Jeesuksen kärsivä ruumis Keniassa (2/3)

Matka Kisiin

Toinen matkamme suuntautui Kisiin, lounais-Keniaan. Kisiin alue on vehreää, ja ihmiset ovat siellä varakkaampia kuin kuivassa Kituissa. Seminaari pidettiin Kenian luterilaisen kirkon lounaisen hiippakunnan pääkirkossa Itieriossa, Kisiin kaupungissa. Aikoinaan juuri Itierioon perustettiin Kenian ensimmäinen luterilainen seurakunta 1940-luvulla. Lounaisen hiippakunnan piispa Thomas Asiago oli kutsunut paikalle katekismuksen julkistamistilaisuuteen kaikki hiippakuntansa pastorit, evankelistat ja diakonit; yhteensä reilut 150 työntekijää. Tiistain juhlallisen julkistamistilaisuuden jälkeen kaikki kynnelle kykenevät pastorit jäivät vielä keskiviikosta perjantaihin ulottuvaan seminaariin, joka keskittyi luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Lauantaina pidimme pienimuotoisen julkistamistilaisuuden myös Matongossa, joka sijaitsee noin 50 km Kisiin kaupungista koilliseen.

Katekismuksen julkistamistilaisuudessa puhunut Kenian luterilaisen kirkon ensimmäinen presidentti pastori James Otete puhui tulisieluisesti katekismuksen puolesta. Vielä yli 80-vuotiaana ja ilmeisen hyväkuntoisena hän oli osallistunut katekismuksen käännöstyöhön ja oli havainnut, miten erinomaisesti katekismuksen avulla voi oppia tuntemaan Jumalan sanaa. ”Katekismuksessa on kaikki, mitä te tarvitsette opetuksenne tueksi”, Otete totesi hiippakunnan työntekijöille. Katekismukset menivätkin kuin kuumille kiville, kun jokainen halusi varmasti saada oman kappaleensa.

Keskiviikkona aloitimme pienemmällä joukolla seminaarin luterilaisista tunnustuskirjoista pastori Simojoen johdolla. Hiippakunnan 50 pastorista noin puolet olivat läsnä perjantaihin asti kestäneessä seminaarissa. Jokaiselle osanottajalle jaettiin ilmaiseksi luterilaiset tunnustuskirjat swahilinkielellä. Seminaarin tarkoitus oli tutustuttaa pastorit tunnustuskirjoihin, jotta heidän on helpompi jatkossa tutkia niitä myös itsenäisesti.

Matkamme Kisiissä päättyi sunnuntaina Itieriossa pidettyyn jumalanpalvelukseen, jossa pastori Simojoki saarnasi. Seurakunnan oma pastori toimitti liturgian kisiinkielellä. Seurakuntalaisia kokoontui paikalle runsain määrin, koko iso kirkkotila täyteen. Myös tämän jumalanpalveluksen musiikki- ja lauluesitykset olivat vapaiden suuntien värittämät. Yhteistä virsilaulua oli vähän. Paine tuoda erilaisia kirkkokuoroja esiintymään kesken jumalalanpalveluksen on suuri vapaiden suuntien puristuksessa. Erilaisille esityksille on varmasti oma paikkansa, mutta jumalanpalveluksessa kaiken keskuksessa tulee olla alttari ja saarnatuoli, sanassaan ja ateriassaan meidän vuoksemme ruumiillisesti läsnäoleva Jeesus. Myös musiikin ja virsien tehtävä on kirkastaa läsnäolevaa Jeesusta, joka on seurakuntansa keskellä kuin se, joka palvelee.

Kirjoituksen viimeisessä osassa kirjoittaja kertoo Kenian luterilaisen kirkon nykytilanteesta

Teol. yo. Lassi Mattila

Kirjoittaja viettää välivuotta Keniassa