Jeesuksen kärsivä ruumis Keniassa (1/3)

Uutiset
5.3.2014

Istun piispan työhuoneessa lounais-Keniassa. Katseeni kiinnittyy seinällä olevaan julisteeseen Lutherista, joka pitelee käsissään avointa, Kristuksen veren tahrimaa Raamattua. Lutherin mustaan kaapuun on maalattu Jeesus kärsimässä ristillä kaikkien Perkeleen joukkojen ahdistamana. Harmaahiuksisen Lutherin oikea etusormi lepää avoimen Raamatun lehdellä. Luther näyttää väsyneeltä, kärsineeltä ja sodan kuluttamalta, mutta hänestä loistaa voiton varmuus. Vaivattu Luther on löytänyt siitä Vaivatusta Miehestä voiton. Riivaajien vaivaama, syntien taakoittama Jeesus kärsii kaiken Jumalan vihan, mutta silti horjumatta luottaa Isän ääneen: “Sinä olet minun rakas Poikani.” Hän kuolee ristillä hiljaisesti Psalmien rukoukset huulillaan. Sama kärsimys, sama usko ja sama identiteetti Poikaan kastettuna syntisenä välittyy myös Kenian luterilaisen kirkon piispasta Thomas Asiagosta. Tämä on lyhyt matkakertomus Jeesuksen ruumiin kärsimyksistä ja hiljaisesta uskosta, niin kuin sitä itse Keniassa näin ja kuulin.

Katekismuksen julkistaminen Kituissa

Sain olla pastori TT Anssi Simojoen mukana viime marraskuussa Keniassa, kun hän tuli Lutheran Heritage Foundationin kutsumana julkistamaan Lutherin Vähä-Katekismuksen selityksineen kamban- ja egekusiinkielelle. Julkistaminen toteutettiin kahdella Lutheran Heritage Foundationin rahoittamalla seminaarilla ensin Kituissa ja sitten Kisiissä.

Ensimmäinen matka suuntautui kamba-heimon alueelle Kituiin, noin 200 km Kenian pääkaupungista Nairobista itään. Kituissa kasvillisuusalue on puolikuivaa savannia, ja ihmiset elävät karjatalouden varassa vaatimattomissa oloissa. Pastori Simojoki on Kituissa vanha tuttu monien vuosien ajalta, sillä hän sai olla välikappaleena luterilaisen kirkon leviämisessä uudestaan kambojen pariin. “Simba” (suom. Leijona) ja hänen nuori matkakumppaninsa saivatkin lämpimän vastaanoton. Tällä hiekan ja akasiapuiden seudulla Jumalan sanan mitätön ja pieni siemen on kasvanut, eikä Perkele, maailman huolet ja himot tai vaino ole sitä tuhonneet. Kylvömiehen jo vietellessä eläkepäiviään Uudessakaupungissa Jumalan sana kasvaa ja on voimissaan. Seurakuntien määrä on noussut seitsemään, ja trendi on yhä ylöspäin.

Kituin seitsemällä luterilaisella seurakunnalla ei ole yhtään omaa pastoria. Seitsemän evankelistaa pyrkivät hoitamaan seurakuntia sananjulistuksella omien töidensä ohella. Palkka on hyvin pieni. Heillä ei ole rahaa edes yhden oman pastorin koulutukseen, eikä Kenian luterilaisen kirkon arkkipiispan Walter Obaren alainen keskushallinto halua auttaa heitä. Itseasiassa arkkipiispaa ei kiinnosta koko kamban seutu – ovat köyhiä, kuuluvat väärään heimoon ja yhteydet luterilaisuutta vahvasti rakentavaan Lutheran Heritage Foundationiin ovat vähintäänkin epäilyttävät. Piispojen mielivalta ja Sanan valta ovat siis vastakkain myös Keniassa. Luterilaiset Kituissa ovat jääneet yksin, mutta ilahduimme nähdessämme seurakuntien elinvoimaisuuden. Aikoinaan saarnattu terve evankeliumin oppi on ollut hyvä perustus.

Kituissa katekismusseminaari alkoi sunnuntaina messulla, jonka pastori Simojoki toimitti. Messu ja seminaari pidettiin seudun isoimmassa luterilaisessa kirkossa Utawalassa, josta työ silloin kerran alkoi ja levisi. Paikalle saapui 170 ihmistä ympäröivistä luterilaisista seurakunnista – monet jalkaisin pitkänkin matkan takaa. Paikalliselle kambankielelle ei ole vielä olemassa kunnollista virsikirjaa liturgioineen. Suurin osa paikallisista ihmisistä osaa Itä-Afrikan lingua francaa eli swahilia, mutta ainoastaan evankelistoilla oli swahilinkielinen luterilainen virsikirja. Tämä näkyi sunnuntain jumalanpalveluksessa. Historiallinen ja raamatullinen liturgia virsilauluineen ei ollut vielä kunnolla juurtunut. Jumalanpalvelus muistutti helluntailaista kokousta musiikiltaan sekä laulu- ja tanssiesityksiltään. Puolentoistatunnin jälkeen pastori Simojoki sai aloittaa. Hän toimitti liturgisen messun swahilinkielellä; saarna tulkattiin myös kambankielelle. Liturgia tuo kauniin järjestyksen, mutta ennen kaikkea se tuo Jeesuksen ruumiillisesti läsnäolevaksi sanassaan ja ateriassaan. Jeesuksen halu on olla joka sunnuntai ruumiillisesti läsnä jakamassa kaikkia taivaan aarteita siinäkin kirkossa, joka on rakennettu muutamasta ruosteisesta aaltopellinpalasesta. Ja tätä ihmiset myös kituissa tarvitsevat.

Maanantaista torstaihin seurakuntalaisia lähiympäristöstä kokoontui Utawalan kirkolle vastaanottamaan Jumalan sanan opetusta ja oman kopionsa Lutherin Vähästä-Katekismuksesta selityksineen omalle äidinkielelleen. Paikalla oli keskimäärin 70 ihmistä. Pastori Simojoella oli opetuksissaan selvä kaava: Jumalan sana – katekismus – Jumalan sana. Hän opetti katekismusta lähtien ja aina palaten Jumalan sanaan, osoittaen näin “Pikkuraamatun” suuren avun Jumalan sanan oikeaan ymmärtämiseen. Säännöllisesti hän teki tutummaksi myös muita luterilaisia tunnustuskirjoja; arvoimmepa juhlallisesti seminaarin lopuksi kolme kappaletta swahilinkielisiä tunnustuskirjoja seminaarin osanottajille. Myös kaikki seitsemän evankelistaa saivat kukin oman kopionsa luterilaisista tunnustuskirjoista. Lisäksi myimme laatikollisen kambankielisiä Raamattuja edulliseen hintaan seurakuntalaisille.

Monissa myrskyissä koeteltu Kituin pieni luterilainen kirkko on saanut hyvän alun ja vahvat juuret, mutta paljon on vielä tehtävää. Erityisesti he tarvitsevat tervettä ja kärsivällistä opetusta sekä hyvän koulutuksen saaneen pastorin, jotta Jeesus saa olla heidän keskellään niin kuin Hänen halunsa on.

Seuraavassa osassa kerrotaan Matkasta Kisiin ja katekismusten julkaisusta siellä.

Teol. yo. Lassi Mattila

Kirjoittaja viettää välivuotta Keniassa