Me ja pakolaiset

Blogi
10.2.2016

Piispa Risto SoramiesParikymmentä vuotta sitten minulta pyydettiin Helsingin hiippakunnan julkaisuun kirjoitusta islamin haasteesta. Lainaus silloisesta kirjoituksestani:

… ne syyt, jotka aiheuttivat oman muuttoliikkeemme Ruotsiin ja kaukainen sijaintimme Euroopan arktisella reunalla ovat pitäneet vierastyöläisten ja pakolaistenkin määrän muuhun teollistuneeseen Eurooppaan nähden pienenä. Maassamme asuu joitakin tuhansia muslimeja. … pieni, noin tuhathenkinen tataari-vähemmistö… on pitänyt uskonnostaan ja heimouskollisuudestaan kiinni ja kuuluu varmaan Suomen väestön ongelmattomimpiin osiin.

Toinen ilmiö ovat ulkomailta tulleet “uudet muslimit”, joiden luku varmasti kasvaa tulevien vuosikymmenien aikana. Kasvun aiheuttavat melkeinpä vääjäämättä Euroopan ja sen ympäristön täysin vastakkaiset demografiset kehityssuunnat: Euroopassa kansat vanhenevat ja pienenevät, siitä etelään ja kaakkoon sijaitsevat muslimikansat kasvavat suorastaan dramaattisesti. Ranskalainen politologi Pierre Lellouche ennusti joitakin vuosia sitten, että vuosina 2020–2030 Länsi-Euroopassa tulee asumaan 25– 60 miljoonaa muslimia. Vaikka paine Suomen suuntaan on vähäisempi kuin Keski-Eurooppaan, emme suinkaan jää siitä syrjään.

Miljoonien muslimien tulo Länsi-Eurooppaan sattuu yhteen olosuhteitten kanssa, jotka muutenkin muuttavat Eurooppaa. Sekä valtiolliset että yhteiskunnalliset rajat menettävät merkitystään. Ihmiset ovat liikkuvia joka suhteessa. Vielä sukupolvi sitten oli katolisten ja protestanttien välinen avioliitto Euroopassa poikkeus. Nyt moni mamma ja pappa saa ihmeekseen muslimivävyn.

Nyt olemme mekin yllättäen tilanteessa, jossa moni muu eurooppalainen maa on ollut ennen meitä. Saksaan virtasi jo 60-luvulla miljoonia ulkomaalaisia kutsuttuina ja kutsumattomina niiden 12 miljoonan saksalaisen pakolaisen lisäksi, jotka pakenivat sodan ja raunioitten tieltä Länsi-Saksaan 40- ja 50-luvuilla. 70- ja 80-luvuilla tulivat vuosittain sadat tuhannet turkkilaiset ja itäeurooppalaiset maahanmuuttajat silloisten pakolaislakien turvassa. Nyt tämän kaiken lisäksi joukkoon on liittynyt yli miljoona (!) pakolaista Syyriasta, Irakista ja Afganistanista.

Mainittujen lukujen rinnalla Suomen maahanmuuttajaongelmat näyttävät vähäisiltä. Kuitenkin jokainen ihminen, joka siirtyy uusiin olosuhteisiin tai jonka naapuriin muuttaa outoja, vierasta kieltä puhuvia ja eri uskontoa tunnustavia muukalaisia, joutuu kokemaan muuttoliikkeen ongelmana omalla kohdallaan. On mieletöntä vähätellä maahanmuuton aiheuttamia vaikeuksia.

Kristityt voivat olla eri mieltä poliittisista ratkaisuista myös maahanmuuton suhteen. Yksi pitää oikeana, että autamme hädässä olevia avaamalla heille maamme rajat ja mahdollisuudet. Toinen katsoo, ettei ole järkevää yrittää ratkaista maailman pakolaiskysymyksiä siirtämällä väestöä aivan outoihin olosuhteisiin. Lisäksi voidaan olla eri mieltä kysymyksestä, miten tunnistaa ja mahdollisesti erottaa joukosta ne, jotka eivät ole todellisesti turvapaikan tarpeessa. Mitä on vaadittava paikallisilta ja mitä maahanmuuttajilta jne.

Esivallan tehtävänä on ennen kaikkea turvata järjestys ja rauha omassa maassa. Miten tämä tehdään, mihin sen lisäksi pystytään ja mikä on järkevää ja mahdollista, on harkittava aina erikseen, ja harkinnassa voivat hyvätkin päättäjät tulla eri ratkaisuihin.

Yksityiselle kansalaiselle ja kristitylle asia on tietenkin vähän toinen: Maahamme on tullut tuhansia ihmisiä – järkevästi tai ei – he ovat kuitenkin keskellämme. He ovat varmasti ihmisiä, joille kuuluu kaiken järkevän inhimillisen kohtelun lisäksi julistaa Jumalan sanaa, ilosanomaa Vapahtajasta. Olimme päättäjien päätöksistä mitä mieltä tahansa, jokainen pakolainen on ihminen, lähimmäinen, jonka edestä Jumala on jo antanut parhaansa: oman Poikansa.

Seurakunnissamme on hyvä rukoilla pakolaisten puolesta. Jos jollakulla on voimia ja mahdollisuuksia olla avuksi maahanmuuttajille, tehköön sen hyvillä mielin ja järkevästi. Jumala avaa monia ovia aivan yllättäenkin. Joku voi auttaa antamalla suomen kielen opetusta, joku voi kutsua jumalanpalvelukseen. Kaikessa tulee muistaa myös kulttuuriemme erilaisuus esimerkiksi miesten ja naisten välisissä suhteissa.

On turha kuvitella, että me voimme poistaa pakolaisten ongelmat ja tehdä suuria ratkaisuja heidän hyväkseen. Kristittyinä ja seurakuntina voimme kuitenkin antaa heille parhaan lahjan, joka meille itsellemmekin on annettu: evankeliumin Kristuksesta.

Risto Soramies

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,