Nuorisotyön merkitys on kasvanut ja muuttunut elämässäni kasvaessani ja muuttuessani. Ensimmäinen kokemukseni nuorisotyöstä oli varhaisnuorteniltojen alkaminen meillä Helsingissä juuri valmistuneessa Koinonia-keskuksessa. Oli aivan uutta, että minun ikäisiäni ja vähän nuorempia kerättiin kokoon ja meillä oli oma oikea melkein” isojen nuorten” porukka. Hienoksi jutun teki se, että meillä oli vakituiset tapaamiset, suunniteltu mukava ohjelma, vähitellen tutuksi tulleet ystävät ja ennen kaikkea, että meillä oli oma ohjaaja, joka ei muuttunut vuosien aikana.
Ohjaaja oli Eero Pihlava, joka aloitti roolinsa pappina ja nuorisotyön tekijänä minun ja muiden ikäisteni seurakuntalaisten elämässä. Tärkeä asia oli se, että saimme tutustua oman seurakunnan pappeihin ensin, ja huomasin silloin, että heihin saattoi oikeasti luottaa. Merkitsi paljon, että nämä aikuiset halusivat todella tehdä työtä sekä nuorten, varhaisnuorten, että vielä sitäkin pienempien hyväksi. Kaikille haluttiin ja halutaan hyvä mieli ja tunne, että kuuluu johonkin ryhmään ja, että tulevaisuudessa on toimintaa, jota odottaa.
Nuorisotyön tärkeä tehtävä on ollut Raamatun lukemisen opettaminen ja opettelu, sen aikaansaamana huomasin jo ennen varsinaista nuoruuttani Sanan ihmeellisen ravitsevuuden ja mahdollisuuden hakea siitä lohdutusta.
Eero-pappi opetti meille myös mm. messun kaavasta ja sakramenteista. Oli helppoa jutella ja esittää kysymyksiä seurakuntaan ja sakramentteihin liittyen, koska kävimme kaikki samassa seurakunnassa ja välillämme vallitsi uskovien yhteys. Toisaalta varhaisnuorten illat ja myöhemmin myös nuortenillat ovat toimineet paikkoina, joihin voi tuoda niitäkin omia kavereita, joilla ei ole minkäänlaista uskovaa taustaa. Heidät on otettu vastaan hyvin, ja itselle on merkinnyt se, että kaikki hyväksyvät minut, mutta myös kaverini, jolla on aivan erilaiset taustat.
Omassa seurakunnassa tapahtuvan työn lisäksi sain ottaa osaa jo lastenleireihin ja sitten varhaisnuorten leireihin seitsenvuotiaasta lähtien. Leirien tärkeä juttu on sosiaalinen verkosto, johon kuuluvat uskovat ystävät eri puolilta Suomea sekä toisaalta papit ja kaikki meitä leiriläisiä tukevat aikuiset. Leireilläkin tärkein asia on Jumalan sana – koko ajan nuorisotyön keskiössä. Kaikissa illoissa, leireillä ja kirkossa on saanut uppoutua Sanaan, sitä on opetettu oikein, sitä kunnioitetaan ja pidetään oikeassa arvossa ja sitä saadaan tutkia yhdessä, hyvällä mielellä ja aina uudenlaisista näkökulmista. Olen saanut rikkautta ja ravintoa aina uudestaan.
Yksi nuorisotyön hiljaisista tavoitteista on mielestäni se, että nuori juurtuisi omaan seurakuntaansa, muodostuisi kestävä pohja kirkossa käymiseen, sakramenttien vastaanottamiseen, ymmärrys omasta paikastaan, muista ihmisistä ja palvelualttius seurakunnassa.
On myös tärkeää, ettei jäisi yksin. Tämän asian olen tajunnut nyt jo ollessani vähän isompi: minulla on seurakunta, johon voi aina mennä ja paljon uskovia kavereita.
Iida Savolainen
Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva lukiolainen ja Lähetyshiippakunnan nuorisotyötä kehittävän toimikunnan jäsen.
