Lähetyshiippakunta panostaa mediatyöhön
26.7.2024
Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ja Seurakuntaliiton esimies, pastori Seppo Salo allekirjoittivat tänään Helsingissä kirkollisen yhteyden toteavan asiakirjan. Kuva: Matti Reinikka
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto ovat tunnustaneet kirkollisen yhteyden. Asia vahvistettiin tänään 15. helmikuuta pidetyssä tilaisuudessa, jossa allekirjoitettiin yhteyden tunnustamisen vahvistava asiakirja. Sen allekirjoittivat Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ja Seurakuntaliiton esimies, pastori Seppo Salo. Piispa Pohjola allekirjoitti asiakirjan viime vuoden marraskuussa pidetyn hiippakuntakokouksen valtuuttamana. Seurakuntaliiton puolelta kirkollinen yhteys Lähetyshiippakunnan kanssa todettiin 3. helmikuuta pidetyssä ylimääräisessä yhdyskuntakokouksessa. Kirkollisen yhteyden tunnustaminen toisen Suomessa toimivan luterilaisen kirkon kanssa on ensimmäinen molempien osapuolten historiassa.
Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko. Sillä on viisi jäsenseurakuntaa Helsingissä, Tampereella, Vetelissä, Marttilassa ja Karstulassa, joiden lisäksi toimintaa on myös muilla paikkakunnilla. Seurakuntaliitto kertoo seurakuntiensa olevan itsenäinen evankelisluterilainen vaihtoehto kristityille, jotka tunnustavat Raamatun auktoriteetin ja haluavat luterilaisen seurakuntayhteyden.
Teologiset keskustelut Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä aloitettiin jälkimmäisen kutsusta vuonna 2014, eli pian Lähetyshiippakunnan järjestäytymisen jälkeen. Kymmenen vuotta kestäneessä prosessissa keskeistä on ollut tutustua toinen toiseensa monella tasolla. Myös teologiset kohdat on käyty läpi prosessin aikana. Erityisesti keskusteluissa pysähdyttiin vanhurskauttamisopin ja kirkon jumalanpalveluselämän äärelle. Piispa Juhana Pohjola kuvaa prosessia monella tapaa antoisaksi:
– On ollut suuri ilo nähdä, miten jaamme yhteisen näyn Kristuksen verievankeliumin julistamisesta ja raamatullis-tunnustuksellisen oppipohjan. Meille on ollut arvokasta kuulla ja oppia itsenäisen luterilaisen kirkon 100-vuotisesta historiasta iloineen ja vaikeuksineen.
Kirkollisen yhteyden tunnustaminen näkyy jatkossa molempien kirkkojen käytännön elämässä. Nyt seurakuntalaiset ja papit voivat puolin ja toisin osallistua jumalanpalveluksiin. Yhteistyö seurakuntien välillä ja muilla alueilla syventyy jatkossa eri tavoin. Tunnustettu yhteys näkyy esimerkiksi 2.–4. elokuuta Loimaan evankelisella opistolla järjestettävässä Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlassa. Vastaavasti piispa Juhana Pohjola on kutsuttu vierailemaan Seurakuntaliiton Kesäjuhlille, joka on kirkkokunnan jokavuotinen päätapahtuma. Kesäjuhlat pidetään 13.–14. heinäkuuta Karstulan evankelisella opistolla.
Piispa Pohjolan mukaan yhteyden tunnustamisella on käytännön ulottuvuuksien lisäksi syvä hengellinen merkitys:
– Näen solmitun yhteyden Pyhän Hengen lahjana ja toivon merkkinä laajemmin tunnustuksellisessa luterilaisessa kentässä. Päivä on historiallinen ja rohkaiseva kaikille, joille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat rakkaita.
Pastori Seppo Salo vertaa kirkollisen yhteyden solmimista kadoksissa olleen sukulaisen löytämiseen. Hän toivoo, että rakentavien keskustelujen henki voisi jatkua tästä eteenpäin seurakuntien elämässä ja yhteistyössä:
– Seurakuntaliiton satavuotisessa historiassa Lähetyshiippakunnan kanssa nyt todettu kirkollinen yhteys merkitsee paljon. Kuvailisin sitä kuin aiemmin etäällä, tai kadoksissa olleen lähisukulaisen löytämisenä. Meille monivuotisen keskustelumme kävijöille, kirkkojemme edustajille, uskomme keskeisten aarteiden äärelle yhdessä pysähtyminen ja niiden toisillemme avaaminen on ollut erittäin rakentavaa, uskoa vahvistavaa ja ymmärrystä lisäävää. Saman toivoisin toteutuvan kirkkojemme, niiden seurakuntien ja seurakuntalaisten kohdalla.
Pastori Janne Koskela kutsuttiin palvelemaan Samuli Siikavirran sijaisena, kun tämä muuttaa Yhdysvaltoihin. Kuva: Kari Puustinen
Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta Helsingissä on tänään vuosikokouksessaan kutsunut vastuupastorin sijaiseksi Janne Koskelan Oulusta. Sijaisen tarve tuli ajankohtaiseksi, kun pastori Samuli Siikavirta kertoi jäävänsä elokuussa vuoden mittaiselle virkavapaalle. Hän aloittaa syksyllä apulaisprofessorina Concordian teologisessa seminaarissa Yhdysvalloissa.
Kun kysyn Jannelta, miten Jumala johdatti hänet Markuksen seurakunnan vastuupastoriksi, Janne vastaa, että sitä täytyy varmaan kysyä Jumalalta.
– Hänen suunnitelmansa ovat yleensä pitkän linjan kaaria, joten uskon, että johdatus tähänkin hetkeen on koko elämän mittainen projekti. Ihmisen sammakkoperspektiivistä käsin katsottuna piispa ja seurakunta kutsuivat, ja tuntui mielekkäältä vastata tähän Jumalan kutsuun kyllä, hän kertoo.
Markuksen seurakunta on Jannelle jo entuudestaan tuttu, sillä hän on ollut vaimonsa Titan kanssa mukana jo 2000-luvun alussa. Seurakunnassa ja pääkaupunkiseudulla heillä on edelleen paljon tuttuja ja ystäviä.
– Ja uusiakin eppäilemättä saatavilla, Janne lisää.
Hän kokee, että Markuksen seurakunnassa on aiempien paimenten jäljiltä isoja saappaita täytettävänä, mutta suhtautuu omaan palvelukseensa rauhallisin mielin:
– Koitan malttaa lampsia omilla saappaillani yksinkertaisena sananpalvelijana, joka saarnaa evankeliumia syntisille, myös itselleen.
Markuksen seurakunnan hallituksen puheenjohtajana tämänpäiväiseen kokoukseen asti toiminut Ilkka Valkonen kertoo ilahtuneensa, kun kuuli tulevasta pastorista:
– Olin hivenen jännittynyt, kuka tulee Samulin tilalle, koska meillä on hyvä ja oppinut pastori seurakunnassamme. Kun piispa kertoi Jannen nimen, olin iloinen, että hän oli löytänyt kokeneen ja hyvät referenssit omaavan pastorin. Myös hallitus ilahtui, koska teki yksimielisen positiivisen päätöksen ilman soraääniä.
Valkonen lisää, että myös muu seurakunta on ottamassa Jannen kiitollisin mielin vastaan. Janne piti ”vaalisaarnan” tammikuun lopussa vietetyssä messussa, minkä jälkeen seurakunnalla oli keskustelutilaisuus. Valkonen koki tilaisuuden tunnelman iloiseksi, tyytyväiseksi ja kiitolliseksi:
– Uskon, että seurakuntalaiset ovat tyytyväisiä valintaan, koska Jannella on pitkä kokemus sekä pastorin virasta että monenlaisesta seurakuntaelämän ulkopuolisesta työstä.
Tällä hetkellä Oulussa asuva Janne työskentelee soitinrakennusyrittäjänä. Kuva: Janne Koskela
Janne on palvellut pastorina Oulussa, Timoteuksen luterilaisessa seurakunnassa, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänet on vihitty pastoriksi loppiaisena 2006, mistä lähtien hän on ollut Timoteuksen seurakunnan vahvuudessa. Janne palveli ensin vastuupastorina 13 vuoden ajan, jäi tammikuussa 2019 vuoden mittaiselle virkavapaalle, ja on sen jälkeen ollut OTO-pastorina oman soitinrakennusyrittäjyytensä ohella.
Jannella ja Titalla on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta asuu jo omillaan. Kevään aikana Titta etsii töitä pääkaupunkiseudulta, ja Taavi (15 v.) hakee yhteishaussa opiskelemaan Helsingin lukioihin. Vahvat juuret Ouluun kasvattaneelle perheelle muutto Helsinkiin on iso muutos elämään:
– Oulu on ollut kotikaupunkimme 21 vuotta ja tänne jää paljon rakkaita ystäviä sekä käytännössä lastemme koko lapsuusajan elämä ja lapsuudenkoti. Lisäksi Timoteuksen seurakunta on ollut kotiseurakuntamme perustamisestaan saakka. Lappiin ja muutenkin pohjoisen luontoon, kirkkaiden luonnonvesien äärelle ja runsaslumisiin talviin on jatkossa pidempi matka.
Janne toivookin, että muistaisimme muuttoa ja koko elämänmuutosta esirukouksin. Hän toteaa muuton olevan sen verran iso projekti, että jos töitä vain riittää, perhe ei tule vain käväisemään Helsingissä.
Koskeloista tuntuu, että tällaiset käännekohdat ja välitilinpäätökset ovat ihan terveellisiä itse kullekin.
– Ei pääse ihan luutumaan eikä puutumaan paikalleen, ja tuntuu innostavalta päästä näkemään ja tekemään papintyötä Helsingissä ja entisessä kotiseurakunnassa Markuksessa. Maallistuminen etenee kovinta vauhtia pääkaupunkiseudulla. Sehän tarkoittaa, että entistä useammat vastaantulijat eivät tiedä alkuunkaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Lähetystilanne on paitsi haaste, myös mahdollisuus.
Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo
Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.
Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.
Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.
Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.
Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7 28.1.2024 klo 10 alkaen.
