Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Piispan kirjoitus kiirastorstaina ja rukous päästä yhdessä ehtoolliselle

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies

Ja hän sanoi heille: ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin.” (Lk 22:15)

Jeesuksen elämän tähtihetki oli tullut, juhla-ateria, jota hän oli odottanut: pääsiäisateria uuden Israelin kahdentoista apostolin kanssa. Juhla oli Vanhan liiton täyttymyksen ja Uuden liiton alkamisen juhla, Jumalan viinitarhan sadonkorjuun juhla, Karitsan hääateria. Pöydässä Jeesuksen kanssa istui Juudas Iskariot, joka hänet kavalsi. Nekin kutsutuista, jotka eivät häntä kavaltaneet, jättivät hänet lopulta.

Mitä nyt tekee juhlahetken Herra? Mitä tekee sulhanen, jonka morsian pakenee hääjuhlista? Mitä tekee kuningas, joka järjesti pojalleen häät, mutta vieraat eivät tahtoneet juhlia? Mitä tekee viinitarhan omistaja, kun vuokraajat pahoinpitelevät hänen lähettämänsä vuokran perijät? Mitä siis Jumalan Poika teki juuri sinä yönä, jona hänet kavallettiin?

Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.

Sananlaskuissa on kirjoitettu:

Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi. (Snl. 19:11)

Ehtoollisen asetussanoissa on evankeliumia yllin kyllin, erityisesti seuraavissa kahdessa kohdassa. Ensiksi: ”Minun ruumiini, minun vereni”. Mitä enempää voi kukaan antaa kuin ruumiinsa ja verensä, ja niissä itsensä, kaikkensa? Syystä me tunnustamme sen ilosanoman, että sakramentissa on kysymyksessä Herran tosi ruumis ja tosi veri, ei vain kuva ja symboli. Sinä, joka pidät itseäsi mahdottomana pelastukseen ja arvottomana syntien anteeksiantamukseen, tiedä, muista, usko, iloitse ja kiitä, että sinun syntiesi hintana oli Jumalan Pojan veri. Kristittynä kuulut hänen ostolaumaansa, et oman kelvollisuutesi takia, vaan sen veren, joka vuodatettiin Golgatalla ja jota vielä jaetaan kaikkialla maailmassa. ”Veri Jeesuksen kaikkein kurjimman puhdistaa voi…”

Toiseksi: ”Teidän puolestanne” tarkoitti koko opetuslapsijoukkoa, kieltäjiä ja poisjuosseita. Näiden kanssa Jeesus oli ”halajamalla halannut” syödä juhla-aterian ja hän teki juhlasta vielä paljon suuremman, kuin opetuslapset olivat edes aavistaneet. Karitsan hääateria jatkuu kaikkialla, missä kristityt viettävät ehtoollista. Siellä juhlivat pelkurit, nyt sankareina, poisjuossut morsian, nyt entisestäänkin ihanampana, viinitarhan kelvottomat vuokralaiset, nyt luotettavina ystävinä, ristin ryöväri vanhurskaudesta riemuiten, kieltäjä rohkeana marttyyrina ja sinä ja minä syntimme anteeksi saaneina pyhinä.

Jos siis ihmisen kunnia on antaa rikos anteeksi, niin kuinka suuri kunnia tuleekaan Jumalalle, kun hän antaa kaikkein suurimman rikoksen anteeksi. Tällainen on sinun Jumalasi: Sinä yönä, jona hänet kavallettiin, hän otti maljan ja antoi sen syntien anteeksiantamiseksi.

Ehtoolliselle kaipaavan seurakunnan rukous nykyisessä poikkeustilassa Paul Gerhardtin sanoin:

Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias. (VK 63:3)

Piispa Risto Soramies