Ihana hankala ruumiillisuuden lahja

Blogi
11.11.2022

Kuka meistä olisi täysin tyytyväinen siihen kuvaan, joka peilistä piirtyy? On vaikea olla täysin sinut oman kehonsa kanssa. Jotakin tuntuu olevan aina liian paljon tai vähän. Ja silti elämme selfiemaailmassa, jossa mielenkiintoisempaa kohdetta on vaikeampi löytää kuin oma itse.

Lähetyshiippakunnan julkaisemassa uudessa ajankohtaiskirjassa Ihmeellisesti tehty – Raamatun opetus ruumiillisuudesta pastori John Kleinig kiinnittää huomiota, miten kulttuurimme on kaksijakoinen: samanaikaisesti kehoa palvotaan ja ruumista halveksitaan. Koskaan historiassa ei ole tiedetty ihmisen ruumiillisesta hyvinvoinnista niin paljon kuin nyt. Siksi on syntynyt armeija ravitsemusterapeutteja, kunto-ohjaajia, kosmetologeja ja hyvinvointivalmentajia. Terveellisten elämäntapojen ja niiden edistämisen lisäksi se saa myös oman itsensä palvomisen piirteitä vaikkapa kauneusihannevaatimuksista nousevan kuvanmuokkauksen tai kauneuskirurgian avulla. Samanaikaisesti on vallalla ruumiin täydellinen halveksinta. Kehomme voidaan nähdä irrallaan persoonastamme vain lihamassana, jota saa vapaasti muuttaa leikkauksin tai käyttää seksuaalisena huvipuistona. Oma kysymyksensä on virtuaalimaailman yleistyessä normaalista ruumiillisesta läsnäolosta ja kohtaamisesta vieraantuminen.

Kulttuurimme kiista-aiheet kietoutuvat usein ruumiin merkityksen ja arvon ympärille. Kleinig listaa ruumiillisuutta koskevia erimielisyyksiä kuten seksuaalisuuteen ja sukupuoleen, avioliittoon ja -eroon, samansukupuolisiin suhteisiin, samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, keinohedelmöitykseen ja geenitekniikkaan, kauneuskirurgiaan ja sukupuolen vaihtamiseen, pornografiaan ja seksuaaliseen tirkistelyyn, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, prostituutioon, aborttiin, eutanasiaan tai ahmimiseen ja aliravitsemukseen liittyvät kysymykset. Tänä syksynä eduskunnan puhuessa abortista ja translaista tai Suomen evankelis-luterilaisen kirkon väitellessä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä teema on koko ajan ruumiillisuutemme.

Kristillinen usko ei lähesty kehollisuuttamme ongelmista tai kiistoista käsin. Päinvastoin ruumiillisuutemme nähdään hyvänä, ihmeellisenä ja kauniina. Meidän ei tarvitse etsiä, löytää ja vahvistaa sukupuoltamme vaan se on meille valmiiksi annettua, puhdasta lahjaa. Ruumiimme ilmaisee Jumalan sille antamaa arvoa, merkitystä ja päämäärää. Jospa näkisimmekin kehomme, kuten Luojamme sitä katsoo!

Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme… Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää … Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1.Moos.1:26-).

Kaikkien ihmisoikeuksien perustana on tämä jumalankuvallinen ymmärrys, että jokaisella ihmisellä ikään, väriin ja sukupuoleen katsomatta on jakamaton ja luontainen ihmisarvo. Ihmisellä on ainutlaatuinen asema maailmassa ja hänet on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä.

Kun ruumiillisuutemme lahjasta vallitsee suuri sekaannus, on meidän etuoikeutemme opettaa erityisesti nuoria omaan kehoon liittyvistä perustavista totuuksista: ihminen on kokonainen ja sukupuolinen olento.

Ruumis ja sielu kuuluvat yhteen

Kehoamme ja mieltämme ei saa repiä irti toisistaan. Kokemuksesta tiedämme, että jos ahdistuksessa saamme osaksemme lämpimän halauksen, se ei kosketa vain ihoamme vaan ennen muuta sisintämme. Jos meille puolestaan tehdään fyysistä väkivaltaa, haavat ulottuvat nahkaamme syvemmälle. Ruumis ei ole irrallaan ja ulkopuolella minästämme. Meillä ei ole vain ruumis ikään kuin biologisena päällystakkina tai elintoimintoja pyörittävänä koneistona. Me olemme ruumis! Meillä ei ole sielua ja henkeä ikään kuin mielen, ymmärryksen ja tahdon erillisenä aineettomana etäpäätteenä. Me olemme sielu! Ihmispersoona on siis ruumiillis-sielullinen kokonaisuus. Syntiinlankeemus on vioittanut meitä kaikkia niin, että särkyneisyys koskee sekä sieluamme että hajoavaa ruumistamme.

Yksi esimerkki tästä särkyneisyydestä on ruumiinkuvamme häiriintyminen. Se voi johtaa meissä sisäiseen ristiriitaan niin, että mieli ja keho kulkevat eri tahtia jopa päinvastaiseen suuntaan. Mieli voi olla niin ahdistunut, että ruumiin viiltelyllä pyritään helpottamaan oloa. Anoreksiaa sairastavan mieli voi sanoa, että olet lihava, vaikka ruumis on langanlaiha ja nääntynyt. Joku voi puolestaan kokea ahdistavaa sukupuoliristiriitaa ja tuntea olevansa poika tytön ruumiissa. Siksi ajan muoti-ilmiö gender-ideologia haluaa repiä erilleen biologisen ja ruumiin ilmaisevan sukupuolen (sex) ja ihmisen mielen kokeman ja itsemäärittämän sukupuolen (gender). Vaikka ihmisen ruumiinkuva voi todellisesti häiriintyä ja se tulee vakavana kysymyksenä niin terapiassa kuin sielunhoidossa kohdata, niin ihmistä ei koskaan viime kädessä auta ruumiin ja sielun, mielen ja kehon vastakkainasettelun vahvistaminen. Kaikesta hyvästäkin tarkoituksesta huolimatta on turmiollista ajatella, että ihminen voisi vaihtaa sukupuolta. Se on biologinen mahdottomuus, vaikka ihmisruumista kuinka leikeltäisiin ja pumpattaisiin kemiallisilla aineilla. Jokainen ihminen sielullis-ruumiillisena kokonaisuutena on Jumalan ihmeteko, eikä sitä voi eikä pidä lähteä muuntamaan, vaikka nykyteologia mahdollistaakin mielettömiä yrityksiä.

Meidät on luotu joko mieheksi tai naiseksi

Sinulla on joko sukupuolen määrittelevä XX- tai XY-kromosomi.  Meidän ruumiimme geenit ja sukupuolielimet ilmaisevat luonnollisen lain todellisuuden: olemme miehiä tai naisia. Muita sukupuolia ei ole. Sukupuolten erilaisuus samanarvoisina on Jumalan luomistyön ihmeellinen lahja. On ihmeellistä, että olet juuri nainen! On ihmeellistä, että olet juuri mies!

Ruumiimme rakenne paljastaa luotuisuutemme tarkoituksen. On sanottu, että jos joku avaruudesta tulisi ja analysoisi superälyllä pelkästään naisen tai miehen ruumista ja toimintamekanismeja erillään toisistaan, niin hän ei käsittäsi, miksi ruumiimme on sellainen kuin se on. Miehen ruumiin salaisuus paljastuu vasta suhteessa naiseen ja naisen suhteessa mieheen. ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1.Moos.2:24). Ihmisen ruumiillisuutta ilmaisevan luonnollisen lain ja Jumalan ilmoittaman luomisjärjestyksen mukaan yksi mies ja yksi nainen liittyvät julkisesti ja pysyvästi yhteen saadakseen ja kasvattaakseen lapsia. Tämä on luotuisuuden järjestys, vaikka kaikkien kohdalla näin ei toteutuisikaan. Avioliitto on siis se erityisesti naisten ja lasten kannalta ainut turvallinen paikka, jossa lahjaksi annettu seksuaalinen yhdyselämä on tarkoitettu toteutuvaksi. Siksi ei ole eikä voi olla mitään muuta avioliittokäsitystä.

On siten hyvin kummalista lukea, miten arkkipiispa Tapio Luoma on valmis hyväksymään ne perustelut, joilla avioliittokäsitystä voidaan laajentaa koskemaan myös samaa sukupuolta olevia. Tämä uuskielen ilmaisu ei vakuuttelusta huolimatta ”laajenna” avioliittokäsitystä vaan edustaa radikaalisti eri käsitystä. Se näkee ruumiillisuutemme ja sen tarkoituksen täysin toisin. Se ymmärtää avioliiton ja sen tehtävän täysin eri tavoin. Viime kädessä se ymmärtää Jumalan ja hänen ilmoituksensa toisin. Arkkipiispa Luoman markkinoima laajennettu avioliittokäsitys nousee niin luonnollista lakia kuin Jumalan ilmoitustahtoa vastaan. Kyse ei ole vain siitä, että kun luomisjärjestystä rikotaan, rikotaan järjestyksen Luojaa vastaan. Tällöin noustaan tiedostamattakin Jumalan kolmiyhteistä olemusta vastaan. Tämä on askel kristikunnan ulkopuolelle.

Mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi. Jumalankuvallisuus koskee jokaisen yksittäisen miehen tai naisen jakamattoman aseman ja arvon lisäksi myös miehen ja naisen liittoa ja yhdeksi lihaksi tulemista. Tässä yhdeksi lihaksi tulemisessa he samanarvoisina ja erillisinä antavat itsensä vapaaehtoisesti toinen toisillensa rakkaudessa. Avioliitossa yhdeksi lihaksi tuleminen miehen, naisen ja lapsen kolmoissiteenä heijastaa siten yhden jumaluuden Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ikuista yhteyttä, ykseyttä ja erillisyyttä keskinäisessä rakkaudessa.

Ruumiissa ajassa ja iankaikkisuudessa

Ruumiimme arvoa ja merkitystä emme sisäistä ainoastaan itsensä hyväksymistä ja kehopositiivisuutta kampanjoimalla, vaikka kenellekään ei tee pahaa enemmän hyväksyvästi hymyillä kuin arvostellen irvistellä peilin edessä. Oman ruumiimme arvon näemme kirkkaimmin uudessa Adamissa, Jeesuksessa Kristuksessa. Syvimmin ymmärrämme ihmisyyden salaisuuden ihmiseksi syntyneessä Jumalassa, jolla oli sekä ruumis että sielu. ”Sana tuli lihaksi” (Joh.1:14). ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol.2:9). Todellisessa ja synnittömässä ihmisessä, Jeesuksessa, näemme Jumalan ja lähimmäiseen rakastamiseen tarkoitetun ihmisyytemme mutta ennen muuta Jumalan. Meillä ruumiillisina olentoina on pääsy Jumalan yhteyteen vain Jeesuksen ruumiin kautta. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9). Hän otti päälleen ruumiimme ja sielumme vammat ja haavat. Hän ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle” (1.Piet.2:24).

Tässä ajassa Pyhä Henki antaa meille Kristuksen ruumiin jäseninä, John Kleinigin termiä käyttäen ”liturgista kehonhuoltoa”. Meidän ruumiimme pestään uudestisynnyttävällä vedellä. Meidän ruumiimme ravitaan Kristuksen ruumiilla ja verellä syntien anteeksiantamiseksi. Me olemme osa hänen jumalanpalvelukseen kokoontuvaa kirkkoansa, josta miehen ja naisen avioliittokin on kuva. ”Me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. “Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef.5:30-32).

Sielun ja ruumiin ei vain ajallista vaan iankaikkista yhteenkuuluvuutta ja arvoa alleviivaa kristillinen toivomme. Vaikka ruumiimme kerran maatuu, me saamme uuden ylösnousemusruumiin. ”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: …kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis” (1.Kor.15:44). Silloin sielumme ja ruumiimme on täysin sovussa ehyenä ja kokonaisena!

Tässä ajassa me saamme vielä itse elää ja opetella sekä julkisesti opettaa ja tunnustaa Vähän katekismuksen kolmea luovuttamatonta totuutta:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit.

Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani.

Uskon, että tässä kristikunnassa Pyhä Henki joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa.

Tämä on varmasti totta.


Pastori John Kleinig kirja Ihmeellisesti tehty – Raamatun opetus ruumiillisuudesta julkaistaan hiippakuntakokouksessa 19.11. Tämän jälkeen sitä on saatavilla Lähetyshiippakunnan verkkokaupasta kauppa.lhpk.fi ja ajallaan myös seurakuntien kirjapöydiltä.

 

Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan piispa