Meri-Lapissa messuyhteisöstä seurakunnaksi

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina 18.2. oli uuden seurakunnan aika syntyä; Meri-Lapissa toiminut messuyhteisö järjestäytyi seurakunnaksi. Se sai nimekseen Vapahtajan luterilainen seurakunta.

Edellytykset seurakunnan syntymiselle ovat jo pitkään olleet hyvät. Stefanoksen luterilaisen seurakunnan paimen Antti Leinonen Rovaniemeltä sekä muutama muukin pastori on parin vuoden ajan toimittanut messut. Väkeä on yleensä ollut 20-35 henkilöä, joskus vähän vähemmän, joskus enemmänkin. Vapaaehtoiset suntiot, kanttorit, pyhäkoulunopettajat ja kirkkokahvittajat toimivat jo rutinoituneesti. Oma kappeli sopivassa vuokrahuoneistossa antaa mahdollisuudet järjestää tilaisuudet täysin oman aikataulun mukaan, ja taloudellista kannatustakin on ollut riittävästi. Silti seurakunnan syntyminen on odotuttanut itseään.

Tammikuussa käynnistyi uudenlaisella määrätietoisuudella keskustelu, voisiko seurakunta järjestäytyä. Yhtenä isona kysymyksenä on tuntunut olevan nimi. Tammikuisen messun kirkkokahveilla avattiin ideointi nimestä. Lista ehdotuksista saatiinkiin aikaan. Sitten alettiin etsiä sopivaa päivää järjestäytymiskokoukselle. Mahdollisista päivämääristä valittiin se, joka oli lähimpänä. Tuntui, että nyt ei enää viivytellä.

Järjestäytymiskokouksen lähestyessä odotus tiivistyi. Kirkkovuodessa kokouspäivä sattui 1. paastonajan sunnuntaille. Messun tekstit Jeesuksesta, kiusausten voittajasta ja toisaalta ihmisistä, jotka lankeavat kiusauksiin, puhuttelivat messuväkeä. Tarvitsemme Vapahtajaa joka päivä.

Messun jälkeen kirkkosali järjestettiin kokousta varten. Jumalanpalvelusväki siirtyi kirkkokahveille odottelevan ja tunnustelevan tunnelman vallitessa. Tämä vartin tauko tuntui kovin pitkältä, ja kun oltiin valmiit aloittamaan näyttivät kokouksen vajaa 20 osanottajaa vielä siirtyvän verkkaisesti paikalle. Puheenjohtaja avasi kokouksen. Kohta oltiin nimen valinnassa. Kolme ehdotusta perusteluineen tuli esiin. Päätettiin äänestää kaksi kierrosta. Äänestys oli mielenkiintoinen. Selkeästi yksi kolmesta ehdotuksesta jäi jälkeen ja kaksi muuta saivat yhtä paljon ääniä. Nyt vielä rukoilimme hetken. Toinen äänestyskierros oli vakuuttava. Kaikki äänet annettiin ehdotukselle Vapahtajan luterilainen seurakunta. Vähän hämmästyneinä katselimme toisiamme. Nyt oli helppo jatkaa.

Seurakunnan säännöt, seurakuntaneuvoston valinta, pastorin kutsuminen ja muut tarvittavat päätöksen tehtiin nopeasti. Perustajajäsenet allekirjoittivat perustamiskirjan. Seurakunta oli syntynyt. Kiitos Jumalalle. Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä.

Ulla Sipola