti. Näin olen pappislupaukseni velvoittamana palvellut kirkon tunnustuksen mukaisesti monenlaisessa heikkoudessani sanankuulijoita Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Vaikka tuomiokapitulin päätös oli ennakoitavissa, en voi kieltää, etteikö se kouraisisi syvältä. Sanat “ilmeisen sopimaton” eivät jätä tulkinnanvaraa. Ne ovat rajut varsinkin kun puhutaan virasta, jota hoidetaan jatkuvasti suuri tuomiopäivä silmien edessä.  On erottamisella omat häpeäänkin liittyvät ulottuvuudet. Tuskin kukaan haluaa olla sopimaton ja erotettu. Äitini puolelta Simojoki-suvussa on sukupolvesta toiseen palveltu pappisvirassa tätä kirkkoa 1600-luvun lopusta lähtien. Taidan olla ensimmäinen virasta erotettu. Kaiken keskellä koen kuitenkin olevani etuoikeutettu, kun olen saanut ensin pyhän kasteen ja sittemmin pappisvihkimyksen 18.12.1999 Kristuksen kirkkoon Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä. Ne vähän yli 14 vuotta paimenviran hoitoa tässä kirkossa ovat sisältäneet sekä hellettä että vilua ja uni on paennut usein silmästä. Mutta silti tämä aika ei ole tuntunut kiittämättömän ja kyltymättömän Laabanin palveluksessa ololta. Olenhan saanut palvella häntä, joka minua rakastaa ja jota minä rakastan. Kristus ja hänen seurakuntansa ovat kantaneet minua ja perhettäni. Vuodet ovatkin tuntuneet kuin muutamilta päiviltä.

Vaikka erottamispäätös osuu minuun henkilönä, kyse varsinaisesti on Suomen ev.lut. kirkon suhteesta Lähetyshiippakuntaan. Se näkyy kirkkaasti perusteluissa. Lähetyshiippakunnan perustamisen syyt on kerrattu moneen kertaan. Lähetyshiippakunnan asemointi liittyy taustalla olevaan suureen kysymykseen: Miten kirkkoa uudistetaan? Tämä on aina ajankohtainen reformatorinen teema. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa vietetään 2017. Suomen ev.lut. kirkossa on vuosikymmeniä vaikuttanut tunnustusliike, joka on pyrkinyt kirkolliseen uudistukseen kirkon omasta hengellisestä olemuksesta ja lähtökohdasta käsin. Raamattu ja luterilainen tunnustus on se, jonka mukaan kirkkoa uskon yhteisönä rakennetaan ja uudistetaan eikä ajan hengen mukaiset kansalle kuuluvan kirkon enemmistöpäätökset. Nämä kilpailevat uudistusohjelmat ovat iskeneet vastakkain Raamatun äärellä niin evankeliumin olemuksen, kirkon tehtävän, lähetystyön luonteen, kasteen ja kummiuden, kirkon viran, pappisvihkimykseen pääsyn, syntymättömän lapsen oikeuksien, miehen ja naisen välisen avioliiton asetuksen ja monien muiden kysymysten kohdalla.

Ilman mitään suurempaa uhrautumisen syndroomaa voi sanoa, että tämä kapitulin päätös on taas askel Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa menossa olevasta uskonpuhdistuksesta. Sen sijaan, että kirkkoa puhdistettaisiin Jumalan sanalla, sitä ollaan puhdistamassa Jumalan sanasta.  Se näkyy selviten siinä, että piispa Rimpiläisen jälkeen sananpalvelijoiksi ei enää vihitty apostoliseen virkakäsitykseen pitäytyviä eikä ns. piispa Heikan paperin jälkeen seurakunnista ollut enää mahdollista saada sananpalvelijan virkoja. Nyt ollaan erottamassa ja uhkailemassa niitä sananpalvelijoita, jotka ovat rakentaneet jumalanpalvelusseurakunnissa Suomen ev.lut. kirkon sisällä luterilaista vaihtoehtoa, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Sanaa kyllä saa edelleen julistaa, mutta yhä harvemmassa paikassa kokonaista Jumalan sanaa. Yhä useammin täytyy vaieta kipeän ajankohtaisista kysymyksistä tai pyydellä anteeksi, että Raamatussa näinkin sanotaan. Millainen tämä kirkko onkaan juhlavuonna 2017?

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola totesi kesällä Pride-tapahtumassa kaksi rukoushetkeä saman sukupuolta olevien parien puolesta pitäneen papin toiminnasta, että tunneviesti hyväksynnästä on tärkeämpi kuin kirkkojuridiset kysymykset. Juridiikka ja tunne soveltuvat myös Lähetyshiippakuntaan, vaikkakin päinvastaisesti sovellettuna. Suomen ev.lut. kirkon tuomiokapitulien kurinpitotoimet ovat vakavimmalla mahdollisella tavalla ja tarkasti valikoiden kohdistuneet Lähetyshiippakuntaan, ensin piispa Soramieheen ja nyt allekirjoittaneeseen. Mutta Askola on sikäli oikeassa, että juridiikkaa suurempi merkitys on tunneviestillä. Olette “ilmeisen sopimattomia Suomen ev.lut. kirkkoon” -viesti on annettu tuhansille Lähetyshiippakunnan messuissa käyville.

Minun osaltani työ Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa on nyt päättynyt. Enää en saa palvella pappina seurakuntalaisia Suomen ev.lut. kirkon yhteydessä. Surullisena on tunnustettava, että Suomen ev.lut. kirkon uudistuspyrkimykseni on kertakaikkisesti torjuttu. Mutta Kristukselta saatu virka ja vihkimys eivät rauenneet kapitulin nuijan kopautuksella. Kutsu ja vihkimys saavat nyt seurakseen uuden lähettämisen. Haluan edelleen toimia Kristuksen kirkon rakennustyössä Lähetyshiippakunnan seurakuntien kautta.  Kieltämättä oudossa tilanteessa ensi viikolla summaan viimeisen neljän vuoden työni väitöstilaisuudessa, jossa puolustan väitöskirjaani, jonka aiheena on: Kutsuminen, siunaaminen ja lähettäminen – Ordinaatiokaavojen käsitys pappisvihkimyksestä ja virasta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1963–2003.

Entä mitä tämän jälkeen? Eräs ystävä muistutti vapauttavasta raamatunkohdasta. “Erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia” (Room.1:1). Siinä riittää minullekin tehtävää apostolisessa virassa elämän loppuun saakka!

Juhana Pohjola, pastori

Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani

Janne Koskela

Pastori

Oulu ,