“Siunattu sinun kohtusi hedelmä.”

Blogi
15.12.2016

Joulu muuttaa pimeyden valoksi, kuoleman elämäksi, kirouksen siunaukseksi, saastan puhtaudeksi ja helvetin paratiisiksi.

Sitä ei ihminen saa aikaan. Hänen käsissään Jumalan lahjat pilaantuvat. Missä piti olla iloa, onkin itku, ja paraskin elämä päättyy kuolemaan.

Jumalan hyvä, pyhä laki lupaa siunausta jokaiselle sen noudattajalle, ja se uhkaa kirouksella jokaista, joka sen rikkoo (5. Moos. 28):
– Siunattu olet sinä ja siunattu sinun kohtusi hedelmä.
– Kirottu olet sinä ja kirottu sinun kohtusi hedelmä.

Jeesuksen syntymän aikoihin muuan toinenkin poika oli syntynyt israelilaiselle äidille. Lapsen syntymä sai äidin unohtamaan raskauden vaivat ja synnyttämisen kivut siitä ilosta, että ihminen oli syntynyt maailmaan! Lapsen elämä oli edessä. Pojasta tulisi äidille tuki ja turva vanhuudessakin! Oi Jumala, anna hänelle kaikkea, mitä hän tarvitsee ja päästä hänet pahasta tässä maailmassa! Kukapa äiti ei olisi toivonut lapselleen samaa.

Laki lupaa, että äidin rukous täyttyy – sillä ehdolla, että “kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä”. Lain vaatimus on kohtuullinen, sillä eihän hyvä Jumala ole käskenyt mitään pahaa tai liian vaikeata tai mitään, mikä olisi tuhoisaa. Yhtä kohtuullinen on lain uhkaus, siinä tapauksessa, että “sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä.”

Poika oli kasvanut ja voimistunut. Joskus hän oli poikien lailla ollut vähän hurjapääkin, mutta kasvoi lopulta mieheksi. Mikä hänet sitten valtasikaan, oliko rahanhimo vai viha roomalaisia vastaan, lopulta hän päätyi “pahantekijäksi” ja tuomittiin kuolemaan ristillä. Jos äiti oli seuraamassa teloitusta, hän saattoi muistaa synagogassa luetun lauseen “Kirottu sinun kohtusi hedelmä”. Hyvä laki oli kääntynyt tuomioksi synnin tähden. Lain vääjäämätöntä päätöstä ei kukaan voinut muuttaa.

Mahdotonta on ihmiselle välttää lain tuomiota ja synnin tuomaa kirousta, lopulta synnin seuraukset saavuttavat meidät. Mutta Jumala on tuonut yllättävän avun.

Roomalaiskirjeen 8. luvun joulusanoma:

Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa.

Mikä laille oli mahdotonta…

Pimeimmän vuodenajan synkkyys kuvaa ihmisten tilaa hyvin: heitä ei auta laki, hyvät neuvot eivätkä uuden vuoden lupaukset. Synti on ihmisiä väkevämpi voima. Lain piti olla oppaana siunauksiin, mutta ihmisten syntien takia se ei pystynyt saamaan niitä aikaan.

…sen Jumala teki

Jumala teki mahdottoman mahdolliseksi lähettämällä oman Poikansa  “syntisen lihan kaltaisuudessa”. Jeesuksesta tuli ihminen, kaikessa niin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Synti ei tee ihmistä ihmiseksi, niinpä ei Jeesuksen ihmisyydestä puuttunut mitään.

Hän tuli veljeksemme. Siksi Hän syntyi “kohdun hedelmänä” ja pantiin kapaloituna seimeen makaamaan, kun ei ollut kehtoa paikalla. Jeesus eli jokaisen vauvan lailla päivästä päivään. Hänestä tuli pikkupoika ja nuorukainen. Hänen tuli oppia ja tehdä töitä. Hän joutui ilmeisesti suremaan maallista isäänsä ja näkemään muutenkin tämän elämän viheliäisyyden ja sen ohi kiitävät ilot. Heprealaiskirje sanoo, että tämän kaiken piti tapahtua, että hänestä tulisi “laupias” ja “uskollinen” ylipappi, vapahtaja, joka voi auttaa kiusattuja, koska hän on itsekin ollut kaikessa kiusattu.

Kun Johannes Kastajan äiti Elisabet tapasi raskaana olevan Marian, hän huudahti iloissaan “Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!”

Israelissa oli synti saattanut kohdun hedelmät kirotuiksi – voiko sen suurempaa onnettomuutta ajatella. Mutta nyt oli syntyvä “siunattu kohdun hedelmä”, jonka kautta kaikki kansat ja sukukunnat saisivat siunauksen.

Ristin juurella Golgatalla oli Marian lisäksi ehkä “pahantekijän” äitikin todistamassa katkeraa totuutta, että kaikki toivo siunauksesta oli kääntynyt yöksi ja kiroukseksi. Mutta siunattu Betlehemin lapsi oli nyt kasvanut mieheksi, Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnit. Ulkonaisesti molemmat kuolivat kuin kirotut, mutta Marian kohdun Hedelmä, joulun lapsi oli ottanut “pahantekijän” kirouksen pois. Ihmiset sitä eivät nähneet, mutta ristillä, Jeesuksen rinnalla kuoli toinenkin “siunattu kohdun hedelmä” ja sai vielä samana päivänä olla Vapahtajan kanssa paratiisissa. Enkelit varmaan lauloivat, kuten jouluyönä:

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Ei täytä meistä yksikään lain pyhää vaatimusta.
Ei kukaan pysty välttämään sen uhkaa, rangaistusta.
Sen tähden hyvä Jumala soi meille rakkaan Poikansa
vanhurskaudeksemme. (Paul Speratus, Vk 262:3)

Jumalan hyvyys ja armo tulivat meille Betlehemin seimeen lasketussa Pojassa. Juhlikaa häntä ja iloitkaa koko sydämestänne!

Iloista Joulua.

Risto Soramies

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,