Kesäjuhlan lauantai täynnä ohjelmaa
1.8.2026
Kalle ja Elina Väätäinen siirtyvät palvelemaan kenialaisia pastoreita ja diakonissoja. Kuva: Väätäisten kotialbumi
Kuopion Pyhän Pietarin luterilaisen seurakunnan pastori Kalle Väätäinen lähtee vaimonsa Elinan ja tyttäriensä Ruusan ja Elsan kanssa lähetystyöhön Keniaan. Muutto Kisumuun tapahtuu kuluvan vuoden heinäkuussa. Pietarin luterilainen seurakunta on kutsunut Kallen sijaiseksi pastori Sebastian Grünbaumin, joka aloittaa työssä elokuussa.
Kallen ja Elinan työkomennuksen kesto on lähtökohtaisesti 3 vuotta, jonka jälkeen arvioidaan jatkoa. Yleensä kausi on kokonaisuudessaan 5 vuotta. Tämän ajan he ovat Lähetyshiippakunnan työntekijöitä, mutta toimivat kentällä osana Lutheran Church—Missouri Synodin (LCMS) lähetyskenttää. LCMS on yhdysvaltalainen, konservatiivinen luterilainen kirkkokunta, jossa on noin kaksi miljoonaa jäsentä.
Kallen tuleva työpaikka on Matongon teologisessa seminaarissa. Kyseessä on Länsi-Keniassa sijaitseva tunnustuksellinen luterilainen seminaari, joka kuuluu Kenian evankelis-luterilaiseen kirkkoon (ELCK). ELCK on LCMS:in kumppanikirkko. Oppilaitos kouluttaa pastoreita, diakonissoja ja evankelistoja, jotka tulevat opiskelemaan eri puolilta Itä-Afrikkaa.
Kalle alkaa palvelemaan Matongon seminaarissa teologisena kouluttajana. Hän toimii kappelin pastorina. Työhön kuuluukin jumalanpalvelusten toimittamista, messujärjestelyistä vastaamista ja liturgista opetusta, mutta myös muuta opettamista sekä pastoriopiskelijoiden tukemista ja vierailuja heidän kotiseurakunnissaan. Työnkuvaan sisältyy myös opetusseminaareja Kenian kirkon seurakunnissa.
Kalle odottaa tulevaa työtään teologikoulutuksen ytimessä:
– Työssä saa vaikuttaa tuleviin pastoreihin merkittävästi. Saan olla teologikoulutuksen ytimessä. Tietenkin kaikkein tärkeintä on, että yksinkertainen evankeliumi Jeesuksesta kuuluisi jokaisen tulevan pastorin julistuksessa. Myös messujen pitämisessä on tavoitteena se, että jokainen valmistuva pastori ymmärtäisi Jeesuksen palvelevan seurakuntaa läsnäolevana Herrana, hän korostaa.
Tällä hetkellä Keniassa isoimmat ongelmat ovat juuri lain ja evankeliumin erottamisessa. Vain puhdas evankeliumi on Jumalan voima.
Kalle toteaa, että rukousta tarvitaan paljon, jotta puhdas evankeliumi Jeesuksesta saisi kuulua puhtaana:
– Tällä hetkellä Keniassa isoimmat ongelmat ovat juuri lain ja evankeliumin erottamisessa. Vain puhdas evankeliumi on Jumalan voima.
Matongon teologinen seminaari ja sen ympäristö ovat tulleet Kallelle jo alustavasti tutuiksi hänen sinne tekemiensä opetusmatkojen aikana, mutta paljon uutta on myös luvassa:
– Henkilökohtaisesti odotan myös vierailuja seurakunnissa maastoautolla tiettömien taipaleiden takana itä-Afrikan alueella. On mahtavaa päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Koko tehtävässä on varmasti jatkuvasti opittavaa ihmisistä ja kulttuurista, hän pohtii.
Elinan työnkuva rakentuu toisaalta kontaktista Matongon seminaariin ja erilaisista opetustehtävistä siellä, toisaalta erilaisista tehtävistä yhteydessä koti-Suomeen ja yhteydessä Lähetyshiippakunnan kansliaan. Aivan aluksi hänen tehtävänään on kuitenkin huolehtia, että perheen uusi arki alkaa sujua:
– Muutos on kaikille suuri ja tytöt tulevat varmasti tarvitsemaan apua ja tukea koulunkäyntiin ja uuteen kulttuuriin sopeutumiseen. Ja Kalle voi tällöin enemmän keskittyä uusiin työtehtäviinsä, Elina kertoo.
Sopeutumisvaiheen jälkeen Elinalle on suunnitteilla opetustehtäviä seminaarin diakonissojen opetuslinjalla. Myös erilaisista Lähetyshiippakuntaan liittyvistä etätyötehtävistä on keskusteltu. Elinassa tuleva muutos herättää monenlaisia tunteita:
– En ole yhtään seikkailijatyyppiä ja minulle tällainen hyppy tuntemattomaan tuntuu jännittävältä ja jopa pelottavalta. Mietin myös tosi paljon poikiamme ja vanhempiamme, jotka jäävät Suomeen. Mutta samalla tunnen vahvasti Jumalan kutsun lähetystyöhön.
Virsi 525 kuvaakin hyvin sekä Kallen että Elinan tunnelmia. Siinä lauletaan: Suurempi kuin sydämeni / Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto / kutsujan on laupeus. / Suurempi kuin oma into / ehdottomuus mieleni / uskollisuus Jumalamme / kaikkea on suurempi.
Väätäisten lähteminen tuli ajankohtaiseksi noin vuosi sitten, kun Keniassa aktiivisesti toimiva LCMS ehdotti pariskunnan rekrytoimista kirkkojenvälisellä Alliance Missionary -sopimuksella. Kun Väätäiset olivat näyttäneet vihreää valoa kutsun vastaanottamiselle, Lähetyshiippakunnan lähetysneuvoston puheenjohtaja Ville Typpö ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuo ryhtyivät työstämään sopimusta LCMS:in kanssa. Puitesopimus allekirjoitettiin Helsingissä marraskuussa, minkä jälkeen työsopimusten yksityiskohtia hiottiin vielä tämän vuoden puolella.
Tämä on suuri askel meille. Ensimmäistä kertaa lähetämme suoraan työntekijämme lähetystyöhön.
Kerosuo toteaa puitesopimuksen olevan Lähetyshiippakunnalle iso asia, mutta toisaalta se tarjoaa luotettavan suunnan jatkoa ajatellen:
– Tämä on todellakin suuri askel meille. Lähetysasiat ovat edellisinä vuosina tulleet vuosi vuodelta vahvemmin eteemme. Yksi konkreettinen askel oli Leena ja Tuomo Simojoen aloittaminen Lähetyshiippakunnan nimikkolähetteinä ja kirkkomme osallstuminen vahvasti Lutheran Heritage Foundationin työhön Afrikassa. Tämä on vielä iso askel eteenpäin, kun ensimmäistä kertaa lähetämme suoraan työntekijämme lähetystyöhön. Olemme kiitollisia, että kansainväliset yhteydet avaavat monenlaisia mahdollisuuksia. Lähetystyön historiaan kirkossamme liittyy monenlaista kipuilua ja hankaliakin pohdintoja, mihin voidaan lähteä mukaan ja mihin resurssimme riittävät. Tarkkaa harkintaa on toki jatkettava tulevaisuudessakin, mutta tuntuu, että Alliance Missionary-sopimuksen puitteissa on avautunut hyvä polku eteenpäin.
Kerosuo iloitsee, että Afrikan lisäksi tiiviitä yhteyksiä on myös Turkin, Israelin ja Italian luterilaisiin. Kaksi pastoria myös käväisivät hiljattain opetusmatkalla Intiassa.
Kalle on tutustunut paikalliseen elämään opetusmatkoillaan useiden vuosien aikana. Kuva: Kallen kotialbumi
Kallen ja Elinan työ on epäilemättä merkittävä ja vastuullinen tehtävä. Kutsun vastaanottaminen mahdollistaa heille merkittävän vaikuttamisen Kenian ja sen naapurimaiden kirkkojen luterilaiseen elämään. Väätäisille esitetty kutsu osoittaakin, kuinka vahvasti LCMS luottaa kirkkomme edustamaan tunnustukselliseen luterilaisuuteen.
Kenian kirkon näkökulmasta puolestaan Lähetyshiippakunta edustaa selkeää vaihtoehtoa pohjoismaisten kansankirkkojen sekavan tilanteen keskellä. Siellä kirkkoamme arvostetaan yksinkertaisen ja selkeän raamatullisen luterilaisuuden tähden. Toisaalta Kenian kirkon hiippakunnissa painitaan aivan samojen kysymysten äärellä kuin meillä: Mistä rahat pastorien palkkoihin ja vuokriin? Miten seurakuntayhteisö rakennetaan ja miten kirkon hallinto järjestetään viisaasti? Keniassa odotetaankin, että Väätäiset pääsevät jakamaan Lähetyshiippakunnassa keräämää kokemustaan omavaraisen kirkon rakentamisesta.
Älä anna tarvitsijalle kalaa, vaan opeta tekemään onki!
– Merkittävin asia on Jumalan antama vastuu jokaiselle kristitylle. Jokaisella kristityllä on tehtävä rakentaa omaa elämäänsä ja kirkkoa vastuullisesti. Länsimaiset kirkot unohtivat pitkään tämän vastuun opettamisen. Ajatuksenamme onkin opettaa ja tukea paikallisia kristittyjä laittamaan itse asiat kuntoon. Erään lähetyskoulutukseen kuuluvan kirjan nimi kuvaa ratkaistavaa ongelmaa: “When helping hurts”, kun auttaminen satuttaa. Ajatus on tuttu ja yksinkertainen: Älä anna tarvitsijalle kalaa, vaan opeta tekemään onki!
Kalle uskoo, että tämän ajatuksen opettamiseen Lähetyshiippakunnan pastoreilla on varmasti hyvät valmiudet. Olemmehan me saaneet Jumalan armosta harjoitella omavaraisuutta jo pitkään.
Väätäisten matkaansiunaaminen ja lähtöjuhla järjestetään helatorstaina 14.5. Kuopiossa. Kaikki ovat tervetulleita paitsi juhlaan, myös Väätäisten esirukoilijoiksi ja tukijoiksi. Lisätietoa Väätäisten tukemisesta voit lukea täältä.
Lähetysneuvoston puheenjohtaja Ville Typpö, joka on aiemmin elänyt pitkään lähettinä, aavistaa, mitä Väätäisillä on pian edessä:
– Uuteen maahan ja vieraan kulttuurin keskelle siirtyminen on iso muutos. Luulet olevasi aikuinen ja fiksu ihminen, mutta yhtäkkiä et ymmärräkään, mitä ympärillä puhutaan, etkä käsitä, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Vaatii nöyryyttä ja melkoista kärsivällisyyttä sietää omaa osaamattomuuttaan ja opiskella asioita lapsen tasolla. Samaan aikaan pitäisi toimia itse opettajana asioissa, joissa useat paikalliset tuntuvat monesti olevan lapsen tasolla. Tarvitaan viisautta erottaa, mitkä asiat ovat niitä, joita lähetin kuuluu opettaa, ja mitä hän on itse oppimassa.
Typpö kuvailee, että lähetyskentällä eläminen on usein jatkuvaa epävarmuuden sietämistä, suunnitelmien muuttumista ja vastoinkäymisten, jopa vaarojen kohtaamista. Jumalan armo kuitenkin kantaa:
– Vaikka moni asia muuttuu, ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla, niinkuin myös Jumala ja hänen sanansa on sama kaikkialla. Herra käyttää samoja armonvälineitä, herättää ja ylläpitää saman uskon, ja tekee työnsä tässä maailmassa monin tavoin puutteellisia ja osaamattomia ihmisiä käyttäen. Hänen palveluksessaan on aina hyvä ja turvallista olla! Hänen armonsa riittää lähetystyöntekijällekin!
Jatkuvan esirukouksen merkitys nousee lähetystyössä Typön mukaan aivan uudelle tasolle. Hän korostaa, että tässä on korvaamaton tehtävä niin Pietarin seurakunnalle kuin koko Lähetyshiippakunnalle.
(Tekstiä muokattu 16.2. klo 21:19.)
