Pastori Martti Vaahtoranta eläkkeelle

Pitkän ja monipuolisen uran lähetystyöntekijänä, tutkijana ja Lähetyshiippakunnan pastorina tehnyt Martti Vaahtoranta jää eläkkeelle 31.8.2022. Lähetyshiippakunnan palvelukseen Martti tuli lähetysteologiksi ja jää nyt eläkkeelle Pyhän Marian seurakunnan palveluksesta. Väliin mahtuu työvuosia myös veneitä rakentavan Kewatecin palveluksesta.

Monille meistä Martti on tullut tutuksi myös aktiivisena ja seurattuna vaikuttajana verkossa. Eri keskustelupalstoilla ja viimevuosina lähinnä Facebookissa hänellä on laajat verkostot. Vaatimatonta, sydämellistä ja asiantuntevaa kommentointia niin päivänpolttaviin kuin teologisiinkin asioihin on arvostettu laajasti. Toivottavasti eläkeläisen kiireet eivät vie pois tätä verkossa tapahtuvaa läsnäoloa!

Martti on erityisesti Johann Gerhardin asiantuntijoita. Gerhardia käsitelleen väitöskirjatutkimuksen lisäksi hän on kääntänyt Gerhardin kirjoittaman kirjan Elän ja kuolen Kristuksessa – Lohdutuksen sanoja lähtevälle ja hänen läheisilleen, joka on saatavilla Lähetyshiippakunnan nettikaupasta

Ajatuksia eläkkeelle jäämisestä

Eläkkeelle jääminen on iso muutos ja halusin kysyä Martilta ajatuksia eläkkeelle jäämisen yhteydessä.

Millä mielin olet jäämässä eläkkeelle?

”Hyvillä mielin ja kiitollisena. Se ei tapahdu päivääkään liian aikaisin.

Ikää minulla tosin on vasta 64 vuotta, ja itsekin luulen silloin tällöin olevani vielä nuori ja mies parhaissa voimissaan – niin kauan nimittäin, kunnes yritän tehdä jotakin. Voimani ovat viimeisten vuosien aikana heikentyneet nopeammin kuin olisin nuorempana luullut, ja jo viimeinen työrupeamani 50 prosentin virassa pappina kävi voimilleni enemmän kuin olisin itse ollut valmis myöntämään.

Mutta oli se silti hauskempaa kuin sitä edeltänyt pitkä työttömyys. Tuntuu hyvältä, kun voi lähteä eläkkeelle siitä kutsumuksesta, jonka on Jumalalta Kirkon kautta saanut. Osa-aikaisena työntekijänä aloitin aikanaan papintyöni Raumalla ja nykyisessä Rauman Lapissa, ja osa-aikaisen papin virasta Raumalla jään nyt eläkkeelle.”

Onko sinulla jo joitakin suunnitelmia eläkevuosille?

”On minulla unelmia, mutta ei suunnitelmia. Tässä maailmantilanteessa ja oma terveys ja jaksaminen silmien edessä en uskalla sanoa, että aloitan jotakin, mitä en kuitenkaan jaksaisi tai muuten voisi viedä loppuun.

Hurjin on ajatukseni jatkaa siitä, mihin väitöskirjani päättyi eli alkaa tutkia vaikka vain omiksi tarpeikseni ilman sen kummempia tieteellisiä tavoitteita, mitä ystäväni Johann Gerhard opettaa Jumalan ja ihmisen yhdistymisestä siellä perillä, Jumalan ikuisessa valtakunnassa, koska muutenkin pitkäksi venynyt väitösprojektini pakotti aikanaan leikkaamaan tämän aiheen pois tutkimuksestani. Se kiinnostaa senkin tähden, että oma kuolemani on jo lähellä, ja olisi se kiinnostava aihe myös esimerkiksi ortodoksikirkon kanssa keskustellessa, he kun opettavat ihmisen ”jumaloitumista” ja me ihmisen ”osallisuutta jumalallisesta luonnosta”.

Todennäköisesti en kuitenkaan jaksa tällaiseen ryhtyä. Sen sijaan olisi mukava alkaa kirjoittaa vaikka pikku novelleja omasta elämästään, jossa on tapahtunut kaikenlaista. Jäisi jälkipolville kuva isästä ja Taatasta ennen kuin heitä vielä oli, ja muutenkin ehkä vähän laajemmin kuin lähietäisyydeltä on päässyt näkemään. Suuri toiveeni ja pyyntöni on kaiken kaikkiaan, että voisin olla aikaisempaa enemmän läsnä lasteni ja lastenlasteni elämässä – että jospa sittenkin minusta voisi tulla sellainen Taata, joka itselläni oli, edes yhden asian osalta, että voisin opettaa purjehduksen jalon taidon nousevalle polvelle. Ja tietenkin haluaisin viettää aikaa paljon enemmän toisella kotiseudullani tai oikeastaan nyt tyttäreni uudella kotiseudulla Saksassa, mutta se tuskin tulee taloudellisista ja ympäristösyistä olemaan mahdollista.”

Työurasi on laaja monipuolinen. Mitä siitä oppimiasi asioita haluaisit nostaa neuvoksi meille, joilla työuraa on vielä edessä vähän tai paljonkin?

”Minun elämäni ei ole ollut sellainen, ei myöskään työurani, että voisin antaa sen pohjalta neuvoja muille. Ehkä kehottaisin miettimään ajoissa kutsumuksen ja mielenkiintoisten projektien suhdetta siihen eläkkeeseen, jota tulee joskus nauttimaan.

Toisaalta en itse varmaan vaihtaisi monessa muussa suhteessa valtavan rikasta elämänkaartani, jonka Jumala on minulle antanut, jos pääsisin uudestaan päättämään työurastani. Varmaan taas valitsisin enemmän seikkailevan ja uutta kohti kurottavan elämänasenteen kuin turvallisen porvarillisen elämän.

Ehkä siinä olisi silti pikkuisen enemmän realismia ja myös taloudellista vastuuta perheestä – ettei niin paljon jäisi järkevän vaimon ja rakastavan suvun kontolle herra teologin rientäessä maalaamaan taivaanrantaa, jota hän ei kuitenkaan koskaan saavuta. Mutta onneksi Taivas on jo tavoittanut hänet, minut Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassani ja Vapahtajassani. Hänen kanssaan ja Hänessä kannattaa tehdä töitä ja uraa, on se sitten mikä tahansa. Muuten sillä ei ole mitään virkaa.

Ja papinkutsumustani en aio eläkkeelle jäätyänikään jättää. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, haluan toteuttaa sitä niissä puitteissa ja niillä voimin, jotka minulla on käytettävissäni. Astun pari askelta rivistä taaksepäin, mutta aina välillä otan kolme askelta eteen ja autan oman kotiseurakuntani, Rauman Pyhän Marian luterilaisen seurakunnan, puitteissa pappina ja kanttorina, ja kokonaiskirkollisesti niissä tehtävissä, joita minulle mahdollisesti annetaan ja jotka vielä jaksan tehdä. Uteliaana ja luottavasti odotan tulevia vuosia, jos niitä minulle vielä annetaan.

Vähän kuitenkin myös jännittää ja on outo olo uuden edessä. Mutta niin sen kai pitää ollakin.”

Raumalaisia saarnoja kuunneltavassa muodossa

Martti Vaahtorannan vuonna 2020 julkaisema saarnakirja ”Pyhän Marian postilla – raumalaisia saarnoja” löytyy nyt myös kuunneltavassa muodossa luterilainen.net -sivuilta ja Martti Vaahtorannan omalta Youtube-kanavalta. Saarnat noudattavat kirkkovuoden järjestystä. Joitakin pyhiä puuttuu välistä, joillekin pyhille on taas useampi saarna tarjolla.

Saarnat on suurimmaksi osaksi pidetty vuonna 2012 perustetun ja Lähetyshiippakuntaan kuuluvan Rauman Pyhän Marian luterilaisen seurakunnan messuissa. Mukana on myös Vaahtorannan Suomen Luther-säätiön lähetysteologin ja Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen muslimilähetin roolissa pitämiä saarnoja.

Puhutuista saarnoista syntyi kirja saarnoja muokaten ja lyhentäen juuri korona-aallon kynnyksellä. Kun aika mahdollistui, tuntui luontevalta ottaa seuraava askel ja alkaa työstää saarnoista kuunneltavaa versiota.

”Jos paksua kirjaa ei tahdo jaksaa pitää sylissään tai kun tekee mieli tehdä samalla jotakin muuta, saarnoja voi nyt kuunnella vaikka ruokaa laittaessa tai autoa ajaessa. Äänitykset on tosin tehty kotioloissa ja vaatimattomilla laitteilla, minkä kuulee äänenlaadusta. Selvän niistä silti saa.”, Vaahtoranta kommentoi.

Vaikka kyse on ns. podcasteista, saarnat on tallennettu videomuotoisina. Niitä voi siis vain kuunnella, mutta jos niitä seuraa tietokoneelta pöydän ääressä, kuvaruutu ei ole tyhjä, vaan siinä on näkyvissä kuva.

Kuva liittyy joskus tiiviimmin, joskus löyhemmin saarnan aiheeseen. Kuvat on Vaahtoranta itse ottanut tai löytänyt ne perheen digialbumeista. Niissä on joskus horisontti vinossa ja valotus pielessä, mutta juuri sellaisina ne ovat osa postillaa ja kuvaavat sitä.

Niissä näkyykin se, mitä voisi nimittää ”astian mauksi”. Yleisemmin se kuuluu saarnoissa, jotka on tarkoitettu kaikille, mutta saarnattu enimmäkseen raumalaisille. Ne ovat joskus myös hyvin henkilökohtaisia, ja saarnaajallahan on takanaan sukupolvien perintö keskiaikaisessa merikaupungissa, fransiskaanimunkien rakentamassa Pyhän Ristin kirkossa ja tietysti meren rannalla, merellä ja saaristossa. Onpa yksi saarna sekä alunperin pidetty että nyt julkaistu luettuna raumankielellä!

Kuvissa näkyvät myös tekijän kaksi kotimaata ja -seutua, lounainen Rannikko-Suomi ja sitten se toinen eli Saksa, missä Martti on asunut perheineen kahteen otteeseen yhteensä yli kaksitoista vuotta ja kulkenut paljon sinne, siellä ja sieltä myös ennen sitä ja sen jälkeen. Saarnamiehen toiveena kuitenkin on, että niissäkin näkyisi jotakin siitä varsinaisesta Isänmaasta, jota kohti saarnat tahtovat auttaa sinne kulkijoita ja myös iloitsemaan matkan varrella yhdessä saarnaajan kanssa. Se on Pyhän Marian postillan perimmäinen tarkoitus.

Pyhän Marian postilla on myös tilattavissa kirjana Book On Demand-palvelusta

Siunausta Martti eläkevuosiisi ja hyviä tuulia!