Pyöreitä vuosia Kajaanissa

Filippuksen luterilaisessa seurakunnassa tuli kymmenenen vuotta täyteen!

Vahva, luihin ja ytimiin menevä virren veisuu täytti kirkkosalin lauantaina 18.8, kun monikymmenpäinen juhlaväki lauloi kiitosta ”Lunastajamme Kristus rakastaa omiaan…” – Syytä olikin kiittää, sillä edelleen Hyvän Paimenen ääni saa kuulua Kainuun korpimailla. Emme saa unohtaa, ettei Jumalan sanan puhdas julistus ja sen mukainen seurakuntaelämä ole mikään itsestäänselvyys. Kaikki on Jumalan suurta armoa ja lahjaa!

Suomen Luther-säätiön toiminta alkoi Kajaanissa vuonna 2006. Aluksi pidettiin raamattuopetuksia mm. siitä, mikä on Jumalan sanan mukainen seurakunta. Jo seuraavan vuoden alussa saatiin kokoontua viettämään luterilaista messua Kajaanin Adventtikirkon tiloissa. Pastorit Janne Koskela (Timoteuksen luterilainen seurakunta, Oulu) ja Kalle Väätäinen (Pietarin luterilainen seurakunta, Kuopio) hoitivat pientä Sanan ja sakramentin juhlaa viettävää jumalanpalvelusyhteisöä. Jälkeenpäin katseltuna kehitys oli melko nopeaa, sillä jo vuoden 2008 alkupuolella kokoontuva seurakunta järjestäytyi Filippuksen jumalanpalvelusyhteisöksi. Perustamiskokouksessa oli läsnä kourallinen ihmisiä, mutta niin se jumalanpalvelusyhteisö vain syntyi!

Syksyllä 2008 Filippuksen jumalanpalvelusyhteisön messussa kävi saarnaamassa eräs teologian kandidaatti. Tämä oli seurakunnan ja tulevan pastorin ensi tapaaminen, vaikka sitä ei vielä tuolloin tiedetty. Vuoden 2009 keväällä pidetyn yhteisöpäivän ja messun jälkeen Filippuksen jumalanpalvelusyhteisö päätti kutsua pastorikseen Hannu Mikkosen. Pappisvihkimys oli Tukholmassa toukokuussa 2009. (Tämä oli muuten viimeinen Ruotsissa tapahtunut Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pastorien ordinaatio.) Elokuussa 2009 Mikkoset muuttivat Kajaaniin. Seurakunta oli saanut oman, vakituisen pastorinsa.

Kymmenvuotisjuhlassa oli juhlien tapaan juhlapuheita, musiikkia, yhteistä laulua, lahjojen antamista ja hienot kakkukahvit. Tervehdyksensä toivat mm. lähiseurakuntien pastorit ja vastuunkantajat. Oman, hienon ja tunteellisen säväyksen antoivat paitsi pyhäkoululaisten lauluesitys, myös puheet. Varsinkin niissä puheenvuoroissa, joita käyttivät seurakunnan työn aloittamisessa olleet seurakuntalaiset, ei silmä pysynyt kuivana ja jotain oli kummasti kurkussa. Saimme kuulla ja yhdessä ihmetellä, kuinka Jumala on ollut tällaiselle syntisjoukolle ja monien vaikeuksien kanssa taisteleville ihmisille hyvä! Monia meistä Hän oli johdattanut omia teitä ja tuonut meidät yhteen, tähän päivään ja hetkeen sakka. Nyt työ on vakiintunut; voisi sanoa tuttua ja turvallista. Työ myös tavoittaa ihmisiä koko maakunnan alueelta. Jäseniä on niin Kajaanissa, Hyrynsalmella, Kuhmossa kuin Suomussalmellakin. Kirkkovieraita on tullut ja tulee kaikista Kainuun kunnista.

Tilaisuuden päätti vesper, jonka päätösvirtenä laulettiin Luterilaisista virsistä 720, ”Kuningas jalo, ihana”. Mahtipontisesti veisattu virsi kokosi hienosti juhlan kiitollisen ja iloisen tunnelman.

Jumalalle yksin kunnia!